Puoluekokous toteaa, että SDP on toiminut määrätietoisesti teollisuuden toimintaedellytysten turvaamiseksi ja syksyllä 2013 aloittanut Päivi Lipposen vetämä työryhmä tulee linjaamaan puolueen tulevaisuuden teollisuuspoliittisia tavoitteita. Koulutus- ja innovaatiopolitiikkaa on kehitetty jatkuvasti myös kilpailukyvyn näkökulmasta. Puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta huomioimaan aloitteiden mukaisten tavoitteiden edistämisen perustaessaan puolueen työryhmiä seuraavalla puoluekokouskaudella.
Puoluekokous toteaa, että SDP on toiminut määrätietoisesti teollisuuden toimintaedellytysten turvaamiseksi ja syksyllä 2013 aloittanut Päivi Lipposen vetämä työryhmä tulee linjaamaan puolueen tulevaisuuden teollisuuspoliittisia tavoitteita. Koulutus- ja innovaatiopolitiikkaa on kehitetty jatkuvasti myös kilpailukyvyn näkökulmasta. Puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta huomioimaan aloitteiden mukaisten tavoitteiden edistämisen perustaessaan puolueen työryhmiä seuraavalla puoluekokouskaudella.
Puoluekokous toteaa, että SDP on toiminut määrätietoisesti teollisuuden toimintaedellytysten turvaamiseksi. Koulutus- ja innovaatiopolitiikkaa on kehitetty jatkuvasti myös kilpailukyvyn näkökulmasta. Puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta huomioimaan aloitteiden mukaisten tavoitteiden edistämisen perustaessaan puolueen työryhmiä seuraavalla puoluekokouskaudella.
Puoluehallituksen lausunto aloitteisiin 42–46
Aloitteissa esitetään strategiaohjelman luomista, joka paneutuisi teollisen toiminnan edellytyksien vahvistamiseen, elinkeinorakenteen monipuolisuuden ja työpaikkojen lisäämiseen. Ohjelman tehtävänä olisi myös vauhdittaa uusien ja kehittyvien teknologioiden tarjoamia mahdollisuuksia taloudelliseen kasvuun sekä kotimaisten raaka-aineiden jatkojalostuksen kehittämiseen. Aloitteissa nostetaan esiin teollisuuden merkitys kansantalouden ja hyvinvoinnin kannalta. Aloitteissa painotetaan pk-yritysten tukemisen merkitystä.
Perinteinen suomalainen teollisuus elää voimakasta rakennemuutosta. Yritykset ovat siirtymässä resurssipohjaisesta tuotannosta osaamispohjaiseen liiketoimintaan. Tässä muutoksessa osa teollisesta tuotannosta muuntuu korkeamman jalostusasteen toiminnaksi, jossa tuotanto, palvelut sekä uudenlaiset ja uutta teknologiaa hyödyntävät toimintamallit yhdistyvät samalla, kun perinteinen teollinen tuotanto saattaa vähentyä Suomesta.
Teollisuuden rakennemuutoksen myötä myös perinteisen teollisuuspolitiikan keinot ovat muuttuneet ja kaventuneet. Valtion rooli omistajaohjauksessa on muuttunut voimakkaasti viime vuosina ja perinteiset yritystuet ovat vähentymässä. Samalla kansainvälinen sääntely on johtanut siihen, että esimerkiksi energia- ja ilmastopolitiikan vaikutus teollisuuden toimintaympäristöön on korostunut. Samoin korkeatasoisen koulutuksen merkitys kasvaa edelleen. Uusia teollisuuspolitiikan keinoja on kehitettävä ja kilpailukykyajattelun on oltava läpileikkaavaa kaikilla politiikkalohkoilla. Tuottavuuskehityksen tukemiseksi sekä uusien korkean lisäarvon kasvualojen löytämiseksi tarvitaan yhteiskunnan panosta sekä strategisia valintoja.
Puoluehallitus toteaa, että vaikka suuryritykset ovat erittäin merkittäviä työllistäjiä, ne osittain toimialoistaan johtuen kasvavat enää hitaasti. Uusien työpaikkojen syntymiseksi on yhteiskunnan panostuksia suunnattava pieniin ja keskisuuriin kasvuyrityksiin ja toimialoille, joissa kasvava osuus arvonlisäyksestä jää Suomeen. Pk-yritysten vientiä on tuettava rahoitusinstrumenteilla sekä kehittämällä pk-yritysten keskinäisiä yhteistyömahdollisuuksia erityisesti konseptoinnissa ja tuotteistamisessa. Suomalaisten pk-yritysten on voitava liittoutua, jotta ne kykenevät tuottamaan yksittäisten tuotteiden ohella tuote- ja palvelukokonaisuuksia maailmanmarkkinoille.
Tutkimukseen, tuotekehitykseen ja innovaatioon panostaminen luo osaltaan edellytyksiä monipuolisen ja korkeamman jalostusasteen viennin kehittämiselle.
Puoluehallitus korostaa, että kasvuhakuisten yritysten kehittämiselle ja kansainvälistymiselle suotuisten yhteiskunnallisia edellytysten luominen on ensiarvoisen tärkeää.
Tuottavuuden kasvun keskeisiä tekijöitä ovat työrakenteiden ja työelämän uudistaminen. Tarvitaan uuden teknologian käyttöönottoa, osaamisen vahvistamista ja toimintakulttuurin uudistamista. Resurssien tehokkuuden lisääminen nostaa myös tuottavuutta ja kilpailukykyä.
Puoluehallitus toteaa, että Suomen teollisuudessa on paljon kasvu- ja kehittymispotentiaalia sekä olemassa olevilla että uusilla aloilla. Jalostusastetta on mahdollista edelleen kasvattaa esimerkiksi mineraalien osalta ja metsätaloudessa. Suomalaisilla yrityksillä on kaikki edellytykset menestyä kansainvälisessä kilpailussa muun muassa maamme erinomaisen koulutusjärjestelmän ja työvoiman korkean osaamistason vuoksi.
SDP:n eduskuntaryhmä julkaisi 2013 alussa ”Suomalaisen työn tulevaisuus” –ohjelman, joka laadittiin tiiviissä yhteistyössä teollisuuden ammattiliittojen kanssa. Puolueella on kaksi teollisuuspoliittisia linjauksia pohtivaa asiantuntijatyöryhmää. Toinen ratkoo ajankohtaisia teollisuuspoliittisia kysymyksiä ja toisen on määrä valmistella pidemmän aikavälin teollisuuspolitiikkaa koskeva ohjelma vuoden 2014 aikana.
Ummeljoen Sos.-dem. Työväenyhdistys ry:n aloite
On välttämätöntä, että Suomessa toimivien ja työllistävien, suomalaisessa omistuksessa ja päätösvallassa pääosin olevien ja Suomeen tuotantotoimintansa uudistamiseksi investoivien teollisuuden pienten ja keskisuurten yritysten tulevaisuuden näkymät ja kehittämistarpeet nostetaan nykyistä selkeämmin julkisen vallan elinkeinopolitiikan panopisteeksi.
Näillä yrityksillä on entistä suurempi osuutensa Suomessa tarjottavan ja tehtävän työn kannalta sekä sitä kautta sijaintikuntiensa ja valtion verotulojen, hyvinvointipalveluiden säilyttämisen ja koko kansantalouden kestävyyden kannalta.
Nykyisessä pitkittyneessä taantumassa rahoitusmarkkinoiden toimivuus on heikentynyt sekä kansainvälisesti että kotimaassa. Koska pankit ovat kiristäneet luototustaan, on julkisen vallan toimijoille varmistettava riittävät valtuudet suhdanne- ja muiden lainojen sekä takuiden myöntämiseen.
Samassa yhteydessä on valtion toimivallassa olevien rahoitusinstituutioiden, kuten Finnveran, Tekesin, Sitran ja Teollisuussijoituksen työnjakoa on selkeytettävä sekä päällekkäisyyksiä poistettava. Työ- ja elinkeinoministeriön, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten, maakuntaliittojen ja kuntien kehitysyhtiöiden yhteistyötä on lisättävä. Tavoitteena pitää olla yritysten näkökulmasta mahdollisemman yksinkertaisesti lähestyttävät palvelut.
Ummeljoen Sos.-dem. Työväenyhdistys ry esittää, että
Puoluekokous velvoittaa puoluehallituksen perustamaan erityisen työryhmän jatkamaan ja kehittämään ”Suomalaisen työn tulevaisuus” -asiakirjassa linjattuja tavoitteita teollisuuden toimintaedellytysten turvaamiskeksi. Työryhmän tehtävänä on valmistella puolueen konkreettiset hallitusohjelmatavoitteet teollisuuspolitiikan osalta.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 59
Tampereen Sosialidemokraattinen Toveriseura ry:n aloite
SDP on aina ollut työn ja työllisyyden puolue. Se edellyttää jatkuvaa ja suunnitelmallista toimintaa työpaikkojen luomiseksi. Suomen taloudellinen nousu kärkimaiden joukkoon on perustunut vahvaan teolliseen tuotantoon. Suomi on käynyt läpi kolme teollista kehitysvaihetta. Ensin käytettiin virtaavaa vettä työkoneiden pyörittämiseen. Sähkövoimaan siirryttiin tuotannossa 1800-luvun lopulla. Se mahdollisti massatuotannon vahvan perustan ja loi vahvan ja monilukuisen teollisuus- ja yrittäjäväestön. Sitä Seurasi tietotekniikan läpimurto ja sen myötä teollisen rakenteen uudistuminen ja laajeneminen. Se yhdistettynä työntekijöiden korkeaan koulutustasoon läpäisi suomalaisen tuotannon. Nyt on kehkeytymässä Internet-kauden teollinen rakenne, johon on määrätietoisesti reagoitava.
Tarvitsemme edelleen teollista yrittäjyyttä ja sen tuomaa työtä sovitettuna digitaaliajan tuotantomahdollisuuksiin. Olemme astumassa tuotannolliseen neljänteen vaiheeseen, jossa teollinen ja tietotekniikka sulautuvat. Sen myötä on nousemassa uusia, korkeasti tietoa ja taitoa vaativa digitaaliseen pohjaan perustuvia tuotantomahdollisuuksia. Tämä kehitys läpäisee kaikki vaiheet, joten edelleenkin tarvitaan erilaiseen koulutustasoon perustuvaa osaamista. Samalla on huolehdittavakoulutusohjelmien uudistamisesta ja niiden tulevaisuuden vaatimuksia vastaavasta sisällöstä.
Tarvitsemme Suomessa tehokkaaseen ja tuottavaan teollisuuteen perustuvaa, vientiin tukeutuvaa elinkeinotoimintaa. Terveen talouden perustana on edelleen vahva teollinen toiminta. Se on myös edellytys teollisten palvelujen kehittämiselle. Vaativien kokonaisuuksien tuottaminen edellyttää välitöntä ja toistuvaa yhteyttä tuotantoon. Vain näin saavutetaan optimaalisesti paras tulos ja kestävä pohja myös vientiyrityksille.
Tulevaisuuden hahmottaminen edellyttää puolueelta tarkkaa harkintaa, miten yrityselämän tulevaisuus työllisyyden turvaamiseksi ja parantamiseksi voidaan toteuttaa. Se edellyttää puolueen aktiivisuutta niin omassa organisaatiossa kuin yhteydenpitoa ay-liikkeen ja yritysjärjestöjen kanssa. Tavoite tulee olla puolueen selkeä näkemys Suomen teollisen ja muun yritystoiminnan tehostamisohjelmaksi. Se luo puolueen linjan poliittiseksi toimijaksi.
Suunnittelun taustaksi on syytä muistaa se, että puolueen perustamisvaiheen aikana erilaisten pienyrittäjien panos puolueen toiminnassa oli merkittävä. SDP:n kannattajakuntaan ja aktiivisiin toimijoihin on aina kuulunut edustajia palkansaajien ohella noista yhteiskuntapiirisestä.
Tampereen Sosialidemokraattinen Toveriseura ry esittää, että
• puolue perustaa teollisuus- ja yritystoiminnan kehittämistä suunnittelevan työryhmän
• työryhmän tehtävänä on laatia puoluevaltuuston ja myöhemmin puoluekokouksen hyväksyttäväksi SDP:n Internet-ajan yritys- ja työllisyyspoliittinen ohjelma
• työryhmään pyydetään puolueen omien asiantuntijoiden lisäksi työllisyyttä ja yrityselämää tuntevat edustajat eri intressiryhmistä
• lähtökohdaksi selvitetään tärkeimpien vertailumaiden ohjelmatyö elinkeino- ja teollisuusasioissa.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 60
Järvenpään Työväenyhdistys ry:n aloite
On välttämätöntä, että Suomessa toimivien ja työllistävien, suomalaisessa omistuksessa ja päätösvallassa pääosin olevien ja Suomeen tuotantotoimintansa uudistamiseksi investoivien teollisuuden pienten ja keskisuurten yritysten tulevaisuuden näkymät ja kehittämistarpeet nostetaan nykyistä selvemmin julkisen vallan elinkeinopolitiikan painopisteeksi. Yleistä mielikuvaa teollisuudesta hallitsevat muutamat suuret yritykset. Kuitenkin yli puolet teollisuuden kotimaisesta työllisyydestä on pk-yritysten varassa.
Näillä yrityksillä on entistä suurempi osuutensa Suomessa tarjottavan ja tehtävän työn kannalta sekä sitä kautta sijaintikuntiensa ja valtion verotulojen, hyvinvointipalveluiden säilyttämisen ja koko kansantalouden ”kestävyyden” kannalta. Ns. arvoketjuajattelussa työ ja erityisesti sen hinta nähdään vain välttämättömänä ja pahana kustannustekijänä, joka on leikattava ja supistettava mahdollisimman pieneen osuuteen tuotteen hinnasta.
Järvenpään Työväenyhdistys ry esittää, että
SDP:n edustajat, niin kansanedustajat, ministerit ja muut tahot, missä puolueella on mahdollisuus vaikuttaa, toimivat ja edistävät omalla toiminnallaan ja vaikutusvallallaan sitä, miten Suomessa valmistettaville tuotteille ja niihin välittömästi liittyville palveluille pystytään hankkimaan lisää kysyntää kotimaan ulkopuolisilta markkinoilta.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 61
Hakametsän Sosialidemokraatit ry:n aloite
Teollinen tuotanto siihen liittyvine palveluineen on edelleen terveen ja kasvavan talouden selkäranka. Tämä on tunnistettu monissa pitkälle teollistuneissa ja jälkiteollistuneissa talouksissa. Monissa maissa kansallisilla ohjelmilla tavoitellaan aikaisemmin halpatyövoiman maihin siirrettyjen toimintojen palauttamista. Myös Suomelle teollinen toiminta on hyvinvointitalouden selkäranka. Esimerkiksi v. 2012 kansantalouden viennistä teollisten toimialojen osuus oli 82 %. Vienti on laskenut ja kansallisen hyvinvoinnin taloudellinen pohja on heikkenemässä.
Teollis-teknisten ja markkina-asetelmien nopeiden muutoksien vuoksi on välttämätöntä varmistaa kansallisten tutkimus- ja kehittämistoiminnan ja infrastruktuurien panostusten keskinäinen johdonmukaisuus. Innovaatioita edistävien julkisten panostusten (raja)tehokkuutta ja strategista kohdentumista on tarpeen arvioida erityisesti siksi, että on näkyvissä lisääntyvä paine nostaa julkisen rahoituksen osuutta T&K-toiminnassa. Pelkkä tukitasojen nostaminen ei kuitenkaan ole ratkaisu kilpailutaloudessa menestymiseen. On suunnattava kehittämisen panostukset niin, että hyödynnetään tehokkaasti mm. raaka-aineita ja energiaa säätävät teknologiset mahdollisuudet ja uudet konseptit niin kasvavilla markkinoilla kuin vanhojen järjestelmien uusimisessa perinteisillä markkinoilla.
Teollista tulevaisuutta linjaavan ohjelman perusteellinen valmistelu viimeaikaisten selvitysten sijaan on perusteltua erityisesti pohjoisten raaka-aine- ja muiden varantojen kasvaneen strategisen merkityksen vuoksi. Raaka-aineet ja vahva teollinen potentiaali voi antaa merkittävästi lisäarvoa EU:n Eurooppa 2020 –strategian toteutukseen. Uudet teknologiset kehityssuunnat on arvioitava ja otettava käyttöön eturintamassa niin kuin Suomessa aikaisemmissa teollisissa murroksissa on tehty. Parhaiden teknologioiden soveltajat ovat markkinoiden menestyjiä.
Teollisen (uudistus)ohjelman toimeenpanolla on puolestaan elimellinen yhteys moniin yhteiskunnan perusrakenteita koskeviin ratkaisuihin, joiden kautta investointien kannattavuutta ja kilpailukykyä parantavia vaikutuksia arvioidaan. Erityisen merkittäviä ovat teollisuutta tukeviin tarkoituksiin kohdentuvat koulutukseen ja tutkimukseen suunnattavat panostukset. Niiden aikaansaama osaamispohja on ehkä tärkein kilpailuedun lähde, mitä on vahvistettava uudistamalla ohjelmia. Korkeatasoinen ja kansainvälisesti arvostettu koulutusjärjestelmä toimii hyvänä kansallisena alustana, minkä pohjalle uudistuvan tuotantoelämän ylivoimatekijöitä voidaan rakentaa.
Hakametsän Sosialidemokraatit ry esittää, että
– sosialidemokraattinen puolue on aloitteellinen kansallisen teknologis-teollisen ohjelmatyön valmistelun käynnistämiseksi,
– ohjelmatyössä otetaan painavasti huomioon nousevat teknologiat ja niiden tarjoamat potentiaaliset mahdollisuudet,
– valmistelussa hyödynnetään Suomea kehittyneempien teollisuustalouksien esimerkit, ja
– erityinen huomio kohdistetaan maamme raaka-ainevarantojen työllisyyttä kantaviin ja taloudellista lisäarvoa tuottaviin jatkojalostusmahdollisuuksiin.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 61
Nuorsosialidemokraatit NUS ry:n aloite
Suomalainen elinkeinoelämä on elänyt 2000-luvulla suuren rakennemuutoksen keskellä. Erityisesti vientiteollisuutemme tukipilareina pitkään toimineet sähkötekninen teollisuus ja metsäteollisuus ovat joutuneet mittavien uudelleenjärjestelyjen kohteeksi tai leikanneet kovalla kädellä Suomessa tapahtuvaa tuotantoaan.
Rakennemuutoksen ja samalla pitkittyneen heikon suhdannetilanteen seurauksena Suomesta on kadonnut lyhyessä ajassa valtava määrä teollisia työpaikkoja. Näiden menetettyjen työpaikkojen tilalle ei ole merkittävästi määrin syntynyt uutta työtä. Vientitulojen menettämisen sekä korkealle asettuneen ja pitkittyvän työttömyyden seuraukset ovat kovat niin hyvinvointijärjestelmien rahoitukselle kuin sosiaalisestikin.
Valtion ei tule haasteiden keskellä alistua kansainvälisen talouden ajopuuksi, vaan uskoa omiin mahdollisuuksiinsa luoda yhdessä eri toimijoiden kanssa Suomelle uutta tulevaisuutta. Taloushistoria osoittaa, että sen aktiivisilla toimilla on usein ollut ratkaisevaa merkitystä yritysten menestystarinoiden luomisessa. Valtio ei voi ”valita voittajia”, mutta sen ei tule myöskään olla toiminnassaan vetäytyvä. Tavoitteena tulee olla menestyvä elinkeinoelämä, joka vientitulojen ja kansainvälisten mahdollisuuksien hyödyntämisen ohella myös investoi ja työllistää kotimaassa.
Suomi toteutti toisen maailmansodan jälkeen sekä sotakorvausvelvoitteisiin vastatakseen että maan laaja-alaiseksi teollistamiseksi ekspansiivista valtionyhtiö- ja omistajapolitiikkaa. Omistusta on myöhemmin vähennetty käytännöllisistä lähtökohdista yhtiöiden ja toimialojen ollessa siihen kypsiä. Näin vahvistetun ja synnytetyn teollisen perustan menestyksestä on voitu nauttia pitkälti käsillä olevaan rakennemuutokseen saakka.
Sittemmin elinkeinopolitiikan pääasiallisiksi työkaluiksi on yritysten yleisten toimintaedellytysten vaalimisen lisäksi rakennettu laaja yritystuki- ja palvelujärjestelmä, jota mm. koulutus- ja innovaatiopolitiikka osaltaan täydentävät. Suurista julkisista panostuksista huolimatta nykyinen järjestelmä on arvioitu useaan otteeseen tehottomaksi.
Jotta kykenisimme vastaamaan paremmin muuttuvan maailman asettamiin haasteisiin ja sen avaamiin uusiin mahdollisuuksiin, Suomen elinkeinopolitiikan suuri linja on arvioitava uudelleen. Valtion omistajapolitiikan mahdollisuuksia tulevaisuuden toimialojen kehityksen vauhdittamisessa on selvitettävä ja tarvittaessa myös täysimääräisesti hyödynnettävä. Teollisen perustavan vahvistamisen ja uudistamisen lisäksi tulee panostaa muun muassa myös henkiseen pääomaan sekä innovaatioiden tuotteistamiseen globaaleille markkinoille perustuvaan palveluvientiin.
Nuorsosialidemokraatit NUS ry esittää, että
SDP esittää valtioneuvostotason elinkeino- ja teollisuuspoliittisen strategiaohjelman luomisen Suomeen. Ohjelman päämääränä on elinkeinorakenteen vahvistaminen ja monipuolistaminen, vientialojen reaalisen ja suhteellisen kilpailukyvyn vaaliminen sekä työpaikkojen lisääminen. Tulevaisuuden potentiaalia omaavien toimialojen kehitystä vauhditetaan läpileikkaavasti eri toimijoiden ja hallinnonalojen toimesta kaikin käytettävissä olevin järkevin keinoin, myös perustamalla tarvittaessa uusia valtionyhtiöitä.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 62
Tammikuu 2017
SDP on uudistanut työryhmätyöskentelynsä siten, että nykyisellään elinkeinopolitiikasta vastaa elinkeinopoliittinen työryhmä, jonka puheenjohtajana toimii Lauri Ihalainen. Työryhmä pohtii myös näiden aloitteiden sisältöjä ja tekee mahdollisuuksien mukaan keskustelunavauksia suomalaisen teollisuuden toimintaedellytyksistä sekä viennin, talouskasvun ja työllisyyden edistämisestä. Työryhmä on laatinut elinkeinopoliittisen taustamuistion.
Kansanedustajat Ville Skinnari ja Timo Harakka valmistelivat SDP:lle 8+2-mallin mukaisen yrittäjyysohjelman marraskuussa 2015. Lisäksi SDP:n vaihtoehtobudjetit rakentuivat yhdeltä painopisteeltään kasvun ja kestävän työllisyyden edistämiseen. Osana vuoden 2017 vaihtoehtobudjettia esiteltiin tulevaisuuden elinkeinopaketti syksyllä 2016. Kyseiset ohjelmat ja vaihtoehtobudjetit sisälsivät mm. konkreettisia keinoja pienten ja keskisuurten yritysten ja yrittäjän hyvinvoinnin tukemiseksi.