Puoluekokous ei yhdy aloitteeseen, mutta poliitisessa ohjelmassa esitetään, että asunnottomuus tulee poistaa Suomesta vuoteen 2030 mennessä.
Aloitteessa ehdotetaan asunnottomuuden kääntämistä laskuun ja puolueen sitoutumista sen poistamiseen. Puoluehallitus katsoo, että yhteiskunnan on tehtävä kaikkensa asunnottomuuden poistamiseksi.
Puoluehallitus esittää käsittelyssä olevassa poliitisessa ohjelmassa, että asunnottomuus tulee poistaa Suomesta vuoteen 2030 mennessä.
Asunnottomuuden vähentämisessä asunto ensin -malli on ollut keskeinen väline. Asunnottomuuden vähentämisessä on tärkeää muistaa se, että asuntojen lisäksi ihmiset tarvitsevat tukipalveluita, sillä ilmiönä asunnottomuus on muutakin kuin pelkkä asunnon puute. Nykyinen, kuntien tietoihin perustuva tilastointi asunnottomien määrästä ei ole täydellinen, sillä se ei huomioi esimerkiksi piiloasunnottomien määrää. Piiloasunnottomia ovat esimerkiksi henkilöt, joilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta omaan asuntoon. On käytännössä mahdotonta selvittää aukottomasti piiloasunnottomien tai asunnossaan epätyydyttävästi asuvien henkilöiden määrää.
Suomessa on varsin vähän katuasunnottomuutta, sillä useimmat asunnottomat saavat tilapäisen suojan, jossa he voivat yöpyä. Tavoitteena tulee kuitenkin olla, että jokaisella on pysyvä asunto. Alkuvaiheessa asunnottomat saattavat tarvita tukea asumiseensa, jonka jälkeen heidän on mahdollista asteittain siirtyä kohti itsenäistä asumista.
Käytännössä asunnottomuutta ei voida poistaa täysin. Tämä johtuu siitä, että ihmiset saattavat jäädä tilapäisesti lyhyiksi ajoiksi asunnottomiksi esimerkiksi asunnonvaihdon yhteydessä.
Pirkanmaan Sosialidemokraatit ry – Pispalan Sos.-dem. Työväenyhdistys ry
Asunnottomuus on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, joka on ratkaistavissa – ja joka pitää ratkaista, sillä yksikin asunnoton hyvinvointivaltiossa on liikaa. YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 25 artiklan mukaan jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvamaan muun muassa asunnon. Oikeutta asumiseen voikin pitää ihmisen perusoikeutena, joka ei asunnottomien kohdalla toteudu.
Eriarvoistuminen on yksi nykyajan megatrendeistä, joka vaikuttaa suoraan myös asumisoloihin sekä asunnottomuuteen. Asunnottomuus on yksi eriarvoisuuden konkreettisimmista muodoista. Eriarvoistumista voi estää ja sen vaikutuksia vähentää oikeilla poliittisilla toimenpiteillä.
Suomessa harjoitettu politiikka asunnottomuuden kitkemiseksi on ollut onnistunutta. Vuonna 1987 asunnottomia oli noin 20 000, tänä päivänä luku on noin 3800. Erityisesti ”Asunto ensin” -politiikka on tuonut tuloksia. Asunnottomien määrä on kuitenkin nyt kääntynyt kasvuun. On todennäköistä, että ilman korjaavia toimenpiteitä luku tulee kasvamaan myös jatkossa.
Suomessa katsotaan, että asunnottomia ovat henkilöt, jotka:
• nukkuvat ulkona tai ensisuojissa
• asuvat asuntoloissa ja majoitusliikkeissä
• asuvat laitoksissa
• ovat vapautuvia vankeja, joilla ei ole tiedossa asuntoa
• majoittuvat tai kiertelevät sukulaisten tai tuttavien luona (piiloasunnottomuus)
Suomalainen tapa määritellä asunnoton poikkeaa Euroopan kodittomien parissa työskentelevien kansallisten järjestöjen liiton (FEANTSA) tilastoluokituksesta (ETHOS), jossa huomioidaan myös epävarmoissa ja epätyydyttävissä oloissa asuvat osana asunnottomuuden ilmiötä. Huomioimalla nämä ryhmät ilmiö on Suomessakin todennäköisesti luultua laajempi. Esimerkiksi pelko asunnon menettämisestä tai kykenemättömyys pitämään asuntoa itsellään tulee tunnistaa osaksi asunnottomuuden ilmiötä.
Varsinaisen asunnottomuuden lisäksi huomio on kiinnitettävä asumisvarmuuteen. Tällä tarkoitetaan sitä, että yhteiskunnallisen epätasa-arvon kasvaessa yhä suuremmat väestönosat joutuvat elämään asunnottomuuden uhan alla. Tämä ilmiö on suoranaista asunnottomuutta huomattavasti laajempi, mutta myös tuntemattomampi.
On kiistatonta, että asumisvarmuuteen liittyviä epäkohtia korjaamalla voidaan parantaa heikossa yhteiskunnallisessa asemassa olevien henkilöiden ja ennen kaikkea lapsiperheiden elämänlaatua merkittävästi. Sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikassa pitää tunnistaa asumisvarmuus yhtenä politiikan teon kenttänä. Esimerkiksi on selvitettävä, kuinka asumisvarmuus liittyy lapsiperheköyhyyteen ja kokemukseen epävarmasta lapsuudesta.
Pirkanmaan Sosialidemokraatit ry – Pispalan Sos.-dem. Työväenyhdistys ry esittää, että
puoluekokous velvoittaa SDP:n eduskuntaryhmän ja hallitusohjelmatyön 2027–2031 valmistelijat sitoutumaan asunnottomuuden poistamiseen Suomesta niin, että ilmiötä tarkastellaan FEANTSA:n mittareilla. Tätä kautta pitää selvittää ongelman todellinen laajuus, muun muassa piiloasunnottomuuden osalta. Lisäksi edellä mainittujen toimijoiden on nostettava poliittiselle agendalle asumisvarmuuden käsite. Asumisvarmuuteen on kiinnitettävä aikaisempaa enemmän huomiota ja ilmiön tutkimiseen sekä korjaamiseen on suunnattava aiempaa enemmän resursseja. Asunnottomuuden vähentäminen ei riitä, vaan koko makroilmiö asunnottomuuden ympäriltä on poistettava.