Puoluekokous ei yhdy aloitteeseen.
Aloitteessa esitetään, että käytetyn ydinpolttoaineen vientiä ja tuontia rajoittava lain pykälä kumottaisiin. Aloitteessa tuodaan esiin, että Suomi on ensimmäinen maa maailmassa, joka aloittaa käytetyn ydinpolttoaineen pysyvän (geologisen) loppusijoituksen. Ydinhuoltoyhtiö Posivan mukaan toiminta on tarkoitus käynnistää vuonna 2026 tai 2027.
Aloitteessa todetaan, että Suomi, suomalaiset yritykset ja yhteiskunta laajemmin voisivat hyötyä käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitukseen liittyvästä liiketoiminnasta. Loppusijoitukseen liittyvien markkinoiden arvo mitataan sadoissa miljardeissa euroissa.
Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus on ratkaisematta lähes jokaisessa ydinvoimaa käyttävässä maassa. Geologinen loppusijoitusratkaisu ei monissa tapauksissa ole ideaali ratkaisu, jos maalla on esim. käytössään vain yksi reaktori (esim. Slovenia/Kroatia) tai muutamia tutkimusreaktoreita. Loppusijoitukseen liittyvät haasteet ovat useimmiten luonteeltaan poliittisia, eivät teknisiä.
Suomen ydinenergialakia ollaan parhaillaan uudistamassa, ja lakiesityksen ennakoidaan tulevan eduskunnan käsittelyyn keväällä 2026. Ydinjätteen viennistä ja tuonnista säädetään ydinenergialaissa.
Ydinpolttoaineen loppusijoitusta säädellään lisäksi EU:n ydinjätedirektiivillä, joka velvoittaa jäsenmaita loppusijoittamaan ydinjätteet vastuullisesti (käytännössä EU-alueelle).
Esityksessä ydinjätteen vienti- ja tuonti olisi luvanvaraista ja poliittisen prosessin takana. Loppusijoitukseen liittyviin turvallisuusvaatimuksiin ei esitetä höllennyksiä.
Fossiilisten polttoaineiden käytön lopettaminen edellyttää voimakasta uusiutuvan energian sekä ydinvoiman lisärakentamista Suomessa ja maailmalla. Ydinvoiman lisärakentaminen edellyttää uskottavia loppusijoitusratkaisuja ja Suomi voisi tarjota osaamistaan ja loppusijoitusratkaisua Suomalaiseen peruskallioon myös muille EU-maille. Loppusijoituslaitoksen elinkaari on 150–200 vuotta. Käytetty ydinpolttoaine jäähtyy kymmeniä vuosia ennen loppusijoituksen alkamista ja ydinvoimalaitokset käyvät 60–100 vuoden ajan. Sinä aikana myös ydinjätteen jälleenkäsittelyteknologia kehittynee ja käytetyn ydinpolttoaineen kierrätyksestä ja ”jälleenkäsittelystä” voi hyvinkin tulla taloudellisesti kannattavaa nykyisin käytössä olevaan ”kertakäyttöpolttoaineeseen” verrattuna.
Suomessa on maailmanlaajuisesti uniikkia osaamista ja teknologiaa käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitukseen liittyen. Ennen kuin Suomi voi ottaa vastaan ja loppusijoittaa muissa maissa syntyvää käytettyä ydinpolttoainetta, on selvitettävä perinpohjaisesti toimintaan liittyvät prosessit sekä niiden riskit, vastuut ja hyödyt.
Teemu Backnäs, Savo-Karjalan Sosialidemokraatit ry – Kuopion Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys r.y.
Ydinvoima on noussut tärkeäksi tukijalaksi Euroopan ja maailman energiaomavaraisuus- ja turvallisuuspyrkimyksille sekä ilmastonmuutoksen hillitsemiselle. Aiemmat ydinvoimaloiden sulkemisaikeet ovat vaihtuneet käyttöiän pidennyksiin ja uusien laitosten rakentamissuunnitelmiin.
Käytetyn ydinpolttoaineen, ”ydinjätteen,” loppusijoitus on useimmissa Euroopan (ja maailman) maissa edelleen ratkaisematta. Tämä heikentää ydinvoiman yleistä hyväksyttävyyttä, viivästyttää projekteja ja nostaa rahoituskustannuksia. Siirtymä puhtaaseen energiaan viivästyy ja tulee kalliimmaksi – ei vain Suomessa, vaan koko maanosassamme.
Lisäksi ydinjätteen kuljetus, varastointi ja loppusijoitus on maineestaan huolimatta erittäin turvallista toimintaa. Käytetty ydinpolttoaine ei ole tiettävästi koskaan vahingoittanut ketään, ja käytetyn ydinpolttoaineen “vaarallisuus satoja tuhansia vuosia” on myytti, sillä käytännössä vaaralliset aineet puoliintuvat lähes olemattomiin muutamassa vuosisadassa, jonka jälkeen ydinjätettä tulisi syödä tai hengittää jauhettuna, jotta merkittävää säteilyannosta siitä voisi saada.
Suomi on maailman johtava maa ydinjätteen turvallisessa loppusijoituksessa, ja olisi etulyöntiasemassa tarjoamaan muille maille kaupallisia loppusijoituspalveluita. Vuoden 1995 lainsäädäntö kuitenkin estää tämän, sillä se käytännössä kieltää käytetyn polttoaineen tuonnin ja viennin. Tämä käytännössä estää myös vakavan keskustelun aiheesta, niin poliittisella tasolla kuin kansalaisten ja yritysten keskuudessa.
Kiellon poiston ja mahdollisen loppusijoitusprojektin etuja:
– Kiellon poisto antaisi mahdollisuuden poliittiseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun aiheesta (periaatepäätös), jonka lisäksi itse toiminta olisi tarkoin säänneltyä (STUK ja KV-yhteisö) ja poliittisessa hallinnassa, sillä käytetyn polttoaineen vieminen maasta toiseen vaatii valtiosopimuksen maiden välille.
– Seuraava loppusijoitusprojekti toisi jatkuvuutta. Nyt kerätty arvokas osaaminen uhkaa rapistua, kun ONKALO siirtyy käyttövaiheeseen, ja muut maat alkavat ottaa etumatkaa kiinni (Ruotsi, Ranska, Sveitsi, Kanada).
– Työllisyysvaikutukset olisivat merkittävät ja pitkäaikaiset.
– Keskitetty loppusijoituslaitos lisää kokonaisturvallisuutta (mukaan lukien kuljetukset) ja pienentää ympäristöjalanjälkeä.
– Ydinvoiman ilmasto- ja ympäristöhyödyt ovat kiistattomat; sen rakentamisesta ja käyttämisestä on tehtävä helpompaa, turvallisuudesta tinkimättä.
– Loppusijoituksen kokonaismarkkina on 400+ miljardia euroa ja kasvaa noin kymmenellä miljardilla vuodessa. Tämä on Suomelle mahdollisuus synnyttää valtava uusi vientiala.
Teemu Backnäs, Savo-Karjalan Sosialidemokraatit ry – Kuopion Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys r.y. esittää, että
seuraavan hallituksen tulisi avata ydinenergialaki tältä osin ja poistaa absoluuttinen kielto ydinjätteen tuonnin ja viennin osalta, myös loppusijoitettavaksi, siten että riskit hallitaan (ydinjäterahasto) ja turvallisuudesta pidetään vähintään yhtä hyvää huolta kuin kotimaisenkin ydinjätteen osalta.