Puoluekokous ei yhdy aloitteeseen, mutta katsoo, että AMOC-riski tulee huomioida sen merkittävyyttä vastaavasti Suomen varautumisessa ja valmiussuunnittelussa ja Suomen tulee aktiivisesti edistää ilmiön tutkimusta ja toimintaa sen torjumiseksi niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.
Aloitteessa nostetaan esiin riski siitä, että niin sanottu Atlantin termohaliinikierto (AMOC) pysähtyisi tai heikkenisi radikaalisti. Tämä johtaisi Suomen ilmaston merkittävään kylmenemiseen.
AMOC-virtauksen muutoksia on seurattu ja tutkittu paljon viime vuosina. On vaara, että ilmaston lämpenemisen aiheuttama jäätiköiden sulamisen lisääntyminen vaikuttaisi virtausta ylläpitäviin olosuhteisiin tavalla, joka voisi hidastaa virtausta tai pysäyttää sen. Jäätiköiden vetäytymisen aiheuttamien sulamisvesien arvioidaan aiheuttaneen virtauksen pysähtymistä useita kertoja viimeisen jääkauden jälkeen ja virtaus on mittausten mukaan heikentynyt 1950- luvulta lähtien 15 %. Arviot virtauksen pysähtymisen riskin suuruudesta lyhyellä aikavälillä vaihtelevat suuresti.
Virtaus vaikuttaa Suomen ilmastoon erittäin paljon. Sen pysähtyminen tarkoittaisi keskilämpötilan merkittävää laskua, millä voisi olla hyvin vakavia vaikutuksia elinympäristöömme ja moniin maamme elinkeinoihin. Myös muunlaiset sään ääri-ilmiöt todennäköisesti lisääntyisivät.
Erityisesti talvisten lämpötilojen lasku jopa kymmenillä asteilla asettaisi täysin uudenlaisia vaatimuksia infrastruktuurille ja monille yhteiskuntamme nykyisille toiminnoille.
Samalla on huomioitava, että virtauksen pysähtyminen ei vaikuttaisi vain Pohjoismaihin, vaan vaikutukset voisivat olla monella tavalla radikaalit koko Altantin alueella. Kyse on hyvin globaalista riskistä, jonka vaikutukset esim. ruokaturvaan ja puhtaan veden saatavuuteen monissa maissa voisivat olla katastrofaalisia. Seurauksena voisi olla sotia ja mittakaavaltaan ennen kokematonta pakolaisuutta.
AMOC:n pysähtyminen ei kuitenkaan tapahtuisi vuodessa, vaan kyse on vaiheittaisesta prosessista, joka nykytiedon valossa nopeassakin skenaariossa tapahtuisi vuosikymmenissä. Tieto virtauksen pysähtymisen riskistä lisääntyy ja tarkentuu koko ajan. Riski AMOC-virtauksen muutoksista tulee joka tapauksessa huomioida kaikessa pidemmän ajan huoltovarmuussuunnittelussa niin, että varaudutaan kaikkiin vaihtoehtoihin.
Suomen tulee olla ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtäävässä kansainvälisessä yhteistyössä eturintamassa. Erityisesti AMOC-virtauksen tilanteeseen kohdistuvien toimenpiteiden ja tutkimuksen edistämisessä Suomella on vielä korostettu intressi. Tässä pienen maan on perusteltua hakea aktiivisesti yhteistyötä. Vaikka ilmiötä nykyisin tutkitaan ja seurataan, niin tätä työtä voitaisiin ilmeisesti vielä merkittävästi kansainvälisessä yhteistyössä lisätä ja tehostaa.
Puoluehallitus ei katso kykenevänsä ottamaan kantaa, mitkä tarkalleen olisivat tehokkaimmat tavat edistää varautumista aloitteessa esiin nostettuihin riskeihin ja edistää niiden tutkimusta ja kansainvälistä yhteistyötä niihin vastaamiseksi. Siksi puoluehallitus ei kannata, että puoluekokous lähtisi määrittelemään asiaan liittyviä toimenpiteitä tarkasti. Puoluehallitus pitää kuitenkin tärkeänä, että vaihtoehtoisiin kehityskulkuihin varautuminen otetaan korkealla prioriteetilla osaksi Suomen valmiussuunnittelua ja Suomi toimii aktiivisesti aiheen ympärillä tehtävän kansainvälisen yhteistyön edistämiseksi.
Teemu Backnäs, Savo-Karjalan Sosialidemokraatit ry – Kuopion Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys r.y.
Suomalaisen Tiedeakatemian, Huoltovarmuuskeskuksen ja Operaatio Arktiksen vuonna 2025 järjestämä Tiedesparraus maapallojärjestelmän keikahduspisteistä toi esiin, että ilmastojärjestelmän äkilliset muutokset – erityisesti Atlantin meridionaalisen kiertoliikkeen (AMOC) mahdollinen pysähtyminen – voisivat vaikuttaa Suomen elinkeinoelämään, huoltovarmuuteen ja kokonaisturvallisuuteen perustavanlaatuisella tavalla. Islannin hallitus on jo määritellyt AMOCin pysähtymisen kansalliseksi turvallisuusuhaksi.
Tiedesparrauksen johtopäätöksenä oli, että tällaiset “keikahduspisteriskit” eivät ole tilapäisiä häiriöitä vaan pysyvää järjestelmätason muutosta, johon varautuminen edellyttää uudenlaista ajattelua huoltovarmuudesta ja yhteiskunnan resilienssistä.
AMOC-merivirran pysähtymisen vaikutukset ulottuvat laajalle:
Ruokaturva: kasvukauden lyheneminen ja viljelyolosuhteiden heikkeneminen voivat romahduttaa maataloustuotannon ja lisätä riippuvuutta tuonnista.
Energia ja infrastruktuuri: kylmenevä ilmasto lisäisi lämmitysenergian tarvetta, testaisi sähköjärjestelmää ja vaikeuttaisi talvimerenkulkua.
Huoltovarmuus ja turvallisuus: Itämeren jäätymisen ja logistiikan häiriöt heikentäisivät vientiä ja tuontia.
Terveys ja väestö: muutos voisi lisätä erityisesti eriarvoisuutta ja alueellista epävakautta.
Nykyinen huoltovarmuuden perusajatus – yhteiskunnan toimintojen palauttaminen normaaliin häiriön jälkeen – ei riitä, jos “normaali” muuttuu pysyvästi. Siksi Suomen on aika sisällyttää AMOC:in pysähtymisen riski osaksi kansallista varautumista.
Teemu Backnäs, Savo-Karjalan Sosialidemokraatit ry – Kuopion Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys r.y. esittää, että
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue ottaa vaaliohjelmassaan johtavan roolin siinä, että Suomi on ensimmäinen maa, joka esittää, että keikahduspisteriskit sisällytetään osaksi valtioneuvoston turvallisuus- ja varautumispolitiikkaa.
– Laaditaan valtioneuvoston selonteko AMOC:in pysähtymisen riskistä ja sen vaikutuksista Suomeen (AMOC, kylmeneminen, logistiikka, ruoantuotanto, globaalin ilmaston epävakaus)
Perustetaan kansallinen “taskforce” yhteistyössä esimerkiksi tutkimuslaitosten, Saamelaisen ilmastoneuvoston ja Huoltovarmuuskeskuksen kanssa. Ohjelman tavoitteet olisivat:
a) Kehittää ennakkovaroitusjärjestelmä (Early Warning System), joka tunnistaa AMOC:in hidastumisen signaaleja ja arvioi niiden vaikutuksia Suomen huoltovarmuuteen ja elinkeinoihin
b) Kartoittaa ja investoida toimiin (yhteistyössä esimerkiksi muiden Pohjoismaiden kanssa), joilla keikahduspisteriskejä voidaan vielä vähentää tai ehkäistä
c) Luoda huoltovarmuutta, joka vastaa pysyvän muutoksen maailmaa.
Varautumisen tavoitteena ei ole vain palautuminen normaaliin, vaan jatkuvuuden turvaaminen muuttuvissa olosuhteissa. Tähän sisältyy elinkeinoelämän resilienssin vahvistaminen, uusiutuvat varautumismekanismit ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden huomioiminen kriiseissä.