Puoluekokous ei yhdy aloitteisiin, mutta korostaa tarvetta pyrkiä löytämään yhteiseurooppalaisia ratkaisuja välineellistetyn maahantulon tilanteisiin sekä myös laajempaa velvollisuutta hakea kestäviä humanitäärisiä ratkaisuja kansainväliseen pakolaistilanteeseen vastaamiseksi.
Partikongressen omfattar inte motionen, men betonar behovet av att sträva efter att hitta gemensamma europeiska lösningar för situationer av instrumentaliserad inresa samt ett bredare ansvar att söka hållbara humanitära lösningar för att bemöta den internationella flyktingsituationen.
Aloitteissa esitetään, että Suomi sitoutuu kansallisessa, eurooppalaisessa ja kansainvälisessä raja- ja turvapaikkapolitiikassa perustuslain, eurooppaoikeuden ja kansainvälisoikeudellisten velvoitteidemme kanssa yhteensopiviin ratkaisuihin, ja että puoluehallituksen johdolla valmisteltaisiin rajaturvallisuuden takaamiseksi oma malli, joka poistaisi lainsäädännöstämme ristiriidat perustuslain EU-oikeuden ja Suomen ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Aloitteiden taustalla on alun perin heinäkuussa 2024 hyväksytty laki väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi (ns.rajaturvallisuuslaki tai käännytyslaki).
Itärajan edelleen jatkuvan sulun sekä rajaturvallisuutta koskevien lakimuutosten taustalla on välineellistetty maahantulo, jota Venäjä käytti Suomea ja osin muita EU:n puoleisia rajamaitaan vastaan hybridivaikuttamisen välineenä, kuten myös Valko-Venäjä toimi Puolan vastaisella rajallaan.
Tähän välineellistettyyn maahantuloon on Suomessa vastattu vuonna 2022 säädetyn rajavartiolain muutoksen pohjalta. Rajavartiolaki mahdollisti uudessa muodossaan rajanylityspisteiden määräaikaisen sulkemisen Itärajalla. Rajan sulku alkoi marraskuussa 2023 ja on jatkunut tähän päivään asti. Viranomaisten saamien tietojen pohjalta nousi kuitenkin uhka, että Venäjä ryhtyisi ohjaamaan suurempia määriä Suomeen pyrkiviä ylittämään maastorajan virallisten rajanylityspaikkojen ulkopuolelta tai suurempi määrä rajalle ohjattuja ihmisiä voisi pyrkiä väkivalloin fyysisten esteiden ohi. Näissä tilanteissa rajavartiopisteiden sulku ei olisi enää auttanut. Tällaisiin tilanteisiin varautumiseksi Orpon hallitus valmisteli rajaturvallisuuslain, joka mahdollisti presidentin ja valtioneuvoston yhdessä toteamassa vakavassa välineellistetyn maahantulon tilanteesta erityisten toimivaltuuksien käyttöönoton. Näiden valtuuksien nojalla rajan jo ylittänyt henkilö, joka tavataan rajan välittömästä läheisyydestä, voitaisiin määrätyissä tilanteissa poistaa rajan toiselle puolelle ottamatta vastaan turvapaikkahakemusta.
Rajaturvallisuuslaki hyväksyttiin kesäkuussa 2024. Eduskunnassa SDP vaikutti siihen, että lakia parannettiin sen alkuperäisestä muodosta mm. vahvistamalla rajaviranomaisten velvollisuutta tunnistaa ja päästää maahan haavoittuvassa asemassa olevia sekä lisäämällä lain poikkeusmekanismiin supistettu muutoksenhakumahdollisuus. Näillä reunaehdoilla SDP tuki lakia eduskunnassa. Rajaturvallisuuslaki oli määräaikaisena voimassa kesäkuuhun 2025, jolloin sen voimassaoloa jatkettiin puolellatoista vuodella. Lain mukaisia valtuuksia ei ole otettu käyttöön. On mahdotonta sanoa missä määrin lain säätäminen vaikutti siihen, etteivät uhkakuvat välineellistetyn maahantulon ohjaamisesta maastorajoille ole toteutuneet.
Ihmisiä käyttävä välineellistetty maahantulo on Venäjän kaltaiselle maalle tehokas hybridivaikuttamisen muoto. Kansainvälinen pakolaisuutta koskeva normisto lähtee siitä, että jos henkilö pääsee rajanylityspisteelle asti tai rajan yli, hänen turvapaikkahakemuksensa tulee ottaa vastaan. Pakolaisuutta koskevat kansainväliset säännöt eivät toisaalta tunnista välineellistetyn maahantulon tilanteita. Mikäli toinen rajavaltio ryhtyy ohjamaan maahan pyrkijöitä rajalle, joutuu kohteena oleva maa joko toimimaan vastoin kansainvälisen oikeuden turvapaikanhakua koskevia normeja tai luopuu suvereniteetistaan sen osalta, että luovuttaa toiselle valtiolle päätösvallan siitä, keitä sen alueelle tulee.
Rajaturvallisuuslaki voisi kiistatta johtaa soveltamistilanteessa ristiriitoihin joidenkin Suomen kansainvälisoikeudellisten sitoumusten kanssa. Perustuslakivaliokunta katsoi lakiesitystä käsitellessään, että kansallisen turvallisuuden ja Suomen itsemääräämisoikeuden turvaaminen voi ääritilanteissa oikeuttaa poikkeamaan näistä velvoitteista väliaikaisesti. Ristiriita perustuslain kanssa kuitenkin edellytti rajaturvallisuuslain säätämistä perustuslain säätämisjärjestystä käyttäen perustuslain 73 §:n mukaisena rajattuna poikkeuslakina.
SDP:lle ratkaisu rajaturvallisuuslain tukemisesta oli ratkaisu kahden huonon vaihtoehdon välillä. Sääntöpohjainen kansainvälinen järjestys on keskeinen osa SDP:n ajattelua ja siitä kiinni pitäminen on nähty Suomen kaltaisten pienten maiden etuna. Puolue on kuitenkin vahvasti sitoutunut Suomen turvallisuuteen ja vallitsevassa tilanteessa pidettiin kestämättömänä, että Suomella ei olisi mitään keinoa torjua välineellistettyä maahantuloa käyttävää hybridivaikuttamista. Rajaturvallisuuslain säätäminen oli viesti toimintavalmiudesta ja laski näin todennäköisyyttä sille, että lakia koskaan todella jouduttaisiin ottamaan käyttöön. Vastaavasti keinottomaksi jääminen olisi ollut omiaan lisäämään todennäköisyyttä sille, että Venäjä olisi laajentanut hybridivaikuttamistaan.
Samalla on huomattava, että Itärajalla ei tosiasiallisesti ole missään vaiheessa päässyt vapaasti hakemaan turvapaikkaa. Mikäli rajaturvallisuuslaki jossain tilanteessa otettaisiin käyttöön, se palvelisi samaa tarkoitusta, jota nykyään toteutetaan rajavartiolain valtuuksien nojalla ja jota ennen vuotta 2023 toteutettiin Suomen ja Venäjän rajasopimuksella. Rajaturvallisuuslaki menisi nykyistä tilannetta pidemmälle siinä, että rajalle saapumisen estämisen lisäksi henkilö voitaisiin palauttaa rajan välittömästä läheisyydestä. Henkilön suojelun tarve ei kuitenkaan riipu siitä, pääseekö hän rajan yli vai pysähtyykö hän Venäjän rajavartioihin tai fyysisiin esteisiin rajalla. Rajaturvallisuuslain haasteet suhteessa nykytilaan tai vuotta 2023 edeltäneeseen tilaan ovat siis ensisijaisesti juridisia, eivät humanitäärisiä.
Kansainvälisessä pakolaissäännöstössä ei ole erillisiä menettelyjä välineellistetyn maahantulon tilanteisiin. Euroopan Unionin muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksessa on tiettyjä poikkeusmenettelyjä, jotka soveltuisivat laajamittaisen välineellistetyn maahantulon tilanteissa, mutta ne eivät anna keinoja vastata hybridivaikuttamiseen, vaan ovat vain mahdollisuuksia joustaa eräistä EU:n menettelyasetuksen mukaisista turvapaikkakäsittelyn määräajoista ja muodollisuuksista. Puoluehallituksen käsityksen mukaan ei ole esitetty sellaisia uskottavia lainsäädännöllisiä ratkaisuja, jotka nykytilanteessa mahdollistaisivat tehokkaan reagoimisen välineellistetyn maahantulon tilanteisiin, mutta jotka eivät olisi käyttöön otettuina vähintään jännitteisessä suhteessa Suomen kansainvälisoikeudellisiin velvoitteisiin. On mahdollista, että Euroopan Unioni kykenee luomaan uusia tehokkaampia keinoja hybridivaikuttamiseen vastaamiseksi, mutta tällä hetkellä tällaisten vaihtoehtojen varaan ei voida laskea.
On äärimmäisen hyvä, että tilanne Itärajalla on pysynyt rauhallisena, eikä rajaturvallisuuslain käyttöön ottamisesta ole jouduttu käymään keskustelua. Kansainvälinen tilanne jatkuu kuitenkin erittäin jännitteisenä ja epävakaana. Näissä oloissa on vaikea ennakoida tilanteita ja uhkia, joihin Suomi voi joutua reagoimaan. Suomi pyrkii vaikuttamaan Euroopassa siihen, että Euroopan Unionin lainsäädäntöön saataisiin selkeämpiä toimintamalleja hybridivaikuttamisen torjumiseksi. SDP on katsonut, että Euroopan pakolaispolitiikka tulee kehittää kiintiöpakolaisuuden ja vastaavien vaikuttavampien ja hallittavampien mallien suuntaan, mikä vaikeuttaisi myös turvapaikanhakijoiden käyttämistä hybridivaikuttamiseen. Nykytilanteessa puoluehallitus pitää kuitenkin välttämättömänä, että Suomi huolehtii kyvystään reagoida monenlaisiin tilanteisiin ja uhkiin ja säilyttää riittävästi avoimia vaihtoehtoja. Suomen kyky ja valmius reagoida hybridivaikuttamiseen vähentää todennäköisyyttä, että toimiin todella jouduttaisiin turvautumaan. Vastaavasti keinottomuus olisi omiaan lisäämään riskiä laajamittaisesta välineellistetystä maahantulosta, mitä on pyrittävä vahvasti välttämään.
I motionerna föreslås att Finland i sin nationella, europeiska och internationella gräns- och asylpolitik förbinder sig till lösningar som är förenliga med grundlagen, EU-rätten och våra internationella rättsliga förpliktelser, och att man under partistyrelsens ledning skulle bereda en egen modell för att trygga gränssäkerheten, som skulle undanröja motsättningar i lagstiftningen i förhållande till grundlagen, EU-rätten och Finlands människorättsförpliktelser. Bakgrunden till motionerna är den lag om tillfälliga åtgärder för att bekämpa instrumentalisering av inresa som antogs i juli 2024 (den s.k. gränssäkerhetslagen eller avvisningslagen).
Bakgrunden till den fortsatt stängda östgränsen samt lagändringarna om gränssäkerhet är den instrumentaliserade inresa som Ryssland använde mot Finland och delvis även mot andra EU-länder vid sina gränser som ett medel för hybridpåverkan, på samma sätt som Belarus agerade vid sin gräns mot Polen.
I Finland har man svarat på denna instrumentalisering med stöd av den ändring av gränsbevakningslagen som stiftades 2022. Gränsbevakningslagen möjliggjorde i sin nya form en tidsbegränsad stängning av gränsövergångsställena vid östgränsen. Gränsstängningen inleddes i november 2023 och har fortsatt fram till i dag. Baserat på information som myndigheterna mottagit uppstod dock ett hot om att Ryssland skulle börja styra större mängder personer som försöker ta sig till Finland att korsa terränggränsen utanför de officiella gränsövergångsställena, eller att ett större antal personer som dirigerats till gränsen skulle försöka ta sig förbi fysiska gränshinder med våld. I sådana situationer skulle en stängning av gränsövergångsställena inte längre ha varit tillräcklig. För att förbereda sig för sådana situationer utarbetade regeringen Orpo gränssäkerhetslagen, som gjorde det möjligt för presidenten och regeringen att i samråd konstatera en allvarlig situation av instrumentaliserad inresa, och då ta i bruk dessa särskilda befogenheter. Med stöd av dessa befogenheter skulle en person som redan passerat gränsen och påträffas i gränsens omedelbara närhet i vissa situationer kunna avlägsnas till andra sidan gränsen utan att en asylansökan tas emot.
Gränssäkerhetslagen antogs i juni 2024. I riksdagen bidrog SDP till att lagen förbättrades jämfört med sin ursprungliga form, bland annat genom att stärka gränsmyndigheternas skyldighet att identifiera och tillåta inresa för personer i utsatt ställning samt genom att införa en begränsad möjlighet till ändringssökande i lagens undantagsmekanism. Med dessa randvillkor stödde SDP lagen i riksdagen. Gränssäkerhetslagen gällde som tidsbegränsad lag till juni 2025, då dess giltighet förlängdes med ett och ett halvt år. De befogenheter som lagen möjliggör har inte tagits i bruk. Det är omöjligt att säga i vilken utsträckning stiftandet av gränssäkerhetslagen påverkade att hoten om instrumentaliserad inresa som riktas mot landgränserna inte har materialiserats.
Instrumentaliserad inresa, där människor används som ett verktyg, är för ett land som Ryssland en effektiv form av hybridpåverkan. Den internationella flyktingrätten utgår från att en persons asylansökan måste tas emot om personen når ett gränsövergångsställe eller tar sig över gränsen. Samtidigt erkänner de internationella reglerna om flyktingskap inte instrumentaliserade flyktingsituationer. Om en annan gränsstat börjar styra personer som försöker ta sig in i landet till gränsen, tvingas det mottagande landet antingen agera i strid med internationella rättsnormer om asyl eller avstå från sin suveränitet genom att överlåta beslutsmakten över vem som får komma in på dess territorium till en annan stat.
Gränssäkerhetslagen kan vid tillämpning otvivelaktigt leda till konflikter med vissa av Finlands internationella rättsliga åtaganden. När grundlagsutskottet behandlade lagförslaget ansåg det att tryggandet av den nationella säkerheten och Finlands självbestämmanderätt i extrema situationer tillfälligt kan berättiga avvikelser från dessa förpliktelser. Konflikten med grundlagen förutsatte dock att gränssäkerhetslagen stiftades som en begränsad undantagslag i enlighet med 73 § i grundlagen.
För SDP var beslutet att stödja gränssäkerhetslagen ett val mellan två dåliga alternativ. Den regelbaserade internationella ordningen är en central del av SDP:s ideologi, och att hålla fast vid den har setts som en fördel för små länder som Finland. Samtidigt är partiet starkt engagerat i Finlands säkerhet, och i det rådande läget ansågs det ohållbart att Finland inte skulle ha några medel alls för att motverka hybridpåverkan genom instrumentaliserad inresa. Stiftandet av gränssäkerhetslagen var ett tecken på handlingsberedskap och minskade därmed sannolikheten för att lagen någonsin verkligen skulle behöva tas i bruk. Att stå utan verktyg skulle däremot ha ökat risken för att Ryssland skulle ha utvidgat sin hybridpåverkan.
Samtidigt bör det noteras att det i praktiken aldrig har varit möjligt att fritt söka asyl vid östgränsen. Om gränssäkerhetslagen i något skede skulle tas i bruk, skulle den tjäna samma syfte som i dag uppnås med stöd av gränsbevakningslagens befogenheter och som före 2023 uppnåddes genom ett gränsavtal mellan Finland och Ryssland. Gränssäkerhetslagen skulle gå längre än nuläget genom att, utöver att hindra ankomst till gränsen, även möjliggöra återförande av en person från gränsens omedelbara närhet. En persons behov av skydd beror dock inte på om hen lyckas ta sig över gränsen eller stoppas av ryska gränsvakter eller fysiska hinder vid gränsen. Utmaningarna med gränssäkerhetslagen i förhållande till nuläget eller situationen före 2023 är därför i första hand juridiska, inte humanitära.
I den internationella flyktingrätten finns inga särskilda förfaranden för situationer med instrumentaliserad inresa. I Europeiska unionens migrations- och asylpakt finns vissa undantagsförfaranden som skulle kunna tillämpas vid storskalig instrumentalisering, men de ger inga medel för att bemöta hybridpåverkan, utan innebär endast möjligheter att frångå vissa tidsfrister och formaliteter i EU:s asylförfarandeförordning. Enligt partistyrelsens uppfattning har inga sådana trovärdiga lagstiftningslösningar presenterats som i nuläget skulle möjliggöra ett effektivt bemötande av instrumentaliserad inresa utan att, vid tillämpning, åtminstone stå i ett spänningsförhållande till Finlands internationella rättsliga förpliktelser. Det är möjligt att Europeiska unionen i framtiden kan skapa nya, mer effektiva verktyg för att bemöta hybridpåverkan, men för närvarande kan man inte förlita sig på sådana alternativ.
Det är ytterst positivt att situationen vid östgränsen har förblivit lugn och att man inte har behövt diskutera ett införande av gränssäkerhetslagen. Det internationella läget är dock fortsatt mycket spänt och instabilt. Under dessa förhållanden är det svårt att förutse situationer och hot som Finland kan behöva reagera på. Finland strävar efter att påverka inom Europa för att Europeiska unionens lagstiftning ska få tydligare handlingsmodeller för att motverka hybridpåverkan. SDP har ansett att den europeiska flyktingpolitiken bör utvecklas i riktning mot ett kvotflyktingsystem och andra mer effektiva och kontrollerbara modeller, vilket också skulle försvåra användningen av asylsökande som ett medel för hybridpåverkan. I nuläget anser partistyrelsen dock att det är nödvändigt att Finland säkerställer sin förmåga att reagera på olika typer av situationer och hot samt bevarar tillräckligt med öppna handlingsalternativ. Finlands förmåga och beredskap att reagera på hybridpåverkan minskar sannolikheten för att man faktiskt skulle behöva ta till åtgärder. Avsaknad av medel skulle däremot öka risken för storskalig instrumentalisering, något som starkt bör undvikas.
Finlands Svenska Socialdemokrater rf – Helsingfors Svenska Arbetarförening rf
En av de största styrkorna hos den socialdemokratiska rörelsen har alltid varit förmågan att förena pragmatism och grundläggande värderingar på ett hållbart sätt. Under de senaste åren har denna förmåga utsatts för många prövningar. Under coronapandemin ansågs omsorgen om utsattas hälsa av en bred majoritet av jurister och experter inom sjukvården, samt även av landets beslutsfattare, utgöra en tillräcklig grund för att ta i bruk de tillfälliga begränsningar av medborgarnas rörelsefrihet som grundlagen tillåter. När kriget i Ukraina började, behövde grunderna för vår utrikes- och säkerhetspolitik omprövas. Socialdemokraterna ledde med framgång båda processerna.
Under regeringen Orpo har samma teman varit närvarande, men i stället för en genomtänkt, hållbar politik har regeringen riktat in sig på identitetspolitik och signalerat hårdhet, även då detta gått över gränsen för medmänsklighet och våra människorättsåtaganden, och därigenom äventyrat grundvalarna för vår rättsstatliga tradition. Vare sig det handlat om om vår grundtrygghet, om hälsovården eller om förverkligandet av de mänskliga rättigheterna, hade Finland under denna mandatperiod behövt socialdemokratins kunnande för att hantera även svåra situationer utan att äventyra välfärdsstatens och den demokratiska rättsstatens fundament eller respekten för det regelbaserade internationella systemet.
Den så kallade utvisningslagen är ett tydligt exempel. Lagen strider i sin kärna mot rättsstatsprincipen, EU-rätten och våra bindande människorättsåtaganden. Respekten för rättsstaten, de mänskliga rättigheterna och internationella avtal är grundläggande för både den nationella och internationella demokratin och samtidigt för vår säkerhet. Att förbise detta är farligt för oss och för världen. Det är särskilt en garanti för ett litet lands säkerhet att hålla fast vid det regelbaserade internationella systemet även i svåra tider.
Utvisningslagen gäller till slutet av 2026. Lagens problem och konflikter med våra internationella åtaganden, EU-rätten och vår egen grundlag har inte lösts under dess giltighetstid. Tvärtom är lagen nu ännu mer problematisk än då den antogs. Lagens oförenlighet med Finlands grundlag motiverades ursprungligen med att den stiftades som ett tidsbegränsat undantag. Att förlänga lagens giltighet genom undantagsförfarande har gjort konflikten med grundlagen till ett mer permanent tillstånd och ytterligare försvagat rättsstatens fundament. Dessutom bör riksdagens ställning som landets verkliga beslutsfattare tryggas bättre än idag.
Utvisningslagen står också i konflikt med det kommande EU-avtalet om migration och asyl, som definierar acceptabla undantagsförfaranden under s.k. instrumentaliserad migration och inte tillåter medlemsstater att vidta de åtgärder som lagen i Finland föreskriver.
Människovärdets odelbarhet och solidaritet utgör kärnan av SDP:s värderingar och ideologi. En asylprocess i enlighet med dessa värderingar skulle kräva att varje asylsökandes skyddsbehov utreds effektivt och sakligt, oavsett hur personen har kommit till vår gräns. Vi kan säkerställa gränssäkerhet och svara på Rysslands aggression utan att bryta mot våra grundläggande värderingar, Finlands grundlag och internationella åtaganden. Utvisningslagen misslyckas katastrofalt i denna uppgift.
Finlands Svenska Socialdemokrater rf – Helsingfors Svenska Arbetarförening rf föreslår att
partikongressen beslutar följande:
1. SDP åtar sig att i nationell, europeisk och internationell gräns- och asylpolitik söka lösningar som är förenliga med grundlagen, EU-rätten och våra internationella rättsliga åtaganden.
2. Partikongressen ålägger partistyrelsen att utarbeta en modell för att säkerställa gränssäkerhet som röjer undan vår lagstiftnings oförenlighet med grundlagen, EU-rätten och Finlands människorättsåtaganden. Denna modell ska utarbetas i god tid före riksdagsvalet 2027.
Sosialidemokraattisen liikkeen suurimpia vahvuuksia on aina ollut kyky yhdistää pragmaattisuus ja aatteellisuus kestävällä tavalla. Kuluneina vuosina tätä kykyä on koeteltu monin tavoin. Koronan aikana huolenpito erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien terveydestä oli oikeustieteiljöiden ja terveydenhuollon asiantuntijoiden laajan enemmistön mukaan ja myös maan päättäjien näkemyksen mukaan riittävä peruste perustuslain mahdollistamiin tilapäisiin rajoituksiin kansalaisten liikkumisvapauteen. Ukrainan sodan alettua ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusteet joutuivat uudelleen harkittaviksi. Sosialidemokraatit johtivat molempia prosesseja menestyksekkäästi.
Orpon hallituksen aikana samat teemat ovat olleet läsnä, mutta harkitun, kestävän politiikan sijaan hallitus on keskittynyt identiteettipolitiikkaan ja signaloimaan kovuutta, myös tilanteissa, joissa se on ajanut yli inhimillisyydestä ja ihmisoikeussitoumuksistamme, vaarantaen samalla oikeusvaltioperinteemme perustaa. Oli kyse sitten ihmisten perusturvasta, terveydenhoidosta tai ihmisoikeuksien toteutumisesta, monesti tällä vaalikaudella olisi kaivattu sosialidemokraattien vahvuuksia ratkaisemaan vaikeitakin tilanteita vaarantamatta hyvinvointivaltion ja demokraattisen oikeusvaltion perustaa sekä sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän arvostusta.
Niin sanottu käännytyslaki on tästä hyvä esimerkki. Se on ytimeltään ristririidassa oikeusvaltion, EU-oikeuden ja sitovien ihmisoikeusvelvoitteidemme kanssa. Oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja kansainvälisten sopimusten kunnioittaminen on kansallisen ja kansainvälisen demokratian ja samalla myös turvallisuutemme perusedellytyksiä. Niiden sivuuttaminen on meille ja maailmalle vaarallista. On erityisesti pienen maan turvallisuuden takuu, että sääntöperusteisesta maailmanjärjestyksestä pidetään vaikeinakin aikoina kiinni.
Käännytyslaki on voimassa vuoden 2026 loppuun. Lain ongelmat ja ristiriidat kansainvälisten sitoumustemme, EU-oikeuden sekä oman perustuslakimme kanssa eivät ole sen voimassaolon aikana ratkenneet. Päinvastoin käännytyslaki on nyt jopa ongelmallisempi kuin sitä säädettäessä. Käännytyslain yhteensopimattomuutta Suomen perustuslain kanssa perusteltiin alun perin sillä, että laki säädettiin määräaikaiseksi poikkeukseksi. Lain voimassaolon jatkaminen poikkeuslakimenettelyllä teki ristiriidasta perustuslain kanssa pysyvämmän olotilan, ja rapautti näin oikeusvaltiomme perustuksia yhä voimakkaammin. Lisäksi eduskunnan asema tosiasiallisena päätöksentekijänä olisi turvattava nykytilaa paremmin.
Käännytyslaki on ristiriidassa myös tulevan EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen kanssa, joka määrittelee hyväksyttävät poikkeusmenettelyt ns. välineellistetyn maahantulon olosuhteissa, eikä anna jäsenmaille oikeutta Suomen käännytyslain sisällyttämiin toimenpiteisiin.
Jakamaton ihmisarvo ja solidaarisuus ovat SDP:n arvojen ja aatteen ytimessä. Näiden arvojen mukainen turvapaikkamenettely edellyttäisi, että jokaisen turvapaikanhakijan suojelun tarve selvitetään tehokkaasti ja asiallisesti riippumatta siitä, miten hän on rajallemme päätynyt. Voimme huolehtia rajaturvallisuudesta ja vastata Venäjän aggressioon myös rikkomatta perusarvojamme, Suomen perustuslakia ja kansainvälisiä sitoumuksia. Käännytyslaki epäonnistuu tässä tehtävässä onnettomasti.
Finlands Svenska Socialdemokrater rf – Helsingfors Svenska Arbetarförening rf esittää, että
puoluekokous päättää seuraavaa:
1. SDP sitoutuu kansallisessa, eurooppalaisessa ja kansainvälisessä raja- ja turvapaikkapolitiikassa perustuslain, eurooppaoikeuden ja kansainvälisoikeudellisen velvoitteidemme kanssa yhteensopiviin ratkaisuihin
2. Puoluekokous velvoittaa puoluehallituksen valmistelemaan rajaturvallisuuden takaamiseksi oma mallin, joka poistaa lainsäädännöstämme ristiriidat perustuslain, EU-oikeuden ja Suomen ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Tämä malli on valmisteltava hyvissä ajoin ennen eduskuntavaaleja 2027.
Henna Knuuti, Lapin Sosialidemokraattinen Piiri ry – Rovaniemen Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys ry, Elina Holm, Rovaniemen Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys ry, Outi Rämö, Tornion Demarit ry., Eeva Väisänen, Jokivarsien Sosialidemokraatit Valo ry.
1. Oikeusvaltioperiaatteen ja kansainvälisten velvoitteiden kunnioittaminen on rajaturvallisuuden edellytys
Rajaturvallisuus toteutuu kestävimmin silloin, kun sitä ohjaa oikeusvaltioperiaate ja tutkittu tieto. Tämä on myös perustuslakivaliokunnan johdonmukainen linja;
– perusoikeuksien rajoitusten on välttämättömiä olla täsmällisiä ja tarkkarajaisia
– valtiosääntöisissä arvioissa on nojauduttava turkittuun tietoon ja asiantuntija-arvioihin, rajoitusten on oltava välttämättömiä
– on aina arvioitava, löytyykö lievempiä toimia, joilla voisi saavuttaa saman tavoitteen.
Oikeudellisesti kestämättömät ratkaisut heikentävät paitsi Suomen kansainvälistä uskottavuutta, myös viranomaisten kykyä toimia selkeiden sääntöjen puitteissa.
2. Lain välttämättömistä toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi säätäminen kahteen kertaan ilman lain käyttöönottoa osoittaa, ettei poikkeuslainsäädännölle ole tosiasiallisia perusteita, ettei perusoikeuksia rajoittava poikkeuksellinen laki ole enää ajallisesti lyhytaikainen tai tarkkarajainen eikä sitä pidä enää kolmatta kertaa säätää
Laki väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi on säädetty kaksi kertaa perustuslain poikkeuksellisessa säätämisjärjestyksessä, mutta sitä ei ole otettu kertaakaan käyttöön. Tämä tukee laajasti esitettyä asiantuntijanäkemystä siitä, että lainsäädännölle ei ole ollut pakottavaa tarvetta, eikä välttämättömyyttä ole osoitettu perusoikeuksia rajoittavan poikkeuslainsäädännön edellyttämällä tavalla.
Kun poikkeuslakia on säädetty uudelleen siten, että sen yhteenlaskettu voimassaoloaika ulottuu yli 29 kuukauden ajalle, voidaan perustellusti epäillä, ylittääkö toistuva säätäminen poikkeuslakien lyhytaikaisuuden ja väliaikaisuuden vaatimuksen, sekä heikentääkö se rajoitusten tarkkarajaisuutta ja täsmällisyyttä.
Samanaikaisesti rajavartiolain muutoksella säädetty mahdollisuus sulkea itäraja ja keskittää kansainvälinen suojelu muille kuin itärajalla sijaitseville rajanylityspaikoille on säädetty tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä ja on voimassa toistaiseksi.
Rajavartiolaki, joka on mahdollistanut koko itärajan sulkemisen ja joka tosiasiallisesti näyttää ehkäisseen Venäjää välineellistämästä turvapaikanhakijoita Suomen rajalla, ei rajoita perusoikeuksia samalla tavalla, eikä ole poikkeuslaki. Yhdessä näiden kahden sääntelykokonaisuuden yhtäaikainen voimassaolo muodostaa kuitenkin kokonaisuuden, jossa yksittäisten rajoitusten tarkkarajaisuuden, välttämättömyyden ja suhteellisuuden arviointi käy entistä vaikeammaksi.
Tämä kokonaisuus herättää vakavan huolen siitä, että perusoikeuksien rajoittamisen tosiasialliset perusteet ovat jääneet epäselviksi ja että sääntelykokonaisuus ei täytä perustuslain edellyttämää välttämättömyys-, oikeasuhtaisuus- ja täsmällisyysvaatimusta.
3. Käännytyslain käsittely on puolueen jäsenten keskuudessa heikentänyt luottamusta puolueen kykyyn johtaa Suomea kriiseissä
Monet puolueen jäsenet ovat avoimesti kokeneet, että käännytyslain käsittely on luonut SDP:stä kuvan puolueena, joka ei kriisiaikana kykene pitämään kiinni omista oikeusvaltiota ja ihmisarvoa puolustavista arvoistaan. Jäsenistössä on syntynyt tunne, että puolue mieluummin mukautuu perusoikeuksia rajoittavien, oikeistopopulistien ja laajemman turvallisuushegemonian paineisiin kuin rakentaa omaa asiantuntijatietoon nojaavaa linjaansa. Tämä heikentää puolueen kykyä profiloitua uskottavana vaihtoehtona oikeusvaltion rapauttamiselle sekä vahingoittaa jäsenistön luottamusta puolueen johtamiseen.
4. SDP:n on rakennettava takaisin uskottavuutensa asiantuntijaperustaiseen päätöksentekoon
Useat valtiosääntö- ja ihmisoikeusasiantuntijat ovat pitäneet viime vuosien rajapoliittista valmistelua puutteellisena. SDP:n tulee nousta puolueeksi, joka palauttaa keskusteluun tutkitun tiedon, oikeustieteellisen argumentaation ja viranomaisten näkemykset. SDP:n arvoihin kuuluu, että politiikka perustuu tosiasioihin ja on yhteensopivaa oikeudellisten velvoitteiden kanssa – ei siihen, mikä kulloinkin tuntuu poliittisesti helpoimmalta.
5. Rajaturvallisuus sisältää demokraattisen dilemman: enemmistön tahto versus heikoimmassa asemassa olevien oikeudet
Rajaturvallisuudessa kamppaillaan keskeisen demokraattisen dilemman kanssa: Onko puolueessa enemmistön tahto ensisijainen, vaikka se johtaisi kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perusoikeuksien heikentämiseen?
Oikeusvaltio ei perustu pelkkään enemmistön tahtoon, vaan siihen, että perusoikeuksia ei riistetä vaalituloksen perusteella, vähemmistöjen ja suojelun tarpeessa olevien oikeudet eivät ole neuvottelukysymyksiä ja että julkisen vallan on aina turvattava perusoikeudet. Juuri tämän vuoksi SDP:n tulee puolustaa oikeusvaltiota myös silloin, kun se on poliittisesti epämukavaa.
6. SDP tarvitsee oman lisäarvoa tuottavan vaihtoehdon – ei reaktiivista politiikkaa
Jotta SDP voi uskottavasti johtaa Suomea kriiseissä ja rakentaa vakaata turvallisuuspolitiikkaa, puolueella täytyy olla oma, toimiva ja oikeudellisesti pitävä rajaturvallisuusmalli. Malli mahdollistaa erottumisen oikeusvaltiota heikentävistä linjoista, vaihtoehdon, joka yhdistää turvallisuuden ja ihmisarvon sekä poliittisen identiteetin palauttamisen SDP:n omien arvojen varaan
Tämä aloite kutsuu SDP:tä palaamaan juurilleen: oikeusvaltiota, ihmisarvoa ja tutkittua tietoa puolustavaksi vastuunkantajaksi.
Puolueen sisäisen luottamuksen, uskottavan johtajuuden ja demokratian syvien arvojen kannalta on välttämätöntä, että SDP laatii oman, oikeudellisesti kestävän rajaturvallisuusmallin ja sitoutuu kaikessa raja- ja turvapaikkapolitiikassaan perustuslain ja kansainvälisten velvoitteiden kunnioittamiseen.
Henna Knuuti, Lapin Sosialidemokraattinen Piiri ry – Rovaniemen Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys ry, Elina Holm, Rovaniemen Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys ry, Outi Rämö, Tornion Demarit ry., Eeva Väisänen, Jokivarsien Sosialidemokraatit Valo ry. esittävät, että
1. SDP sitoutuu kansallisessa, eurooppalaisessa ja kansainvälisessä raja- ja turvapaikkapolitiikassaan ratkaisuihin, jotka ovat yhteensopivia Suomen perustuslain, EU-oikeuden ja kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa.
2. Puoluekokous velvoittaa puoluehallituksen valmistelemaan SDP:n oman rajaturvallisuus- ja rajamenettelymallin, joka vahvistaa turvallisuutta sekä korjaa lainsäädännöstä ristiriidat perustuslain, EU-oikeuden ja kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden kanssa.
Malli on valmisteltava hyvissä ajoin ennen seuraavia eduskuntavaaleja, jotta SDP:llä on selkeä, uskottava ja oikeudellisesti pitävä kokonaisuus esitettäväksi äänestäjille ja päätöksentekijöille.
Kari Tirronen, Helsingin Sosialidemokraatit-Helsingfors Socialdemokrater ry – Länsi-Helsingin Sosialidemokraatit ry
Sosialidemokraattisen liikkeen suurimpia vahvuuksia on aina ollut kyky yhdistää pragmaattisuus ja aatteellisuus kestävällä tavalla. Kuluneina vuosina tätä kykyä on koeteltu monin tavoin. Koronan aikana huolenpito erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien terveydestä oli oikeustieteiljöiden ja terveydenhuollon asiantuntijoiden laajan enemmistön mukaan ja myös maan päättäjien näkemyksen mukaan riittävä peruste perustuslain mahdollistamiin tilapäisiin rajoituksiin kansalaisten liikkumisvapauteen. Ukrainan sodan alettua ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusteet joutuivat uudelleen harkittaviksi. Sosialidemokraatit johtivat molempia prosesseja menestyksekkäästi.
Orpon hallituksen aikana samat teemat ovat olleet läsnä, mutta harkitun, kestävän politiikan sijaan hallitus on keskittynyt identiteettipolitiikkaan ja signaloimaan kovuutta, myös tilanteissa, joissa se on ajanut yli inhimillisyydestä ja ihmisoikeussitoumuksistamme, vaarantaen samalla oikeusvaltioperinteemme perustaa. Oli kyse sitten ihmisten perusturvasta, terveydenhoidosta tai ihmisoikeuksien toteutumisesta, monesti tällä vaalikaudella olisi kaivattu sosialidemokraattien vahvuuksia ratkaisemaan vaikeitakin tilanteita vaarantamatta hyvinvointivaltion ja demokraattisen oikeusvaltion perustaa sekä sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän arvostusta.
Niin sanottu käännytyslaki on tästä hyvä esimerkki. Se on ytimeltään ristririidassa oikeusvaltion, EU-oikeuden ja sitovien ihmisoikeusvelvoitteidemme kanssa. Oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja kansainvälisten sopimusten kunnioittaminen on kansallisen ja kansainvälisen demokratian ja samalla myös turvallisuutemme perusedellytyksiä. Niiden sivuuttaminen on meille ja maailmalle vaarallista. On erityisesti pienen maan turvallisuuden takuu, että sääntöperusteisesta maailmanjärjestyksestä pidetään vaikeinakin aikoina kiinni.
Käännytyslaki on voimassa vuoden 2026 loppuun. Lain ongelmat ja ristiriidat kansainvälisten sitoumustemme, EU-oikeuden sekä oman perustuslakimme kanssa eivät ole sen voimassaolon aikana ratkenneet. Päinvastoin käännytyslaki on nyt jopa ongelmallisempi kuin sitä säädettäessä. Käännytyslain yhteensopimattomuutta Suomen perustuslain kanssa perusteltiin alun perin sillä, että laki säädettiin määräaikaiseksi poikkeukseksi. Lain voimassaolon jatkaminen poikkeuslakimenettelyllä teki ristiriidasta perustuslain kanssa pysyvämmän olotilan, ja rapautti näin oikeusvaltiomme perustuksia yhä voimakkaammin. Lisäksi eduskunnan asema tosiasiallisena päätöksentekijänä olisi turvattava nykytilaa paremmin.
Käännytyslaki on ristiriidassa myös tulevan EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen kanssa, joka määrittelee hyväksyttävät poikkeusmenettelyt ns. välineellistetyn maahantulon olosuhteissa, eikä anna jäsenmaille oikeutta Suomen käännytyslain sisällyttämiin toimenpiteisiin.
Jakamaton ihmisarvo ja solidaarisuus ovat SDP:n arvojen ja aatteen ytimessä. Näiden arvojen mukainen turvapaikkamenettely edellyttäisi, että jokaisen turvapaikanhakijan suojelun tarve selvitetään tehokkaasti ja asiallisesti riippumatta siitä, miten hän on rajallemme päätynyt. Voimme huolehtia rajaturvallisuudesta ja vastata Venäjän aggressioon myös rikkomatta perusarvojamme, Suomen perustuslakia ja kansainvälisiä sitoumuksia. Käännytyslaki epäonnistuu tässä tehtävässä onnettomasti.
Kari Tirronen, Helsingin Sosialidemokraatit-Helsingfors Socialdemokrater ry – Länsi-Helsingin Sosialidemokraatit ry esittää, että
1. SDP sitoutuu kansallisessa, eurooppalaisessa ja kansainvälisessä raja- ja turvapaikkapolitiikassa perustuslain, eurooppaoikeuden ja kansainvälisoikeudellisen velvoitteidemme kanssa yhteensopiviin ratkaisuihin
2. Puoluekokous velvoittaa puoluehallituksen valmistelemaan rajaturvallisuuden takaamiseksi oma mallin, joka poistaa lainsäädännöstämme ristiriidat perustuslain, EU-oikeuden ja Suomen ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Tämä malli on valmisteltava hyvissä ajoin ennen eduskuntavaaleja 2027.
Uudenmaan Sosialidemokraatit ry – Tikkurilan Työväenyhdistys ry
Sosialidemokraattisen liikkeen suurimpia vahvuuksia on aina ollut kyky yhdistää pragmaattisuus ja aatteellisuus kestävällä tavalla. Kuluneina vuosina tätä kykyä on koeteltu monin tavoin. Koronan aikana huolenpito erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien terveydestä oli oikeustieteilijöiden ja terveydenhuollon asiantuntijoiden laajan enemmistön mukaan ja myös maan päättäjien näkemyksen mukaan riittävä peruste perustuslain mahdollistamiin tilapäisiin rajoituksiin kansalaisten liikkumisvapauteen. Ukrainan sodan alettua ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusteet joutuivat uudelleen harkittaviksi. Sosialidemokraatit johtivat molempia prosesseja menestyksekkäästi.
Orpon hallituksen aikana samat teemat ovat olleet läsnä, mutta harkitun, kestävän politiikan sijaan hallitus on keskittynyt identiteettipolitiikkaan ja signaloimaan kovuutta, myös tilanteissa, joissa se on ajanut yli inhimillisyydestä ja ihmisoikeussitoumuksistamme, vaarantaen samalla oikeusvaltioperinteemme perustaa. Oli kyse sitten ihmisten perusturvasta, terveydenhoidosta tai ihmisoikeuksien toteutumisesta, monesti tällä vaalikaudella olisi kaivattu sosialidemokraattien vahvuuksia ratkaisemaan vaikeitakin tilanteita vaarantamatta hyvinvointivaltion ja demokraattisen oikeusvaltion perustaa sekä sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän arvostusta. Ja on Suomen kaltaisen pienen maan turvallisuuden takuu, että sääntöperusteisesta maailmanjärjestyksestä pidetään vaikeinakin aikoina kiinni.
Niin sanottu käännytyslaki on tästä hyvä esimerkki. Se on ytimeltään ristiriidassa oikeusvaltion, EU-oikeuden ja sitovien ihmisoikeusvelvoitteidemme kanssa. Oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja kansainvälisten sopimusten kunnioittaminen on kansallisen ja kansainvälisen demokratian ja samalla myös turvallisuutemme perusedellytyksiä. Niiden sivuuttaminen on meille ja maailmalle vaarallista.
Käännytyslaki on voimassa vuoden 2026 loppuun. Lain ongelmat ja ristiriidat kansainvälisten sitoumustemme, EU-oikeuden sekä oman perustuslakimme kanssa eivät ole sen voimassaolon aikana ratkenneet. Päinvastoin käännytyslaki on nyt jopa ongelmallisempi kuin sitä säädettäessä. Käännytyslain yhteensopimattomuutta Suomen perustuslain kanssa perusteltiin alun perin sillä, että laki säädettiin määräaikaiseksi poikkeukseksi. Lain voimassaolon jatkaminen poikkeuslakimenettelyllä teki ristiriidasta perustuslain kanssa pysyvämmän olotilan, ja rapautti näin oikeusvaltiomme perustuksia yhä voimakkaammin. Lisäksi eduskunnan asema tosiasiallisena päätöksentekijänä olisi turvattava nykytilaa paremmin.
Käännytyslaki on ristiriidassa myös tulevan EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen kanssa, joka määrittelee hyväksyttävät poikkeusmenettelyt ns. välineellistetyn maahantulon olosuhteissa, eikä anna jäsenmaille oikeutta Suomen käännytyslain sisällyttämiin toimenpiteisiin.
Jakamaton ihmisarvo ja solidaarisuus ovat SDP:n arvojen ja aatteen ytimessä. Näiden arvojen mukainen turvapaikkamenettely edellyttäisi, että jokaisen turvapaikanhakijan suojelun tarve selvitetään tehokkaasti ja asiallisesti riippumatta siitä, miten hän on rajallemme päätynyt. Voimme huolehtia rajaturvallisuudesta ja vastata Venäjän aggressioon myös rikkomatta perusarvojamme, Suomen perustuslakia ja kansainvälisiä sitoumuksia. Käännytyslaki epäonnistuu tässä tehtävässä onnettomasti.
Uudenmaan Sosialidemokraatit ry – Tikkurilan Työväenyhdistys ry esittää, että
1. SDP sitoutuu kansallisessa, eurooppalaisessa ja kansainvälisessä raja- ja turvapaikkapolitiikassa perustuslain, eurooppaoikeuden ja kansainvälisoikeudellisen velvoitteidemme kanssa yhteensopiviin ratkaisuihin
2. Puoluekokous velvoittaa puoluehallituksen valmistelemaan rajaturvallisuuden takaamiseksi oma mallin, joka poistaa lainsäädännöstämme ristiriidat perustuslain, EU-oikeuden ja Suomen ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Tämä malli on valmisteltava hyvissä ajoin ennen eduskuntavaaleja 2027.
Anita Hellman, Helsingin Sosialidemokraatit-Helsingfors Socialdemokrater ry – Kuljetusalan Demarit ry
Sosialidemokraattisen liikkeen suurimpia vahvuuksia on aina ollut kyky yhdistää pragmaattisuus ja aatteellisuus kestävällä tavalla. Kuluneina vuosina tätä kykyä on koeteltu monin tavoin. Koronan aikana huolenpito erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien terveydestä oli oikeustieteiljöiden ja terveydenhuollon asiantuntijoiden laajan enemmistön mukaan ja myös maan päättäjien näkemyksen mukaan riittävä peruste perustuslain mahdollistamiin tilapäisiin rajoituksiin kansalaisten liikkumisvapauteen. Ukrainan sodan alettua ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusteet joutuivat uudelleen harkittaviksi. Sosialidemokraatit johtivat molempia prosesseja menestyksekkäästi.
Orpon hallituksen aikana samat teemat ovat olleet läsnä, mutta harkitun, kestävän politiikan sijaan hallitus on keskittynyt identiteettipolitiikkaan ja signaloimaan kovuutta, myös tilanteissa, joissa se on ajanut yli inhimillisyydestä ja ihmisoikeussitoumuksistamme, vaarantaen samalla oikeusvaltioperinteemme perustaa. Oli kyse sitten ihmisten perusturvasta, terveydenhoidosta tai ihmisoikeuksien toteutumisesta, monesti tällä vaalikaudella olisi kaivattu sosialidemokraattien vahvuuksia ratkaisemaan vaikeitakin tilanteita vaarantamatta hyvinvointivaltion ja demokraattisen oikeusvaltion perustaa sekä sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän arvostusta.
Niin sanottu käännytyslaki on tästä hyvä esimerkki. Se on ytimeltään ristririidassa oikeusvaltion, EU-oikeuden ja sitovien ihmisoikeusvelvoitteidemme kanssa. Oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja kansainvälisten sopimusten kunnioittaminen on kansallisen ja kansainvälisen demokratian ja samalla myös turvallisuutemme perusedellytyksiä. Niiden sivuuttaminen on meille ja maailmalle vaarallista. On erityisesti pienen maan turvallisuuden takuu, että sääntöperusteisesta maailmanjärjestyksestä pidetään vaikeinakin aikoina kiinni.
Käännytyslaki on voimassa vuoden 2026 loppuun. Lain ongelmat ja ristiriidat kansainvälisten sitoumustemme, EU-oikeuden sekä oman perustuslakimme kanssa eivät ole sen voimassaolon aikana ratkenneet. Päinvastoin käännytyslaki on nyt jopa ongelmallisempi kuin sitä säädettäessä. Käännytyslain yhteensopimattomuutta Suomen perustuslain kanssa perusteltiin alun perin sillä, että laki säädettiin määräaikaiseksi poikkeukseksi. Lain voimassaolon jatkaminen poikkeuslakimenettelyllä teki ristiriidasta perustuslain kanssa pysyvämmän olotilan, ja rapautti näin oikeusvaltiomme perustuksia yhä voimakkaammin. Lisäksi eduskunnan asema tosiasiallisena päätöksentekijänä olisi turvattava nykytilaa paremmin.
Käännytyslaki on ristiriidassa myös tulevan EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen kanssa, joka määrittelee hyväksyttävät poikkeusmenettelyt ns. välineellistetyn maahantulon olosuhteissa, eikä anna jäsenmaille oikeutta Suomen käännytyslain sisällyttämiin toimenpiteisiin.
Jakamaton ihmisarvo ja solidaarisuus ovat SDP:n arvojen ja aatteen ytimessä. Näiden arvojen mukainen turvapaikkamenettely edellyttäisi, että jokaisen turvapaikanhakijan suojelun tarve selvitetään tehokkaasti ja asiallisesti riippumatta siitä, miten hän on rajallemme päätynyt. Voimme huolehtia rajaturvallisuudesta ja vastata Venäjän aggressioon myös rikkomatta perusarvojamme, Suomen perustuslakia ja kansainvälisiä sitoumuksia. Käännytyslaki epäonnistuu tässä tehtävässä onnettomasti.
Anita Hellman, Helsingin Sosialidemokraatit-Helsingfors Socialdemokrater ry – Kuljetusalan Demarit ry esittää, että
1. SDP sitoutuu kansallisessa, eurooppalaisessa ja kansainvälisessä raja- ja turvapaikkapolitiikassa perustuslain, eurooppaoikeuden ja kansainvälisoikeudellisen velvoitteidemme kanssa yhteensopiviin ratkaisuihin
2. Puoluekokous velvoittaa puoluehallituksen valmistelemaan rajaturvallisuuden takaamiseksi oma mallin, joka poistaa lainsäädännöstämme ristiriidat perustuslain, EU-oikeuden ja Suomen ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Tämä malli on valmisteltava hyvissä ajoin ennen eduskuntavaaleja 2027.