Puoluekokous ei yhdy aloitteeseen. SDP edistää sitä, että puolustusmenoja kasvatettaessa tarkastellaan julkisen talouden tilannetta kokonaisuutena ja huolehditaan ihmisten arjen turvallisuudesta, mukaan lukien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista, sosiaaliturvasta ja koulutuksesta.
Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut perustavanlaatuisesti ja pitkäkestoisesti Venäjän aloitettua laajamittaisen hyökkäyssotansa Ukrainassa. Myös Suomen puolustusratkaisu on muuttunut, sillä olemme liittoutuneet sotilaallisesti. Jatkossa Suomen kansallista puolustusta kehitetään osana liittokunnan yhteistä pelotetta ja puolustusta.
Haagin huippukokouksessa kesällä 2025 Natossa on yhteisesti uhka-arvioon perustuen sovittu tavoitteesta, jonka mukaan jäsenmaat nostavat puolustusmenonsa viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2035 mennessä siten, että 3,5 prosenttia kohdistettaisiin varsinaisiin puolustusmenoihin, eli kovaan puolustukseen, ja 1,5 prosenttia puolustusta ja turvallisuutta tukeviin menoihin. Suomi on sitoutunut yhdessä sovittuun puolustusmenotavoitteeseen, jonka avulla on tarkoitus edistää Naton puolustussuunnitteluprosessissa (NDPP) jokaiselle jäsenmaalle määriteltyjä suorituskykytavoitteita ja siten merkittävästi vahvistaa liittokunnan yhteistä pelotetta ja puolustusta.
Euroopassa on laaja-alaisesti tunnistettu, että Euroopan on jatkossa otettava suurempi vastuu omasta puolustuksestaan. Koko Euroopan turvallisuuden näkökulmasta on keskeistä, että eurooppalaiset Nato-maat pääsevät yhdessä sovittuihin puolustusmenotavoitteisiin ja toisaalta että Euroopan unionin toimilla pystytään paitsi vahvistamaan Euroopan puolustusteollista pohjaa myös edistämään tarpeellisten eurooppalaisten suorituskykyjen kehittämistä.
Myös Suomessa kansallisesti on tunnistettu merkittäviä suorituskykytarpeita, joihin meidän on tulevina vuosina kyettävä vastaamaan. Maavoimien kaluston vanhenemisen ja muiden päivitystarpeiden myötä tuleva Maavoimien kehittämishanke tulee olemaan investointina jopa suurempi kuin F 35 -hävittäjähanke ja Merivoimien Pohjanmaa-luokan monitoimikorvettien hankinta (Laivue 2020 -hanke) yhteensä. Pelkästään Maavoimien kehittämishankkeen kustannusten arvioidaan voivan nousta jopa 10–15 miljardiin euroon.
Tarvittavien puolustusmateriaalihankintojen lisäksi puolustusministeriön hallinnonalaan liittyy tulevina vuosina paljon muitakin määrärahapaineita. Turvallisuusympäristön muutoksen ja Nato-jäsenyyden myötä Puolustusvoimien tehtäväkuorma on kasvanut merkittävästi. Puolustusselonteoissa 2021 ja 2024 on parlamentaarisesti todettu tarve kasvattaa Puolustusvoimien henkilöstöä 500 henkilötyövuodella (Puolustusselonteko 2021) ja 1500 henkilötyövuodella (Puolustusselonteko 2024). Riittävä henkilöstömäärä parantaa myös henkilöstön työssäjaksamista. Hankittava puolustusmateriaali tarvitsee myös sotilaita, jotka pystyvät materiaalia operoimaan, minkä lisäksi Suomen tulee jatkossa pystyä lähettämään henkilöstöä myös kansainvälisiin tehtäviin. On huomattava, että sotilashenkilöstön lisäksi Puolustusvoimat tarvitsee myös siviilihenkilöstöä moninaisiin tukitoimiin. Tulevina vuosina myös asevelvollisuuden kehittäminen jatkuu parlamentaarisen työryhmän suositusten mukaisesti, mikä osaltaan kasvattaa määrärahatarpeita. Samaan aikaan esimerkiksi asevelvollisten hyvästä palveluskokemuksesta ja kasarmien kunnosta on pystyttävä huolehtimaan.
Puolustus- ja turvallisuushankintoja säädellään sekä EU-lainsäädännössä että kotimaan tasolla. Käytännössä hankintojen kohdistaminen kotimaisille toimijoille ei siis lainsäädännön puitteissa ole aina mahdollista. On kuitenkin selvää, että kokonaisuuden kannalta on sekä Suomen että suomalaisten puolustusteollisuuden yritysten etu, mikäli hankintoja voidaan tehdä kotimaasta aina kun se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista. Toisaalta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) artikla 346 mahdollistaa suorahankintojen tekemisen tiettyjen ehtojen täyttyessä kansallisen turvallisuuden nimissä. Tätä poikkeusta olisi Suomessakin mahdollista hyödyntää nykyistä enemmän sotilaallisen huoltovarmuuden perusteella.
Toisaalta on hyvä muistaa, että kotimainen puolustusteollisuus tarvitsee toimiakseen myös ulkomaisia tilauksia ja vientiä. Pelkästään Puolustusvoimien kysyntä ei riitä pitämään toimintaa kannattavana. Suomen sotilaallisen huoltovarmuuden näkökulmasta on ensiarvoisen tärkeää, että meillä on elinvoimainen puolustusteollisuus myös jatkossa. Siksi Suomen on pyrittävä nykyistä vahvemmin edistämään suomalaisen puolustusteollisuuden vientiedellytyksiä. Tässä erityisesti hallitusten välisen kaupan (G2G) malli on keskiössä. Puolustusteollisuuden vienninedistämisestä olisi luonnollisesti hyötyä myös kansantalouden ja verotulojen näkökulmasta. Suomessa on paljon osaamista korkean teknologian ja kaksikäyttötuotteiden sovellusten saralla, ja sille on kysyntää myös laajemmin maailmalla. Hyvä esimerkki tästä ovat esimerkiksi suomalaiset avaruusteknologiaan keskittyvät yritykset, jotka ovat viime aikoina saaneet tilauksia myös puolustussektorilta.
SDP korostaa, että puolustusmenojen kasvattaminen on vallitsevassa turvallisuusympäristössä välttämätöntä Suomen ja Euroopan turvallisuuden takaamiseksi ja tarvittavien suorituskykyjen hankkimiseksi. SDP kuitenkin painottaa, että samaan aikaan kun puolustusmenoja kasvatetaan, on pystyttävä huolehtimaan ihmisten arjen turvallisuudesta ja meille kaikille tärkeistä palveluista, että jokainen pidetään yhteiskunnassa mukana. On tärkeää, että eduskuntapuolueet käsittelevät parlamentaarisesti sitä, miten kasvavat puolustusmenot muiden yhteiskunnan tarpeiden ohella rahoitetaan samalla, kun julkisen talouden alijäämää on pystyttävä pienentämään. Kaikkia rahoitusvaihtoehtoja tulee tarkastella laaja-alaisesti. Eri välineiden yhdistelmää varmasti tarvitaan.
On demokratian näkökulmasta ensiarvoisen tärkeää, että näistä kysymyksistä ja Suomen puolustuksen kehittämisestä käydään avointa julkista keskustelua. Kansallisen turvallisuuden näkökulmasta on kuitenkin perusteltua, että kaikkia hankintoihin liittyviä yksityiskohtia ei voida käsitellä julkisesti. On myös voitava luottaa viranomaisarvioon siitä, mitkä yksityiskohdat ovat turvaluokiteltua tietoa.
Pirkanmaan Sosialidemokraatit ry – Hervannan Sosialidemokraattinen Yhdistys r.y.
Suomen puolustusmenoja on nostettu ripeään tahtiin ja Orpon hallitus on sitoutunut nostamaan puolustusmenojen bruttokansantuoteosuuden 3,5 prosenttiin vuoteen sekä väljemmin puolustukseen kohdistuvien menojen osuuden 1,5 prosenttiin 2035 mennessä. Suomen puolustusmenojen osuus kohoaisi jopa viiteen prosenttiin bkt:stä, mikä tarkoittaisi nykyisen 6,7 miljardin sijaan noin 14 miljardin euron vuosittaista rahoitusta. Puolustusmenojen kaavailtu bkt-osuus on suurempi kuin 1930-luvulla, jolloin Suomessa kriittisen maailmantilanteen johdosta kasvatettiin puolustusbudjettia 3,8 prosenttiin bkt:sta. Tuolloin kuitenkaan hyvinvointivaltiota ei oltu vielä ryhdytty rakentamaan, mutta nykyisin valtiolla on runsaasti puolustusmenojen kanssa kilpailevia menoja. Laajamittaisen varustautumisen uskotaan osaltaan hyödyttävän suomalaista puolustusteollisuutta.
Esimerkiksi puolustusministeri Antti Häkkäsen mukaan Suomen talous hyötyisi maamme ja muiden eurooppalaisten maiden varustautumisesta. Tälle ei kuitenkaan löydy perusteita Suomen Pankin laskemista kahdesta simulaatiota puolustusmenojen talousvaikutuksista. Mikäli puolustusmenojen lisääminen kolmeen prosenttiin bkt:sta kohdistuisi kokonaisuudessaan kotimaisiin ja euroalueen hankintoihin, puolustusmenojen lisäys kasvattaisi bkt:ta vuosina 2026-29 0,7 prosentilla.
Hankintojen keskittäminen Suomeen ja euroalueelle ei kuitenkaan ole realistinen vaihtoehto. Mikäli hankinnoista puolet kohdistuisi euroalueen ulkopuolella, puolustusmenojen bkt:ta kasvattava vaikutus edellä mainitulla ajanjaksolla jäisi 0,3 prosenttiin. Pysyvä talouskasvun kiihdyttäminen puolustustarviketeollisuuden avulla kuitenkin edellyttäisi, että julkinen rahoitus kohdistuisi korkean teknologian innovaatioihin, jotka tuottavat lisäarvoa ja kasvua koko taloudelle. Suomalainen puolustustarviketeollisuudessa korkean teknologian innovaatioiden osuus on vähäinen, koska tuotanto on keskittynyt ammuksiin, räjähteisiin, ajoneuvoihin ja muihin vastaaviin tuotteisiin.
Kasvavat puolustusmenot voidaan kansallisesti rahoittaa nostamalla veroja, ottamalla lainaa, karsimalla olemassa olevia menoja tai käyttämällä jotain näiden keinojen yhdistelmää.
Suomen Pankki arvioi kasvavien puolustusmenojen vaikutusta julkiseen talouteen näin: ”Mikäli puolustusmenot pidettäisiin tällä uudella, korkeammalla tasolla tai mikäli niitä edelleen lisättäisiin vuoden 2029 jälkeen, julkisen velkaantumisen vuoksi menoille olisi löydettävä kestävä rahoitus leikkaamalla muita julkisia menoja tai pysyvillä veronkorotuksilla. Muussa tapauksessa velkasuhteen kasvu kiihtyisi jälleen vuoden 2029 jälkeen, kun BKT:n kasvuvaikutus ei enää kompensoisi aiempaa suuremman alijäämän vaikutusta velkasuhteeseen. Uusilla sopeutustoimilla, kuten myös simulaatioihin sisältyvillä vuosien 2027–2029 veronkorotuksilla, olisi todennäköisesti negatiivinen vaikutus talouskasvuun. Toisaalta simulaatiot osoittavat, että puolustusmenojen kasvun rahoittaminen ainakin osin verotuloilla hillitsee velkaantumisen kasvua.”
Kansallisten toimien lisäksi puolustusmenoja voidaan kasvattaa Euroopan unionin tukitoimin. EU:ssa on keskusteltu yhteisvelasta ja sen kohdistamisesta puolustusmenojen rahoittamiseen. Suomi on suhtautunut nihkeästi esityksiin EU:n yhteisvelasta, mutta puolustusmenoihin se saatettaisiin hyväksyä.
Uusien aseiden ja muun puolustusmateriaalin merkittävimmät käynnissä olevat hankkeet ovat F-35 monitoimihävittäjien hankinta sekä laivaston uusien alusten rakentaminen Rauman telakalla. Lisäksi maavoimille aiotaan hankkia panssaroituja ajoneuvoja ja muuta uutta kalustoa neljällä miljardilla eurolla. Hävittäjien hankintahinnaksi on julkisuudessa kerrottu noin 10 miljardia ja aluksien osalta noin 1,3 miljardia euroa. Hankintahinta on kuitenkin vain osa, eikä edes merkittävin osa, kokonaiskustannuksista. Hävittäjien osalta hankintahinta muodostaa noin kolmasosan kokonaiskustannuksista ja 2/3 aiheutuu koneiden käyttökustannuksista. Laivaston alusten osalta tilanne on vastaavanlainen.
Monitoimihävittäjien hankintahintakaan ei ole lopullinen totuus, sillä esimerkiksi valuuttakurssimuutokset on otettava huomioon. Mikäli euron kurssi suhteessa dollariin heikkenee, se nostaa hävittäjistä maksettavaa hintaa. Näin kävi Hornet -hävittäjiä hankittaessa. Julkisuudessa ei ole juurikaan käsitelty F-35 -hävittäjien hankintaan liittyviä mittavia rakennushankkeita. Rovaniemelle rakennetaan maanalaisia tiloja hävittäjille sekä niiden vaatimille tukeutumisjärjestelmille. Kiitoratoja joudutaan pidentämään, koska laskeutumiseen F-35 tarvitsee 2000 metrin pituisen alueen. Nämä ja muut vastaavanlaiset kulut on toki otettu huomioon, mutta niiden lopulliseen suuruusluokkaan vaikuttavia tekijöitä on runsaasti.
Aseiden ja muun sotamateriaalin lisäksi julkista rahaa joudutaan sijoittamaan myös ase- ja sotamateriaaliteollisuuteen, jotta se voisi vastata kasvavaan kysyntään. Ylen haastatteleman suomalais-norjalaisen Nammon konsernijohtaja Morten Brandtzægin mukaan Nammo menisi konkurssiin, mikäli se joutuisi rahoittamaan investointinsa lainarahalla. ”Ennen [Ukrainan] sotaa Nammon liikevaihto oli noin 400 miljoonaa euroa, ja investoimme noin 35 miljoonaa euroa vuosittain. Nyt investoimme miljardi euroa kahden vuoden aikana.” Brandtzæg toivoo hallituksien ja EU:n tekevän joko suoria sijoituksia tai 10-15 vuoden mittaisia sopimuksia investointien rahoituksesta.
Uusien aseiden ja muun sotamateriaalin hankinnat tehdään julkisella rahalla, mutta usein kuitenkin piilossa julkisuudelta. Esimerkiksi F-35 -hävittäjien hankintavaiheessa Puolustusvoimat ei missään vaiheessa kertonut tarkkoja lukuja niiden käyttökustannuksista. Sen sijaan aikaisemmin samoja hävittäjiä hankkinut Norja julkisti hallituksen verkkosivuilla myös käyttökustannukset, joihin perustuu aiemmin esitetty arvio niiden osuudesta kokonaiskuluista.
Ukrainan ja Gazan sodat ovat kiristäneet kansainvälistä ilmapiiriä ja kasvattaneet jännitteitä. Tällaisessa ilmapiirissä ryhdytään helposti kansalliseen turvallisuuteen vetoamalla kaventamaan demokraattista keskustelua ja päätöksentekoa. Yleisesti käytetty perustelu päätöksenteon keskittämiselle erilaisissa kriisitilanteissa on se, ettei kansallisen turvallisuuden kannalta olennaista tiedustelutietoa ja muuta informaatiota voida jakaa kuin keskeisimmille valtiollisille toimijoille.
Pirkanmaan Sosialidemokraatit ry – Hervannan Sosialidemokraattinen Yhdistys r.y. esittää, että
SDP:n puoluekokous päättää, että
Suomen puolustusmenojen kasvattamisessa otetaan huomioon maamme talouden kestokyky, menojen lisäyksiä ei rahoiteta leikkauksilla koulutuksesta, sosiaaliturvasta, tutkimuksesta, terveydenhoidosta ja muista talouskasvun kannalta olennaisista toiminnoista, puolustusmenoja voidaan rahoittaa Euroopan unionin yhteisvelalla sekä yrityksiin ja suurituloisiin kohdennetuilla verojen korotuksilla, uusia hankintapäätöksiä tehtäessä julkisuuteen kerrotaan välittömien hankintamenojen lisäksi arvio hankinnan kokonaiskustannuksista sekä hankintaan liittyvistä valuuttakurssiriskeistä, puolustusmenoista sekä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta on käytävä avointa ja laajaa yhteiskunnallista keskustelua.