Puoluekokous ei yhdy aloitteeseen.
Aloitteessa esitetään, että tuloverolain 77 §:n mukaista kuuden kuukauden sääntöä tarkistetaan siten, ulkomailla oleskelu lasketaan joustavammin ja sallitaan kohtuullinen oleskelu kotimaassa vapaajaksojen aikana.
Normaalisti niin laivoilla työskentelevät kuin kaikki muutkin Suomessa asuvat eli yleisesti verovelvolliset maksavat tänne veroa kaikista tuloistaan. Kansainvälisissä tilanteissa mahdollinen samaan tuloon kohdistuva kahden maan verotus poistetaan joko verosopimusten tai Suomen lain perusteella. Toisin sanoen ulkomailla maksettu vero joko hyvitetään Suomessa maksettavasta verosta tai ulkomailta saatu tulo vapautetaan täällä verosta.
Ulkomailla töitä tekevä Suomessa asuva henkilö voidaan kuitenkin joissain tilanteissa vapauttaa ulkomailta tehdystä työstä maksetusta palkasta maksettavasta verosta tuloverolain 77 §:n niin kutsutun kuuden kuukauden säännön perusteella. Se edellyttää, että henkilön oleskelu ulkomailla johtuu tästä työstä ja kestää yhtäjaksoisesti vähintään kuusi kuukautta. Lisäksi edellytetään, että Suomi ei ole kansainvälisten sopimusten perusteella palkan ensisijainen verotusvaltio. Kuten aloitteessa tuodaan esiin, tänä aikana saa oleskella jonkin verran myös Suomessa.
Aloitteessa tuodaan esiin myös, että kuuden kuukauden sääntö voi koskea ulkomailla työskentelyn ohella ulkomaisilla aluksilla työskentelystä saatua palkkaa. Heidätkin siis saatetaan vapauttaa palkasta maksettavasta verosta Suomessa, jos oleskelu ulkomailla tai ulkomaisella aluksella kestää riittävän kauan. Yleensä veroa kuitenkin maksetaan tällöin laivan rekisteröintivaltioon. Verovapaudesta hyötyy siis lähinnä silloin, jos kyseisen maan verotus on olennaisesti alempaa kuin Suomessa. Suomen lainsäädäntö siis edellyttää, ettei kaksinkertaista verotusta synny silloinkaan, kun tulo ei ole verovapaata.
Kuuden kuukauden sääntö on luonteeltaan sääntelyä, johon liittyy aina rajanvetoa siitä, miten pitkään oleskelua ulkomailla edellytetään. Sen vuoksi se välttämättä johtaa tilanteisiin, joissa yksittäiset henkilöt eivät hyödy verovapaudesta raja-arvojen vuoksi. Tämä voitaisiin välttää lähinnä poistamalla sääntö kokonaan tai vapauttamalla kaikki ulkomailta saatu tulo verosta.
Kumpaakaan vaihtoehtoa ei voi pitää hyvänä. Ulkomaantyötulon vapauttaminen verosta pitkän oleskelun ajan helpottaa verotuksen toimittamista ja saattaa verovelvolliset tasa-arvoiseen asemaan kollegoidensa kanssa työskentelyvaltiossa. Toisaalta laaja verovapaus kaventaisi Suomen veropohjaa, kun verotusmaa saattaisi vaihtua vaikkapa työmatkojen vuoksi. Tällaisia sääntöjä ei olekaan käytössä missään.
Toisaalta raja-arvojen muuttamiselle ei ole aloitteessa esitetty riittävän vahvoja perusteita. Kuten lausunnossa tuodaan esiin muutos koskisi laajasti myös muita kuin ulkomaisilla aluksilla työskenteleviä, joten se voisi johtaa suuriin muutoksiin monien verotuksessa. Nykytilanteessakin kaksinkertainen verotus poistetaan, joten se ei johda kohtuuttomaan tilanteeseen. Verovapaus ei myöskään ole ongelmaton, sillä se saattaa joissain tilanteissa ulkomaisilla aluksilla työskentelevät parempaan asemaan kuin suomalaisilla aluksilla työskentelevät. Tämä on ongelmallista Suomen kilpailukyvyn kannalta.
Joel Paananen, Kaakkois-Suomen Sosialidemokraatit ry – Kotkan Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys ry
Suomi on perinteinen merenkulkumaa, mutta suomalaisen merenkulkijan mahdollisuudet työllistyä kansainvälisille vesille ovat heikommat kuin kollegoilla muissa Pohjoismaissa tai globaalisti. Syynä on vanhentunut tuloverolain 77 § (ns. kuuden kuukauden sääntö), joka ei tunnista nykyaikaisen merenkulun työrytmejä.
Maailmalla, erityisesti vaativissa offshore- ja erikoisalustehtävissä sekä risteilijöillä, työvuorottelu on usein ns. 1:1 (esimerkiksi 4 viikkoa töitä, 4 viikkoa vapaata). Suomen nykyinen lainsäädäntö vaatii, ettei verovapauden saamiseksi saa oleskella Suomessa keskimäärin yli kuutta päivää kuukaudessa työskentelyn aikana. Tämä tekee lyhyemmissä jaksoissa (short rotation) työskentelystä suomalaiselle taloudellisesti mahdotonta ilman, että hän muuttaa pois Suomesta.
Tilanne on johtanut ”aivovuotoon”. Korkeasti koulutetut suomalaiset merenkulun ammattilaiset joutuvat muuttamaan esimerkiksi Ruotsiin, Norjaan tai Portugaliin voidakseen harjoittaa ammattiaan kilpailukykyisin ehdoin. Muissa Pohjoismaissa ja monissa EU-maissa verotussääntö on sidottu kalenterivuoteen tai joustavampaan laskentatapaan, mikä mahdollistaa normaalin perhe-elämän kotimaassa työjaksojen välillä.
Nykytilanne on moninkertainen tappio Suomen kansantaloudelle ja huoltovarmuudelle.
1. Menetämme verotulot: Kun ammattilainen muuttaa pois, Suomi menettää paitsi ansiotuloverot (jotka jäisivät saamatta joka tapauksessa ulkomaan säännön vuoksi), myös kaikki kulutusverot ja kerrannaisvaikutukset.
2. Huoltovarmuusriski: Kriisitilanteessa tarvitsemme suomalaista merenkulkuosaamista. Jos päällystö on muuttanut pysyvästi ulkomaille, heidän sitouttamisensa Suomen huoltovarmuustehtäviin heikkenee.
3. Koulutuksen hukkaaminen: Suomi kouluttaa verovaroin merenkulun huippuosaajia, jotka nykyinen lainsäädäntö pakottaa viemään osaamisensa ja veronmaksunsa muualle.
SDP:n tavoitteena on työllisyyden parantaminen ja työn vastaanottamisen esteiden purkaminen. Tuloverolain 77 §:n uudistaminen pohjoismaista mallia vastaavaksi (kalenterivuoteen sidottu tarkastelu ja joustavampi oleskeluoikeus) mahdollistaisi sen, että suomalainen merenkulkija voi työskennellä kansainvälisillä vesillä, tuoda palkkansa Suomeen ja elää täällä vapaajaksonsa.
Joel Paananen, Kaakkois-Suomen Sosialidemokraatit ry – Kotkan Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys ry esittää, että
SDP varmistaa, että tuloverolain 77 §:n mukaista ns. kuuden kuukauden sääntöä tarkistetaan siten, että se huomioi nykyaikaiset merenkulun työvuorojärjestelmät eikä aseta suomalaisia merenkulkijoita eriarvoiseen asemaan muiden Pohjoismaiden kansalaisiin nähden.
Lainsäädäntöä uudistetaan suuntaan, joka mahdollistaa ulkomaisella aluksella työskentelyn ilman pakkoa muuttaa pois Suomesta. Tavoitteena on ottaa käyttöön malli, jossa verovapauden edellytyksenä oleva ulkomailla oleskelu lasketaan joustavammin (esim. kalenterivuositasolla) ja sallitaan kohtuullinen oleskelu kotimaassa vapaajaksojen aikana.
Uudistuksella turvataan suomalaisen merenkulkuosaamisen, erityisesti päällystön ja erikoisosaajien, säilyminen Suomessa osana kansallista huoltovarmuutta.