Puoluekokous ei yhdy aloitteeseen.
SDP tunnistaa ja tunnustaa aloitteessa kuvatun kehityskulun, jossa kuntien tilanne on eriytymässä voimakkaasti väestön ikääntyessä ja väestönkasvun painottuessa kaupunkeihin ja kaupunkiseuduille. Kuntien mahdollisuudesta selviytyä tulevaisuudessa niiden lakisääteisistä tehtävistä on huolehdittava uudistamalla kuntien rahoitusjärjestelmää kokonaisuutena sekä kannustamalla kuntia entistä vahvemmin yhteistyöhön. Myös kuntien tehtävien eriyttämistä tulee selvittää. SDP pitää myös kuntaliitoksien kannusteiden kehittämistä tärkeänä. Keskiössä on oltava palvelujen turvaaminen laadukkaina kansalaisille.
Kuntien rahoitusjärjestelmä ja sen uudistaminen on laaja kokonaisuus, jossa huomioon otettava niin valtionosuudet, verotulot, avustukset kuin erilaiset tasauksetkin. Siksi myös rahoitusjärjestelmän uudistaminen on tehtävä kokonaisuutena, ei vain yksittäisiä muutoksia tekemällä. Selvää kuitenkin on, että nykyinen järjestelmä ei vastaa sote- ja TE-uudistuksen jälkeen kuntien tehtäviä ja velvoitteita ja uudistuksia on näin ollen kiirehdittävä. Valitettavasti Petteri Orpon hallitus epäonnistui valtionosuusjärjestelmän uudistamisessa, mikä hankaloittaa kuntien tilannetta lyhyellä aikavälillä entisestään. Tulevissa uudistuksissa keskeistä on löytää keinot, joilla kansalaisten yhdenvertaiset palvelut turvataan. Erityistä huomiota on kiinnitettävä ja keinoja löydettävä väestöpohjaansa menettävillä alueilla kuntien mahdollisuuksiin järjestää palveluja. Tällöin keskistä on yhteistyön syventäminen ja tarvittaessa kuntaliitoksiin kannustaminen. Myös voimakkaasti kasvavien kaupunkien ja kaupunkiseutujen mahdollisuuteen kasvaa niin sosiaalisesti, ekologisesti kuin taloudellisesti kestävästi on löydettävä ratkaisuja.
Aloitteessa nostetaan esiin myös hyvinvointialueiden tilanne ja esitetään tehtäväsiirtoja hyvinvointialueiden välillä perusterveydenhuollon turvaamiseksi. Puoluehallitus toteaa, että hyvinvointialueiden alkuvuosia ovat haastaneet mm. korona-ajan kertynyt hoitovelka, korkea inflaatio ja palkkakustannusten kasvu sekä kireä alijäämien kattamisvelvoite. Puoluehallitus toteaa, että hyvinvointialueille on annettava nyt työrauha eikä merkittäviä muutoksia niiden tehtäviin tule lyhyellä aikavälillä tehdä. SDP painottaa perusterveydenhuollon ja sitä kautta ennaltaehkäisevien palvelujen vahvistamista mm. hoitotakuuta parantamalla
Helsingin Sosialidemokraatit-Helsingfors Socialdemokrater ry – Tölö Unga Socialister ry
SDP:n tulisi uudistaa rohkeasti kuntien ja hyvinvointialueiden rakenteita vaihtoehdoksi sille, että palvelut näivettyvät hallitsemattomasti väestön vähentyessä ja keskittyessä kaupunkeihin. SDP:n tulisi selvittää, millä mallilla kuntien ja hyvinvointialueiden tehtäviä voitaisiin eriyttää niin, että ensisijaista on palvelujen saatavuus ja laatu, ja toissijaista se, järjestetäänkö palvelu yhden vai useamman kunnan tai hyvinvointialueen toimesta. Malli edellyttäisi valtion rahoitusosuuden kohdentamista uudelleen ja todennäköisesti myös velvoitetun yhteistyön lisäämistä.
1) Kuntien tehtävien eriyttäminen vaihtoehdoksi kuntaliitoksille
Kunnilla on edelleen samat lakisääteiset tehtävät, vaikka niiden koko ja mahdollisuus huolehtia tehtävistä vaihtelee merkittävästi. Osa kunnista järjestää kuntalaisilleen vain lakisääteiset tehtävät niille asetetuin vähimmäisehdoin, eikä niiden palveluvalikoimaan kuulu muita palveluja. Isoimmat kaupungit järjestävät paljon vapaaehtoisia tehtäviä. Lakisääteisissä ja varsinkin kuntien kaikissa palveluissa on merkittäviä eroja riippuen kunnan koosta, sijainnista ja esimerkiksi työllisyystilanteesta, joka tuo kunnille merkittävästi tuloja ja toisaalta aiheuttaa myös menoja.
Nykyinen valtionosuusmalli takaa lakisääteisten palvelujen järjestämisen kaikkialla Suomessa. Valtionosuuksien osuus kunnan rahoituksesta vaihtelee merkittävästi. Valtionosuuksien lisäksi kuntien välillä tasataan verotuloja. Malli on kohtuullisen toimiva, mutta siinä mielessä tehoton, että se ei kannusta kuntia yhteistyöhön. Rajalliset resurssit tulisi kohdentaa palvelujen laatuun ja saavutettavuuteen, ei niinkään nykyisellä tavalla itsenäisen kunnan taisteluun olemassaolostaan. Jos rahoitus kohdentuisi niin, että kahden tai useamman kunnan kannattaisi järjestää palvelu yhdessä, se kannustaisi kunnat palvelujen tuottamiseen parhaalla mahdollisella tavalla yli kuntarajojen, ei niinkään palvelun tuottamiseen tietyn kuntarajan sisällä. Rahoitusta voitaisiin kohdentaa yhteistyössä järjestettyyn palveluun samalla, kun tietyt tehtävät eivät olisi kaikille kunnille enää lakisääteisiä. Palvelut tulisi kuitenkin järjestää kaikkien kuntien asukkaille.
2) Hyvinvointialueiden tehtäväsiirtoja tulisi edistää vaihtoehtona lyhytnäköisille leikkauksille
Hyvinvointialueiden rahoituksesta merkittävä osa muodostuu alueen väestön perusteella. Väkimäärältään pienenevillä alueilla rahoitus kasvaa tästä syystä muita alueita hitaammin. Näillä alueilla väestö painottuu ikääntyneisiin, joilla sairastavuus on korkeampaa. Palvelutarve kohdistuu näillä alueilla erityisesti raskaisiin ja korjaaviin palveluihin, jotka ovat myös kalleimpia järjestää. Kokonaistilanne voi muodostua hyvinvointialueille kestämättömäksi ja johtaa epätarkoituksenmukaisiin nopeavaikutteisiin säästötoimiin. Mikäli hyvinvointialueet eivät saavuta talouden tasapainoa, ne voivat joutua arviointimenettelyyn. Tällöin viimesijaisena keinona on alueiden liittäminen toisiinsa. Arviointimenettelyn ja alueliitoksen välttäminen kaikin keinoin voi merkitä lyhytnäköistä palvelujen karsimista. Väestöltään pienenevät alueet ovat muita korkeammassa riskissä ajautua epätarkoituksenmukaisiin leikkauksiin, kuten perusterveydenhuollon palvelujen saatavuuden heikentämiseen.
Lainsäädäntöä tulisi selkeyttää siten, että hyvinvointialueiden tehtäviä voitaisiin edellä kuvatuissa tilanteissa siirtää ennaltaehkäisevästi muille hyvinvointialueille ja näin ollen suuremmille harteille. Tämä koskisi erityisesti kalliita ja viimesijaisia palveluja, kuten erikoissairaanhoitoa tai raskasta sosiaalihuoltoa. Tällöin väkimäärältään pienellä hyvinvointialueella voisi säilyä järjestämisvastuu esimerkiksi perusterveydenhuollon palveluista, eikä lähipalvelujen karsimiseen olisi yhtä merkittävää painetta. Toimintamalli syventäisi osin nykyistä yhteistyösopimuksiin perustuvaa yhteistyötä, jossa pieni osa hyvinvointialueista jo järjestää esimerkiksi kallista leikkaustoimintaa yhteistyössä muiden alueiden kanssa. Toiminnallisesti lopputulos muistuttaisi alueen kannalta Uudenmaan erillisratkaisua, jossa erikoissairaanhoidon palvelujen järjestämiseksi Uudenmaan hyvinvointialueilla ja Helsingin kaupungilla on velvollisuus kuulua HUS-yhtymään.
Helsingin Sosialidemokraatit-Helsingfors Socialdemokrater ry – Tölö Unga Socialister ry esittää, että
SDP:n tulee laatia ja viedä eteenpäin mallia, jossa kuntia kannustetaan yhteistyöhön rahoitusmallin kautta samalla, kun arvioidaan, onko kaikkien nykyisten lakisääteisten tehtävien pitäminen kaiken kokoisten kuntien vastuulla järkevää. Osana hyvinvointialueiden rahoitusmallin tarkastelua SDP edistää ennaltaehkäisevää hyvinvointialueiden kalliiden lakisääteisten tehtävien siirtämistä erityisesti väkimäärältään pienenevien alueiden kohdalla, vaihtoehtona epätarkoituksenmukaisille ja lyhytnäköisille säästötoimille.