Puoluekokous ei yhdy aloitteeseen.
Aloitteessa esitetään, että oppimateriaalien hankinnat oppivelvollisille on suunniteltava niin, että myös pienet ja keskisuuret toimijat saavat tosiasiallisen mahdollisuuden osallistua kilpailutuksiin. Tämä edellyttää kilpailutuskriteerien monipuolistamista ja pienempien toimijoiden huomioimista. Aloitteessa esitetään myös, että digitaalisia oppimateriaaleja ei tule kieltää, mutta niille on aina tarjottava vaihtoehtona perinteinen versio. Digitaalinen versio ei siis saa koskaan olla ainoa vaihtoehto. Tämä valinnanvapaus on kirjattava osaksi oppimateriaalihankintojen periaatteita.
Kaikki oppimateriaalit (paperiset ja digitaaliset) pohjautuvat voimassa oleviin opetussuunnitelmiin. Opetuksenjärjestäjät päättävät, mikä oppimateriaalin muoto kunnassa on käytössä. Kunta kilpailuttaa oppimateriaalin välittäjät. Näillä on valikoimissaan kaikkien kustantajien materiaalit. Voittanut välittäjä toimittaa materiaalit kyseisen kunnan kouluihin.Rehtorit ja opettajat valitsevat kustantajien valikoimasta ne materiaalit, jotka tukevat parhaiten koulun ja opettajien pedagogisia tavoitteita.
Suomalainen peruskoululainen sai vuonna 2024 oppimateriaaleja keskimäärin 145 eurolla. Keskimääräinen summa on noussut kaksi euroa oppilasta kohti edellisvuodesta.
Panostus oppimateriaaliin vaihtelee merkittävästi kuntien välillä, mikä asettaa eri kuntien oppilaat keskenään eriarvoiseen asemaan.
Helsingin Sosialidemokraatit-Helsingfors Socialdemokrater ry – Lauttasaaren Sosialidemokraatit ry
Suomen oppimateriaalimarkkinat ovat keskittyneet kolmelle toimijalle. Julkisen oppimateriaalituotannon myynti vuoden 2025 aikana pahensi epätervettä kilpailutilannetta entisestään.
Oppivelvollisille tarkoitetut oppimateriaalit tavoittavat kokonaisia sukupolvia. Kilpailun keskittyessä yhä harvempiin käsiin antaa tämä yrityksille yhä enemmän valtaa päättää, mitä oppilaat opiskelevat opetussuunnitelmista riippumatta.
SDP:n on ryhdyttävä ajamaan tilanteen korjaamiseksi:
1. Nykytilanne: Oppimateriaalimarkkinat ovat jo ehtineet kutistumaan niin, että on haastavaa olla tukematta markkinoita monopolisoivaa triopolia. Valtaosa Suomessa käytettävien oppimateriaalien kustantajista ja jälleenmyyjistä on jo näiden kolmen markkinoita hallitsevan yrityksenomistuksessa/ määräysvallassa.
Ratkaisu: Oppimateriaalien hankinnat oppivelvollisille on suunniteltava niin, että myös pienet ja keskisuuret toimijat saavat tosiasiallisen mahdollisuuden osallistua kilpailutuksiin. Tämä edellyttää kilpailutuskriteerien monipuolistamista ja pienempien toimijoiden huomioimista. Tarvittaessa hankinnat on jaettava pienempiin osiin. Koska oppimateriaalimarkkinat ovat jo ehtineet keskittymään, on oppimateriaalien hankinnat jatkossa hoidettava niin, että myös uusille toimijoille luodaan riittävät kannusteet osallistua oppimateriaalimarkkinoille.
Monipuolisen, vapaan sivistyksen turvaamiseksi oppimateriaalihankinnat on tehtävä vastuullisesti. Jatkossa pienten kirjakauppojen, kustantamoiden ja muiden vastaavien toimijoiden rooli on nähtävä pakolliset oppimateriaalit mahdollistavan elinkeinotoiminnan lisäksi myös kulttuuri- ja sivistyskysymyksenä
2. Nykytilanne: Vaikka oppimateriaalien on oltava opetussuunnitelman mukaisia, on materiaaleihin mahdollista laittaa myös opetussuunnitelman ulkopuolista sisältöä. Opetussuunnitelmanmukaisista asioista voidaan myös puhua tavalla, joka johdattelee oppilaita ajattelemaan tietyllä tavalla. Kun materiaalia siirretään digitaaliseen muotoon, luo se myös edellytykset hyödyntää oppivelvollisia markkinoinnin kohteena ja datan lähteenä.
Ratkaisu: Oppimateriaalien käyttö vaikuttamisen välineenä (sis. mielipidevaikuttamisen ja kaupallisen vaikuttamisen) on huomioitava toimialan erityispiirteenä. On pidettävä huolta siitä, ettei valta sisällön hallintaan keskity liian harvojen toimijoiden käsiin. Tämä on huomioitava kun toimialan monopolisoitumisen riskejä arvioidaan.
3. Nykytilanne: Digitaaliset oppimateriaalit eivät ole kaikille opiskelijoille paras vaihtoehto. Jo tämä yksin olisi riittävä syy turvata oikeutta perinteiseen materiaaliin. Markkinoiden monopolisoituessa yrityksillä on yhä paremmat edellytykset luoda kouluille painetta siirtyä digitaaliseen materiaaliin, joka on niiden kannalta kustannustehokkaampi. Yritysten kustannustehokkuus nousee vähitellen koululaisten oppimistarpeiden edelle.
Digitalisaatio voi muuttaa myös koulu- ja oppimateriaalimarkkinoita nopeammin kuin lainsäädännöllä on kykyä reagoida. Oppivelvollisille suunnattuja sivustoja voidaan integroida osaksi yritysten muita tuotteita ja palveluita.
Ratkaisu: Digitaalisia oppimateriaaleja ei tule kieltää, mutta niille on aina tarjottava vaihtoehtona perinteinen versio. Digitaalinen versio ei siis saa koskaan olla ainoa vaihtoehto. Tämä valinnanvapaus on kirjattava osaksi oppimateriaalihankintojen periaatteita. Tilanteen välttämiseksi valta päättää itselle paremmasta oppimateriaalin muodosta (digi/ perinteinen) on turvattava oppivelvolliselle itselleen. Kaikki tuotesijoittelu ja markkinointi on erikseen kiellettävä oppivelvollisille suunnatuissa materiaaleissa. Jos yritys tarjoaa muita digitaalisia tuotteita ja palveluita on ne pidettävä selkeästi erillään oppivelvollisille suunnatusta sisällöstä.
Helsingin Sosialidemokraatit-Helsingfors Socialdemokrater ry – Lauttasaaren Sosialidemokraatit ry esittää, että
1. Oppimateriaalien hankinnat oppivelvollisille on suunniteltava niin, että myös pienet ja keskisuuret toimijat saavat tosiasiallisen mahdollisuuden osallistua kilpailutuksiin. Tämä edellyttää kilpailutuskriteerien monipuolistamista ja pienempien toimijoiden huomioimista.
2. Oppimateriaalien käyttö vaikuttamisen välineenä (sis. mielipidevaikuttamisen ja kaupallisen vaikuttamisen) on huomioitava toimialan erityispiirteenä.
3. Digitaalisia oppimateriaaleja ei tule kieltää, mutta niille on aina tarjottava vaihtoehtona perinteinen versio. Digitaalinen versio ei siis saa koskaan olla ainoa vaihtoehto. Tämä valinnanvapaus on kirjattava osaksi oppimateriaalihankintojen periaatteita.