Puoluekokous yhtyy aloitteen kohtiin 2, 3, 5, 7. Puoluekokous katsoo että aloitteen muut kohdat ovat pääosin kannatettavia, mutta vaativat puoluehallituksen lausunnon mukaiset tarkennukset.
Puoluehallitus jakaa aloitteen perushavainnon: Suomi tarvitsee vaihtoehdon politiikalle, joka heikentää kasvun edellytyksiä, rapauttaa luottamusta ja lisää eriarvoisuutta. SDP:n talouspolitiikan ydin on vastuu, pitkäjänteisyys ja hyvinvointivaltion turvaaminen – ja juuri siksi talouspolitiikan on samanaikaisesti vahvistettava työllisyyttä, tuottavuutta ja investointeja sekä pidettävä julkinen talous kestävällä uralla.
Puoluehallitus korostaa, että julkisen talouden uskottavuus ei ole itseisarvo vaan hyvinvointivaltion edellytys. Velkasuhde on saatava laskuun normaaliaikoina, jotta Suomi pystyy reagoimaan kriiseihin ripeästi ja riittävän voimakkaasti silloin, kun se on välttämätöntä. Jos velkaantuminen jatkuu myös vakaissa oloissa, liikkumavara kaventuu ja kasvaa riski siitä, että rahoitusmarkkinat hinnoittelevat Suomen velkaan maariskilisää, mikä näkyy nopeasti kohoavina korkomenoina. Jokainen korkomenoihin laitettu euro on pois palveluista ja tulevaisuusinvestoinneista.
Puoluehallitus yhtyy aloitteen tavoitteeseen tehdä sopeutuksesta näkyväksi myös riskit ja asettaa sille selkeät reunaehdot. SDP ei hyväksy leikkauslinjaa, joka painottuu hyvinvointivaltion ytimeen – koulutukseen, sosiaaliturvan perusturvaan ja sosiaali- ja terveyspalveluihin – koska se heikentää sekä ihmisten arkea että pitkän aikavälin kasvupohjaa. Samalla puoluehallitus toteaa, että julkisen talouden vahvistaminen edellyttää päätöksiltä myös uskottavuutta: painopistesiirtoja, vaikuttavuutta, oikeudenmukaisesti vahvistettua veropohjaa sekä työllisyyttä parantavia toimia.
EU:n uudistetut finanssipoliittiset säännöt ja kansallinen finanssipoliittinen ohjaus muodostavat seuraaville vuosille reunaehdot, joiden puitteissa SDP:n vaihtoehto on rakennettava. Puoluehallitus katsoo, että tavoitteena ei pidä olla irtautuminen säännöistä, vaan vaikuttaminen niiden tulkintaan ja kehittämiseen niin, että ne mahdollistavat kasvun, investointeja ja turvallisuutta – niin, että kansalliset mekanismit eivät muutu kasvujarruksi. SDP on sitoutunut parlamentaariseen työhön velkaantumisen hillitsemiseksi, ja puoluehallitus ei pidä tarkoituksenmukaisena linjata irtautumista tai yksipuolista purkua sellaisista yhteisistä ratkaisuista, joilla pyritään vahvistamaan julkisen talouden pitkän aikavälin uskottavuutta. Sen sijaan SDP:n tehtävä on toimia sen eteen, että ohjaus on suhdannejoustavaa, turvaa perusoikeudet ja mahdollistaa välttämättömät tulevaisuusinvestoinnit.
Parlamentaariseen sopuun kirjattu vaade rakenteellisten toimien vaikutusarvioiden kehittämisestä – siten että myös pidemmän aikavälin kasvu- ja työllisyysvaikutukset voidaan arvioida, on toteutettava.
Puoluehallitus kannattaa aloitteen painotusta tulevaisuusinvestoinneista ja esittää, että puolueen linja kirjataan näin: Suomi tarvitsee kansallisen tulevaisuusinvestointien ohjelman, joka yhdistää puolustuksen, T&K:n, koulutuksen, vihreän siirtymän, infrastruktuurin ja hyvinvointialueiden palvelujen toimintakyvyn vahvistamisen mitattaviin työllisyys- ja tuottavuustavoitteisiin sekä uskottavaan velka- ja rahoituspolkuun. Investoinneissa hyödynnetään EU-rahoitusta ja yksityisen rahoituksen vipua, ja julkinen raha kohdennetaan vaikuttavimpiin kohteisiin.
Kaisa Vatanen, Pirkanmaan Sosialidemokraatit ry – Tampereen Työväenyhdistys r.y., Matias Mäkynen, Vaasan Työväenyhdistys ry, Thomas Wallgren, Helsingfors Svenska Arbetarförening rf, Erkki Tuomioja, Helsinginniemen Sosialidemokraatit ry, Folke Sundman, Helsingfors Svenska Arbetarförening rf, Otto Köngäs, Nuorsosialidemokraatit NUS ry, Markku Heikkinen, Tikkurilan Työväenyhdistys ry
Suomi on ajautunut Orpon ja Purran hallituksen aikana talouskuripolitiikan ja kasvavan velkaantumisen noidankehään, joka murtaa hyvinvointivaltion perustaa. Talouskuripolitiikalla tarkoitetaan lähestymistapaa, jossa julkisen talouden tasapainottaminen asetetaan ensisijaisesti lyhyen aikavälin menoleikkausten ja veronkorotusten sekä tiukkojen finanssisääntöjen varaan riippumatta talouden suhdanteista tai investointitarpeista. Tällaisen politiikan ongelma on, että se heikentää talouskasvua, pienentää valtion veropohjaa ja voi lopulta johtaa juuri siihen, mitä se pyrkii estämään eli velkasuhteen kasvuun.
SDP:n talouspolitiikan ytimessä on aina ollut vastuu, pitkäjänteisyys ja hyvinvointivaltio. Tästä näkökulmasta SDP:n sitoutuminen vaalikauden 2027–2031 aikana toteutettavaan vähintään 6,4 miljardin sopeutukseen on tehtävä avoimesti näkyväksi myös riskiensä osalta. Vaikka sopeutus on nähtävä vastuunkantona tilanteessa, jossa julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys vaatii toimia, on samalla tunnustettava, että näin mittava sopeutus on vaarassa jatkaa talouskuripolitiikkan kierrettä Suomessa. Se voi ohjata politiikkaa leikkauslinjalle, joka heikentää kasvun edellytyksiä, perustuslain turvaamia perusoikeuksia ja vaarantaa hyvinvointivaltion perustan, ellei SDP aseta sopeutukselle selkeitä reunaehtoja.
SDP:n on tehtävä täysin näkyväksi, että sopeutus ei saa kohdistua hyvinvointivaltion ytimeen: koulutukseen, sosiaaliturvaan eikä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Näistä leikkaaminen heikentää ihmisten hyvinvointia, mutta myös talouden pohjaa. Koulutusleikkaukset heikentävät tuottavuutta, koulutustasoa ja pitkän aikavälin verotuloja. Sosiaaliturvan heikentäminen lisää köyhyyttä ja työkyvyttömyyttä, minkä seurauksena menot kasvavat ja työllisyys heikkenee. Hyvinvointialueiden rahoituksen kiristäminen taas pidentää hoitojonoja, lisää raskaiden hoitojen tarvetta ja kasvattaa kustannuksia pitkällä aikavälillä. Lyhytnäköinen säästöpolitiikka ei siis vahvista taloutta, vaan pahimmillaan heikentää sitä pysyvästi.
Samaan aikaan Suomea ohjaavat finanssipoliittiset säännöt ovat kiristymässä. EU:n uudistetut finanssipoliittiset säännöt edellyttävät velkasuhteen uskottavaa laskua, mutta eivät erottele riittävästi kasvua vahvistavia investointeja lyhytkestoisista menoista. Kansallisesti parlamentaarisesti valmisteltu velkajarru pyrkii ohjaamaan Suomen velkasuhdetta kohti hyvin matalaa 40 %:n tasoa, joka ei realistisesti vastaa talouden rakennetta, väestökehitystä eikä investointitarpeita. Velkajarrun vaarana on luoda pysyvä rakenteellinen este investointipolitiikalle erityisesti puolustuksessa, T&K:ssa, koulutuksessa ja vihreässä siirtymässä, jotka ovat välttämättömiä kasvun ja velkaantumisen hallinnan kannalta.
Tämän vuoksi on olennaista nähdä sopeutus vain väliaikaisena osaratkaisuna, ei pysyvänä talouskuristrategiana. SDP:n tavoitteena ei voi olla 2020-luvun talouskurin jatkuminen 2030-luvulla. Päinvastoin: puolueen on sitouduttava siihen, että Suomi irrotetaan talouskuripolitiikkaa ylläpitävistä finanssisäännöistä 2030-luvulla. Tämä edellyttää aktiivista vaikuttamista EU:n sääntökehikon uudistamiseen ja kansallisen velkajarrun muuttamiseen siten, että ne mahdollistavat pitkäjänteiset, talouden kasvupohjaa vahvistavat investoinnit eivätkä estä niitä.
Suomen tulevaisuuden kannalta keskeiset investoinnit, kuten puolustuksen vahvistaminen, tutkimus ja kehitys, koulutusjärjestelmän uudistaminen, vihreä siirtymä ja hyvinvointialueiden palvelujen vakauttaminen, eivät ole menoeriä, joista voidaan tinkiä, vaan edellytyksiä talouskasvulle ja turvallisuudelle. Ilman näitä investointeja talous ei käänny kasvuun, työllisyys ei vahvistu eikä velkasuhde laske kestävällä tavalla. Siksi sopeutuksen rinnalla SDP:n on ajettava säännöstöä, joka erottaa strategisesti tärkeät investoinnit kulutusmenoista ja antaa riittävän liikkumatilan talouden vahvistamiseen.
SDP:n on linjattava selkeästi, että Suomen on 2030-luvulla päästävä irti talouskuripolitiikan betonoivista säännöistä. Se edellyttää paitsi vastuullisia ja oikein kohdennettuja toimia lähivuosina myös määrätietoista työtä finanssipoliittisten sääntöjen uudistamiseksi sekä Euroopassa että kotimaassa. Vain näin voidaan rakentaa talouspolitiikkaa, joka vahvistaa kasvua, puolustaa hyvinvointivaltiota ja turvaa Suomen tulevaisuuden.
Kaisa Vatanen, Pirkanmaan Sosialidemokraatit ry – Tampereen Työväenyhdistys r.y., Matias Mäkynen, Vaasan Työväenyhdistys ry, Thomas Wallgren, Helsingfors Svenska Arbetarförening rf, Erkki Tuomioja, Helsinginniemen Sosialidemokraatit ry, Folke Sundman, Helsingfors Svenska Arbetarförening rf, Otto Köngäs, Nuorsosialidemokraatit NUS ry, Markku Heikkinen, Tikkurilan Työväenyhdistys ry esittävät, että
puoluekokous päättää, että:
1. SDP sitoutuu siihen, että vaalikauden 2027–2031 6,4 miljardin sopeutus toteutetaan sosiaalisesti ja taloudellisesti vastuullisesti, eikä sitä kohdisteta hyvinvointivaltion ytimeen.
2. SDP sitoutuu siihen, että Suomen talouspolitiikkaa ei ohjata kohti pysyvää leikkauslinjaa, vaan kohti kasvua vahvistavaa ja investointeihin nojaavaa pitkän aikavälin strategiaa.
3. SDP toimii aktiivisesti EU-tasolla finanssipoliittisten sääntöjen uudistamiseksi, niin että kasvua ja tuottavuutta vahvistavat investoinnit erotetaan alijäämäsääntöjen piiristä joko ns. kultaisen säännön tai muun pysyvän mekanismin avulla, jäsenmaille mahdollistetaan realistiset kasvu- ja korko-oletukset sekä riittävän pitkät ja investointeja tukevat sopeutuspolut ja EU:hun luodaan pysyvä yhteinen investointi-instrumentti, joka tukee jäsenvaltioiden kriittisiä strategisia investointeja.
4. SDP ajaa kansallisen velkajarrun muuttamista siten, että se mahdollistaa pitkäjänteisen investointipolitiikan. Velkajarrun on oltava suhdannejoustava ja erotettava strategiset investoinnit lyhyen aikavälin menoista.
5. SDP laatii kansallisen tulevaisuusinvestointien ohjelman, joka sisältää pitkän aikavälin investointisuunnitelman esimerkiksi puolustukseen, T&K-toimintaan, koulutukseen, vihreään siirtymään, infrastruktuuriin sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden vahvistamiseen, ja kytkee tämän ohjelman julkisen talouden kestävään kehitykseen, työllisyyden vahvistamiseen ja talouden kasvu-uraan.
6. SDP tekee talouskuripolitiikasta irtautumisesta selkeän poliittisen vaihtoehdon ja linjaa, että 2030-luvulla Suomen talouspolitiikan on perustuttava investointeihin, tuottavuuden nousuun, korkeaan työllisyyteen ja hyvinvointivaltion vahvistamiseen, ei matalan kasvun ja leikkausten kierteeseen.
7. SDP sitoutuu rakentamaan pitkäjänteisen talouspolitiikan mallin, jossa velkaantuminen taitetaan ensisijaisesti kasvun, työllisyyden ja tuottavuuden parantumisen kautta eikä palveluiden ja sosiaalisen turvan heikennyksillä.