Puoluekokous yhtyy aloitteen kohtiin 1-4. Kohdan 5 osalta puoluekokous katsoo, että työuupumuksen määrittelyä sairaudeksi ja tämän vaikutuksia sosiaalivakuutusjärjestelmään ja sen rahoitukseen tulisi huolellisesti selvittää.
Puoluehallitus viittaat aloitteiden 200 ja 201 lausuntoihin.
Maria Mäkynen, Hämeen Sosialidemokraatit ry – Lahden Sos.-dem. Työväenyhdistys ry, Taru Reinikainen, Helsinginniemen Sosialidemokraatit ry, Anita Hellman, Ay-väen Sosialidemokraatit ry, Serveh Khalili,Tikkurilan Työväenyhdistys ry, Antti Malste, Eurooppademarit-Tähti ry, Janne Ronkainen, Pohjois-Helsingin Sosialidemokraatit ry, Antti Aarnio, Keski-Espoon Sosialidemokraatit ry, Joni Vainikainen, Suur-Leppävaaran Demarit ry, Petteri Oksa, Tölö Unga Socialister ry, Jyrki Suihkonen, Yhteiskuntapoliittinen sos.-dem.yhdistys ry, Karri Lybeck, Pohjois-Helsingin Sosialidemokraatit ry, Henrik Haapajärvi, Suur-Leppävaaran Demarit ry
Psykososiaalinen kuormitus on noussut suomalaisen työelämän keskeiseksi työkykyongelmaksi. Häirintä, epäasiallinen kohtelu, liiallinen kuormitus ja työpaikkaväkivalta ovat lisääntyneet, mutta nykyinen lainsäädäntö ei tarjoa työnantajille eikä esihenkilöille riittävän konkreettisia velvoitteita tai välineitä näiden riskien tunnistamiseen, arviointiin ja hallintaan.
Työturvallisuuslaki ei tällä hetkellä tunnista psykososiaalista kuormitusta omana riskikokonaisuutenaan samalla selkeydellä kuin fyysisiä vaaroja. Mitään tarkentavia asetuksia ei ole, vaikka psykososiaalisen kuormituksen vaikutukset tuottavuuteen, työkykyyn ja työhyvinvointiin ovat kiistattomat. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa käytännöt vaihtelevat suuresti työpaikoittain eikä tapauksiin päästä puuttumaan työsuojelun keinoin.
Psykososiaaliset riskit liittyvät kiinteästi organisaatiokulttuuriin. Yksittäinen työntekijä tai esihenkilö ei voi korjata rakenteellisia ongelmia, jos työyhteisön toiminta, resurssit tai johtamisen rakenteet eivät sitä mahdollista. Vastuu psykososiaalisen kuormituksen ehkäisystä ei saa kohdistua vain yksittäiseen esihenkilöön, vaan työnantajaan, joka määrää rakenteista, resursseista ja työkuormasta.
Tällä hetkellä työpaikoilla ei myöskään ole lakisääteistä velvoitetta laatia menettelytapaohjetta häirinnän tai epäasiallisen kohtelun varalle. Tämä heikentää sekä puuttumista että ennaltaehkäisyä. Yhdenmukainen, kaikkia työpaikkoja koskeva velvoite on tarpeen, jotta henkilöstöllä on selkeät, näkyvillä olevat toimintatavat.
Samalla työuupumus on noussut yhdeksi yleisimmistä työstä poissaolon ja työkyvyttömyyden syistä. Suomessa työuupumus ei ole virallinen sairausdiagnoosi, eikä se oikeuta sairauspäivärahaan. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa lääkärit kirjaavat työuupumuksen sijaan esimerkiksi masennusdiagnooseja, jotta työntekijä saa toimeentulon turvattua. Käytäntö vääristää tilastoja, vaikeuttaa ilmiön seurantaa ja piilottaa todellisen työelämän kuormituksen laajuuden.
Ruotsissa työuupumus on tunnistettu omaksi diagnoosikseen (utmattningssyndrom), joka oikeuttaa sairauspäivärahaan. Malli on tehostanut työuupumuksen seurantaa, helpottanut hoitoon ohjautumista ja tuonut työpaikoille selkeämmän vastuun kuormitustekijöiden hallinnasta. Sama ratkaisu olisi tarpeellinen myös Suomessa.
Maria Mäkynen, Hämeen Sosialidemokraatit ry – Lahden Sos.-dem. Työväenyhdistys ry, Taru Reinikainen, Helsinginniemen Sosialidemokraatit ry, Anita Hellman, Ay-väen Sosialidemokraatit ry, Serveh Khalili,Tikkurilan Työväenyhdistys ry, Antti Malste, Eurooppademarit-Tähti ry, Janne Ronkainen, Pohjois-Helsingin Sosialidemokraatit ry, Antti Aarnio, Keski-Espoon Sosialidemokraatit ry, Joni Vainikainen, Suur-Leppävaaran Demarit ry, Petteri Oksa, Tölö Unga Socialister ry, Jyrki Suihkonen, Yhteiskuntapoliittinen sos.-dem.yhdistys ry, Karri Lybeck, Pohjois-Helsingin Sosialidemokraatit ry, Henrik Haapajärvi, Suur-Leppävaaran Demarit ry esittävät, että
1. Työturvallisuuslakia päivitetään niin, että psykososiaalinen kuormitus, häirintä, epäasiallinen kohtelu ja työpaikkaväkivalta kirjataan selkeästi tunnistettaviksi, arvioitaviksi ja hallittaviksi riskitekijöiksi fyysisten riskien rinnalle.
2. Annetaan erilliset asetukset, joissa säädetään konkreettisesti siitä, kuinka psykososiaalisen kuormituksen riskien tunnistaminen, arviointi ja hallinta toteutetaan kaikilla työpaikoilla.
3. Työnantajalle säädetään ensisijainen vastuu psykososiaalisen kuormituksen ehkäisemisestä, jotta vastuu ei jää yksittäisten esihenkilöiden harteille.
4. Kaikkiin työpaikkoihin säädetään velvoite laatia yhteistoiminnassa häirinnän ja epäasiallisen kohtelun menettelytapaohje, joka pidetään henkilöstön nähtävillä ja päivitetään säännöllisesti.
5. Suomessa otetaan käyttöön Ruotsin malli, jossa työuupumus tunnistetaan omaksi työkykyä heikentäväksi luokaksi ja se oikeuttaa sairauspäivärahaan. Tämä parantaa työuupumuksen seurantaa, vähentää väärien diagnoosien käyttöä ja tuo työpaikoille selkeämmän vastuun kuormitustekijöiden vähentämisestä.