Puoluekokous yhtyy aloitteen ehdotuksiin osasairauspäivärahan käytön laajentamisesta ja velvoittavammista säännöksistä psykososiaalisen kuormituksen hallinnassa. Työuupumuksen määrittelyn osalta puoluekokous katsoo, että työuupumuksen määrittelyä sairaudeksi ja tämän vaikutuksia sosiaalivakuutusjärjestelmään ja sen rahoitukseen tulisi huolellisesti selvittää.
Aloitteessa esitetään osasairauspäivärahan käytön vahvistamista sekä lainsäädännön päivittämistä, jotta psykososiaaliseen kuormitukseen työpaikoilla puututtaisiin tehokkaammin. Lisäksi aloitteessa esitetään työuupumuksen tunnistamista sairauspäivärahaan oikeuttavaksi perusteeksi.
SDP on useissa yhteyksissä pitänyt esillä psyykkisen kuormituksen huomioimista vahvemmin työturvallisuuslainsäädännössä. Esimerkiksi vuoden 2023 vaaliohjelmassa SDP esitti, että psykososiaaliseen kuormitukseen tulisi kiinnittää huomiota työturvallisuus- ja työaikasuojeluasiana. Ohjelman mukaan tulisi säätää täsmällisemmin työnantajan velvollisuuksista koskien psykososiaalisen kuormituksen ennaltaehkäisyä, tunnistamista, säännöllistä arviointia ja toimenpiteitä kuormituksen vähentämiseksi. Psykososiaalinen kuormitus on suuri haaste työelämässä ja siihen tulisi suhtautua samalla vakavuudella kuin nyt puututaan työntekijöiden fyysiseen turvallisuuteen.
Osasairauspäivärahalla on mahdollista tukea sairastuneen henkilön joustavaa ja varhaisempaa paluuta työelämään tilanteessa, jossa sairaus on pitkittynyt muttei täysin estä työntekoa. SDP on 2024 julkaistussa rakenne-, työllisyys- ja kasvupaketissa sekä useissa vaihtoehtobudjeteissa ehdottanut osasairauspäivärahan käytön edistämistä. Samalla tulisi asettaa työnantajalle myös velvoitteita helpottaa työhön paluuta esimerkiksi työtehtäviä tai olosuhteita mukauttamalla.
Puoluehallitus katsoo, että psyykkisen kuormituksen huomioimista tulee vahvistaa ja osasairauspäivärahan käyttöä laajentaa. Työuupumuksen määrittelyn osalta puoluehallitus viittaa aloitteen 200 vastaukseen.
Joel Paananen, Kaakkois-Suomen Sosialidemokraatit ry – Kotkan Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys ry
Suomalainen työelämä on murroksessa, ja mielenterveysperusteiset poissaolot ovat nousseet yhdeksi merkittävimmistä kansanterveydellisistä haasteistamme. Vaikka hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat tunnistaneet ongelman, nykyinen lainsäädäntömme laahaa auttamatta perässä työntekijän tosiasiallisen suojan osalta.
Suurin epäkohta on työuupumuksen (burnout) lainsäädännöllinen asema. Nykyisessä ICD-10-tautiluokituksessa työuupumus (Z73.0) luokitellaan ”elämäntilanteen hallintaan liittyväksi vaikeudeksi”, ei itsenäiseksi sairaudeksi. Sairausvakuutuslain mukainen oikeus sairauspäivärahaan edellyttää lääketieteellisesti todennettua sairautta. Tämä johtaa kestämättömään tilanteeseen, jossa uupunut työntekijä putoaa sosiaaliturvan väliinputoajaksi, ellei hänelle diagnosoida samanaikaisesti esimerkiksi masennusta tai ahdistuneisuushäiriötä.
Tämä pakottaa työterveyshuollon ja työntekijät medikalisoimaan työelämän ongelmia: huonosta johtamisesta tai liiallisesta työkuormasta johtuva uupumus joudutaan kirjaamaan psykiatriseksi sairaudeksi, jotta toimeentulo sairausloman aikana voidaan turvata. Tämä leimaa työntekijää perusteettomasti ja hämärtää ongelman todellista juyrisyyttä, joka löytyy usein työolosuhteista, ei yksilön mielenterveydestä.
Vertailu naapurimaa Ruotsiin osoittaa, että inhimillisempi malli on mahdollinen. Ruotsissa on käytössä diagnoosi ”utmattningssyndrom” (uupumusoireyhtymä, F43.8A), joka hyväksytään sairausloman perusteeksi. Tämä mahdollistaa oikea-aikaisen hoidon ja kuntoutuksen ilman virheellistä masennusdiagnoosia,. Suomessa Työterveyslaitoksen ja Tampereen yliopiston tuoreet selvitykset suosittelevat selkeämpiä hoitokäytäntöjä ja työuupumuksen tunnistamista, mutta lainsäädäntö ei ole vastannut tähän tarpeeseen,.
Työturvallisuuslain 25 § velvoittaa jo nyt työnantajaa puuttumaan kuormitukseen, mutta valvonta ja sanktiot ovat riittämättömiä. Pelkkä varhainen tuki tai ”puheeksiotto” ei riitä, jos lainsäädäntö ei tunnista uupumusta legitiimiksi perusteeksi työkyvyttömyydelle. Työntekijän etu vaatii, että lainsäädäntöä korjataan tunnistamaan psykososiaalinen kuormitus itsenäisenä työkyvyttömyyden aiheuttajana, jolloin ennaltaehkäisyyn ja työn muokkaukseen syntyy aito taloudellinen kannustin myös työnantajalle.
Joel Paananen, Kaakkois-Suomen Sosialidemokraatit ry – Kotkan Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys ry esittää, että
SDP ryhtyy toimiin sairausvakuutuslain ja tautiluokituskäytäntöjen uudistamiseksi siten, että työuupumus tunnistetaan itsenäiseksi, sairauspäivärahaan oikeuttavaksi perusteeksi. Tavoitteena on luoda Ruotsin mallin (utmattningssyndrom) kaltainen käytäntö, joka turvaa työntekijän toimeentulon ilman tarvetta psykiatriselle liitännäisdiagnoosille.
Vahvistetaan lainsäädännössä työntekijän oikeutta ennakoivaan työn muokkaukseen ja osasairauspäivärahaan. Osasairauspäivärahan käyttöä on joustavoitettava ja sen on oltava ensisijainen keino tukea työssä jaksamista ennen täyttä työkyvyttömyyttä, ja työnantajan velvoitetta tarjota kevennettyä työtä uupumustilanteissa on tiukennettava.
Kirjataan lakiin velvoittavampia säännöksiä psykososiaalisen kuormituksen hallinnasta. Työturvallisuuslakia on täsmennettävä siten, että henkinen kuormitus rinnastetaan valvonnassa ja sanktioissa fyysiseen työturvallisuusriskiin, ja työsuojeluvalvonnalle taataan riittävät resurssit puuttua epäkohtiin.