Puoluekokous ei yhdy aloitteeseen, mutta katsoo, että työuupumuksen määrittelyä sairaudeksi ja tämän vaikutuksia sosiaalivakuutusjärjestelmään ja sen rahoitukseen tulisi huolellisesti selvittää.
Aloitteessa esitetään, että työuupumus tulisi määritellä sairauspäivärahaan oikeuttavaksi perusteeksi.
Puoluehallitus jakaa huolen siitä, että nykyinen sairauspäivärahajärjestelmä ei tunnista työperäistä kuormitusta riittävän selkeästi, vaan uupumus joudutaan usein kiertämään muilla diagnooseilla toimeentulon turvaamiseksi.
Vuonna 2024 julkaistussa VNTEAS-selvityksessä (2024:33) selvitettiin työuupumukseen liittyviä käytäntöjä eri maissa. Selvityksen mukaan työuupumuksen diagnostiset kriteerit noudattivat kaikissa muissa selvityksen kohteena olleissa maissa paitsi Ruotsissa kansainvälistä tautiluokitusta (ICD-10), jossa se luetaan elämäntilanteen hallintaan liittyväksi ongelmaksi ja ilmoitetaan koodilla Z73.0. Useimmissa maissa työuupumus ei siten ole sairausdiagnoosi.
Selvityksessä todettiin, että työuupumuksen määrittely sairauspäivärahaan oikeuttavaksi sairaudeksi olisi suuri muutos, jolla olisi vaikutuksia sosiaalivakuutusjärjestelmään ja sen rahoitukseen. Samalla voisi tulla arvioitavaksi työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännön perusteiden uudistaminen ja mahdolliset vaikutukset tapaturmavakuutusjärjestelmään. Tutkijat suosittelivatkin erillisen selvityksen tekemistä siitä, onko työuupumus mahdollista määritellä Suomessa sairaudeksi lääketieteellisestä näkökulmasta ja minkälaisia vaikutuksia tällä olisi sosiaalivakuutusjärjestelmään ja sen rahoitukseen. Tutkijoilla oli myös useita kannatettavia ehdotuksia mm. työuupumuksen ennaltaehkäisyyn ja nykyisen Z-koodin käyttöön lisädiagnoosina.
Puoluehallitus katsoo, että edellä mainituista syistä työuupumuksen määrittelyä ja tämän vaikutuksia tulisi huolellisesti selvittää. Työuupumuksen ehkäisyä ja sen hoitamista tulisi tällä välin kuitenkin edelleen tehostaa.
Muu yhteisö – Sosialidemokraattiset Nuoret ry, Socialdemokratisk Ungdom rf
2024 tehdyn työterveyslaitoksen tutkimuksen perusteella joka kymmenes työelämässä oleva on uupunut. Etenkin nuoret työelämän aloittaneet uupuvat usein paineiden ja vaatimusten alla. Työuupumuksen oireita ovat psyykkiset oireet (väsymys, muistiongelmat ym.), somaattiset oireet sekä mielenterveyden oireet (masennus, ahdistuneisuus ym.).
Työuupumusta ei elämänlaatuun ja työkykyyn perustavanlaatuisesti vaikuttavista oireista huolimatta luokitella sairaudeksi tai sairasloman perusteeksi. Nykyisessä järjestelmässä diagnoosin saaminen on ainoa kestävä tapa varmistaa, ettei taloudellinen kuorma levon ja hoidon tarpeesta, eli sairausloma-ajan toimeentulosta lankea apua hakeneen niskaan. Käytännössä tilanne kierretään myöntämällä ahdistus- ja masennusdiagnooseja, vaikka kyse olisi työperäisestä kuormituksesta. Nykyisessä diagnoosi-keskeisessä järjestelmässä työuupumus tuleekin merkitä tautiluokitusjärjestelmässä omaksi sairaudekseen, jotta ihminen voi aloittaa palautumisprosessin sairauspäivärahan tuella.
Suomessa sairauspäivärahan saanti on varmaa tautiluokitusjärjestelmän mukaisista F-diagnooseista. Työuupumus puolestaan merkitään tautiluokitusjärjestelmässä lisädiagnoosilla z-koodi. On työehtosopimuksesta riippuvaista, onko edellytystä sairauspäivärahaan, jos sairausloman syy on työuupumus. Esimerkiksi Ruotsissa on uudistettu työuupumus diagnoosina sairauspäivärahan perusteeksi.
On selvää, ettei kestävää työelämää rakenneta sairauslomilla vaan muutoksissa työpaikoilla. Myös työnantajille tulee lisätä niin kannusteita kuin velvoitteita työkyvyttömyysriskin vähentämiseksi. Työuupumusdiagnoosista ei pidä tehdä leimaa yksilön niskaan, vaan sen tavoite on hälventää sumuverhoa, jotta työperäistä kuormitusta ei väännetä väkisin ahdistus- tai masennusdiagnoosiksi ja jotta työstä aiheutuneeseen kuormitukseen pystytään puuttumaan varhaisessa vaiheessa.
Sosialidemokraattiset Nuoret ry, Socialdemokratisk Ungdom rf esittää, että
SDP edistää menettelyitä, joilla turvataan työuupumus sairauspäivärahaan oikeuttavaksi perusteeksi.