Puoluekokous ei yhdy aloitteisiin. SDP:n poliittisessa ohjelmassa otetaan kantaa aloitteen sisältöihin.
Aloitteissa kuvataan laajasti Orpon hallituksen työmarkkinapolitiikan vaikutuksia työntekijöiden asemaan, työmarkkinoiden tasapainoon ja luottamukseen. Puoluehallitus jakaa aloitteiden huolen siitä, että hallituksen toimet ovat heikentäneet työntekijöiden turvaa, ammattiyhdistysliikkeen toimintaedellytyksiä ja sopimusyhteiskunnan perustaa.
Puoluehallitus toteaa, että luottamuksen palauttaminen suomalaiseen työelämään on keskeinen SDP:n poliittinen tavoite. Tätä työtä tehdään parhaillaan osana puolueen ohjelmatyötä. Näissä kokonaisuuksissa arvioidaan myös aloitteessa tehdyt esitykset.
Puoluehallitus viittaa viiden aloitekokonaisuuden lausuntoihin:
85–105: Kanneoikeus mahdollistettava ammattiliitoille
Aloitteissa esitetään, että ammattiliitoille säädetään ryhmäkanneoikeus, jonka nojalla ne voivat nostaa kanteen työntekijöiden puolesta ilman erillistä valtakirjaa. Aloitteissa tuodaan esiin työelämässä esiintyvät väärinkäytökset sekä se, että erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat työntekijät eivät aina uskalla tai kykene puolustamaan oikeuksiaan yksin.
SDP:n poliittisessa ohjelmassa on linjattu, että työelämän pelisääntöjä on valvottava tehokkaasti ja että alipalkkaukseen, palkkasyrjintään ja muihin työelämän väärinkäytöksiin on puututtava määrätietoisesti. Ohjelmassa korostetaan myös ammattiliittojen keskeistä roolia työntekijöiden oikeuksien puolustajana sekä sitä, että oikeussuojan on oltava tosiasiallisesti saavutettavaa kaikille.
Puoluehallitus katsoo, että ammattiliitoille annettava ryhmäkanneoikeus vahvistaisi työntekijöiden oikeussuojaa ja madaltaisi kynnystä puuttua työelämän epäkohtiin, erityisesti tilanteissa, joissa yksittäinen työntekijä pelkää seuraamuksia tai leimautumista. Ryhmäkanneoikeus tukisi ennaltaehkäisevästi työelämän sääntöjen noudattamista ja edistäisi reilua kilpailua työnantajien välillä varmistamalla, että lakia noudattavat yritykset eivät joudu epäedulliseen asemaan.
Puoluehallitus toteaa, että ryhmäkanneoikeuden säätäminen edellyttää huolellista valmistelua osana työelämän ja oikeusturvan kokonaisuutta, mutta pitää tavoitetta perusteltuna ja SDP:n arvojen mukaisena.
135–155: Palkkavarkaus rangaistavaksi
Aloitteissa esitetään, että palkkavarkaus ja alipalkkaus säädetään rangaistavaksi rikoslaissa. Aloitteissa kuvataan tilanne, jossa työnantaja jättää tahallisesti tai toistuvasti maksamatta työntekijälle kuuluvia palkkoja tai maksaa työehtosopimusten vastaisesti liian alhaista palkkaa, ilman että teolla on nykyisin rikosoikeudellisia seuraamuksia.
Puoluehallitus pitää palkkavarkautta ja alipalkkausta vakavina työelämän väärinkäytöksinä, jotka heikentävät työntekijöiden toimeentuloa, rapauttavat luottamusta työelämään ja vääristävät kilpailua. Ilmiö koskettaa erityisesti epätyypillisissä työsuhteissa olevia ja maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä, joiden asema on usein muita heikompi.
Puoluehallitus katsoo, että nykyiset seuraamukset eivät ole riittäviä estämään tahallista palkkavarkautta. Tilanne, jossa työnantajan ainoa seuraamus on maksamatta jääneiden palkkojen maksaminen jälkikäteen, ei ole hyväksyttävä. Palkkavarkauden kriminalisointi vahvistaisi työntekijöiden oikeussuojaa, toimisi ennaltaehkäisevästi ja edistäisi reilua kilpailua yritysten välillä. Myös alihankintaketjujen vastuukysymykset on perusteltua huomioida valmistelussa.
173–174: Lakisääteinen vientimalli on purettava
Aloitteissa esitetään, että lakisääteinen vientimalli puretaan ja sovittelujärjestelmää uudistetaan. Aloitteissa tuodaan esiin huoli siitä, että nykyinen sovittelijalainsäädäntö on heikentänyt luottamusta sovittelujärjestelmään, lisännyt pitkittyneitä työtaisteluja ja kaventanut toimialojen mahdollisuuksia sopia palkoista omista lähtökohdistaan.
Puoluehallitus toteaa, että sovittelussa on jo 60-luvun lopulta lähtien pyritty huomioimaan niin sanottu yleinen linja osana kokonaisarviota. Kyse ei siten ole yksinomaan nykyiseen lainsäädäntöön liittyvästä käytännöstä. Sovittelijan tehtävänä on perinteisesti ollut edistää ratkaisua, joka tukee kokonaisuutta ja työrauhaa, säilyttäen samalla riippumattomuutensa neuvotteluosapuolista.
Puoluehallitus jakaa aloitteissa esitetyn arvion siitä, että lakisääteinen vientimalli rajoittaa työmarkkinaosapuolten aitoa neuvotteluoikeutta ja sitoo sovittelijan harkintavaltaa tavalla, joka ei huomioi eri alojen palkanmaksukykyä, työn vaativuutta tai osaamistarpeiden muutoksia. Erityisen ongelmallista tämä on naisvaltaisilla aloilla, joilla ansiokehityksen jälkeenjääneisyys uhkaa pitkittyä.
Puoluehallitus katsoo, että vientimallia tulee kehittää työmarkkinaosapuolten yhteistyötä vahvistamalla Ruotsin tapaan. Tällainen lähestymistapa tukee paremmin luottamusta ja työrauhaa kuin nykyinen ratkaisu.
Aloitteissa esitetään, että työehtosopimusten yleissitovuuden määritelmää uudistetaan siten, että alan edustavin työehtosopimus voidaan vahvistaa yleissitovaksi riippumatta työnantajien järjestäytymisasteesta. Aloitteissa tuodaan esiin huoli siitä, että nykyinen malli tekee yleissitovuudesta haavoittuvan työnantajapuolen rakenteellisille muutoksille.
Puoluehallitus pitää työehtosopimusten yleissitovuutta suomalaisen työmarkkinamallin keskeisenä kulmakivenä. Yleissitovuus turvaa työntekijöiden vähimmäistyöehdot, ehkäisee työehtojen polkemista ja edistää reilua kilpailua sekä työmarkkinoiden vakautta.
Puoluehallitus jakaa huolen siitä, että työnantajien järjestäytymisen heikentyminen voi vaarantaa yleissitovuuden kattavuuden. Yleissitovuuden kriteerejä on perusteltua kehittää siten, että järjestelmä turvaa työehdot myös muuttuvassa ja hajautuneemmassa työmarkkinarakenteessa.
185: Työehtosopimuksen tulkintaetuoikeus käännettävä työnantajalta työntekijälle Ruotsin mallin mukaisesti
Aloitteessa esitetään, että työehtosopimusten paikallistason tulkinnassa tulkintaetuoikeus käännetään työnantajalta työntekijöiden edustajalle Ruotsin mallin mukaisesti. Aloitteessa tuodaan esiin, että työntekijöiden tulkintaetuoikeus vahvistaisi heidän oikeussuojaansa ja vähentäisi perusteettomia riitatilanteita työpaikoilla.
Puoluehallitus pitää perusteltuna tavoitetta vahvistaa työntekijöiden asemaa työehtosopimusten tulkintatilanteissa. Nykyinen järjestelmä, jossa työnantajan tulkinta usein ratkaisee käytännön tilanteen riidan aikana, voi asettaa työntekijät epäedulliseen asemaan ja pitkittää ristiriitoja. Ruotsin mallin mukainen tulkintaetuoikeus voisi olla toimiva malli myös Suomeen.
Puoluehallitus katsoo, että sopimisen tasapainoa on edistettävä, jotta aito molempia osapuolia hyödyttävä paikallinen sopiminen on mahdollista. Tämä tasapainottaisi osapuolten neuvotteluasemaa ja lisäisi oikeudenmukaisuutta työpaikkatasolla. SDP:n tavoitteena on vahvistaa työntekijöiden edunvalvontaa ja reiluja työelämän pelisääntöjä.
186–193: Työtaisteluoikeuden liialliset rajoitukset poistettava
Aloitteissa esitetään, että työtaisteluoikeutta koskevaa lainsäädäntöä muutetaan siten, että viime vuosina tehtyjä liiallisia rajoituksia puretaan ja työntekijöiden kollektiivinen neuvottelu- ja vaikuttamisoikeus turvataan. Aloitteissa korostetaan työtaisteluoikeuden asemaa perusoikeutena ja keskeisenä osana suomalaista työmarkkinajärjestelmää.
Puoluehallitus jakaa aloitteissa esitetyn huolen siitä, että Orpon hallituksen tekemät muutokset ovat kaventaneet työtaisteluoikeutta tavalla, joka heikentää työntekijöiden neuvotteluasemaa ja murentaa luottamusta työmarkkinajärjestelmään. Erityisesti tukityötaisteluiden rajoittaminen, suojelutyötä koskevien velvoitteiden laajentaminen sekä yksittäisille työntekijöille kohdistetut seuraamukset ovat omiaan heikentämään kollektiivista edunvalvontaa.
Puoluehallitus katsoo, että työtaisteluoikeuden tulee säilyä aidosti käytettävissä olevana keinona työntekijöille. Suojelutyön tulee rajoittua henkeen ja terveyteen liittyviin tilanteisiin, seuraamusten tulee kohdistua ensisijaisesti ammattiyhdistyksiin eikä yksittäisiin työntekijöihin, ja seuraamusjärjestelmän on oltava tasapainoinen työnantaja- ja työntekijäpuolen välillä.
Helsingin Sosialidemokraatit-Helsingfors Socialdemokrater ry – Yhteiskuntapoliittinen sos.-dem.yhdistys ry
Orpon-Purran hallituksen hyökkäys palkansaajia ja heidän ammatillisia järjestöjään kohtaan on ollut ennennäkemättömän raju suomalaisilla työmarkkinoilla. Sitä ei voi selittää edes hallituksen pyrkimyksellä kehittää Suomen työmarkkinoita joustavampaan suuntaan tarkoituksin luoda kasvua sekä uusia työpaikkoja. Hallitus ei ole millään mittareilla arvioiden onnistunut näissä pyrkimyksissään, päinvastoin vihamielisillä sekä ideologisesti sävyttyneillä työantajien sanelemilla uusilla työlaeilla suomalainen työmarkkinailmapiiri on pahoin rapautunut. Työttömyysaste on suurin sitten 90-luvun lamavuosien, eikä kasvusta näy merkkejä.
Rajuimmat uudistukset ovat kohdistuneet työntekijöiden lakko-oikeuksiin sekä ammattiyhdistysliikkeen mahdollisuuksiin puolustaa jäsentensä etuja ja oikeuksia. Hallitus on tiukentanut työntekijöiden lakko-oikeuksia nostamalla yksipuolisesti vain työntekijöiden sanktioita rikkomistapauksissa, kun järjestelmä on lähtökohtaisesti kohdellut työnantajapuolta samanlaisin sanktioin velvollisuuksien rikkomisessa. Työehtosopimusjärjestelmässä on täysin uutena toteutettu henkilökohtainen työrauhavastuu, joka sekin on täysin poikkeuksellista. Näillä uudistuksilla on loukattu vakavasti työmarkkinoiden voimatasapainoa. Ylimitoitettuja ovat myös rajoitukset poliittisissa, myötätunto- ja solidaarisuustyötaistelutoimissa, joiden epäselvä sääntely on omiaan aiheuttamaan ongelmia.
Reikiä työehtosopimusjärjestelmään voi tuoda hallituksen säätämä paikallinen sopiminen, joka tapahtuu ilman tes-osapuolten valtuutusta. Se voi johtaa työantajien eroamisiin omista järjestöistään. Riskinä tällöin on yleissitovuuden heikentyminen, joka perustuu pitkälti työnantajapuolen järjestäytymisasteeseen. Paikallinen sopiminen saattaa myös vääristää kilpailua.
Vientivetoinen palkkamalli, jolla hallitus on lailla sitonut palkankorotukset vientialojen ”yleiseen linjaan”, on loukkaus työehtosopimusosapuolien neuvotteluoikeuteen ja sopimusvapauteen estäessään alakohtaisten ongelmien hoitamista ja kasvattaessaan palkkaeroja.
Hallitus on antanut työllistämisen esteiden purkamiseksi nipun lakiehdotuksia, jotka koskevat irtisanomissuojan heikentämistä, määräaikaisten työsopimuksien käytön helpottamista, lomautusilmoitusajan lyhentämistä jne. Työsuhdeturvan yksilösyihin puuttumisella synnytetään jälleen uusia ongelmia, kuten määräaikaisten sopimuksien väärinkäyttö, raskaus- ja perhevapaasyrjintä, maahan muuttaneiden epäoikeudenmukainen kohtelu työelämässä ja uuden koeaikajärjestelmän syntyminen. Työntekijöiden turva heikkenee pienissä yrityksissä, kun esimerkiksi yhteistoimintalain velvoitteet poistetaan alle 50:n työntekijän yrityksissä.
Työelämän lakien valmistelu on tapahtunut kaikesta päätellen työnantaja- ja yrittäjäjärjestöjen tiukassa ohjauksessa. Hallitusohjelman kirjaukset juridisessa yksityiskohtaisuudessaan viittaavat samaan. Vaikka näennäisesti on noudatettu kolmikantaista työryhmävalmistelua, palkansaajapuolen näkemyksiä ei ole juurikaan otettu huomioon. Vaikka monet säännökset ovat ristiriidassa kansainvälisten sopimuksien, kuten ILO:n ja YK:n sopimuksien tai soveltamiskäytäntöjen kanssa, niillä ei ole ollut vaikutusta hallituksen ratkaisuihin. Hallitus on tehnyt kotimaiseen keskusteluun pohjoismaista lainsäädäntövertailua, mutta ainoastaan siltä osin, mikä on palvellut hallituksen omia tavoitteita. Vertailu ei kestä kriittistä faktan tarkistusta.
Poleemisesti voisi todeta, että hallitus on nostanut päälaelleen suomalaisen työlainsäädännön keskeisen suojeluperiaatteen työsuhteen heikomman osapuolen suojelusta. Se on kaikissa uudistuksissaan suojellut lähinnä työnantajia.
Suomen työmarkkinamallin vahvuuksia ovat olleet korkeaan järjestäytymiseen perustuva neuvottelu ja sopiminen, kolmikantainen yhteistyö ja lainvalmistelu sekä luottamus työelämän instituutioihin. Tältä lähtökohdalta on pudonnut pohja ja tuloksena on hallituksen toteuttamat palkansaajien perusoikeuksiin puuttuvat periaatteellisesti ja rakenteellisesti merkittävät muutokset. Ne ovat johtaneet näköalattomuuteen ja heikentäneet työmarkkinasuhteita, luottamusta sekä ilmapiiriä.
SDP on valmistanut puoluekokousta varten kattavan Työelämän ilmiöraportin, joka osaltaan antaa eväitä työelämän kehittämiselle.
Helsingin Sosialidemokraatit-Helsingfors Socialdemokrater ry – Yhteiskuntapoliittinen sos.-dem.yhdistys ry esittää, että
puoue käynnistää työelämän kestävän kehityksen pohjalta selvitystyön seuraavasti:
– miten luottamus työelämän perusoikeuksiin palautetaan
– miten Orpon-Purran hallituksen politiikan aiheuttamat epäoikeudenmukaisuudet ja vinoumat korjataan
– miten työntekijöiden suojeluperiaatteen sisältö arvioidaan modernissa työelämässä, jossa työnantajilla on edelleen tulkintaetuoikeus
– miten työehtosopimusjärjestelmän tasapuolisuuden periaate palautetaan
– miten tätä selvitystyötä hyödynnetään vuoden 2027 vaalien jälkeisessä hallitusohjelmavalmistelussa.
Satakunnan Sosialidemokraatit ry – Porin Demarit ry
Hallituksen toimet heikentävät ay-liikkeen mahdollisuuksia valvoa työntekijöiden oikeuksia. Työtaisteluoikeuden rajoittaminen ja lakkosakkojen korottaminen vaarantavat työmarkkinoiden luottamuksen. SDP:n tulee puolustaa demokraattista ja oikeudenmukaista työelämää.
Satakunnan Sosialidemokraatit ry – Porin Demarit ry esittää, että
SDP puolustaa työtaisteluoikeutta ja vastustaa lakkosakkojen korotuksia sekä tukilakkojen ja poliittisten lakkojen rajoituksia. SDP edistää lakialoitteita, jotka vahvistavat luottamusmiesten asemaa ja neuvottelujärjestelmän toimivuutta.
Helsingin Sosialidemokraatit-Helsingfors Socialdemokrater ry – Hakaniemen Sosialidemokraatit ry
Työelämään liittyy joukko arvoja ja oikeuksia, joita on pidettävä ensiarvoisina. Näistä tärkein osa pohjautuu Kansainvälisen työjärjestö ILOn päätöslauselmiin, jotka on kautta maailman hyväksytty. Keskeisiä näistä oikeuksista ovat oikeus järjestäytyä ja työntekijän ainoa tehokas vastatoimi eli lakko-oikeus. Entistä tärkeämmiksi ovat myös nousseet työntekijän henkilöön liittyvät oikeudet liittyen henkeen, terveyteen aatemaailmaan uskontoon sekä työympäristöön liittyvät kysymykset kuten oikeus turvalliseen ja terveelliseen työympäristöön.
Sekä meillä Suomessa että muualla maailmassa on nähty, että konservatiivit ja äärioikeisto ovat lähteneet romuttamaan näitä perusoikeuksia.
Nämä perusoikeudet tulee turvata ja suojata myös lainsäädännöllisin toimin siten, ettei mikään ääriliike pääse liian helpolla tavalla loukkaamaan näitä ihmisoikeuksia. Suojaaminen voi tapahtua asettamalla niiden muuttamiseen määräenemmistösääntöjä sekä vahvistamalla mm. ILOn asemaa ensisijaisena sisältöjen tulkitsijana.
Helsingin Sosialidemokraatit-Helsingfors Socialdemokrater ry – Hakaniemen Sosialidemokraatit ry esittää, että
puoluekokous päättää linjata puolueen toiminnan pohjaavan ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja linjaa tavoitteekseen turvata työelämän ihmisoikeuksien täysimääräinen toteutuminen sekä vahvistaa näiden perusoikeuksien asemaa.