Puoluekokous yhtyy aloitteen tavoitteeseen työmarkkinoiden tasapainon palauttamisesta ja työntekijöiden hallintoedustuksen vahvistamisesta yrityksissä osana laajempaa yritysdemokratian kehittämistä.
Aloitteessa esitetään, että SDP käynnistää pitkäaikaisen, ainakin seuraavan eduskunta- ja hallituskauden ajan kestävän hankkeen, jonka tavoitteena palauttaa työmarkkinoiden tasapaino ja luoda edellytyksiä työntekijöiden sekä ammattiyhdistysliikkeen toiminnalle työntekijöiden etujen ja oikeuksien parantamiseksi.
Aloitteessa esitetään, että työntekijöiden edustus varmistetaan yrityksissä todellista päätösvaltaa käyttävissä hallintoelimissä vähintään 100 henkilön yrityksissä. Puoluehallitus pitää työntekijöiden osallistumista yritysten päätöksentekoon tärkeänä keinona vahvistaa luottamusta, parantaa työelämän laatua ja edistää kestävää yritystoimintaa.
Puoluehallitus katsoo, että työntekijöiden hallintoedustuksen kehittämistä tulee valmistella huolellisesti yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa osana laajempaa kokonaisuutta.
Muilta osin puoluehallitus viittaa kuuden aloitekokonaisuuden lausuntoihin:
67–84: Ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeus on palautettava
Aloitteissa esitetään, että työntekijöiden oikeus vähentää työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut verotuksessa palautetaan sen jälkeen, kun Orpon hallitus on päättänyt poistaa verovähennysoikeuden vuoden 2026 alusta alkaen. Aloitteissa tuodaan esiin huoli siitä, että muutos heikentää työntekijöiden taloudellista asemaa, vähentää järjestäytymistä ja rapauttaa sopimuspohjaisen työmarkkinajärjestelmän edellytyksiä.
SDP:n poliittisessa ohjelmassa on linjattu, että vahva ja kattava työehtosopimusjärjestelmä sekä korkea järjestäytymisaste ovat keskeisiä reilun työelämän ja palkansaajien turvan kannalta. Ohjelmassa korostetaan myös ay-liikkeen roolia työmarkkinoiden vakauden, yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisen palkkakehityksen turvaajana.
Verovähennysoikeuden poistaminen kohdistuu erityisesti pieni- ja keskituloisiin palkansaajiin ja heikentää työntekijöiden mahdollisuuksia järjestäytyä. Muutos asettaa työntekijät ja työnantajat eriarvoiseen asemaan, sillä työnantajilla ja yrittäjillä on jatkossakin mahdollisuus vähentää vastaavat maksut liiketoiminnan kuluina. Lisäksi järjestäytymisasteen heikkeneminen vaarantaa työehtosopimusten kattavuuden, jota myös Euroopan unionin vähimmäispalkkadirektiivi edellyttää jäsenvaltioilta edistettävän.
Puoluehallitus katsoo, että ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistaminen heikentää palkansaajien asemaa ja työmarkkinajärjestelmän toimivuutta eikä tue työllisyyttä tai talouden kestävää kehitystä.
85–105: Kanneoikeus mahdollistettava ammattiliitoille
Aloitteissa esitetään, että ammattiliitoille säädetään ryhmäkanneoikeus, jonka nojalla ne voivat nostaa kanteen työntekijöiden puolesta ilman erillistä valtakirjaa. Aloitteissa tuodaan esiin työelämässä esiintyvät väärinkäytökset sekä se, että erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat työntekijät eivät aina uskalla tai kykene puolustamaan oikeuksiaan yksin.
SDP:n poliittisessa ohjelmassa on linjattu, että työelämän pelisääntöjä on valvottava tehokkaasti ja että alipalkkaukseen, palkkasyrjintään ja muihin työelämän väärinkäytöksiin on puututtava määrätietoisesti. Ohjelmassa korostetaan myös ammattiliittojen keskeistä roolia työntekijöiden oikeuksien puolustajana sekä sitä, että oikeussuojan on oltava tosiasiallisesti saavutettavaa kaikille.
Puoluehallitus katsoo, että ammattiliitoille annettava ryhmäkanneoikeus vahvistaisi työntekijöiden oikeussuojaa ja madaltaisi kynnystä puuttua työelämän epäkohtiin, erityisesti tilanteissa, joissa yksittäinen työntekijä pelkää seuraamuksia tai leimautumista. Ryhmäkanneoikeus tukisi ennaltaehkäisevästi työelämän sääntöjen noudattamista ja edistäisi reilua kilpailua työnantajien välillä varmistamalla, että lakia noudattavat yritykset eivät joudu epäedulliseen asemaan.
Puoluehallitus toteaa, että ryhmäkanneoikeuden säätäminen edellyttää huolellista valmistelua osana työelämän ja oikeusturvan kokonaisuutta, mutta pitää tavoitetta perusteltuna ja SDP:n arvojen mukaisena.
135–155: Palkkavarkaus rangaistavaksi
Aloitteissa esitetään, että palkkavarkaus ja alipalkkaus säädetään rangaistavaksi rikoslaissa. Aloitteissa kuvataan tilanne, jossa työnantaja jättää tahallisesti tai toistuvasti maksamatta työntekijälle kuuluvia palkkoja tai maksaa työehtosopimusten vastaisesti liian alhaista palkkaa, ilman että teolla on nykyisin rikosoikeudellisia seuraamuksia.
Puoluehallitus pitää palkkavarkautta ja alipalkkausta vakavina työelämän väärinkäytöksinä, jotka heikentävät työntekijöiden toimeentuloa, rapauttavat luottamusta työelämään ja vääristävät kilpailua. Ilmiö koskettaa erityisesti epätyypillisissä työsuhteissa olevia ja maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä, joiden asema on usein muita heikompi.
Puoluehallitus katsoo, että nykyiset seuraamukset eivät ole riittäviä estämään tahallista palkkavarkautta. Tilanne, jossa työnantajan ainoa seuraamus on maksamatta jääneiden palkkojen maksaminen jälkikäteen, ei ole hyväksyttävä. Palkkavarkauden kriminalisointi vahvistaisi työntekijöiden oikeussuojaa, toimisi ennaltaehkäisevästi ja edistäisi reilua kilpailua yritysten välillä. Myös alihankintaketjujen vastuukysymykset on perusteltua huomioida valmistelussa.
173–174: Lakisääteinen vientimalli on purettava
Aloitteissa esitetään, että lakisääteinen vientimalli puretaan ja sovittelujärjestelmää uudistetaan. Aloitteissa tuodaan esiin huoli siitä, että nykyinen sovittelijalainsäädäntö on heikentänyt luottamusta sovittelujärjestelmään, lisännyt pitkittyneitä työtaisteluja ja kaventanut toimialojen mahdollisuuksia sopia palkoista omista lähtökohdistaan.
Puoluehallitus toteaa, että sovittelussa on jo 60-luvun lopulta lähtien pyritty huomioimaan niin sanottu yleinen linja osana kokonaisarviota. Kyse ei siten ole yksinomaan nykyiseen lainsäädäntöön liittyvästä käytännöstä. Sovittelijan tehtävänä on perinteisesti ollut edistää ratkaisua, joka tukee kokonaisuutta ja työrauhaa, säilyttäen samalla riippumattomuutensa neuvotteluosapuolista.
Puoluehallitus jakaa aloitteissa esitetyn arvion siitä, että lakisääteinen vientimalli rajoittaa työmarkkinaosapuolten aitoa neuvotteluoikeutta ja sitoo sovittelijan harkintavaltaa tavalla, joka ei huomioi eri alojen palkanmaksukykyä, työn vaativuutta tai osaamistarpeiden muutoksia. Erityisen ongelmallista tämä on naisvaltaisilla aloilla, joilla ansiokehityksen jälkeenjääneisyys uhkaa pitkittyä.
Puoluehallitus katsoo, että vientimallia tulee kehittää työmarkkinaosapuolten yhteistyötä vahvistamalla Ruotsin tapaan. Tällainen lähestymistapa tukee paremmin luottamusta ja työrauhaa kuin nykyinen ratkaisu.
185: Työehtosopimuksen tulkintaetuoikeus käännettävä työnantajalta työntekijälle Ruotsin mallin mukaisesti
Aloitteessa esitetään, että työehtosopimusten paikallistason tulkinnassa tulkintaetuoikeus käännetään työnantajalta työntekijöiden edustajalle Ruotsin mallin mukaisesti. Aloitteessa tuodaan esiin, että työntekijöiden tulkintaetuoikeus vahvistaisi heidän oikeussuojaansa ja vähentäisi perusteettomia riitatilanteita työpaikoilla.
Puoluehallitus pitää perusteltuna tavoitetta vahvistaa työntekijöiden asemaa työehtosopimusten tulkintatilanteissa. Nykyinen järjestelmä, jossa työnantajan tulkinta usein ratkaisee käytännön tilanteen riidan aikana, voi asettaa työntekijät epäedulliseen asemaan ja pitkittää ristiriitoja. Ruotsin mallin mukainen tulkintaetuoikeus voisi olla toimiva malli myös Suomeen.
Puoluehallitus katsoo, että sopimisen tasapainoa on edistettävä, jotta aito molempia osapuolia hyödyttävä paikallinen sopiminen on mahdollista. Tämä tasapainottaisi osapuolten neuvotteluasemaa ja lisäisi oikeudenmukaisuutta työpaikkatasolla. SDP:n tavoitteena on vahvistaa työntekijöiden edunvalvontaa ja reiluja työelämän pelisääntöjä.
186–193: Työtaisteluoikeuden liialliset rajoitukset poistettava
Aloitteissa esitetään, että työtaisteluoikeutta koskevaa lainsäädäntöä muutetaan siten, että viime vuosina tehtyjä liiallisia rajoituksia puretaan ja työntekijöiden kollektiivinen neuvottelu- ja vaikuttamisoikeus turvataan. Aloitteissa korostetaan työtaisteluoikeuden asemaa perusoikeutena ja keskeisenä osana suomalaista työmarkkinajärjestelmää.
Puoluehallitus jakaa aloitteissa esitetyn huolen siitä, että Orpon hallituksen tekemät muutokset ovat kaventaneet työtaisteluoikeutta tavalla, joka heikentää työntekijöiden neuvotteluasemaa ja murentaa luottamusta työmarkkinajärjestelmään. Erityisesti tukityötaisteluiden rajoittaminen, suojelutyötä koskevien velvoitteiden laajentaminen sekä yksittäisille työntekijöille kohdistetut seuraamukset ovat omiaan heikentämään kollektiivista edunvalvontaa.
Puoluehallitus katsoo, että työtaisteluoikeuden tulee säilyä aidosti käytettävissä olevana keinona työntekijöille. Suojelutyön tulee rajoittua henkeen ja terveyteen liittyviin tilanteisiin, seuraamusten tulee kohdistua ensisijaisesti ammattiyhdistyksiin eikä yksittäisiin työntekijöihin, ja seuraamusjärjestelmän on oltava tasapainoinen työnantaja- ja työntekijäpuolen välillä. Työtaisteluoikeuden vahvistaminen tukee myös työrauhaa ja pohjoismaista työmarkkinamallia.
Varsinais-Suomen Sosialidemokraattinen Piiri - Egentliga Finlands Socialdemokratiska Distrikt r.y. – Turun Sosialidemokraattinen Toveriseura ry
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP) perustettiin 1899 nimellä Suomen Työväenpuolue.
SDP on edelleen lähtökohtaisesti työväenpuolue, vaikka puolueen luonne on laajentunut suomalaisten suuren enemmistön etuja ja oikeuksia ajavana yleispuolueena. Palkansaajia on noin 2,3 miljoona likimain 3,5 miljoonasta 15 -74 -vuotiaasta. Valtaosa aineellisista arvoista, yhteiskunnan ja ihmisten hyvinvoinnin perusteista, luodaan palkkatyössä. Toki merkittävä osuus on myös perheissä tehtävällä työllä ja moninaisella vapaaehtoistoiminnalla. Monien pienyrittäjien asema lähenee työntekijöiden tilannetta.
Puolueen ja ammattiyhdistysliikkeen saman suuntainen toiminta on ollut tuloksellista: työntekijöiden asema on parantunut merkittävästi ja työmarkkinoilla on saavutettu lähes tasavertainen neuvotteluasema työnantajien ja työntekijöiden ja näiden järjestöjen välillä. Työntekijöiden asema on kuitenkin säilynyt lähtökohtaisesti alisteisena työnantajiin nähden, mitä valtio on lainsäädännöllä tasoittanut.
Työmarkkinoilla ammattiyhdistysliike on saavuttanut merkittäviä tuloksia työntekijöiden aseman parantamisessa. Työntekijät ovat usein saaneet kohtuullisen osuuden yrityksissä luotavasta tuloksesta. Työpaikoilla luottamushenkilöt ja työsuojeluvaltuutetut varmistavat käytännössä työntekijöiden oikeuksien toteutumista. Työmarkkinoilla on saavutettu pitkälle tasapaino, lähestyen tasa-arvoa, työtekijöiden ja työnantajien välillä on usein lähestytty rakentavaa yhteistyötilannetta, ristiriitoja on voitu ratkaista sovitellen, ja yöntekijöiden on yhä harvemmin tarvinnut turvautua työtaistelutoimiin.
Nyt Orpon ja Purran oikeistohallitus on tehnyt ja valmistellut työmarkkinoilla monia muutoksia, jotka ovat horjuttaneet työntekijöiden ja työnantajien välistä tasapainoa. Työntekijöiden asema on heikentynyt ja uhkaa heikentyä edelleen. Suomen yhteiskunnan menestyksen yksi peruspilari, sopimusyhteiskunta, murenee.
Hallituksen esityksiä on perusteltu taloudellisen kasvun vaatimuksilla. Hallituksen ajaessa työntekijöiden aseman heikennyksiä, talouden kasvu laahaa kuitenkin verrokkimaiden perässä ja työttömyys on kasvanut. Hallituksen linja näyttäytyykin yhä selvemmin ideologisena hankkeena, jonka todellinen tavoite on työmarkkinoiden tasapainon pysyvä muuttaminen työnantajien hyväksi ja työnantajien isäntävallan palauttaminen. Edes kaikki työnantajien edustajat eivät pidä hallituksen linjaa järkevänä.
Työmarkkinoilla tarvitaan suunnan muutos!
Varsinais-Suomen Sosialidemokraattinen Piiri – Egentliga Finlands Socialdemokratiska Distrikt r.y. – Turun Sosialidemokraattinen Toveriseura ry esittää, että
SDP käynnistää pitkäaikaisen, ainakin seuraavan eduskunta- ja hallituskauden ajan kestävän hankkeen, jonka tavoitteena palauttaa työmarkkinoiden tasapaino ja luoda edellytyksiä työntekijöiden sekä ammattiyhdistysliikkeen toiminnalle työntekijöiden etujen ja oikeuksien parantamiseksi. Hankkeen välittömiä tavoitteita, joihin SDP sitoutuu eduskunnassa ja mahdollisessa hallitusvastuussa, ovat ainakin:
– Orpon ja Purran oikeistohallituksen räikeimpien työmarkkinoiden ja työehtojen huononnusten peruuttaminen;
– ammattiyhdistysliikkeen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden palauttaminen;
– ryhmäkanneoikeuden laajentaminen työelämään yleissitovana niin, että ammattiliitot ja niiden jäsenjärjestöt voivat nostaa kanteen koko asianosaisen työntekijäryhmän puolesta;
– tulkintaetuoikeuden antaminen työntekijälle ja hänen etujärjestölleen työelämän tulkintaerimielisyyksissä siihen asti, kunnes asiasta on sovittu, tai se on ratkaistu tuomioistuimessa;
– työntekijöiden edustajien jäsenyyden varmistaminen yrityksessä todellista päätösvaltaa käyttävissä hallintoelimissä vähintään 100 henkilön yrityksissä, tarvittaessa säädöksin; ja
– alipalkkauksen kriminalisoiminen.