Puoluekokous yhtyy aloitteeseen 69.

Aloitteeseen 68 puoluekokous yhtyy siltä osin kuin se vastaa tätä linjausta.

Puoluekokous yhtyy aloitteessa 69 esitettyihin Yleisturva-mallin periaatteisiin. Puoluekokous asettaa tavoitteeksi sosiaaliturvan ongelmien korjaamisen osin syyperusteisena, osin tarveharkintaisena etuutena, sekä tietojärjestelmien yhteensopivuuden ja palvelujärjestelmien tarkoituksenmukaisuuden kehittämisen, jotta sosiaaliturva mukautuu nykyistä joustavammin eri elämäntilanteisiin. Uudistukseen on liitettävä selkeä rahoitusratkaisu, sen on turvattava vähimmäistoimeentulo vähintään nykyisellä tasolla sekä parannettava pieni- ja keskituloisten asemaa ja työnteon kannustavuutta.

Aloitteeseen 68 puoluekokous yhtyy siltä osin kuin se vastaa tätä linjausta.

Puoluehallituksen lausunto aloitteisiin 68-69

Puoluehallitus toteaa, että toimeentulojärjestelmää on syytä uudistaa oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti. On syytä korostaa, että työ on ensisijainen toimeentulon lähde. Toimeentuloturvan pitää olla ymmärrettävä ja niin selvä, ettei tuen saaja joudu väliinputoajaksi, vaikka etuus vaihtuisi toiseen.

Kun toimeentuloturvaa uudistetaan, on varottava tekemästä ratkaisuja, joissa ei oteta huomioon ihmisten erilaisia elämäntilanteita. Muuttuvat elämäntilanteet on muistettava myös, jos kokeillaan uusia tukimuotoja. Yksinkertaisista järjestelmistä voi tulla liian kalliita, jos tukia myönnetään laajasti ilman perusteltuja syitä. Järjestelmässä on säilytettävä syyperusteisia elementtejä, jotta se mukautuu erilaisiin elämäntilanteisiin ja -olosuhteisiin.

Uudistuksissa on turvattava se, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevien saamat etuudet pysyvät vähintään nykyisen tasoisina. Nykyisten etuuksien vähimmäistasoja yhtenäistämällä voidaan nykyjärjestelmää selkiyttää ja luoda turvaa elämäntilanteen muuttuessa.

Puoluehallitus toteaa, että demarinuorten esittämän kolmiportaisen Yleisturva-mallin periaatteet sopivat hyvin pitkän aikavälin lähtökohdaksi, kun uudistetaan kansalaisten perusturvaa. Yleisturva-mallissa tukia myönnettäisiin osin tarveharkintaa käyttäen, osin toimeentulo-ongelmien syyn perusteella. Näin mahdollistetaan se, että tuki mukautuu ihmisen kulloiseenkin elämäntilanteeseen ja elinolosuhteisiin. Tällä tavoin toimeentulo voitaisiin järjestää myös taloudellisesti kestävästi.

Toimeentuloturvan uudistamiseen on liitettävä selvä rahoitusratkaisu. Julkisuudessa on ollut esillä kansalaispalkkamalleja, jotka monissa tapauksissa alentaisivat heikoimmassa asemassa olevien toimeentuloa ja samalla lisäisivät keskituloisten tulonsaajien verorasitusta. Kun uusitaan toimeentulojärjestelmiä, on samalla uusittava verotusta, jotta pieni- ja keskituloiset palkansaajat eivät joudu maksamaan muutoksia. Tavoitteena tulee olla, että tulolajeja verotetaan yhtenäisesti.

68 Perustulomalli

Nurmeksen Sosialidemokraatit ry

Suomen sosiaaliturva on jäykkä, saajia nöyryyttävä ja kallis. Kalleudesta huolimatta sosiaaliturvan taso on alle Euroopan neuvoston sosiaalisen komitean määrittämän minimitason. Sosiaaliturva, erityisesti työttömyydestä johtuva, sisältää runsaasti ns. kannustinloukkuja, jotka estävät sosiaaliturvan ja työn yhdistämisen.  Monet säännökset ovat jääneet jälkeen muuttuneesta maailmasta, erityisesti työelämästä, jossa kokoaikaiset, toistaiseksi voimassa olevat työsuhteet alkavat olla vähemmistönä.

Sosiaaliturva tulee uudistaa tämän päivän tasolle. Paras keino tähän on perustulo.

Nurmeksen Sosialidemokraatit ry esittää, että

puoluekokous hyväksyisi SDP:n perustulomalliksi seuraavan:

a) Perustulo rahoitetaan korvattavan sosiaaliturvan poistuvilla kustannuksilla ja verotuksella. Verotus säädetään progressiiviseksi siten, että pelkkä perustulo on veroton ja pienten palkkatulojen kanssa perustulosta verotetaan vain osa. Veroprogressio syö perustuloa siten, että keskituloisilta se verotetaan kokonaan pois, mutta nettotulot säilyvät ennallaan. Suurituloisten veroaste nousee hieman ja heitä verotetaan enemmän kuin he perustulona saavat.

b) Perustulo korvaa suurimman osan nykyisestä syyperusteisesta sosiaaliturvasta. Jäljelle jää erityislainsäädäntöön perustuva sosiaaliturva, kuten vammaistuet ja asevelvollisten tuet. Perustulo ei myöskään korvaa asumistukea eikä lapsilisää. Perustulo korvaa kansaneläkkeen perusosan. Perustulo korvaa toimeentulotuen perusosan, mutta ei harkinnanvaraista toimeentulotukea, joka jää alkuperäisen tarkoituksensa mukaiseksi viimesijaiseksi perusturvaksi. Perustulo korvaa ansiosidonnaisesta päivärahasta peruspäivärahan osuuden sekä peruspäivärahan ja perustulon erotuksen verran työttömyysvakuutusrahaston osuutta. Tämä alentaa työttömyysvakuutusmaksuja. Perustulo ei vaikuta päivärahan ansiosidonnaiseen osuuteen.

c) Perustulon taso sidotaan kokoaikaisten palkansaajien mediaanipalkkaan, josta perustulon määrä on 30 prosenttia. Vuoden 2015 palkkatasolla se tarkoittaisi 879 € / kk.

Vertailun vuoksi todettakoon, että Euroopan neuvoston sosiaalisen komitean määrittämä minimitaso olisi vuonna 2016 940 € / kk.

d) Perustulo maksetaan kaikille 18 vuotta täyttäneille Suomessa pysyvästi asuville.

e) Lapsilisää aletaan maksaa myös 17-vuotiaasta lapsesta, ettei syntyisi yhden ikävuoden väliinputoajaryhmää.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 138

69 Sosiaaliturvajärjestelmä korjattava Yleisturvalla

Sosialidemokraattiset Nuoret ry

Sosialidemokraatit loivat hyvinvointivaltiota rakentaessaan Suomeen turvaverkon, joka on laajuudeltaan ainutlaatuinen maailmassa. Vuosikymmenten aikana olemme olleet muotoilemassa järjestelmää yhteiskunnan ja työelämän muuttuessa. Muutoksilla on tehty paikkauksia olemassa olevaan järjestelmään, mikä on synnyttänyt tilkkutäkin, joka on monin paikoin epäjohdonmukainen ja jonka tunteminen edellyttää korkeakoulututkintoa.

Tämän päivän sosiaaliturvajärjestelmässä on monia ongelmia. Ihmiset ovat epätarkoituksenmukaisesti pitkittyneesti toimeentulotuen varassa, etuudet eivät riitä kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen ja yli 100 000 ihmistä ei saa etuutta, johon olisi oikeutettu, koska järjestelmä on vaikeaselkoinen, sirpaleinen ja byrokraattinen. Kannustinloukkujen ja etuuksien päällekkäisyyksien takia työn vastaanottaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa kaikille ja etuudelta toiselle siirtyminen aiheuttaa pitkiä viiveitä ja etuuksien välillä jää ihmisiä ilman tuloja. Sosiaaliturva ei tue elinikäistä oppimista, osaamisen ylläpitämistä ja päivittämistä, eivätkä työllistymistä edistävät palvelut toimi kaikille työttömille tarkoituksenmukaisesti. Yrittäjien ja epäsäännöllistä tuloa saavien sosiaaliturva on puutteellinen ja asumistukijärjestelmä vääristää asuntomarkkinoita.

Perustulo ei ole nykyaikainen ratkaisu. Kaikille ehdoitta maksettava tasasuuruinen etuus on taloudellisesti raskas sekä ottaa huonosti huomioon ihmisen muuttuvat elämäntilanteet. Perustulon ehdottomuus tarkoittaa myös sosiaaliturvan ja palveluiden välisen kytköksen heikkenemistä sekä pahimmissa tapauksissa ongelmissa olevien ihmisten heitteillejättöä. Pahimmillaan perustulo tekee karhunpalveluksen kotivanhemmille ja syrjäytymisvaarassa oleville, joiden pitkittynyt sosiaaliturvan varassa eläminen ja ohut kontakti työelämään ja palveluihin heikentävät osallisuutta yhteiskuntaan.

Nykysosiaaliturvan periaatteet vastikkeellisuus, tarveharkintaisuus sekä syyperusteisuus ovat toimivia myös tulevaisuudessa. Ne mahdollistavat turvan kohdentamisen sitä tarvitseville, auttavat ihmisiä osallisiksi yhteiskuntaan ja mukauttavat järjestelmää ihmisten erilaisten elämäntilanteiden mukaan. Viimesijaisen toimeentulon ja perustoimeentulon turvaamisen lisäksi on tärkeää varmistaa määräaikainen ansiosidonnainen turva eri elämäntilanteissa.

Edellä mainittujen ongelmien korjaamiseksi, perustulon sudenkuoppien välttämiseksi sekä sosialidemokraattisten periaatteiden pohjalta järjestelmää on pitkäjänteisesti kehitettävä Yleisturvan suuntaan.

Sirpaleisuuden, epäjohdonmukaisuuden ja väliinputoamisten välttämiseksi on siirryttävä yhtenäistettyyn sosiaaliturvaetuuteen, jossa yhdistyvät nykyetuisuuksista:

toimeentulotuen perusosa;

työttömyyden, sairauden ja vanhemmuuden aikaiset vähimmäisetuudet;

työttömyysetuuksien aktivointitoimenpiteiden aikainen korotusosa;

opiskelijoiden tuet ml. aikuisopiskelijat;

kotihoidontuki;

asumisen tuet sekä

sosiaaliturvan tulonsiirtojen piirissä olevien pienituloisten verovähennykset.

Verohallinnon ja valtiovarainministeriön valmisteleman kansallisen tulorekisterin käyttöönoton ja kehittämisen myötä ihmisten tulotietojen seuranta on mahdollista järjestää reaaliaikaisesti. Tämä mahdollistaa erilaisten ilmoitusten ja todistusten karsimisen sekä verotuksen ja sosiaaliturvan mukauttamisen henkilön tuloihin lyhyellä aikavälillä (kuukausi, viikko tai jopa päivä). Yhdistelemällä tulorekisterin ja muiden viranomaisten tietoja kansalaisen antamalla luvalla on mahdollista luopua sosiaaliturvan hakemusmenettelyistä ja maksaa tuet automaattisesti niihin oikeutetuille. Kehittämällä tietojärjestelmiä edelleen kohti henkilökeskeisiä tietojärjestelmiä voidaan tietoturva ja kansalaisten oikeus omiin tietoihinsa taata huomattavasti nykyistä paremmin.

Sosiaaliturvan riittävyyden arvioinnissa käytetään Kuluttajatutkimuskeskuksen kohtuullisen vähimmäiskulutuksen viitebudjetteja. Laajoihin kyselytutkimuksiin perustuvilla viitebudjeteilla määritetään kohtuullinen kulutuksen taso, johon jokaisella suomalaisella tulisi olla mahdollisuus kohtuullisten elinolosuhteiden takaamiseksi. Viitebudjettien sisältö päivitetään säännöllisesti, joten ne mukautuvat myös ihmisten kulutustarpeiden muutoksiin. Vuonna 2013 yksinasuvan henkilön kohtuullinen vähimmäiskulutus Suomessa oli 675 euroa asumiskulujen jälkeen. Vuonna 2015 pienituloisten vähimmäisetuudet Suomen sosiaaliturvassa kattoivat kuitenkin vain 71% viitebudjetista. Sosialidemokraattien tavoitteena on oltava jokaisen työttömän, sairaan, opiskelijan ja vanhempainvapaata viettävän vanhemman oikeus kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen ja viitebudjetit täyttävään perusturvaan.

Yleisturva tarkoittaa edellä mainittujen nykysosiaaliturvan muotojen yhdistämistä yhdeksi sosiaaliturvaetuudeksi, jolla on kolme etuustasoa, joista jokaisella on omat saamisehtonsa. Tuen tasoja voidaan nimittää esimerkiksi takuutuloksi, yleistuloksi ja aktiivituloksi. Takuutulo (vrt. toimeentulotuen perusosa) on tarveharkintainen etuus, joka myönnetään henkilölle, jonka tulot ovat pudonneet alle takuutulon määrän. Kansallisen tulorekisterin huomatessa henkilöllä tulojen aleneman se tekee ilmoituksen automaattisesti Kelalle tai muulle Yleisturvaa hallinoivalle viranomaiselle, joka automaattisesti kompensoi tuloja takuutulon määrään asti. Takuutulo on negatiivisen tuloveron kaltainen etuus, joka myönnetään automaattisesti tulojen vähentyessä ja joka pienenee tasaisesti tulojen kasvaessa.

Henkilön on mahdollisuus parantaa etuutensa tasoa syyperusteisesti yleistulon (vrt. vähimmäisetuudet) piiriin. Yleistuloon oikeuttavat syyperusteet ovat työttömyys, lapsen hoito, sairaus ja opiskelu. Kullekin em. ryhmistä voidaan asettaa erityisiä ehtoja, jotka tulee täyttää yleistulon pysymiseksi täytenä. Syyperusteiden ilmoittamisesta voidaan luopua parantamalla tietojärjestelmien yhteensopivuutta ja viranomaisten tietojenvaihtoa. Esimerkiksi synkronoimalla sairaslomalle määrätyn henkilön potilastiedot automaattisesti tulorekisterin kanssa on mahdollista automatisoida sairaan henkilön yleistulo. Opiskelijoilta edellytetään edelleen opinnoissa etenemistä ja vanhempien oikeutta yleistuloon rajataan vanhempainvapaajärjestelmän asettamien rajojen mukaan. Yrittäjien ja muiden epäsäännöllistä tukea saavien suuremmat tuloerät jaksotetaan tulevaisuuteen (esim. 2000€ /kk) siten, että henkilö ei ole oikeutettu Yleisturvaan jaksotuksen kattamalla ajalla.

Aktiivitulo on yleisturvan korkein etuustaso, joka palkitsee nimensä mukaisesti aktiivisuudesta. Sitä voi saada oman aktiivisuuden ja työllistymismahdollisuuksiensa parantamisesta. Nykyistä kapeaa aktiivisuuden määritelmää, joka kattaa lähinnä työvoimahallinnon kurssit, kuntouttavan työtoiminnan ja joitain muita palveluja, on syytä laajentaa kattamaan esimerkiksi vapaaehtois- tai järjestötyöhön osallistumisen sekä omaehtoisen kouluttautumisen ilman tarveharkintaa.

Kaikki Yleisturvan etuustasot vähenevät henkilön tulojen kasvaessa tasaisesti esim. 60% tai 65% nettotyötulojen kasvusta, mikä tekee työn vastaanottamisesta aina kannattavaa.

Jokainen Yleisturvan piirissä olevan henkilön on lähtökohtaisesti oltava työmarkkinoiden käytettävissä, haettava aktiivisesti töitä ja otettava tarjottu työpaikka vastaan. Velvoitteesta on vapautettu esim. sairaat ja lastaan kotona hoitavat vanhemmat. Henkilön työllistymistä edistetään ensisijaisesti oikein kohdennetuilla palveluilla. Jokainen 3 kuukautta viimeisen vuoden aikana Yleisturvan piirissä ollut henkilö saa viranomaiselta kontaktin, jossa hänen mahdollinen palvelutarpeensa arvioidaan ja henkilölle laaditaan yksilöllinen työllistymissuunnitelma. Palveluihin ohjautumista tuetaan itsearviointi- ja palvelumaisemasovelluksin, joiden avulla henkilöllä on mahdollisuus itsenäisesti löytää tarpeitaan vastaavat julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin palvelut.

Työstä, palvelusta tai viranomaiskontaktista kieltäytyvälle henkilölle voidaan Yleisturvassa asettaa sanktioita. Sanktioiden olemassaolon mielekkyyttä on arvioitava mm. Sipilän hallituksen perustulokokeilun perusteella. Vaihtoehtoja sanktioiksi ovat työn vastaanottamisvelvoitteen kiristäminen sekä Yleisturvan tason leikkaaminen. Jos tasoa leikataan, on etuuden palattava leikkausta edeltävälle tasolle heti henkilön ottaessa yhteyttä viranomaiseen tai ottaessa osoitetun palvelun tai työpaikan vastaan. Tuen piiriin pääsee aina ilman karenssia, mikä kannustaa viranomaiskontaktin ottamiseen ja tekee järjestelmästä ennustettavamman ja hallinnollisesti kevyemmän.

Yleisturvan asumiskulujen jälkeen käteen jäävänä tavoitetasona on, että yleistulo on kulloisenkin kohtuullisen vähimmäiskulutuksen viitebudjetin tasolla (675€ /kk vuonna 2013). Tällöin kullekin syyperusteisesti sosiaaliturvan varassa olevalle turvataan tutkitusti kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen riittävä etuus. Viimesijaiseksi turvaksi tarkoitetulla takuutulolla ei ole tarkoitus elää pidempiä aikoja, jolloin se voidaan mitoittaa alle kohtuullisen vähimmäiskulutuksen (esim. 80% viitebudjetista, 520€ /kk vuonna 2013). On myös mahdollista määrittää tieteellisesti ns. absoluuttisen vähimmäiskulutuksen viitebudjetti, johon takuutulon taso sidotaan. Aktiivitulon on tarkoitus palkita ihmistä oman asemansa parantamisesta, joten sen taso on oltava viitebudjettia jonkin verran korkeampi (esim. 125% viitebudjetista, 812,5€ /kk vuonna 2013). On myös mahdollista määrittää tieteellisesti ns. aktiivisen elämän vähimmäiskulutuksen viitebudjetti, johon aktiivitulo sidotaan.

Kulutuksen lisäksi Yleisturva tukee omatoimista asumisen järjestämistä. Yleisturvan asumisosan tasoon vaikuttavat henkilön asuinpaikkakunta sekä ruokakunnan koko. Kullekin paikkakunnalle määritetään kunnan keskimääräiseen neliövuokraan sidottu normi, jonka mukaan määritetään neliökohtainen asumistuki. Tuettujen neliöiden määrä kasvaa ruokakunnan koon mukana laskemalla tietty määrä neliöitä per aikuinen (esim. 20 m2 ja lapsi esim. 10m2). Asuntomarkkinoiden vääristämisen välttämiseksi ja byrokratian keventämiseksi asumismenot irrotetaan reaalisista asuinkustannuksista. Irrotus edellyttää mahdollisuutta löytää kohtuuhintainen asunto, johon muuttaa tulojen pudotessa. Tämä vaatii toimivia asuntomarkkinoita, joten Yleisturvan asumistukeen liittyviä uudistuksia ei ole mahdollista toteuttaa ennen asuntopolitiikan korjaamista ja kohtuuhintaisten asuntojen riittävää tarjontaa kaikkialla maassa.

Yleisturva ei vaikuta eläkkeisiin, ansiosidonnaisiin etuuksiin, sosiaaliturvan kulukorvauksiin, lapsilisiin tai sosiaalityöntekijöiden myöntämiin harkinnanvaraisiin tukiin (esim. täydentävä ja ennaltaehkäisevä toimeentulotuki). Ansiosidonnaisten ehtojen korvaustasoja ja ehtoja harmonisoimalla myös ansiosidonnaisia etuuksia on mahdollista tuoda lähemmäs toisiaan ja ne voidaan jopa yhdistää yhtenäiseksi Yleisturvan ansio-osaksi, jonka rahoitus ja maksatus voidaan järjestää myös nykymallilla kassojen ja vakuutusrahastojen kautta. Aikuisopiskelijoille on turvattava myös ansiosidonnainen turva.

Yleisturvaan siirtymisen kustannusten madaltamiseksi se on mahdollista ottaa käyttöön nykytukien tasolla. Siirtymällä Yleisturvaan asteittain kehittämällä nykyjärjestelmää, tiukentamalla tuen saamisen ehtoja tai jättämällä osan ihmisryhmistä nykysosiaaliturvan piiriin kustannuksia on myös mahdollista pienentää. Sosiaaliturvan rahoittaminen tulee jatkossa tehdä kiristämällä omaisuuteen ja sen tuottoon kohdistuvia veroja sekä karsimalla verovähennyksiä ja yksinkertaistamalla verotusta. Yksi mahdollinen rahoitusvaihtoehto on myös alennettujen arvonlisäverokantojen poistaminen, jota olemmekin esittäneet erillisessä aloitteessa, sillä alennetut alv.-kannat ovat heikosti kohdentuvia tulonsiirtoja, joista suurin hyöty kohdistuu hyvätuloisille.

Yleisturva varmistaa tuen kaikissa ihmisen elämäntilanteissa ja poistaa väliinputoamiset sekä luukulta toiselle pompottelun. Se tekee järjestelmästä yksinkertaisen ja helposti ymmärrettävän sekä henkilön omasta aktiivisuudesta ja työn vastaanottamisesta aina kannattavaa. Yleisturva kohtelee kaikkia kansalaisia yhdenvertaisesti ja palauttaa sosiaaliturvajärjestelmän palvelemaan kansalaisia osana hyvinvointivaltiota. Sitomalla Yleisturvan taso viitebudjetteihin

Sosialidemokraattiset Nuoret ry esittää, että

SDP asettaa pitkän aikavälin tavoitteekseen Yleisturvan käyttöönoton ja toimii hallituksessa sosiaaliturvan ongelmien korjaamiseksi, tietojärjestelmien yhteensopivuuden kehittämiseksi sekä palvelujärjestelmien tarkoituksenmukaisuuden parantamiseksi.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 139

  • Heinäkuu 2020

    SDP julkisti huhtikuussa 2018 ehdotuksen sosiaaliturvajärjestelmän uudistamiseksi Yleisturva-mallilla. Malli oli niin ikään osa SDP:n vaaliohjelmaa 2019. Yleisturvan tavoitteena on siirtyä nykyisestä monimutkaisesta ja sirpaleisesta etuusjärjestelmästä vaiheittain yhtenäisempään sosiaaliturvajärjestelmään, joka turvaa toimeentuloturvan ja palvelut eri riskitilanteissa.

     

    Valtioneuvosto asetti maaliskuussa 2020 hallitusohjelman mukaisesti parlamentaarisen komitean sosiaaliturvan uudistamiseksi. Komitean tavoitteenasettelu on keskeisten periaatteidensa osalta linjassa Yleisturvan tavoitteiden kanssa. Uudistuksen tavoitteena on ihmisen näkökulmasta nykyistä selkeämpi ja toimivampi järjestelmä, joka mahdollistaa työnteon ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen muuttuvissa elämäntilanteissa. Komitean tehtävänä on selvittää ja valmistella tarvittavat toimenpiteet keskenään saman tasoisten perusturvaetuuksien lainsäädännön ja ansioperusteisten etuuksien määräytymisen yhtenäistämiseksi. Sosiaaliturvan tulee vastata ihmisten osallisuuden ja merkityksellisyyden tarpeisiin sekä tukea työllisyyttä, yrittäjyyttä, aktiivisuutta, ihmisen omatoimisuutta, osallisuutta ja elinikäistä oppimista kaikissa tilanteissa.

     

    SDP jatkaa työtä näiden tavoitteiden edistämiseksi hallituksessa sekä sosiaaliturvakomiteassa.


Kommentoi

Tietosuoja