Puoluekokous yhtyy aloitteessa esitettyyn huoleen ikääntyvien palomiesten jaksamisesta työssään ja heidän sijoittumisestaan mielekkäisiin töihin fyysisen toimintakyvyn heiketessä. Puoluekokous viittaa vuosien 2008, 2010 ja 2014 puoluekokouksissa tehtyihin linjauksiin, joiden mukaan palomiesten eläkeikä tulee laskea 58 vuoteen. Tätä tavoitetta on syytä tarkistaa, mikäli palomiesten työnkuvassa ja työn organisoinnissa tapahtuu todellisia muutoksia. Sen lisäksi on tärkeää huolehtia sekä palomiesten työkyvystä panostamalla työterveyshuoltoon, ammatilliseen kuntoutukseen, koulutukseen ja työjärjestelyihin että ikäjohtamisen kehittämisestä pelastuslaitoksessa.

Puoluekokous yhtyy aloitteessa esitettyyn huoleen ikääntyvien palomiesten jaksamisesta työssään ja heidän sijoittumisestaan mielekkäisiin töihin fyysisen toimintakyvyn heiketessä. Puoluekokous viittaa vuosien 2008, 2010 ja 2014 puoluekokouksissa tehtyihin linjauksiin, joiden mukaan palomiesten eläkeikä tulee laskea 58 vuoteen. Tätä tavoitetta on syytä tarkistaa, mikäli palomiesten työnkuvassa ja työn organisoinnissa tapahtuu todellisia muutoksia. Sen lisäksi on tärkeää huolehtia sekä palomiesten työkyvystä panostamalla työterveyshuoltoon, ammatilliseen kuntoutukseen, koulutukseen ja työjärjestelyihin että ikäjohtamisen kehittämisestä pelastuslaitoksessa.

Aloitteessa esitetään palomiesten eläkeiän alentamista. Palomiesten eläkeiästä on viimeksi tehty hallituksessa päätös vuonna 2009, jolloin päätettiin, ettei eläkeikää lasketa. Hallitus perusteli päätöstä yleisillä työurien pidentämistavoitteilla sekä sillä, että palomiesten eläkeiän laskeminen aiheuttaisi paineita laskea eläkeikää muissakin ammattiryhmissä.

Palomiesten työ vaatii hyvää fyysistä suorituskykyä, kun on kyse operationaalisesta valmiudesta. Paluu ammatilliseen eläkeikään voisi olla yksi mahdollinen ratkaisu ammatin kuormittavuuteen. Ammatillisiin eläkeikiin palaaminen laajasti ei olisi kuitenkaan mielekästä tai oikeudenmukaista. Ammatillisesta eläkeiästä on pyritty luopumaan myös laajemmin.  Viimeksi on sovittu, että merenkulkijoiden alin vanhuuseläkeikä nousee asteittain yleisen vanhuuseläkeiän tasolle.  Palomiesten mahdollisuuksia ammatissa kehittymiseen tulisi kehittää ja näin iän myötä työtehtävät voisivat organisaatiossa vaihtua fyysisesti vähemmän rasittaviin, mutta kuitenkin pelastustoimen kannalta mielekkäisiin töihin, esim. ennaltaehkäisyyn. Myös ikääntyvien palomiesten työterveyshuoltoon sekä ammatilliseen kuntoutukseen pitää erityisesti satsata. Palomiesten vaihtoehtoisista urapoluista laadittiin kaksi vuotta sitten raportti, jonka mukaan pelastuslaitosten organisaatiota tulee tarkistaa siten, että se tukee henkilöstön kokonaistehtävän suorittamista. Toimiin kuuluu johtamisen kehittäminen, laitosten avaaminen yhteiskuntaan ja organisaatiokulttuurin uudistaminen.

Pelastuslaitoksista tulisi kehittää turvallisuusalan palvelukeskuksia. Pelastustoimen kulttuurin kannalta olisi olennaista, että kaikki tehtävät ovat merkittäviä, eivät vain pelastustoimintaan kuuluvat. Keskeistä on urapolkusuunnittelun käyttöönotto koko henkilöstöä koskien ja koulutusjärjestelmän uudistaminen vastaamaan henkilöstöä, johtamista ja organisaatioita koskevia uudistuksia. Puoluehallitus toteaa, että tavoitettamme laskea palomiesten eläkeikää on syytä tarkistaa, mikäli palomiesten työnkuvassa ja työn organisoinnissa tapahtuu todellisia (esim. em. raportin esittämiä) muutoksia.

67 Palomiesten eläkeikä

Urheiluväen Sos.-dem. Yhdistys ry:n jäsen Kimmo Luja

SDP:llä on puoluekokouspäätös vuoden 2008 Hämeenlinnan puoluekokouksesta palauttaa palotaistelijoiden, kuten Kansainvälinen Työjärjestö ILO on jo vuodesta 1990 suosittanut palomiehiä kutsuttavan, ammatillinen eläkeikä.

Ammatilliset eläkeiät olivat voimassa ennen 1.7.1989, kunnes Kuntien eläkevakuutus KEVA laati viekkaan suunnitelman, jonka loppuhuipennus toteutettiin Esko Ahon porvarihallituksen avulla. Asiassa KEVA harhautti koko Suomen eduskuntaa ja ay-liikettä lupaamalla kaikille kuntien työntekijöille 55 vuoden yksilöistetyn varhaiseläkemahdollisuuden (YVE), mutta ehtona oli, että ammatilliset eläkeiät poistetaan. Kyseessä oli kiero, pitkällä tähtäimellä ja tarkoin suunniteltu petos.

ELÄKEIKÄKOMITEA ELÄKEVAKUUTUSYHTIÖIDEN ESITYKSESTÄ

3.1.1985 valtioneuvosto asetti eläkevakuutusyhtiöiden esityksestä eläkeikäkomitean selvittämään, miten on mahdollista sisällyttää julkisen sektorin eläkesäännöksiin vastaavat ”joustavat eläkemuodot” jotka on toteutettu yksityisen sektorin työeläkejärjestelmässä sekä tästä johtuvat julkisen sektorin eläkkeellesiirtymisjärjestelmän muutostarpeet (huononnukset).

16.3.1988 eläkeikäkomitea lausui ns. vanhojen työntekijöiden oikeusturvasta mm. seuraavaa: ”Komitea on katsonut, että 63 vuotta alemmat eläkeiät ovat muodostuneet niiden piirissä oleville siinä määrin palvelussuhteessa ansaituksi eduksi, että tällaisilla henkilöillä tulee olla mahdollisuus valita vanha eläkeikäjärjestely sitä halutessaan ja lisäksi riittävä aika valinnan tekemiseen”.

Perustuslakivaliokunnan mukaan eläkeoikeuden muuttaminen kesken virkasuhteen on taannehtivaa muuttamista ja edellyttää perustuslainsäädäntäjärjestystä. Vakiintuneen laintulkinnan mukaan asia voidaan käsitellä yksinkertaisessa lainsäädäntäjärjestyksessä, jos henkilölle annetaan oikeus valita uuden ja vanhan eläkeikäjärjestelmän välillä ja valintaoikeus on täydellinen sekä riittävän pitkä.

1.7.1989 lisättiin kunnalliseen eläkelakiin 16 a §. Se sisälsi määräykset varhaiseläkejärjestelmästä, joka käsitti 55 vuoden yksilöistetyn varhaiseläkkeen, varhennetun varhaiseläkkeen sekä osa-aikaeläkkeen. Varhaiseläkejärjestelmän hintana kunnallisen alan pääsopijajärjestöjen tuli suostua ammatillisten eläkeikien poistamiseen. Koska näiden jäsenistöstä ammatillisten eläkeikien piirissä työskenteli vain n. 1/3 osa, ei ole vaikeata päätellä miten ammattiliittojen päättävissä elimissä äänestettiin, kun varhaiseläkejärjestelmästä piti olla hyötyä 2/3 osalle jäsenistöä. Erityisesti 55 vuoden yksilöistetystä varhaiseläkkeestä jota Kuntien eläkevakuutus markkinoi sairaseläkkeen ja ammatillisten eläkeikien korvaavana.

Kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelakiin katsottiin tarpeelliseksi lisätä 16 a §, koska se huononsi merkittävästi ammatillisen eläkeiän piiriin kuuluvien henkilöiden eläkeoikeuksia eläkeiän ja eläkkeen määrän osalta. Ammatillisten eläkeikien piirissä oleville luvattiin riittävä (10 vuotta) aika valinnan tekemiseen ja täydellinen, peruuttamaton valintaoikeus vanhan ja uuden järjestelmän välillä. Täydellisen, peruuttamattoman valintaoikeuden piti olla voimassa 30.6.1999 asti.

TUPO-SOPIMUS 1992 VAHVISTI TÄYDELLISEN JA PERUUTTAMATTOMAN VALINTAOIKEUDEN

Tällöin pidettiin tärkeänä, että uudet säännökset koskisivat koko julkista sektoria, niinpä hallitus antoi samaan aikaan esitykset valtion eläkelakiin ja kunnallisten työntekijöiden ja viranhaltijoiden eläkelakiin.

1992 tulopoliittisessa sopimuksessa työmarkkinajärjestöjen ja valtiovallan välillä valintaoikeuden peruuttamattomuus ja riittävän pitkä valinta-aika (10 v) vahvistettiin.

29.12.1992 Kuntien eläkevakuutuksen valtuuskunta teki muutoksia eläkesääntöön ja esitti huononnuksia juuri hyväksyttyyn kunnallisen eläkelain 16 a §:ään.  Esityksissä esitettiin mm. valintaoikeuden rajoittamista niihin viranhaltijoihin ja työntekijöihin jotka ovat olleet 1 päivänä heinäkuuta 1989 ja muutoksen 1.1.1995 voimaantulohetkellä jatkuvassa kunnallisessa palvelussuhteessa. Esitettiin myös konkreettisen taloudellisen edun huonontamista ja eläkkeen enimmäismääräksi aiemman 66 %:n sijaan 31.12.1994 jälkeiseltä ajalta 60 % sekä yleisen kunnallisten viranhaltijoiden ja työntekijöiden eläkeiän nostamista 65:en vuoteen. Valinta-ajan lyhentämisellä Kuntien eläkevakuutus laski syntyvän säästöä eläkemenon pääoma-arvona noin 155 miljoonaa markkaa.

Kun lukee pöytäkirjaa kyseisestä KEVA:n valtuuskunnan kokouksesta niin huomaa, että siellä tiedettiin jo tuolloin tuleva huononnus eläkelain 16 a §:ään (Eläkesäännön 2 §:n 3 mom.) Kyseisessä toimikunnassa katsottiin, että kun yleinen eläkeikä nousee 63:sta 65:een, tulee myös alennettujen eläkeikien piiriin kuuluvien eläkeiän nousta samassa suhteessa.

HUPS! YVEN IKÄRAJA NOUSI KOLMELLA VUODELLA JA KEVA PÄÄTTI LAINSÄÄDÄNTÄJÄRJESTYKSEN

1.1.1994 Yksilöistetyn varhaiseläkkeen (YVE) ikäraja nostettiin 55 vuodesta 58 vuoteen. Tuota 55 vuotta KEVA esitteli ammatillisten- ja työkyvyttömyyseläkkeiden korvaajana Eduskunnalle, kuten sosiaali- ja terveysvaliokunnan tuolloinen puheenjohtaja Marjatta Vehkaoja kertoi ja kirjoitti todeten, että ”kyllä harmittaa”!

17.3.1994 Kuntien eläkevakuutuksen toimitusjohtaja Simo Lämsä (keskusta) esitti perustuslakivaliokunnalle, että ”laki voitaneen säätää yksinkertaisessa lainsäädäntäjärjestyksessä sen vähäisen vaikutuksen ja pitkän varautumisajan vuoksi”. KEVA siis päätti, että missä lainsäädäntäjärjestyksessä laki säädetään. KEVA myös antoi täysin tietoisesti eduskunnalle vääriä tietoja palomiesten eläkei´istä muissa maissa. Tämän on myöntänyt jopa KEVA:n entinen varatoimitusjohtaja.

Äänestyksen jälkeen, äänin 7 – 6 perustuslakivaliokunta antoi lausunnon KVTEL 16 a §:n muutosesityksestä. Valiokunta katsoi lausunnossaan mm. – vastoin aikaisempaa vallinnutta käytäntöä, että tavallisella lailla järjestettäviin, jollei jostain erityisestä syystä muuta johdu, kuuluvat muun muassa säännökset eläkeiästä, eläkkeen kertymisestä ja eläkkeiden tavoitetasosta.

Aiemmin perustuslakivaliokunta oli noudattanut tulkintalinjaa, jonka mukaan eläke-etu on Hallitusmuodon 6 §:ssä turvatun omaisuudensuojan piiriin kuuluva ja oikeus eläkkeeseen määräytyy pääsääntöisesti niiden perusteiden mukaisesti jotka olivat voimassa työ- tai palvelussuhteen alkaessa.

”PERUUTTAMATTOMAT” VALINNAT PERUTTIIN – EIKÄ YKSIKÄÄN KANSANEDUSTAJA JÄÄVÄNNYT ITSEÄÄN

7.6.1994 eduskunta äänesti yksinkertaisessa lainsäädäntäjärjestyksessä valintaoikeuden säilyttämisestä sekä valintaoikeutettujen eläke-etuuksien dramaattisesta huonontamisesta. Äänin 87 – 79 eduskunta peruutti valintaoikeutettujen ”peruuttamattomat” valinnat ammatilliseen 55 vuoden eläkeikään ja 66 %:n eläkekertymään.

Samalla valintaoikeuteen oikeutettujen määrää rajoitettiin ja valintaoikeutta lyhennettiin kesken kaiken neljällä vuodella – siis lähes puolella. Perustuslainsäädäntäjärjestystä olisi vaatinut myös eläkekertymään, joka on perustuslain 15 §:ssä suojattua omaisuutta, jälkikäteen puuttuminen. Jälleen siis KEVA:lla oli ollut salattu suunnitelma lyhentää alun perin riittävän pitkää valintaoikeutta 40 %:lla, jolloin sitä ei enää voinut pitää ”riittävän pitkänä”.  Valtion sektorilla sen sijaan valintaoikeus säilyi täydellisenä ja sinne myös jätettiin useita ammatillisia eläkeikiä. Enää ei ollutkaan tärkeätä kohdella valtion ja kunnan työntekijöitä eläkelainsäädännössä samoin.

Yksikään kansanedustaja joka asui halvalla Kuntien eläkevakuutuksen vuokralaisena, ei jäävännyt itseään äänestyksestä.

KUNHAN HALLITUSVALTA VAIHTUU NIIN…

Syksyllä 1994 palomiehet osoittivat mieltään Eduskuntatalon edessä. SDP:n eduskuntaryhmää edustivat Sinikka Hurskainen, Jouni Backman ja Matti Vähänäkki. Eduskuntaryhmämme edustajat lupasivat Eduskuntatalon rappusilla tuolloin, että ”tämä yksi mielettömimmistä Ahon hallituksen mielettömistä päätöksistä muutetaan heti, kun hallitusvalta vaihtuu!”.

1.1.1995 astui voimaan yleinen 65 vuoden eläkeikä ja valintaoikeutetuille laskettiin ns. ”painotettu eläkeikä” joka saattoi nostaa tällaisen henkilön eläkeiän lähes jopa kymmenellä vuodella. Yleinen eläkeikä kunnallisessa palvelussa nousi maksimissaan vain kaksi vuotta.

1.4.1995 aloitti Paavo Lipposen I hallitus. Jouni Backmanista tuli kunta- ja hallintoministeri. Nyt Jouni Backman ei enää nähnyt syytä palauttaa palotaistelijoiden ammatillista eläkeikää, vaan esitti ratkaisuksi yksilöistettyä varhaiseläkettä (YVE) – johon valintaoikeutetuilla ei ollut edes oikeutta.

Suosittelinkin Jounin seuraavaksi vaalisloganiksi lempifilosofini Woody Allenin luonnehdintaa: ”En ole mikään pelkuri. Mutta en ole myöskään mikään sankari. Olen jotain siltä väliltä. Luikerteleva matelija lienee sopiva ilmaisu.” Tässä asiassa tämä sopii kyllä koko puolueemme sloganiksi.

27.10.1995 Pääministeri Paavo Lipponen kirjoitti minulle: ”Syntyneen tilanteen takia on aiheellista selvittää periaatteellisesti ja luotettavasti ikääntyneiden palomiesten mahdollisuudet selviytyä työn fyysisistä ja psyykkisistä vaatimuksista.”

Periaatteelliset selvitykset on tehnyt YK:n kansainvälinen työjärjestö ILO, jonka raportissa sanotaan, että palotaistelijoita ei tulisi vaatia työskentelemään yli 55 vuotiaana, lukuun ottamatta päällystöä joka ei osallistu operatiiviseen toimintaan.

Luotettavasti palotaistelijoiden työkykyä on selvittänyt Työterveyslaitos, jonka mukaan jo yli neljäkymmentävuotiaalla palomiehellä on vaikeuksia selvitä työtehtävistään omaa, työparinsa ja pelastettavan turvallisuutta vaarantamatta. Palotaistelijoiden työn raskautta kuvaa myös se, että Saksassa palotaistelijat kuolevat keskimäärin 65,2 vuotiaana. (Die Welt – lehti 8.4.98).

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre kirjoitti tuolloin minulle, että ILO:n suositusten mukainen eläkeikä olisi Suomen palomiehille ”epäoikeudenmukainen”. Kirjeessään hän tulkitsee minulle, mitä hänen mielestään ILO:n suositukset asiassa tarkoittavat.

Luulen kuitenkin, että niiden merkitystä ei tarvitse minulle kenenkään selittää, kun olin itse niitä tekemässä ILO:n kolmikantakokouksessa kokouksen varapuheenjohtajan teknisenä avustajana. Me, työntekijäpuoli, olimme erittäin tyytyväisiä kokouksen suosituksiin. Uskoimme, että niistä tulee olemaan suuri apu kolmannen maailman palotaistelijoille. Nyt, olisin tyytyväinen, jos palotaistelijoiden palvelussuhteen ehdot Suomessa olisivat kolmannen maailman palotaistelijoiden palvelussuhteiden ehtojen tasolla.

SDP:n puoluetoimistosta minulle kerrottiin, että palomiesten eläkeikäkysymystä yritettiin kyllä kaikin keinoin saada hallitusohjelmaan, mutta keskusta pani niin voimakkaasti hanttiin, että sitä ei hallitusohjelmaan saatu.

Kepun silloinen puoluesihteeri Eero Lankia vakuutti minulle, että ei kukaan eikä mikään taho edes tuonut koko asiaa tuolloin hallitusneuvotteluihin.

HUPS! YVE LOPPUI! SOPIMUSYHTEISKUNNAN USKOTTAVUUS… NO, JOO

1.1.2000 Yksilöistetyn varhaiseläkkeen ikärajaksi tuli 60 vuotta.

1.1.2005 Yksilöllinen varhaiseläke YVE lopetettiin.

2005 syksyllä Tasavallan presidentti Tarja Halonen totesi, että puuttuminen taannehtivasti osittain Suomen valtion omistuksessa olevan energiayhtiö Fortumin kohtuuttomiksi katsottuihin optioihin murentaisi sopimusyhteiskunnan uskottavuutta. Puuttuminen taannehtivasti pienipalkkaisten kunnantyöntekijäin ja viranhaltijain eläke-ehtoihin ei siis murentanut sopimusyhteiskunnan uskottavuutta?

8.12.2010 eduskuntaryhmät jättivät lakialoitteen joka supistaa kansanedustajien kohtuuttomina pidettyjä eläke-etuja. Laki ei koskenut kuitenkaan taannehtivasti kansanedustajia, vaan vasta vuoden 2011 vaalien jälkeen valittuja kansanedustajia, kuten vakiintuneen laintulkintalinjan mukaan käytäntö on. Jos entinen kansanedustaja lopetettuaan välillä kansanedustajan työn tulee sittemmin uudelleen valituksi eduskuntaan hän säilyttää edelleen aikaisemman kansanedustajan eläkesäännön mukaiset eläke-edut. Se, että valintaoikeutetut säilyttäisivät edes nykyiset eläke-etunsa edellyttää yhtämittaista työskentelyä palomiehen ammatissa painotettuun eläkeikään saakka.

KUNNANJOHTAJILLE RAHALLA ALEMPI ELÄKEIKÄ

Jo silloin, kun palomiesten eläkeikä oli 55 vuotta, joutui palomiehistä ennenaikaiselle sairaseläkkeelle 40 % (Lähde: Hannu Huuskonen KEVA).  Useat palolaitosten työterveyslääkärit pitävät 55 vuoden eläkeikää palotaistelijoille perusteltuna, mutta eivät suostu ottamaan ”poliittiseen kysymykseen” julkisesti kantaa.

Tilastojen mukaan jo vuonna 2015 joka kolmas suomalainen palotaistelija oli yli 50-vuotias.

Tähän mennessä meillä on yksi 59-vuotias palotaistelija, joka menehtyi palolaitoksen vuotuisessa kuntotestissä. Kuinka monta tapausta tarvitaan, että työväenpuolue SDP alkaa ottaa palotaistelijoiden kestämättömän tilanteen vakavasti?

Lakiin jätettiin mahdollisuus ostaa työntekijöille alempi eläkeikä. Tähän mennessä mahdollisuutta on käytetty ainoastaan eräisiin kunnanjohtajiin. Helsingin Palolaitoksen tiedustellessa hintaa, jos Helsingin palomiehille ostetaan 55 vuoden eläkeikä, KEVA esitti järkyttävän kalliin summan, mutta kieltäytyi kertomasta mistä se muodostuu.

Palomiehet muodostavat poikkeusoloissa ammattitaitoisen reservin 65 – 67 vuotiaiksi. Koska eläkeikä on nyt 65 vuotta, ammattitaitoinen väestönsuojelureservi hiipuu hiipumistaan, mutta eihän meillä täällä Suomessa mitään sellaista tapahdu. Eihän?

Kun palomiesten eläkeikä oli nostettu 65:en eduskuntaan tuli 1997 Paavo Lipposen hallituksen esitys: ”Puolustusministeriön tarkoituksena on perustaa nykyisten puolustusvoimien pääinsinöörin, sotilasyli-insinöörin, puolustusvoimien ylilääkärin, sotilasylilääkärin ja kenttäpiispan virkojen lisäksi erikoisupseerin ja sotilaspapin virat, joihin siirrettäisiin sodanajan suorituskyvyn kannalta keskeisimmät tehtävät, sotilasinsinöörit, sotilasteknikot, sotilaslääkärit, sotilaskapellimestarit ja sotilaspapit. Nämä virat olisivat sotilasvirkoja ja niitä olisi yhteensä 822. Kyseiset virat ehdotetaan siirrettäväksi niin sanottuun sotilaseläkejärjestelmään. Näiden osalta ei siirtymäsäännöksiä olisi, joten oikeus vanhuuseläkkeeseen syntyisi, mikäli asian omaisella virkamiehellä olisi palvelusta sotilasvirassa vaadittavat 30 vuotta ja ikää vähintään 55 vuotta.”

Esitykseni puoluekokoukselle on, että

palomiehille on palautettava Kansainvälisen Työjärjestö ILO:n raportissaan Palotaistelijan työstä ja työsuhteen ehdoista suosittama 55 vuoden eläkeikä, ”lukuun ottamatta päällystöä joka ei osallistu operatiiviseen toimintaan” ja harkita vakavasti palo- ja pelastustoimen siirtämistä puolustusministeriön alaisuuteen ja siirtää palomiesten virat sotilaseläkejärjestelmään. Monissa Euroopan maissa, lähimpänä Ruotsissa, palo- ja pelastustoimi on puolustusministeriön alaisuudessa.

Puoluehallituksen vastauksena esitykseeni en halua kuulla sitä, ”onhan siellä niitä muita töitä”. Miettikääpä itse, että kuinka moni sote-alue palkkaa uuden reippaan palotaistelijan sen ”niitä muita töitä” tekevän vanhuksen tai työtehtävissä osan toimintakykyään menettäneen palotaistelijan tilalle operatiiviselle puolelle.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 131

  • Heinäkuu 2020

    Asia ei ole edennyt.


Kommentoi

Tietosuoja