Puoluekokous yhtyy aloitteeseen.
Puoluekokous yhtyy aloitteeseen.
Puoluekokous yhtyy aloitteeseen.
Aloiteessa esitetään, että SDP toimii tulevan osaamisen tarpeen turvaamiseksi ja purkaa korkeakoulutuksen hakijasumaa väliaikaisella opiskelupaikkojen lisäämisellä.
Aloite kiinnittää huomiota erittäin keskeiseen yhteiskunnalliseen epäkohtaan. Suomessa on jo yli 40 vuotta ollut tavoitteena, että koko ikäluokka saisi perusasteen koulutuksen jälkeen toisen asteen koulutuksen ja jonkin työmarkkinoille tähtäävän tutkinnon. Samaan neljäänkymmeneen vuoteen ei ole saavutettu sanottavaa edistystä siinä, kuinka suuri osuus ikäluokasta jää pelkän perusasteen koulutuksen varaan. Samaan aikaan perusasteen koulutuksella tehtävien töiden osuus on jatkuvasti laskenut ja pelkän perusasteen varassa olevien työllisyysaste on laskenut jo 40 prosenttiin.
Työmarkkinoiden muutos on yksi seuraus Suomen globaalin aseman muuttumisesta. Vielä 1980-luvun lopussa työmarkkinoilla oli noin 900 000 sellaista työntekijää, joiden taustakoulutuksena oli perusaste. Tällä hetkellä tällaisia työntekijöitä on noin 300 000 eli reilussa 20 vuodessa perusasteen varassa työelämässä olevien määrä on vähentynyt yli puolella miljoonalla. Samanaikaisesti Suomeen on syntynyt yli puoli miljoonaa työpaikkaa, joista suurin osa sellaisiin työtehtäviin, joiden edellytyksenä on ammatillinen tutkinto tai korkeakoulututkinto.
On todennäköistä, että muutos kiihtyy tulevaisuudessa edelleen. Jos koulutuksen keskeisenä tavoitteena on turvata yksilön työmarkkinakelpoisuus, olemme tilanteessa, jossa nykyinen koulutustasomme ei enää pysty tarjoamaan yksilölle työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja.
Suomessa korkeakoulutuksen laajentuminen on pääosin tarkoittanut opistoasteen koulutuksen korvautumista ammattikorkeakoulutuksella. Aloituspaikkalisäykset yliopistoissa ja osin ammattikorkeakouluissa ovat valtaosin lisänneet moninkertaista koulutusta, eivät tutkinnon suorittaneiden väestöosuutta.
Nuoremmissa ikäluokissa pelkän perusasteen koulutuksen varassa olevan väestön osuus on nousussa 1990-luvun lopulta saakka. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus ikäluokasta on pysähtynyt ja kääntynyt laskuun nuorissa ikäluokissa. Koko työikäisen väestön koulutustason nousu on hidastumassa olennaisesti, koska nuoremmissa ikäluokissa koulutustaso ei nouse.
Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus ikäluokasta on ohittanut huippunsa kaikissa alle 35-vuotiaissa ikäryhmissä ja tulee kääntymään laskuun 35–39-vuotiaiden ikäryhmässä vuoden 2013 jälkeen. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden 45–64-vuotiaiden määrä tulee nykykehityksellä ylittämään korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden 25–44-vuotiaiden määrän vuoteen 2015 mennessä. 55–64-vuotiaista miehistä suurempi osuus on suorittanut korkea-asteen tutkinnon kuin 25–34-vuotiaista miehistä. Kun vuonna 1990 korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden 15–64-vuotiaiden määrä nousi 4,9 %, oli nousu 2012 0,9 %.
Vuosien 1995 ja 2010 välillä korkeasti koulutettujen työpaikkojen määrä nousi 46,7 %, mutta korkeasti koulutettujen määrä vain 34,4 %. Jotta korkeasti koulutettujen määrä olisi noussut samaa vauhtia työpaikkojen määrän kanssa, vuonna 2012 työikäisiä korkeasti koulutettuja olisi pitänyt olla 98 000 toteutunutta enemmän. Vastaavasti perusasteen koulutuksen suorittaneiden työpaikkojen määrä laski samalla ajanjaksolla 34,5 %, mutta perusasteen varassa olevien työikäisten määrä vain 28,4 %, mikä on johtanut perusasteen varassa olevien työllisyysasteen laskuun jo alle 40 prosenttiin.
Suomen sijoitus OECD-vertailussa on nuorten korkeakoulutettujen väestöosuuden osalta pudonnut 20 vuodessa sijalta 1 sijalle 18. Jos meillä yhtä suuri osuus ikäluokasta olisi suorittanut korkea-asteen tutkinnon kuin maailman kärjessä olevassa Etelä-Koreassa, olisi meillä yli 160 000 korkea-asteen tutkinnon suorittanutta 25–34-vuotiasta nykyistä enemmän.
Koko työikäisen väestön koulutustason osalta vertailu on vielä synkempi. Viimeisen kymmenen vuoden aikana korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työikäisten määrä on OECD-maissa ja EU-maissa noussut 3,4 % vuodessa. Suomessa kasvuvauhti on ollut 1,7 prosenttia. Me sijoitumme 33 maan vertailussa sijalle 29.
Erityisen huolestuttavaksi tilanteemme tekee se, että nousu on vielä olennaisesti hidastumassa. Eläkkeelle jääneet ikäluokat ovat olleet varsin matalasti koulutettuja. Seuraavan kymmenen vuoden aikana eläkkeelle jäävien osalta tämä ei pidä paikkaansa.
Samaan aikaan korkeakoulutuksen noin 45 000 aloituspaikasta noin 15 000 suuntautuu vuosittain tutkinnon jo suorittaneille tai korkea-asteen opinnot jo aloittaneille. Koulutusviennin toimenpideohjelmassa on esitetty, että tavoitteena on, että vuonna 2025 suomalaisissa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on tutkintoa suorittavia ulkomaisia opiskelijoita vähintään 60 000, kun opiskelijoita tällä hetkellä on noin 20 000. Näistä opiskelijoista arviolta 36 000 tulisi EU/ETA-alueen ulkopuolelta. Tämä koulutuksen laajuus tarkoittaisi, että ulkomaalaisten opiskelijoiden käyttöön menisi aloituspaikkatarjonnasta noin 12 000 – 15 000 aloituspaikkaa. Tilanne on sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä kestämätön.
Hämeenlinnan Työväenyhdistys r.y:n aloite
Suomessa on herätty huomaamaan ikärakenteen tuoma muutos ja hoivavastuun kestävä rahoitus. Koulutuksessa painopiste on vailla ammattitutkintoa olevissa nuorissa ja nuorissa aikuisissa. Tämä on välttämätöntä koska nykyisillä työmarkkinoilla työurat ovat kytköksissä koulutukseen.
Suomalaisen työvoiman koulutusrakenne on heikkenemässä suhteessa kilpailijamaihimme. Koulutus on kasautuvaa pääomaa. Aloituspaikkalisäykset yliopistoissa ja osin ammattikorkeakouluissa ovat lisänneet koulutusta, mutta tutkinnon suorittaneiden osuus väestöstämme ei ole kasvanut.
Nuorten aikuisten ikäluokasta 25-34 -vuotiasta ikäluokasta vajaa 40 prosenttia on suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Määrä on noussut, mutta sijoituksemme OECD-vertailussa on pudonnut ensimmäiseltä sijalta sijalle 18. Esimerkiksi Etelä-Korea ohitti meidät tutkinnon suorittaneiden osuudessa vuosituhannen vaihteessa ja nyt siellä on 63 prosenttia nuorista aikuisista korkeakoulutuksen suorittaneita. Suomessa sama taso tarkoittaisi yli 160000 korkea-asteen tutkinnon suorittanutta nuorta aikuista enemmän.
Puolassa 15 vuotta sitten tutkinnon suorittaneiden osuus oli kolmannes Suomen tasosta, mutta nyt puolalaiset kiitävät ohitsemme. Laatua määrät eivät mittaa, mutta määrälläkin on merkitystä. Suomalaisen korkeakoulutuksen laatua ei ole todistettu huonommaksi tai paremmaksi kuin muiden maiden.
Työelämässä edellä kerrotut luvut ennustavat synkkää tulevaisuutta. Kymmenen vuoden aikana korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työikäisten määrä on OECD-maissa ja EU-maissa noussut lähes 4 prosenttia vuodessa. Vertailun kärjessä ovat Luxemburg ja Puola. Suomi sijoittuu 28 maan vertailussa sijalle 26.
Vanha totuus on, että 15 vuotta työikäisen väestön koulutustaso on noussut vauhdilla. Historiallinen kehitys on nyt muuttamassa suuntaansa, vaikka osaamista vaaditaan enemmän kuin koskaan. Aiemmin eläkkeelle jääneet ikäluokat ovat olleet matalasti koulutettuja. Seuraavan kymmenen vuoden aikana eläkkeelle jäävien osalta tämä ei pidä paikkaansa.
Jos korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määrä säilyy nykytasolla, niin 15 vuodessa korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työikäisten määrä lisääntyy alle 100000, kun se viimeisen 15 vuoden aikana lisääntyi noin 250 000. Suomalaisten työmarkkinoiden kannalta jo tähän saakka nähty korkeasti koulutetun työvoiman kansainvälisesti hidas kasvuvauhti on ollut vakava ongelma. Viimeisen 25 vuoden aikana työllisyys on kasvanut erityisesti korkeasti koulutetuilla.
Toisen asteen ammatillisen koulutuksen varassa olevilla kehitys on ollut heikosti positiivinen. Työllisyysasteen kannalta on ongelmallista se, että toisen asteen ammatillisen koulutuksen kyky työllistää on heikentynyt.
Ammatillisen koulutuksen työllistymistä mittaavan tutkimuksen mukaan neljä vuotta valmistumisen jälkeen oli vain 61,5 prosenttia työssä. Valmistuneista neljännes oli hyvin koulutusta vastaavissa tehtävissä. Työhön sijoittumisessa ero yliopistokoulutukseen on suuri. Viisi vuotta valmistumisen jälkeen yli 80 prosenttia yliopistosta valmistuneista on töissä ja yli 60 prosenttia kaikista valmistuneista on sijoittunut oman alan akateemisiin ammatteihin. Ammatillisen koulutuksen suorittaneilla työllisyysaste laskee nopeammin työuran edetessä kuin korkeasti koulutetuilla. Tämä korostaa koulutuksen kokonaisvaikutusta työllistymiseen. Suomessa on linjattu, että ensimmäistä kertaa yliopistoon pyrkivien mahdollisuutta päästä opintoihin parannetaan. Lukion käyneistä valtaosa jäi vaille jatkokoulutuspaikkaa, joten toimet ovat enemmän kuin tarpeen.
Hämeenlinnan Työväenyhdistys r.y. esittää, että
SDP toimii tulevan osaamisen tarpeen turvaamiseksi ja purkaa toisen asteen hakijasumaa väliaikaisella harkitulla opiskelupaikkojen lisäämisellä. Samalla turvattaisiin tulevaa osaavan työvoiman tarvetta. Yksi lisäopiskelija maksaa noin 6500 euroa vuodessa, joten ihan mahdottomasta investoinnista ei ole kyse.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 151
Tammikuu 2017
Edellisellä hallituskaudella päätettiin lisätä väliaikaisella ohjelmalla opiskelijapaikkoja korkeakouluissa. Maan hallitus on nyt ohjelmassaan esittänyt, että yliopistojen maisteritutkintojen määrää vähennetään siten, että työelämään siirrytään kandidaatin tutkinnolla. Asia ei ole kuitenkaan vielä edennyt ja jopa hallituksen piirissä kirjausta pidetään epäonnistuneena.