Puoluekokous ei yhdy aloitteeseen.
Aloitteessa esitetään, että puoluekokous velvoittaisi puoluehallituksen käynnistämään SDP:n järjestörakenteen uudistamisen sitä keventämällä, virtaviivaistamalla ja lisäämällä jäsenten suoria vaikutusmahdollisuuksia. Aloitteessa perustellaan esitystä yhteiskunnallisen toimintaympäristön muutoksilla, hyvinvointialueiden syntymisellä sekä huolilla järjestörakenteen moniportaisuudesta ja jäsenistön vieraantumisesta.
Puoluehallitus toteaa, että SDP:n järjestörakenne on yli sadan vuoden aikana kehittynyt monin tavoin vastaamaan muuttuvia olosuhteita. Vaikka perusrakenne on säilynyt, toimintatapoja, päätöksentekomenettelyjä ja jäsenistön osallistumismahdollisuuksia on uudistettu vaiheittain. Esimerkkejä tästä ovat jäsenäänestysten käyttöönotto, vaali- ja ohjesääntöjen kehittäminen sekä uusien vaalien ja hallinnollisten tasojen, kuten hyvinvointialueiden, huomioiminen puolueen toiminnassa.
Puoluehallitus katsoo, ettei ole tarkoituksenmukaista käynnistää koko puolueen järjestörakenteen laajaa uudistamista esitetyllä tavalla. Nykyinen järjestörakenne mahdollistaa jo joustavan kehittämisen ja erilaisten toimintamallien käytön ilman uusien pysyvien järjestötasojen luomista. Piirijärjestöissä on mahdollista kehittää alueellisia toimintamalleja, kuten aluekokouksia, alueellisia tapaamisia ja muita yhteistyöfoorumeita, joissa poliittisia ja järjestöllisiä kysymyksiä voidaan käsitellä laajasti ja osallistavasti.
Tällaiset toimintamallit tarjoavat keinoja vahvistaa vuorovaikutusta, alueellista osallistumista ja jäsenten vaikutusmahdollisuuksia ilman, että puolueen järjestörakennetta tarvitsee muuttaa. Puoluehallitus pitää tärkeänä, että kehittämistyötä jatketaan käytännön toiminnan, ohjeistuksen ja hyvien käytäntöjen kautta, säilyttäen samalla järjestörakenteen selkeys ja toimivuus.
Edellä esitetyillä perusteilla puoluehallitus katsoo, ettei aloitteessa esitetylle velvoitteelle järjestörakenteen uudistamisesta ole tarvetta.
Kaakkois-Suomen Sosialidemokraatit ry – Savonlinnan Työväenyhdistys ry
SDP:n Oulun puoluekokous 1906 hyväksyi SDP:n järjestörakenteen, joka on säilynyt sellaisenaan lähes 120 vuotta. Ajan saatossa vain puoluetoimikunnan nimi on muuttunut puoluehallitukseksi, puolueneuvosto puoluevaltuustoksi ja piiritoimikunta piirihallitukseksi. Ja piirisihteeri piirin toiminnanjohtajaksi. SDP:n järjestörakenteen ovat omaksuneet myös Suomen muut puolueet.
Vuonna 1906 puoluesihteeri Yrjö Sirola totesi esittelypuheenvuorossaan, että ” On, etenkin parina viime vuonna, käynyt selville, että puolueemme tähänastinen järjestely ei ole vastannut tarkoitustaan.” Saman havainnon voi todeta nytkin.
Rakenneuudistuksia on tehty toimintaympäristön muuttuessa niin valtiolliseen ja kunnalliseen toimintaan kuin yhdistystoimintaankin. Elinkeinoelämästä puhumattakaan. Puolueet ovat olleet näitä uudistuksia tekemässä, mutta ovat omissa rakenteissaan pitäytyneet vanhassa.
Vuoden 1906 uusi puoluerakenne tiivistettiin Yrjö Sirolan toimesta hyvin: ”Näin siis tulisivat olemaan uuden järjestyksen kulmakivinä kunnallisjärjestöt, nämä yhdessä yhtyvät yhdeksi vaalipiirijärjestöksi, piirikokousten ja piiritoimikuntien kautta, pitäen silmällä piirinsä lehtiä ja valtiollista menettelytapaa ja kunnallisjärjestöjen kanssa yhteisesti muodostavat puolueen, jonka toiminnan määrittelee puoluekokous.”
SDP:n järjestörakenne on rakentunut lähtökohtaisesti edustukselliseksi. Tosin 1906 säännöissä mainittiin ensin puolueen jäsenten suorat vaikutusmahdollisuudet:
” Suomen sosialidemokratisen puolueen yleisistä asioista määräävät puolueen jäsenet itse, siten että
1) ne itse keskustelevat ja sosialidemokratisella puolueäänestyksellä päättävät niistä,
2) ne itse valitsevat edustajia keskustelemaan ja päättämään niistä sosialidemokratisessa edustajakokouksessa.”
Edustuksellinen malli on johtanut lähes kymmenportaiseen rakenteeseen (puolueosaston hallitus, puolueosaston kokous, kunnallisjärjestön hallitus, kunnallisjärjestön edustajisto, piirihallitus, piirikokous, puoluehallitus, puoluevaltuusto, puoluekokous). Jäsenen vaikutusmahdollisuudet kunnalliseen, alueelliseen ja erityisesti valtiolliseen päätöksentekoon on hyvin moniportainen ja jopa vuosia kestävä.
Kansalaisten osallistuminen puoluetoimintaan on vähentynyt. Kansalaisilla on varsinkin nykyaikaisen tietoteknologian myötä paljon uusia, nopeampia ja suorempia vaikutusmahdollisuuksia vaaleilla valittuihin päättäjiin. Puolueiden rooli uhkaa kutistua vaaliorganisaatioiksi.
Vuoden 1906 eduskuntavaalien vaalipiireihin (piirit) ja kuntiin (kunnallisjärjestöt) perustuva malli ei huomioi hyvinvointialueita. Hyvinvointialueet ovat määrällisesti ja laadullisesti monin tavoin merkittävin julkishallinnon taso. Kullekin hyvinvointialueelle tarvittaisiin SDP:n järjestöllinen toimija. Nykyiset piirijärjestöt eivät tätä roolia pysty ottamaan.
Piirijärjestöjen keskeiseksi rooliksi on jäänyt eduskuntavaaleista ja nyt myös aluevaaleista vastaaminen. Politiikan sisältölinjauksiin valtakunnallisella tai alueellisella tasolla vaikuttaminen on hyvin vähäistä. Taloudellisista resursseista suuri osa on kuitenkin sidottu piirijärjestöjen toimintaan.
Liian moniportainen rakenne on turhauttavaa myös luottamushenkilöille, jotka joutuvat käsittelemään samat asiat useaan kertaan eri toimielimissä. Vaaleilla valitut edustajat ovat luoneet omia suoria kanavia äänestäjiin syrjäyttäen järjestöllisen vaikuttamiskanavan.
SDPn järjestörakenne ja sen myötä säilyneet toimintatavat ovat kansalaisille hyvin vieraita ja vieraannuttavia. Järjestöllisen toiminnan elvyttäminen edellyttää järjestörakenteen uudistamista. SDPn tulee olla elävä kansanliike myös tulevaisuudessa. Kerran vuosisadassa tehtävä järjestörakenteen uudistaminen ei ole ainakaan liiallista.
Kaakkois-Suomen Sosialidemokraatit ry – Savonlinnan Työväenyhdistys ry esittää, että
puoluekokous päättää velvoittaa puoluehallituksen käynnistämään SDP:n järjestörakenteen uudistamisen sitä keventämällä, virtaviivaistamalla ja jäsenten vaikutusmahdollisuuksia lisäämällä, sekä tuomaan sitä koskevat esitykset seuraavaan puoluekokoukseen.