Puoluekokous ei yhdy aloitteisiin. Puoluekokous pitää kuitenkin tärkeänä, että kokoontumisvapauden ja mielipiteen ilmaisun suojan toteutumista seurataan tarkasti ja kansalaisyhteiskunnan laajasta toimintavapaudesta pidetään huolta.
Partikongressen omfattar inte motionerna. Partikongressen anser dock att det är viktigt att genomförandet av mötesfriheten och skyddet för yttrandefriheten följs noggrant och att man värnar om civilsamhällets breda handlingsutrymme.
Aloitteissa esitetään 9-kohtainen lista toimenpiteistä, joilla aloitteiden tekijät haluavat suojata kokoontumis- ja yhdistymisvapautta sekä kansalaistoimintaa.
Kokoontumisvapaus
Perustuslain 13 §:ssä turvattu oikeus järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä oikeus perustaa yhdistyksiä ja järjestäytyä niihin ovat demokratiamme peruspilareita. Demokratia voi toimia vain, jos kaikilla on laaja oikeus ja tosiasiallinen mahdollisuus ilmaista mielipiteensä, osallistua julkiseen keskusteluun ja toimia eri yhteiskunnallisissa liikkeissä niin yhdistysmuotoon järjestäytyneinä kuin vapaamuotoisesti.
Kokoontumisvapauden rajoista käydään myös jatkuvaa yhteiskunnallista keskustelua. Avoimessa yhteiskunnassa on voitava hyväksyä, että kokoontumisvapauden käyttämisestä mielenosoitusten muodossa voi aiheutua myös rajoituksia toisten oikeuksille, esimerkiksi häiriöitä liikenteelle ja elinkeinotoiminnalle. Kokoontumisvapaus tuo tällöin suojaa sellaiselle toiminnalle, joka muussa yhteydessä voisi rikkoa lakia. Mitään yleistä valtakirjaa lain rikkomiselle poliittisten näkemysten vuoksi ei kuitenkaan voida eikä ole perusteltua antaa, eikä siksi voida sanoa, että kansalaistottelemattomuus yleisesti nauttisi perustuslain kokoontumisvapauden suojaa. Viime kädessä ratkotaan aina tapauskohtaisesti, onko aiheutunut haitta tai vahinko ollut hyväksyttävässä suhteessa kokoontumisvapauteen liittyvien oikeuksien käyttämiseen.
Vaikka perustuslain 13 §:n takaamat oikeudet ovat Suomessa vahvistuneet ja toteutuvat keskimäärin hyvin, on puoluehallituksen käsityksen mukaan myös kiistatta tapauksia, joissa viranomaistoiminnassa on ollut ylilyöntejä ja voimakeinojen tai resurssien käyttö ei ole ollut oikeassa suhteessa torjuttuun haittaan tai uhkaan. Viranomaisilla on vaikea tehtävä, kun heidän tulee pyrkiä turvamaan kaikkien osapuolten oikeudet, mutta viranomaisilta on tällöinkin voitava edellyttää vahvaa ymmärrystä kokoontumisvapauden suojan merkityksestä ja sisällöstä. Näiltä osin viranomaisten toimintaa koskevat tuomioistuinten ratkaisut sekä ylimpien laillisuusvalvojien kannanotot ohjaavat viranomaiskäytäntöjä ja auttavat kehittämään niitä. Puoluehallitus yhtyy käsitykseen, että oikeusasiamiehen viranomaisiin kohdistuva valvontatehtävä on tässä tärkeässä roolissa ja sille on taattava riittävät resurssit ja vahva tiedonsaanti viranomaisten toiminnasta.
Kansalaisjärjestötoiminta
Aloitteissa esitetään erillisen kansalaisjärjestölain valmistelemista tarkoituksena järjestöjen riippumattomuuden suojaaminen suhteessa julkiseen valtaan sekä korostaa julkisen vallan velvoitetta tukea kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuutta.
Nykyisellään yhdistystoiminnan peruslaki on yhdistyslaki, mutta myös lukuiset muut lait koskevat yhdistysten ja kansalaisjärjestöjen toimintaan. Aloitteissa ei näiltä osin kovin tarkasti perustella uuden kansalaisjärjestölain tarvetta tai mikä ongelma on nykyisessä lainsäädännön systematiikassa. Mikäli nykyisessä lainsäädännössä tai sen tulkintakäytännössä nähdään olevan puutteita, näitä on mahdollisuus korjata myös kohdennetusti ilman esitettyä kokonaisuudistusta. Laajojen lainsäädännön kokonaisuudistusten tekeminen sitoo aina merkittävän määrän ministeriöiden valmistelu- ja lainsäädäntöresursseja ja luo epävarmuutta siirtymäkohdissa. Tämän vuoksi tarvittaisiin vahvat perusteet, mikäli tällaiseen muutokseen lähdettäisiin.
Puoluehallitus yhtyy vahvasti aloitteiden käsitykseen kansalaisjärjestöjen riippumattomuuden tärkeydestä. Aktiivinen kansalaisyhteiskunta toimii tasapainottavana tekijänä yhteiskunnassa myös suhteessa valtiovaltaan. Tämän vuoksi on tärkeää, että yhdistystoiminnan ytimessä on omaehtoinen kansalaisaktiivisuus ja kansalaisyhteiskunta pidetään erillään valtiosta. Valtion ensisijainen tehtävä kansalaisyhteiskunnan suuntaan onkin huolehtia, ettei lainsäädännöstä tai byrokratiasta koidu esteitä tai perusteettomia rajoituksia kansalaisjärjestöjen toiminnalle ja kansalaisaktiivisuudelle. Valtio voi myös tukea yhdistysmuotoon järjestettyä toimintaa sen tuottamien yhteiskunnallisten hyötyjen perusteella, ja kansalaisjärjestöt tuottavat Suomessa monia arvokkaita palveluita. Samalla on tärkeää, että yhdistystoimintaan jaettaviin valtionavustuksiin sekä niiden jakoperusteisiin sovelletaan laajaa läpinäkyvyyttä ja avoimuutta.
Aloitteissa esitetään, että rahankeräyslupien ”portinvartijan” tehtävää siirretään pois poliisilta jollekin toiselle viranomaiselle. Aloitteiden mukaan ”on myös herännyt epäily, että poliisi saattaa käyttää harkintaansa rahankeräyslupien suhteen rajoittaakseen poliittisista syistä kansalaisyhteiskunnan toimijoita”. Aloitteissa ei tarkenneta mikä taho tällaista epäilee tai mihin epäilys perustuu. Puoluehallitus katsoo, ettei esitys anna näiltä osin aihetta toimiin. Rahankeräyslupiin kohdistuvasta poliisin päätöksenteosta on normaali muutoksenhakuoikeus, eikä puoluehallituksen käsityksen mukaan poliisin toiminnassa ole ollut sellaisia merkittäviä puutteita, jotka perustelisivat tällaisen suhteellisen ison muutoksen. Rahankeräyslupiin liittyvää byrokratiaa on pyritty viime vuosina purkamaan ja keventämään ja tätä työtä voi olla perusteltua jatkaa.
Poliisin toiminta ja rikostiedustelu
Aloitteissa tehdään myös esityksiä tiedustelua ja poliisin salaista tiedonhankintaa sekä salaisia pakkokeinoja koskien. Näiltä osin on erotettava toisistaan suojelupoliisin poliisilain 5 a §:n nojalla toteuttama siviilitiedustelu, jolla hankintaan tietoa kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvista uhista, sekä toisaalta yksittäisiin rikosepäilyihin perustuva poliisin salainen tiedonhankinta, jolla joko pyritään poliisilain 5 luvun mukaisesti ennaltaehkäisemään ja torjumaan rikoksia tai pakkokeinolain perusteella edistämään rikosepäilyjen esitutkintaa.
Aloitteissa esitetään, että tiedustelu- ja rikostiedustelulainsäädäntöä uudistetaan niin, että salaisia pakkokeinoja ja biometrisen datan käyttöä voidaan kohdistaa vain vakavien rikosten ennalta estämiseen ja selvittämiseen, aidon ja yksilöidyn rikosepäilyn perusteella. Vaikka aloitteissa tässä kohti puhutaan salaisista pakkokeinoista, on aloitteiden muun sisällön perusteella pääteltävissä, että tässä yhteydessä tarkoitetaan myös muuta poliisin salaista tiedonhankintaa. Aloitteissa puhutaan tässä yhteydessä myös tiedustelulainsäädännöstä, mikä tarkoittaisi myös siviilitiedustelua.
Suojelupoliisin suorittama siviilitiedustelu on ns. uhkaperusteista. Se nimenomaisesti eroaa ns. rikostiedustelusta siinä, että siviilitiedustelussa hankintaan tietoa kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta päätöksenteon tueksi ilman, että käsiteltävänä usein on konkreettista rikosepäilyä. Vaatimus yksilöitävästä rikosepäilystä tässä yhteydessä sopisi hyvin huonosti toiminnan luonteeseen ja käytännössä tarkoittaisi vuonna 2018 säädetystä tiedustelulainsäädännöstä sekä siihen perustusvasta tiedustelutoiminnasta luopumista.
Poliisin poliisilain 5 luvun mukainen salainen tiedonhankinta sekä pakkokeinolain mukaiset pakkokeinot taas edellyttävät voimassa olevan lainsäädännön mukaan tällä hetkelläkin yksilöitävää epäilyä riittävän vakavasta rikoksesta, joka on tapahtunut tai tapahtumassa. Poliisilain 5 luvun mukaisessa salaisessa tiedonhankinnassa on kyse tilanteista, joissa henkilöstä tehtyjen havaintojen tai siitä muuten saatujen tietojen vuoksi voidaan perustellusti olettaa hänen syyllistyvän tai jo syyllistyneen rikokseen, jolloin kyse on rikoksen estämisestä tai jo tehdyn rikoksen paljastamisesta esitutkinnan käynnistämiseksi. Salaiset pakkokeinot taas tarkoittavat rikoksen selvittämiseksi tehtävää esitutkintalain mukaista tiedonhankintaa, joka edellyttää esitutkintakynnyksen ylittävän selvitettävän rikosepäilyn.
Poliisilain sekä pakkokeinolain mukaisten poliisin salaisten tiedonhankintakeinojen käytöstä päättää useimmissa tapauksissa tuomioistuin. Haettaessa tuomioistuimelta lupaa salaisten tiedonhankintakeinojen käytölle, on poliisin yksilöitävä toimenpiteen perusteena oleva rikos ja sen oletettu tekoaika taikka toimenpiteen perusteena oleva vaara rikoksesta sekä muut hakemuksen perusteet. Aloitteissa esitetään, että televalvontaa ja muita salaisia pakkokeinoja koskevien lupahakemusten tuomioistuinkäsittelyä tulisi vahvistaa siten, että tuomioistuimilla on tosiasiallinen velvollisuus ja mahdollisuus arvioida poliisin esittämien perustelujen riittävyyttä. Tuomioistuimet kuitenkin jo nykyisen lain pohjalta arvioivat viran puolesta perusteluiden riittävyyden, eikä aloitteissa selvennetä miltä osin niillä ei olisi tähän tällä hetkellä velvollisuutta tai mahdollisuutta.
I motionerna föreslås en lista med nio åtgärder genom vilka motionernas författare vill skydda mötes- och föreningsfriheten samt det civila samhällets verksamhet.
Mötesfrihet
Den i grundlagens 13 § tryggade rätten att anordna sammankomster och demonstrationer samt rätten att bilda föreningar och ansluta sig till dem är en grundpelare i vår demokrati. Demokratin fungerar endast om alla har en vidsträckt rätt och en faktisk möjlighet att uttrycka sina åsikter, delta i den offentliga debatten och verka i olika samhälleliga rörelser, både i organiserad föreningsform och mer informellt.
Gränserna för mötesfriheten diskuteras kontinuerligt i den samhälleliga debatten. I ett öppet samhälle måste man kunna acceptera att utövandet av mötesfriheten i form av demonstrationer också kan medföra begränsningar av andras rättigheter, till exempel störningar i trafik och näringsverksamhet. Mötesfriheten ger då skydd för verksamhet som i ett annat sammanhang kunde strida mot lagen. Något allmänt frikort för lagbrott på grund av politiska åsikter varken kan eller bör ges, och därför kan man inte heller påstå att civil olydnad generellt vore skyddat av grundlagens mötesfrihet. I sista hand avgörs det alltid från fall till fall om den uppkomna störningen eller skadan har stått i ett godtagbart förhållande till utövandet av de rättigheter som följer av mötesfriheten.
Även om de rättigheter som tryggas i grundlagens 13 § i Finland har stärkts och i genomsnitt förverkligas väl, finns det enligt partistyrelsens uppfattning onekligen också fall där myndighetsåtgärderna har gått för långt och där användningen av maktmedel eller resurser inte har stått i proportion till den störning eller det hot som avvärjts. Myndigheterna har en svår uppgift i att försöka trygga alla parters rättigheter, men även i svåra situationer måste man kunna förutsätta att myndigheterna har en stark förståelse för betydelsen av och innehållet i skyddet för mötesfriheten. I detta avseende styr domstolarnas avgöranden samt de högsta laglighetsövervakarnas ställningstaganden myndighetspraxisen och bidrar till att utveckla den. Partistyrelsen delar uppfattningen att justitieombudsmannens tillsynsuppgift gentemot myndigheterna har en central roll i detta sammanhang och att den måste garanteras tillräckliga resurser och ett starkt informationsunderlag om myndigheternas verksamhet.
Medborgarorganisationernas verksamhet
I motionerna föreslås att en särskild lag om medborgarorganisationer bereds i syfte att skydda organisationernas oberoende i förhållande till den offentliga makten samt att betona den offentliga maktens skyldighet att stödja civilsamhällets livskraft.
För närvarande är föreningslagen den grundläggande lagen för föreningsverksamhet, men även många andra lagar reglerar föreningars och medborgarorganisationers verksamhet. Motionerna motiverar dock inte särskilt noggrant behovet av en ny lag för medborgarorganisationer eller vilket problem som finns i den nuvarande lagstiftningens systematik. Om det finns brister i den gällande lagstiftningen eller dess tolkning, finns det också möjligheter att åtgärda dessa direkt utan den föreslagna helhetsreformen. Omfattande lagstiftningsreformer binder alltid en betydande mängd berednings- och lagstiftningsresurser vid ministerierna och skapar osäkerhet i övergångsskeden. Därför skulle det krävas starka motiveringar för att gå vidare med en sådan förändring.
Partistyrelsen instämmer starkt i motionernas syn på vikten av medborgarorganisationernas oberoende. Ett aktivt civilsamhälle fungerar som en balanserande faktor i samhället också i förhållande till statsmakten. Därför är det viktigt att kärnan i föreningsverksamheten utgörs av självständig medborgaraktivitet och att civilsamhället hålls åtskilt från staten. Statens primära uppgift gentemot civilsamhället är att se till att varken lagstiftning eller byråkrati skapar hinder eller obefogade begränsningar för medborgarorganisationernas verksamhet eller för medborgaraktivitet. Staten kan också stödja föreningsbaserad verksamhet utifrån de samhälleliga nyttor de producerar, och i Finland producerar medborgarorganisationer många värdefulla tjänster. Samtidigt är det viktigt att statliga bidrag till föreningsverksamhet och grunderna för deras fördelning präglas av omfattande transparens och öppenhet.
I motionerna föreslås att rollen som ”portvakt” för insamlingstillstånd flyttas från polisen till någon annan myndighet. Enligt motionerna har det även ”uppstått misstankar om att polisen vid handläggning av tillstånd för penninginsamling kan använda sin prövningsrätt för att av politiska skäl hämma aktörer i civilsamhället”. Motionerna preciserar inte vem som hyser dessa misstankar eller vad de baserar sig på. Partistyrelsen anser att förslaget för dessa delar inte ger anledning till åtgärder. Den normala besvärsrätten mot polisens beslut gäller även beslut om insamlingstillstånd, och enligt partistyrelsens uppfattning har det inte förekommit sådana betydande brister i polisens verksamhet som skulle motivera en relativt omfattande förändring av detta slag. Under de senaste åren har försök gjorts för att minska på och förenkla byråkratin kring insamlingstillstånd, och detta arbete kan vara motiverat att fortsätta.
Polisens verksamhet och brottsunderrättelse
I motionerna läggs även fram förslag som gäller underrättelseverksamhet samt polisens hemliga informationsinhämtning och hemliga tvångsmedel. I detta sammanhang måste man skilja mellan å ena sidan den civila underrättelseverksamhet som skyddspolisen bedriver med stöd av 5 a kap. i polislagen som syftar till att inhämta information om hot mot den nationella säkerheten, och å andra sidan polisens hemliga informationsinhämtning som grundar sig på konkreta brottsmisstankar och som antingen syftar till att förebygga och förhindra brott enligt 5 kap. i polislagen eller till att främja förundersökningen av brottsmisstankar med stöd av tvångsmedelslagen.
I motionerna föreslås att lagstiftningen om underrättelseverksamhet och brottsunderrättelse reformeras så att hemliga tvångsmedel och användning av biometriska uppgifter endast får riktas mot förebyggande och utredning av allvarliga brott på basis av en verklig och individualiserad brottsmisstanke. Även om motionerna i detta sammanhang talar om hemliga tvångsmedel, kan det av motionernas övriga innehåll utläsas att man här även avser annan hemlig informationsinhämtning av polisen. Motionerna hänvisar i detta sammanhang också till underrättelselagstiftningen, vilket även skulle omfatta civil underrättelseverksamhet.
Den civila underrättelseverksamhet som bedrivs av skyddspolisen är så kallad hotbaserad verksamhet. Den skiljer sig uttryckligen från så kallad brottsunderrättelseverksamhet genom att man i civil underrättelseverksamhet inhämtar information om verksamhet som allvarligt hotar den nationella säkerheten för att stödja beslutsfattandet, ofta utan att det föreligger en konkret brottsmisstanke. Ett krav på en individualiserad brottsmisstanke skulle i detta sammanhang passa mycket dåligt ihop med verksamhetens natur och i praktiken innebära ett avsteg från den underrättelselagstiftning som stiftades 2018 och från den därmed grundlagsenliga underrättelseverksamheten.
Polisens hemliga informationsinhämtning enligt 5 kap. i polislagen samt tvångsmedel enligt tvångsmedelslagen förutsätter redan enligt gällande lagstiftning en individualiserbar misstanke om ett tillräckligt allvarligt brott som har begåtts eller kommer att begås. Vid hemlig informationsinhämtning enligt 5 kap. i polislagen handlar det om situationer där man på grund av observationer av en person eller annan information om denne med fog kan anta att personen kommer att begå eller redan har begått ett brott, och där syftet då är att förebygga brott eller avslöja ett redan begånget brott för att inleda en förundersökning. Hemliga tvångsmedel avser i sin tur informationsinhämtning enligt förundersökningslagen för att utreda brott och förutsätter att tröskeln för förundersökning har överskridits genom en brottsmisstanke som ska utredas.
I de flesta fall fattas beslut om användningen av polisens hemliga informationsinhämtning, enligt polislagen och tvångsmedelslagen, av en domstol. När polisen hos en domstol ansöker om tillstånd för att använda hemliga informationsinhämtningsmetoder ska brottet som ligger till grund för åtgärden och dess antagna tidpunkt, eller den brottsrisk som ligger till grund för åtgärden, samt övriga grunder för ansökan specificeras. I motionerna föreslås att domstolsbehandlingen av tillståndsansökningar för teleövervakning och andra hemliga tvångsmedel ska stärkas så att domstolarna har en faktisk skyldighet och möjlighet att bedöma tillräckligheten i polisens motiveringar. Domstolarna prövar dock redan enligt gällande lag ex officio tillräckligheten i motiveringarna, och motionerna klargör inte i vilka avseenden domstolarna för närvarande skulle sakna skyldighet eller möjlighet att göra detta.
Uudenmaan Sosialidemokraatit ry – Siuntion Sosialidemokraatit ry- Sjundeå Socialdemokrater rf.
Perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumisen suojelu on valtiovallan ensisijainen velvollisuus. Perustuslain 13 §:n mukaan: “Jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin”. Tämä demokratiaan olennaisesti kuuluva perusoikeus ei sisällä erityisiä rajoituksia. Ennen kaikkea tätä ei voi rajoittaa pelkällä viittauksella turvallisuus- tai kustannusnäkökohtiin. Kyseistä perusoikeutta täydentää saman pykälän 2 momentin määräys, jonka mukaan “jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan”. Nämä oikeudet sisältävät laajan mahdollisuuden organisoida vapaata kansalaistoimintaa, jonka tarkoituksena on vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. Tähän sisältyy myös mahdollisuus protestoida eri tavoin viranomaisten toimintaa kohtaan.
Kyseiset perustuslakimme takaamat, demokraattisen toiminnan ja kansalaisten poliittisten oikeuksien kannalta perustavat periaatteet ovat viime aikoina monessa maassa, myös länsimaissa, ja jopa Suomessa, kasvavassa määrin uhattuina lakiuudistusten johdosta sekä ylimitoitettujen viranomaistoimien sekä rangaistusuhkien johdosta. Väkivallattomaan mielenosoitus- ja kansalaistoimintaan on ajoittain kohdistettu ylimitoitettuja ehkäiseviä ja rajoittavia toimia ja syytteitä on nostettu suhteettoman ankarin rikosnimikkein kun tosiasiassa on ollut kyse perusoikeuksien käyttämisestä. On myös herännyt epäily, että poliisi saattaa käyttää harkintaansa rahankeräyslupien suhteen rajoittaakseen poliittisista syistä kansalaisyhteiskunnan toimijoita. Poliisin salaisen tiedonhankinnan, kuten televalvonnan ja telekuuntelun, valvonta kuuluu Eduskunnan oikeusasiamiehelle. Oikeusasiamiehen tehtävän toteuttaminen edellyttää tehokasta tiedonsaantia ja resurssien riittävyyttä.
SDP:n juuret ovat syvästi sidoksissa vapaiden kansalaisten kykyyn ja haluun nousta yhteiskunnallisiksi toimijioiksi, jotka käyttävät perustuslain 13 §:n tarkoittamia keinoja aktiivisesti. Myös puolueemme tuleva menestys ja merkitys suomalaisen yhteiskunnan ja viime kädessä koko maailman merkittävänä muutosvoimana edellyttää, että perusoikeuksiin perustuvat kansalaisvapaudet taataan maassamme tulevaisuudessa mahdollisimman laajasti. Niitä sopii rajata vain merkittävän terveyteen tai omaisuuteen kohdistuvan uhan välttämiseksi, ja silloinkin puuttumisen tulee olla mahdollisimman lievää. Muun muassa YK:n ihmisoikeuskomitean yleiskommentti n:o 37:n (https://docs.un.org/en/CCPR/C/GC/37) ja Århusin sopimukseen liittyvät Guidelines on the Right to Peaceful Environmental Protest and Civil Disobedience (https://unece.org/sites/default/files/2025-10/Aarhus_SR_EnvDef_Guidelines_Right%20to%20Peaceful%20Environmental%20Protest_Civil%20Disobedience_ENG_0.pdf) tarjoavat ajankohtaisia lähtökohtia Suomessakin tarvittaville toimille perusoikeuksien ja vapaan kansalaistoiminnan toteutumisen turvaamiseksi.
Kokoomuksen ja pääministeri Petteri Orpon johtaman hallituksen aikana kehityksen suunta Suomessa on ollut kansalaisten perusoikeuksien ja -vapauksien kannalta hyvin huolestuttava.
Uudenmaan Sosialidemokraatit ry – Siuntion Sosialidemokraatit ry- Sjundeå Socialdemokrater rf. esittää, että
SDP:n puoluekokous päättää ottaa seuraavat tavoitteet puolueen toteutettavaksi ja edistettäviksi seuraavissa hallitusohjelmaneuvotteluissa ja muussa toiminnassaan, ml. soveltuvin osin myös puolueemme kansainvälisessä toiminnassa:
Poliisin salaisen tiedonhankinnan, kuten televalvonnan ja telekuuntelun, valvonta kuuluu Eduskunnan oikeusasiamiehelle. Oikeusasiamiehen tehtävän toteuttaminen edellyttää tehokasta tiedonsaantia ja resurssien riittävyyttä.
1. Pidetään huolta siitä, että perustuslain mukainen sanan-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus turvataan siten, että rauhanomaisen ja väkivallattoman kansalaistoiminnan harjoittaminen ei johda suhteettomiin pakkokeinoihin.
2. Väkivallaton kansalaistottelemattomuus tunnustetaan kuuluvan osaksi kokoontumisvapautta YK:n ihmisoikeuskomitean yleiskommentti n:o 37:n artikla 16 mukaisesti. Kokoontumislain 21 § uudistetaan niin, että poliisin on raportoitava päätös yleisen kokouksen keskeyttämisestä ja päätöksen perusteet eduskunnan oikeusasiamiehelle.
3. Tiedustelu- ja rikostiedustelulainsäädäntöä sekä poliisin toimivaltuuksia uudistetaan niin, että salaisia pakkokeinoja ja biometrisen datan käyttöä voidaan kohdistaa vain vakavien rikosten ennalta estämiseen ja selvittämiseen, aidon ja yksilöidyn rikosepäilyn perusteella, tiukasti välttämättömyys- ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen.
4. Televalvontaa ja muita salaisia pakkokeinoja koskevien lupahakemusten tuomioistuinkäsittelyä vahvistetaan siten, että tuomioistuimilla on tosiasiallinen velvollisuus ja mahdollisuus arvioida poliisin esittämien perustelujen riittävyyttä. Poliisin raportointivelvollisuutta kehitetään siten, että poliisin on ilmoitettava oikeusasiamiehelle tapaukset, joissa salaisia pakkokeinoja kohdistetaan kansalaistoiminnan osallistujiin. Oikeusasiamiehen rahoitusta salaisten pakkokeinojen valvontaan korvamerkitään varoja.
5. Poliisin koulutusta kehitetään siten, että perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvät oikeusvaltiolliset näkökulmat tulevat riittävän vahvasti esille, jotta voidaan varmistaa poliisin kyky tunnistaa mielenosoitusten perusoikeussuoja.
6. Rahankeräyslaki uudistetaan niin, että poliisin roolia rahankeräysten etukäteisvalvojana kevennetään ja portinvartijan tehtävää siirretään riippumattomalle viranomaiselle. Rahankeräysten sääntelyllä turvataan kansalaisjärjestöjen ja sosiaalisten liikkeiden toimintaedellytykset
7. Turvallisuusselvityksiä ja julkisen sektorin kelpoisuusvaatimuksia uudistetaan niin, että niissä ei rangaistusluonteisesti heikennetä työllistymismahdollisuuksia ihmisiltä, jotka ovat käyttäneet perusoikeuksiaan osallistumalla rauhanomaisiin mielenosoituksiin tai kansalaistottelemattomuuteen. Mielenosoitukseen osallistuminen tai siitä aiheutunut lievä seuraamus ei saa muodostaa estettä virkaan tai tehtävään valitsemiselle.
8. SDP kannattaa kansalaisjärjestölain valmistelemista, jonka tarkoituksena on turvata kansalaisjärjestöjen asema yhteiskunnassa. Lain keskeisenä sisältönä tulee olla järjestöjen riippumattomuuden suojaaminen suhteessa julkiseen valtaan sekä julkisen vallan velvoite tukea kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuutta. SDP toimii sen eteen, että kansalaisjärjestöille turvataan kestävät toimintaedellytykset myös tulevaisuudessa.
9. SDP:n pyrkii varmistamaan, ettei Suomi myötävaikuta tai edistä sellaisia ratkaisuja, jotka voivat johtaa kansainvälisen yhteistyön kautta perusoikeusrajoitusten syntymiseen.
Finlands Svenska Socialdemokrater rf – Helsingfors Svenska Arbetarförening rf
Att skydda de grundläggande rättigheterna och de mänskliga rättigheterna är statsmaktens främsta skyldighet. 13 § i grundlagen fastställer följande: ”Var och en har rätt att utan tillstånd anordna sammankomster och demonstrationer samt att delta i sådana.” Denna grundläggande rättighet, som är väsentlig för demokratin, innehåller inga särskilda begränsningar. Framför allt får den inte begränsas enbart med hänvisning till säkerhets- eller kostnadsskäl. Denna rättighet kompletteras av samma paragrafs andra moment, som stadgar att ”Var och en har föreningsfrihet. Föreningsfriheten innefattar rätt att utan tillstånd bilda föreningar, höra till eller inte höra till föreningar och delta i föreningars verksamhet.” Dessa rättigheter ger ett omfattande utrymme för att organisera fri medborgarverksamhet med syfte att påverka politiska beslut. Detta innefattar även möjligheten att på olika sätt protestera mot myndigheters verksamhet.
De principer som vår grundlag garanterar, och som utgör grunden för demokratisk verksamhet och medborgarnas politiska rättigheter, har på senare tid, i många länder – även i västländer och rentav i Finland – i ökande grad kommit att hotas genom lagrevisioner samt oproportionerliga myndighetsåtgärder och straffhot. Icke-våldsamma demonstrationer och medborgaraktiviteter har tidvis utsatts för oproportionerliga förebyggande och begränsande åtgärder, och åtal har väckts med orimligt stränga brottsrubriceringar, när det i själva verket handlat om utövande av grundläggande rättigheter. Det har även uppstått misstankar om att polisen vid handläggning av tillstånd för penninginsamling kan använda sin prövningsrätt för att av politiska skäl hämma aktörer i civilsamhället. Övervakningen av polisens hemliga informationsinhämtning, såsom teleövervakning och avlyssning, åligger riksdagens justitieombudsman. Ombudsmannens arbete förutsätter effektiv tillgång till information och tillräckliga resurser.
SDP:s rötter är djupt sammanflätade med att fria medborgare kan och vill bli samhällsaktörer som aktivt använder de verktyg som grundlagens 13 § ger. För att vårt parti också i framtiden skall kunna verka som en framgångsrik och viktig förändringskraft i det finska samhället och i världen måste de medborgerliga friheterna, som baseras på grundrättigheterna, också i framtiden i vårt land ges starkaste möjliga garantier. De får endast begränsas för att avvärja allvarliga hot mot liv, hälsa eller egendom, och även då bör ingripandet vara det minsta möjliga.
Under Samlingspartiets och statsminister Petteri Orpos regering har trenden i Finland sett ur grundrättigheternas och de medborgerliga friheternas perspektiv varit mycket oroväckande.
Finlands Svenska Socialdemokrater rf – Helsingfors Svenska Arbetarförening rf föreslår att
SDP:s partikongress beslutar att anta följande mål för partiet att genomföra och främja ikommande förhandlingarna om regeringsprogrammet och i sin övriga verksamhet, inklusive, till tillämpliga delar, partiets internationella verksamhet:
1. Partiet säkerställer att den grundlagsfästa yttrande-, mötes- och föreningsfriheten skyddas så att utövande av fredlig och icke-våldsam medborgarverksamhet inte utsätts för oproportionerliga tvångsmedel.
2. Genom en revidering av 21 § i lagen om sammankomster ska polisen förpliktas att till riksdagens justitieombudsman rapportera beslut om att avbryta en allmän sammankomst och redovisa motiven för beslutet.
3. Lagstiftningen om underrättelseverksamhet och kriminalspaning samt polisens befogenheter ska reformeras så att hemliga tvångsmedel och biometrisk spaning kan sättas in bara för att förebygga och utreda allvarliga brott, utifrån en reell och specifik misstanke, och i strikt förenlighet med nödvändighets- och proportionalitetsprincipen.
4. Domstolarnas prövning av tillstånd för teleövervakning och andra hemliga tvångsmedel ska förstärkas så att domstolarnas skyldighet och möjlighet att bedöma polisens motiveringar blir reell. Polisens rapporteringsskyldighet ska utvecklas så att polisen förpliktas informera justitieombudsmannen då hemliga tvångsmedel sätts in mot deltagare i medborgarverksamhet. Budgetmedel öronmärks för justitieombudsmannens översyn av hemliga tvångsmedel.
5. Polisens utbildning ska utvecklas så att det rättsstatliga perspektivet på de grundläggande och mänskliga rättigheterna betonas tillräckligt, för att säkerställa polisens förmåga att känna igen grundlagens skydd för demonstrationer.
6. Lagen om penninginsamlingar ska revideras så att polisens uppdrag att förhandspröva lättas och negativa beslut som riktar sig mot samhällelig verksamhet underställs rättslig prövning. Regleringen av penninginsamlingar ska säkerställa förutsättningarna för civilsamhällets och ideella organisationers verksamhet.
7. Säkerhetsprövningarna och behörighetskraven i den offentliga sektorn ska förnyas så att de inte sanktionsmässigt inskränker anställningsmöjligheterna för personer som utövat sina grundläggande rättigheter genom att delta i fredliga demonstrationer eller civil olydnad. Att ha deltagit i en demonstration eller att ha fått en lindrig påföljd p.g.a. sådant deltagande får inte utgöra ett hinder för att väljas till en tjänst eller ett uppdrag.
8. SDP stöder utarbetandet av en lag om medborgerliga organisationer i syfte att säkerställa dessa organisationers ställning i samhället. Lagen ska särskilt skydda organisationers oberoende av den offentliga makten och förplikta staten att stödja civilsamhällets livskraft. SDP verkar för att medborgarorganisationer även i framtiden ska ha hållbara verksamhetsförutsättningar.
9. SDP strävar efter att säkerställa att Finland inte genom det internationella samarbetet medverkar till eller främjar sådana lösningar som kan leda till inskränkningar av de grundläggande rättigheterna.
Perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumisen suojelu on valtiovallan ensisijainen velvollisuus. Perustuslain 13 §:n mukaan: “Jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin”. Tämä demokratiaan olennaisesti kuuluva perusoikeus ei sisällä erityisiä rajoituksia. Ennen kaikkea tätä ei voi rajoittaa pelkällä viittauksella turvallisuus- tai kustannusnäkökohtiin. Kyseistä perusoikeutta täydentää saman pykälän 2 momentin määrys, jonka mukaan “jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan”. Nämä oikeudet sisältävät laajan mahdollisuuden organisoida vapaata kansalaistoimintaa, jonka tarkoituksena on vaikuttaa yhteiskunnalliseen ja poliittiseen päätöksentekoon. Tähän sisältyy myös mahdollisuus protestoida eri tavoin viranomaisten toimintaa kohtaan.
Kyseiset perustuslakimme takaamat, demokraattisen toiminnan ja kansalaisten poliittisten oikeuksien kannalta perustavat periaatteet ovat viime aikoina monessa maassa, myös länsimaissa, ja jopa Suomessa, kasvavassa määrin uhattuina lakiuudistusten johdosta sekä ylimitoitettujen viranomaistoimien sekä rangaistusuhkien johdosta. Väkivallattomaan mielenosoitus- ja kansalaistoimintaan on ajoittain kohdistettu ylimitoitettuja ehkäiseviä ja rajoittavia toimia ja syytteitä on nostettu suhteettoman ankarin rikosnimikkein kun tosiasiassa on ollut kyse perusoikeuksien käyttämisestä. On myös herännyt epäily, että poliisi saattaa käyttää harkintaansa rahankeräyslupien suhteen rajoittaakseen poliittisista syistä kansalaisyhteiskunnan toimijoita. Poliisin salaisen tiedonhankinnan, kuten televalvonnan ja telekuuntelun, valvonta kuuluu eduskunnan oikeusasiamiehelle. Oikeusasiamiehen tehtävän toteuttaminen edellyttää tehokasta tiedonsaantia ja resurssien riittävyyttä.
SDP:n juuret ovat syvästi sidoksissa vapaiden kansalaisten kykyyn ja haluun nousta yhteiskunnallisiksi toimijoiksi, jotka käyttävät perustuslain 13 §:n tarkoittamia keinoja aktiivisesti. Myös puolueemme tuleva menestys ja merkitys suomalaisen yhteiskunnan ja viime kädessä koko maailman merkittävänä muutosvoimana edellyttää, että perusoikeuksiin perustuvat kansalaisvapaudet taataan maassamme tulevaisuudessa mahdollisimman laajasti. Niitä sopii rajata vain merkittävän henkeen, terveyteen tai omaisuuteen kohdistuvan uhan välttämiseksi, ja silloinkin puuttumisen tulee olla mahdollisimman lievää.
Kokoomuksen ja pääministeri Petteri Orpon johtaman hallituksen aikana kehityksen suunta Suomessa on ollut kansalaisten perusoikeuksien ja -vapauksien kannalta hyvin huolestuttava.
Finlands Svenska Socialdemokrater rf – Helsingfors Svenska Arbetarförening rf esittää, että
SDP:n puoluekokous päättää ottaa seuraavat tavoitteet puolueen toteutettavaksi ja edistettäviksi seuraavissa hallitusohjelmaneuvotteluissa ja muussa toiminnassaan, soveltuvin osin myös puolueemme kansainvälisessä toiminnassa:
1. Pidetään huolta siitä, että perustuslain mukainen sanan-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus turvataan siten, että rauhanomaisen ja väkivallattoman kansalaistoiminnan harjoittaminen ei johda aiheettomiin tai suhteettomiin pakkokeinoihin.
2. Kokoontumislain 21 § uudistetaan siten, että poliisin on raportoitava päätös yleisen kokouksen keskeyttämisestä ja päätöksen perusteet eduskunnan oikeusasiamiehelle.
3. Tiedustelu- ja rikostiedustelulainsäädäntöä sekä poliisin toimivaltuuksia uudistetaan niin, että salaisia pakkokeinoja ja biometrisen datan käyttöä voidaan kohdistaa vain vakavien rikosten ennalta estämiseen ja selvittämiseen, aidon ja yksilöidyn rikosepäilyn perusteella, tiukasti välttämättömyys- ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen.
4. Televalvontaa ja muita salaisia pakkokeinoja koskevien lupahakemusten tuomioistuinkäsittelyä vahvistetaan siten, että tuomioistuimilla on tosiasiallinen velvollisuus ja mahdollisuus arvioida poliisin esittämien perustelujen riittävyyttä. Poliisin raportointivelvollisuutta kehitetään siten, että poliisin on ilmoitettava oikeusasiamiehelle tapaukset, joissa salaisia pakkokeinoja kohdistetaan kansalaistoiminnan osallistujiin. Oikeusasiamiehen rahoitusta salaisten pakkokeinojen valvontaan korvamerkitään varoja.
5. Poliisin koulutusta kehitetään siten, että perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvät oikeusvaltiolliset näkökulmat tulevat riittävän vahvasti esille, jotta voidaan varmistaa poliisin kyky tunnistaa mielenosoitusten perusoikeussuoja.
6. Rahankeräyslaki uudistetaan niin, että poliisin roolia rahankeräysten etukäteisvalvojana kevennetään ja yhteiskunnallista toimintaa koskevat kielteiset ratkaisut alistetaan oikeudenhoidon toimielimelle. Rahankeräysten sääntelyllä turvataan kansalaisjärjestöjen ja muun vapaan kansalaistoiminnan toimintaedellytykset.
7. Turvallisuusselvityksiä ja julkisen sektorin kelpoisuusvaatimuksia uudistetaan niin, että niissä ei rangaistusluonteisesti heikennetä työllistymismahdollisuuksia ihmisiltä, jotka ovat käyttäneet perusoikeuksiaan osallistumalla rauhanomaisiin mielenosoituksiin tai kansalaistottelemattomuuteen. Mielenosoitukseen osallistuminen tai siitä aiheutunut lievä seuraamus ei saa muodostaa estettä virkaan tai tehtävään valitsemiselle.
8. SDP kannattaa kansalaisjärjestölain valmistelemista, jonka tarkoituksena on turvata kansalaisjärjestöjen asema yhteiskunnassa. Lain keskeisenä sisältönä tulee olla järjestöjen riippumattomuuden suojaaminen suhteessa julkiseen valtaan sekä julkisen vallan velvoite tukea kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuutta. SDP toimii sen eteen, että kansalaisjärjestöille turvataan kestävät toimintaedellytykset myös tulevaisuudessa.
9. SDP:n pyrkii varmistamaan ettei Suomi myötävaikuta tai edistä sellaisia ratkaisuja, jotka voivat johtaa kansainvälisen yhteistyön kautta perusoikeusrajoitusten syntymiseen.