Puoluekokous yhtyy tavoitteeseen vähentää lasten ja nuorten päihteiden käyttöä.
Aloitteessa kiinnitetään huomiota lasten ja nuorten päihteiden käyttöön monitahoisena yhteiskunnallisena haasteena, jonka ratkaisemiseen ehdotetaan valtakunnallista, kunnallisesti toteutettavaa päihdepoliittista ohjelmaa.
THL:n arvion mukaan noin viisi prosenttia Suomessa asuvista nuorista kärsii diagnoositasoisesta päihdehäiriöstä, ja yleensä päihdeongelma alkaa kehittyä 14-15 vuotiaana. Muuttuvaa päihdekenttää luonnehtivat huumeiden laaja tarjonta, verraten helppo saatavuus ja uudet käyttötavat. Osa nuorista joutuu päihteiden käytön ohella mukaan rikolliseen toimintaan. Suomessa huumeisiin kuolleista ihmisistä merkittävä osa on alle 25-vuotiaita.
Nuorten päihteiden käyttö on muuttunut viime vuosikymmenten kuluessa. Aiemmin alkoholinkäyttö oli yleistä teini-ikäisillä lähes sosiaalisesta taustasta riippumatta. Sekä THL:n kouluterveyskysely että STM:n toteuttama nuorten terveystapatutkimus osoittavat positiivista kehitystä nuorten alkoholinkäytössä. Raittiiden nuorten määrä on kasvanut ja humalajuominen on ollut laskusuunnassa useiden vuosien ajan. Alkoholi on kuitenkin edelleen nuorten eniten käyttämä päihde, ja suurin osa nuorten kokemista päihdehaitoista johtuu alkoholista.
Nuorten oman päihteiden käytön lisäksi kodin ja kasvuympäristön päihdeongelmat vaikuttavat haitallisesti lasten ja nuorten terveyteen, turvallisuuteen ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Suomessa on noin 89 000 alaikäistä, joiden biologisista vanhemmista vähintään toisella on ollut vakava päihdeongelma.
Lasten ja nuorten auttamiseksi tehdään paljon arvokasta työtä ja hoitoon hakeutumiselle on tarjolla erilaisia kanavia koulun, terveyskeskuksen tai hyvinvointialueen sote-palvelujen kautta. Avunsaanti saatetaan kuitenkin kokea hankalaksi palvelujen hajanaisuuden vuoksi, sillä käytössä on erilaisia toimintamalleja ja hoitopolkuja alueista riippuen.
Rikoksilla ja päihteillä oireilevien nuorten hoitamiseen ja rikosseuraamuksen suorittamiseen tarvitaan riittävän vaikuttavia ja tarvittaessa rajaavia keinoja. Käytännössä rangaistuksen suorittaminen olisi voitava järjestää suljetussa laitoksessa, joka huomioi rikoksentekijän nuoren iän ja kehitysvaiheen ja samalla tarjoaa terveydenhuollon yksikön valmiudet päihdevieroitukseen ja -kuntoutukseen. Kokonaisuutena lasten ja nuorten päihdehaittojen ehkäisy tulee organisoida aiempaa vaikuttavammin tavalla, joka vastaa muuttuneen kasvuympäristön ja päihdekentän haasteisiin.
Kaakkois-Suomen Sosialidemokraatit ry – Mikkelin Demarit ry
Lasten ja nuorten päihteiden käyttö on yhteiskunnallinen haaste, joka kytkeytyy mielenterveyteen, koulutukseen, perheiden hyvinvointiin ja alueelliseen eriarvoisuuteen. Varhainen päihdekokeilu lisää riskiä syrjäytymiselle, väkivaltakokemuksille ja hoidon tarpeelle myöhemmässä elämässä. Samaan aikaan palvelujärjestelmä on pirstaleinen, ja ennaltaehkäisevä työ jää usein projektien varaan.
SDP:n tulee ottaa johtava rooli lasten ja nuorten päihdehaittojen ehkäisyssä. Tarvitsemme valtakunnallisen, kunnissa sovellettavan päihdepoliittisen ohjelman, joka yhdistää tutkimustiedon, arjen kokemukset ja alueellisen resurssitilanteen.
Kaakkois-Suomen Sosialidemokraatit ry – Mikkelin Demarit ry esittää, että
SDP laatii ja ottaa käyttöön valtakunnallisen lasten ja nuorten päihdepoliittisen ohjelman, joka sisältää:
• Ennaltaehkäisyn vahvistamisen: Kouluihin ja oppilaitoksiin resursoitu päihdekasvatus, joka yhdistää mielenterveyden, tunne- ja vuorovaikutustaidot sekä kriittisen medialukutaidon.
• Perheiden tukemisen: Matalan kynnyksen perhetyö, jossa vanhemmat saavat tukea päihteisiin liittyvään kasvatukseen, huoleen ja rajojen asettamiseen.
• Palveluiden saatavuuden parantamisen: Lasten ja nuorten päihdepalvelut osaksi perustason mielenterveys- ja hyvinvointipalveluita, ei erillisinä tai vaikeasti saavutettavina.
• Tietopohjan vahvistamisen: Kuntien velvoittaminen keräämään ja julkaisemaan tietoa nuorten päihteiden käytöstä, palveluiden käytöstä ja hoitoon pääsystä.
• Nuorten osallisuuden varmistamisen: Nuoret mukaan ohjelman suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin – ei heistä vaan heidän kanssaan.
• Alueellisen eriarvoisuuden kaventamisen: Erityistuki alueille, joissa päihdehaitat kasautuvat ja palvelut ovat heikosti saatavilla.