Puoluekokous ei yhdy aloitteeseen, mutta sitoutuu tasa-arvon ja omalääkärimallin edistämiseen terveydenhuollossa.
Aloitteissa esitetään, että terveydenhuollon tasa-arvo asetetaan puolueen tavoitteeksi ja kehitetään terveydenhuoltoa niin, ettei ole tarvetta päällekkäisille palvelujärjestelmille.
Terveyden epätasa-arvo on merkittävä ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa. Suurituloisimpaan 40 prosenttiin kuuluvan 25-vuotiaan naisen jäljellä olevan elinajan odote on noin 61 vuotta, kun pienituloisimmassa viidenneksessä elinajanodote on lähes viisi vuotta lyhyempi. Miehillä vastaava ero on 9 vuotta. Erot ovat Suomessa kansainvälisesti katsoen suuria.
Terveyden eriarvoisuuden suhteen eroamme verrokkimaistamme, joissa pääsääntöisesti käytössä on yksi palvelujärjestelmä, jonka katsotaan edistävän palvelujen yhdenvertaista saatavuutta.
Keskeinen tekijä Suomessa vallitsevaan terveyden epätasa-arvoon onkin seurausta monipolvisesta palvelujärjestelmästä, jossa hoidon saatavuus on sidoksissa henkilön käyttämään palvelujärjestelmään. Palveluista on ylitarjontaa työterveyshuollossa ja yksityisessä terveydenhuollossa, ja palvelujen saatavuuden ongelmat kohdistuvat julkiseen ja opiskelijaterveydenhuoltoon. Palvelujärjestelmän valinta on usein sidoksissa henkilön sosioekonomiseen asemaan.
Päällekkäiset palvelujärjestelmät aiheuttavat tehottomuutta henkilökunnan saatavuuden ja palvelujen tarkoituksenmukaisen käytön kannalta.
Päällekkäiset palvelujärjestelmät heikentävät hyvinvointialueiden toimintaedellytyksiä suhteessa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (621/2021) annetun lakiin, jonka mukaan hyvinvointialue vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä alueellaan ja on järjestämisvastuussa asukkaidensa sosiaali- ja terveydenhuollosta. Rinnakkaiset palvelujärjestelmät toimivat oman järjestelmänsä vaatimusten mukaisesti, eivätkä ne ole suhteessa hyvinvointialueen päätöksentekoon, mutta tuottavat potilaita sivuvirtana hyvinvointialueelle hoidettavaksi.
Terveydenhuollon tulee perustua helposti saavutettavaan perustason palveluun. Tavoitteenamme tulee olla perustason julkisen terveydenhuollon vahvistaminen, oikea-aikaisen hoitoonpääsyn turvaaminen ja hoidon jatkuvuuden takaaminen omalääkärimallilla kaikille yhdenvertaisesti. Terveydenhuollon tulee perustua helposti saavutettavaan perustason palveluun.
Helsingin Sosialidemokraatit-Helsingfors Socialdemokrater ry – Lauttasaaren Sosialidemokraatit ry
Yli sadan vuoden ajan Suomen Sosialidemokraattinen Puolue on taistellut vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden puolesta. Se on keskeinen syy siihen, miksi Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Kuitenkin on yksi osa-alue, jossa suomalainen yhteiskunta on OECD-maiden epätasa-arvoisimpia: terveys.
Tulotaso vaikuttaa voimakkaasti hoidon saatavuuteen ja elinajanodotteeseen. Terveyden tasa-arvo ei ole vain inhimillinen vaan myös taloudellinen kysymys. Jokainen menetetty terve elinvuosi maksaa hyvinvointivaltiolle, ja jokainen ehkäisty sairaus lisää sekä yksilön että yhteiskunnan toimintakykyä. On aika, että SDP aloittaa taistelun tasa-arvoisen terveyden puolesta.
Suomessa terveydenhuoltojärjestelmän rahoitus on monikanavainen, joka voidaan jakaa neljään osaan: verovaroin tuotettu julkinen terveydenhuolto, pitkälle yksityisillä vakuutuksilla ja Kela-korvauksilla rahoitettu yksityinen terveydenhuolto, työnantajien rahoittama työterveyshuolto ja opiskelijoille suunnattu YTHS.
Järjestelmä on kansainvälisesti verraten poikkeuksellisen monimutkainen varsinkin, kun huomioidaan se, että hyvinvointialueilla on varsin rajattu mahdollisuus vaikuttaa rahoitukseensa. Lisäksi suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä poikkeuksellisen suuri osa sairaanhoidon kustannuksista kuten lääkkeistä ja poliklinikka- ja sairaalamaksuista on sälytetty sairaan henkilön kustannettavaksi. Poikkeuksena on työnantajan työterveyteen mahdollisesti liittyvä sairauksien hoito, josta käyttäjä ei maksa.
Tämä monikanavainen ja pirstoutunut palvelujärjestelmä johtaa osaoptimointiin, tehottomuuteen ja heikentää resurssien optimaalista kohdentamista. Esimerkiksi Kela maksaa terveydenhuollon matkoja, ei hyvinvointialue, mikä voi johtaa päätöksiin, joissa palvelut keskitetään kauemmas ilman kokonaiskustannusten arviointia. Päällekkäiset hallinto- ja tietojärjestelmäkustannukset nousevat kymmeniin, ellei satoihin miljooniin euroihin vuodessa. Nämä ovat varoja, jotka voitaisiin käyttää suoraan hoitotyöhön.
EU-maissa on keskimäärin 4,2 lääkäriä tuhatta asukasta kohden, mutta Suomessa vain 3,6. Portugalissa vastaava luku on noin 5,8. Kuitenkin Suomessa jää päivittäin satoja lääkärikäyntejä yksityisellä puolella käyttämättä. Samaan aikaan julkisella puolella lääkärille pääsee vasta viiveellä, jos portinvartijana toimiva sairaanhoitaja arvioi käynnin tarpeelliseksi. Yli 65-vuotiaista, jotka suurelta osin käyttävät julkista terveydenhuoltoa, 6,2 prosentilla oli vaikeuksia päästä lääkäriin. Osuus on suurin EU-maista.
Osaksi näistä syistä olemme tilanteessa, jossa terveys jakautuu maksukyvyn mukaan. Ylimmän tuloluokan henkilöistä itsensä hyvinvoivaksi kokee 78 % alimassa tuloluokassa vain 55 % Alimman tuloluokan miesten elinajanodote on 10 vuotta alahaisempi kuin ylimmän tuloluokan. Näistä 10 vuodesta ainoastaan 5 on selitettävissä elintavoilla.
Suomi panostaa edelleen enemmän erikoissairaanhoitoon kuin ennaltaehkäisyyn, mikä johtaa terveiden elinvuosien määrän pienuuteen koko elinkaaren ajan. Terveiden elinvuosien odote on Suomessa merkittävästi alhaisempi kuin vertailumaissa jo syntymähetkestä lähtien. Suomalaisten naisten odotettavissa oleva terveiden elinvuosien määrä on 56,5 vuotta, kun esimerkiksi Maltalla se on yli 70 ja Norjassa sekä Ruotsissa noin 65. Suomessa naisille sairaita elinvuosia kertyy lähes 30, kun taas Ruotsissa ja Norjassa niitä on alle 20. Vastaava ero näkyy myös miehillä.
Kansainvälisen vertailun kautta voidaan todeta, että terveyserojen taustalla ei ole vain elintapojen erot, vaan rakenteellinen epätasa-arvo ja terveydenhuoltojärjestelmän hajanaisuus. Suomessa voidaan saavuttaa parempia tuloksia kehittämällä terveydenhuoltojärjestelmän rakenteita ja kohdentamalla olemassa olevat resurssit hoidon vaikuttavuuden näkökulmasta viisaammin.
Helsingin Sosialidemokraatit-Helsingfors Socialdemokrater ry – Lauttasaaren Sosialidemokraatit ry esittää, että
terveydenhuollon tasa-arvo on asetettava SDP:n toiminnan tavoitteeksi. Luodaan Suomeen yhtenäinen, yhdenvertaisuuteen perustuva terveydenhuoltojärjestelmä, jossa hoitoon pääsy ja hoidon laatu eivät riipu tuloista, työmarkkina-asemasta tai asuinpaikasta.
Toimenpide-ehdotuksia:
– Käynnistetään terveyden tasa-arvon ja tehokkuuden ohjelma, jossa selvitetään, miten jokainen terveydenhuollon euro voidaan kohdentaa niin, että se vähentää terveyseroja ja lisää terveitä elinvuosia
– Vahvistetaan perusterveydenhuoltoa ja ennaltaehkäisyä erikoissairaanhoidon kustannuksella.
– Monikanavarahoituksen purkaminen vaiheittain, parlamentaarisesti sovittuna ja hallituskaudet ylittävänä uudistuksena
– Turvataan terveydenhuollon riittävä rahoitus
– Nostetaan lääkäreiden koulutusmäärät EU:n keskiarvon yläpuolelle
– Yhtenäisen kansallisen sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmän rakentaminen.
– Palvelujen suunnittelu ja päätöksenteko kokonaiskustannusten näkökulmasta, ei hallinnollisissa siiloissa
– Varmistetaan, että kaikilla kansalaisilla on oikeus lääkäriin 7 vuorokauden sisällä, riippumatta työtilanteesta tai tulotasosta
– Kohtuullistetaan omavastuut ja lääkekustannukset.
Pirkanmaan Sosialidemokraatit ry – Hakametsän Sosialidemokraatit ry
Suomen terveydenhuoltomalli on tällä hetkellä epäyhdenvertainen, päällekkäinen ja tehoton ja koko järjestelmää -ei siis vain julkinen puoli- tulee uudistaa.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden koko rahoitussumma on tänä vuonna 32 miljardia euroa. Mikäli miljardiluokan säästöt yritetään tehdä pääosin karsimalla julkista palveluvalikoimaa, ei hoideta todellista ongelmaa. Suomessa eri väestöryhmät saavat perusterveydenhoidon eri paikoista. Työssä käyville on työterveys, korkeakouluopiskelijoille YTHS ja omasta pussista maksaville yksityinen terveydenhuolto. Muille, kuten lapsille, työttömille tai eläkeikäisille on julkinen perusterveydenhuolto. Sama pätee hammashoitoon.
Suomessa ikääntynein, köyhin ja sairain voi joutua odottamaan hoitoa 30 päivää. Mutta perusterveet pääsevät työterveyslääkärille vaikka huomenna. Perusterveydenhuollon pitäisi olla kaikille samanlainen, riippumatta siitä opiskeleeko, onko töissä vai ei. Työterveydestä säädetään työterveyshuoltolaissa, ja jokaisen työnantajan on pakko se työntekijöilleen järjestää. Sen vähimmäisvaatimuksia ovat muun muassa työterveystarkastukset ja työhön liittyvien sairauksien ja oireiden selvittäminen, mutta monet työnantajat tarjoavat laajempia palveluita hammashoidosta fysioterapiaan. Työterveydestä on tullut työssäkäyvien oma perusterveydenhuoltojärjestelmä, joka toimii rinnakkain julkisen perusterveydenhuollon kanssa, mutta kuitenkin suurelta osin yksityisten lääkäriasemien kautta. Työterveyden alkuperäinen idea on kadonnut, kun siitä on tullut päällekkäinen sairaudenhoidon järjestelmä julkisen ja yksityisen rinnalle.
Suomalaisen yhteiskunnan peruspilari eli hyvä terveydenhuolto on mahdollista pelastaa. Suomen surkeasta taloustilanteesta huolimatta säästöjä on mahdollista tehdä niin, etteivät tärkeät julkiset palvelut vaarannu. Miljardiluokan säästöjä ei pidä hakea vain julkisia palveluja karsimalla. Työterveyshuolto, yksityissektori, apteekit, YTHS ja valvonta on myös otettava mukaan uudistukseen. Päällekkäisistä palveluista tulee luopua. Järjestelmä ei tällä hetkellä tuota väestölle maksimaalista terveyshyötyä, vaikka sen säilyttämisellä on vahvat puolustajansa. Koska kaikki voivat saada hoitoa julkisesta terveydenhuollosta, osa hoitaa vaivojaan sekä julkisella että yksityisellä puolella. Kalliita yksityiskäyntejä tuetaan julkisin varoin Kela-korvauksilla. Tämän seurauksena keskimäärin terveimmät ihmiset, kuten työssä käyvät työikäiset, saavat Suomessa enemmän hoitoa kuin ne, jotka ovat iäkkäitä ja keskimäärin sairaampia. Kansanterveyden ja -talouden näkökulmasta tämä ei ole tehokasta rahojen käyttöä.
Koska hoitajista ja lääkäreistä on pulaa, ei ole järkevää käyttää heidän työpanostaan itsestään hoituvien vaivojen hoitamiseen. Julkisella puolella lääkäreistä eniten pulaa juuri niillä alueilla, joilla tarve on väestötutkimusten perusteella suurin. Vaihtoehtoiskustannus on liian kova, jos se johtaa siihen, ettei vakavaa sairautta ehditä havaitsemaan ajoissa. Mittasuhde on väärä, jos terveydenhuollon säästötalkoissa ensisijaisena ratkaisuna on esimerkiksi parantumattomasti sairaiden ihmisten kalliiden syöpähoitojen karsiminen.
Hyvänä esimerkkinä pohjoismaisesta terveydenhoitomallista voimme tarkastella Tanskan mallia. Tanskassa ei ole työterveyshuoltoa koska kaikki kansalaiset saavat omalääkärin kautta terveyden- ja sairaanhoidon palvelut koko elämänsä ajan, vauvasta vaariin. Omalääkäri tuntee koko perheen ja asiakkaiden terveyshistorian pitkältä ajalta. Tätä mallia kohti Suomessakin tulisi julkista terveydenhoitoa kehittää.
Pirkanmaan Sosialidemokraatit ry – Hakametsän Sosialidemokraatit ry esittää, että
puoluekokous velvoittaa puoluehallituksen käynnistämään valmistelun, että Suomessa voidaan ottaa käyttöön omalääkärimalli koko Suomen alueella niin, että se tulee korvaamaan vaiheittain päällekkäiset terveydenhoitomallit.