Puoluekokous yhtyy aloitteessa esiin nostettuun tarpeeseen uudistaa lapsilisäjärjestelmää ottaen huomioon tuen parempi kohdentuminen.
Aloitteessa esitetään useita toimenpiteitä lapsilisäjärjestelmän kehittämiseksi: näitä ovat lapsilisän porrastuksen kääntäminen, mahdollisuus lapsilisän jakamiseen vanhempien kesken sekä lapsilisän muuttaminen tarveperusteiseksi etuudeksi.
Lapsilisän porrastuksen muuttamista on käsitelty myös muiden aloitteiden (no. 1) yhteydessä. Tällä hetkellä (v. 2026) lapsilisän määrä kasvaa siten, että sen suuruus on ensimmäiseltä lapselta 94,88 €/kk, toiselta 104,84 €/kk, kolmannelta 133,79 €/kk jne. Nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa taloudellinen epävarmuus on yksi merkittävä tekijä, joka saa monet lykkäämään perheen perustamista myöhemmäksi.
Lapsilisää ei ole sidottu indeksiin toisin kuin valtaosa sosiaaliturvaetuuksista. Lapsilisän määrä ei siis nouse hintojen nousun myötä. Lapsilisien reaaliarvo on inflaation ja lapsilisään aiemmin tehtyjen leikkausten vuoksi tällä hetkellä noin 40 prosenttia alempi kuin 1990-luvun puolivälissä.
Voidaan ajatella, että yksi politiikkatoimi, jolla voitaisiin tukea perheen perustamista, olisi ensimmäisestä lapsesta maksettavan lapsilisän suuruus – aloitteen esittämällä tavalla näin olisi mahdollista kohdentaa tukea vaiheisiin joissa sitä eniten tarvitaan. Esitetyssä mallissa suurin summa maksettaisiin jatkossa ensimmäisestä lapsesta ja summa laskisi esim. toisen ja kolmennen lapsen kohdalla.
Vuoroasumisjärjestelyihin liittyy tunnistetusti ongelmia, joiden taustalla on se, että vain yksi vanhempi on tällä hetkellä mahdollista merkitä lapsen lähihuoltajaksi. Arjessa tämä voi tarkoittaa vaikkapa koulukyytien mahdollisuutta vain lähihuoltajavanhemman osoitteesta. Lapsilisän jaon osalta on kuitenkin huomioitava, että lapsilisän maksu huomioidaan tarkasteltaessa lapsen kokonaiselatusta. Siten lapsilisän jakamismahdollisuuden käyttöönotto voisi tarkoittaa huomattavaa maksatuksiin liittyvää lisätyötä ilman, että siitä todellisuudessa olisi perheiden kannalta vastaavaa hyötyä.
Lapsilisä on ns. universaali etuus: sitä maksetaan kaikille perheille ja yhtä suurena. Universaaliudesta luopumista ja tarveharkintaisuuden käyttöönottoa esitettiin mm. vuoden 2023 puoluekokoukselle jätetyssä aloitteessa no. 62. Tuolloin puoluehallitus katsoi, että tarveharkintaisuuden käyttöönotto vaatisi linjausta esim. siitä mitkä kaikki tulot huomioidaan lapsilisän tarvetta arvioitaessa. Puoluehallitus myös totesi, että Suomen sosiaaliturvan monimutkaisuutta ja eräiden tarveharkintaisten etuuksien päällekkäisyyttä on pidetty ongelmallisena ja uuden, yleisen etuuden muuttaminen tarveharkintaiseksi pahentaisi ongelmaa edelleen. Aloitteen päätösesityksen kohdassa 3 esitetty muutos olisikin ristiriidassa sosiaaliturvan yksinkertaistamiseen tähtäävien puolueen linjausten kanssa.
Muu yhteisö – Sosialidemokraattiset Nuoret ry, Socialdemokratisk Ungdom rf
Suomen lapsilisäjärjestelmä on pitkään perustunut universalismin periaatteelle, jossa kaikki lapsiperheet tulotasosta riippumatta saavat saman etuuden. Hyvinvointivaltion rakentamisessa tämä malli oli perusteltu, mutta yhteiskunnan taloudelliset ja sosiaaliset realiteetit edellyttävät järjestelmän päivittämistä.
Lapsilisä tulee uudistaa siten, että se tukee ensisijaisesti pieni- ja keskituloisia perheitä sekä niitä kotitalouksia, joissa taloudellinen tarve on suurin. Nykytilanteessa osassa perheistä lapsilisää jopa sijoitetaan tai säästetään pitkän aikavälin varallisuuden kasvattamiseksi, mikä osoittaa, ettei etuuden tarve jakaudu tasaisesti. Tämä alleviivaa perusteltua tarvetta luopua universalismin periaatteesta niissä tuloluokissa, joissa lapsilisä ei vaikuta perheen toimeentuloon.
Lapsilisä toimii siten, että lapsiluvun kasvaessa etuuden suuruus kasvaa. Nykyinen porrastus kohtelee monilapsisia perheitä suotuisasti, mutta tutkimusten valossa toimeentulon epävarmuus on usein kynnyksenä perheellistymishaaveiden tiellä, jolloin ensimmäisen lapsen saaminen viivästyy taloudellisista syistä. Esitämme porrastuksen kääntämistä siten, että ensimmäisestä lapsesta maksettaisiin korkeampi etuus, sillä varhaisten vuosien kustannukset suhteessa perheen tulotasoon ovat merkittäviä. Tämä uudistus tunnistaa sen, että taloudellinen paine on suurimmillaan ensimmäisten lasten kohdalla, ja tarveperustainen kohdentaminen varmistaa tuen päätymisen perheille, joissa sitä eniten tarvitaan.
Kelan arvioiden mukaan noin kolmannes lapsista elää vuoroasumisen arkea kahden kodin välillä. Nykyinen järjestelmä ei kuitenkaan huomioi tilannetta, jossa lapsi tosiasiallisesti asuu kahdessa eri kotitaloudessa, koska lapsi voi olla virallisesti kirjoilla vain yhdessä niistä. Tämä asettaa perheet eriarvoiseen asemaan, sillä vuoroasumista ei tunnisteta lapsilisäjärjestelmässä lainkaan. Esitämme uudistusta, jossa lapsilisä voidaan jakaa tasan vanhempien kesken silloin, kun vuoroasuminen on todellisuutta, lapsi viettää arkeaan molemmissa kodeissa ja huolto- ja elatusvastuut jakautuvat tasa-arvoisesti vanhempien kesken. Tavoitteena on vahvistaa lapsen etua ja turvata yhdenvertainen kohtelu erilaisissa perhemuodoissa.
Sosialidemokraattiset Nuoret ry, Socialdemokratisk Ungdom rf esittää, että
SDP edistää:
1) Lapsilisän porrastamista siten, että ensimmäisestä lapsesta maksettava etuus on suurempi.
2) Uudistusta, jossa lapsilisä voidaan jakaa tasan vanhempien kesken silloin, kun huolto- ja elatusvastuut jakautuvat tasan molemmille vanhemmille.
3) Lapsilisän universalismin periaatteesta luopumista ja tarveperustaista rajaamista.