Aloite 268

Aloitteessa esitetään, että Saaristomeren tila on pysynyt heikkona monenlaisista viime vuosien aikana tehdyistä toimista huolimatta. Meren ravinnekuormitus on yhä liian suuri ja meren rehevöitymisen voimme havaita omin silmin jo aikaisin kesällä alkavana sinileväkukintona, joka on viime vuosina jatkunut jopa marraskuuhun.

Itämeren suojelukomissio Helcomin hot spot -ohjelman käynnistyessä vuonna 1992 oli Itämeren merkittävimpien kuormittajien listalla 162 kohdetta, nyt niistä jäljellä on 35, joukossa Saaristomeren ravinnekuormitus. Tavoitteena on ollut, että Saaristomeren valuma-alue poistuisi hot spot-listalta vuoteen 2027 mennessä, mutta tavoite on tällä hetkellä epärealistinen. Vuosien kuluessa Saaristomeren tilan korjaamisesta tulee yhä haastavampaa, kun samalla ilmasto – ja sitä myöden Itämeri – lämpenee.

Suurin ravinnekuormituksen aiheuttaja Saaristomerelle on maatalous. Kuluneella hallituskaudella on ravinnekuormituksen hillitsemiseksi tehty jo aiemmin käynnistettyä kipsikäsittelyä Varsinais-Suomenkin valuma-alueen pelloille. Ongelma on, että kipsikäsittely on viljelijöille vapaaehtoista ja sen käytössä ei olla pääsemässä tavoitteisiin. Lisäksi on käynnistetty eräitä ravinnekierrätyksen pilottikokeiluja.

Saaristomeren tila ei tule merkittävästi paranemaan, jos ravinnekuormitusta ei kyetä aidosti ja merkittävästi pienentämään. Vapaaehtoisuuteen perustuen tämä ei tule toteutumaan. Saaristomeren tilan parantamiseksi tarvitaan vaikuttavia toimia, jotka eivät ole mahdollisia ilman sääntelyä ja aitoa velvoittavuutta.

Vaihtoehtoisia sääntelymalleja voidaan löytää useampia. Esimerkiksi ympäristönsuojelulakiin tai vesilakiin voisi lisätä velvoitteen tehokkaaksi todetusta kipsi- tai rakennekalkkikäsittelystä viljelyaloilla. Myös näiden käsittelyjen asettaminen ehdoksi täysimääräisen maataloustuen saamiseksi tulee selvittää. Saaristomeren suojelua voisi tehostaa myös erillisellä Saaristomeren suojelulailla, johon koottaisiin eri toimenpiteitä tai vaihtoehtoisesti asettaa maataloudelle tietyillä alueilla erityisiä velvoitteita ravinnekuormituksen vähentämiseksi. Esimerkiksi merenkululla on jo oma ympäristönsuojelulakinsa, joka kieltää jätevesien päästämisen mereen rannikkovesillä. Maataloudelle voisi asettaa samankaltaista sääntelyä.

SDP on työskennellyt saaristomeren tilan parantamiseksi Rinteen ja Marinin hallituksissa. Tilanteen parantaminen edellyttää maatalouspolitiikkaa, jossa veteen päätyy mahdollisimman vähän vesistöjä kuormittavia ravinteita. Tämä edellyttää maatalouspolitiikan uudistamista sellaiseksi, että tukia myönnetään toimille, jotka edistävät kestävää kehitystä ja saaristomeren tilan parantamista.

SDP:n vuosien 2023-2025 vaihtoehtobudjeteissa on esitetty, että vesiensuojelun vaikuttavuutta tulee nostaa lisäresurssein ja ravinteiden kierrätystä tehostamalla. SDP:n poliittiseen ohjelmaan on kirjattu: ”Itämeri ja vesistöjen tilaa tulee kehittää niin, että ravinteiden vähentämistavoitteet on saavutettu ja meri- ja vesiluonto on monimuotoista. Tämän aikaansaamiseksi tarvitaan myös kansainvälistä yhteistyötä. Saaristomeren tila on erityisen huolestuttava ja se on Suomen ainoa jäljellä oleva kohde Itämeren suojelukomission Helcomin Hotspot -listalla. Saaristomeren suojelutoimia tulee tehostaa huomattavasti ja erityisesti maatalouden aiheuttamaa ravinnekuormitusta vähentää merkittävillä ja vaikuttavilla toimenpiteillä.”

Eduskuntavaaliohjelman 2023 mukaan työtä sen eteen, että Saaristomeren alue poistuu Helcomin Hotspot-listalta, täytyy jatkaa. Rahoitus ja toimenpiteet on välttämätöntä suunnata vaikuttavimpiin toimenpiteisiin ja kohdentaa oikein.  Ongelmana on, että rahoitusta ei ole korvamerkitty ja toimenpiteiden toteutus perustuu vapaaehtoisuuteen, joka edellyttää alueen toimijoiden aktiivisuutta.