Puoluekokous yhtyy aloitteeseen.
Aloitteessa peräänkuulutetaan sekä yksilö- että järjestelmä- ja yhteiskuntatason ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Puoluehallitus yhtyy näkemykseen, että molempia tarvitaan. Kansalaisilla ei ole yhdenvertaiset mahdollisuudet valita ilmastoviisasta elämäntapaa, vaan kynnystä ilmasto- ja ympäristöystävällisiin valintoihin tulee madaltaa esimerkiksi verotuksen ja etuisuusjärjestelmän kautta. Ilmastopolitiikan tulee olla sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaista ja ilmastotoimien kustannuksia tulee jakaa maksukyvyn mukaan.
Puoluehallitus tunnistaa aloitteen tavoin luonnonvarojen ylikulutuksen yhdeksi merkittävimmistä syistä sekä luontokatoon että ilmastonmuutokseen. Talouskasvu ja luonnonvarojen käytön irtikytkentä on mahdollista ja osin jo tapahtunut Suomessa, kun päästöjä on saatu leikattua ja samalla kansantuote on kasvanut. Suomalaisten ympäristöjalanjälki on kuitenkin edelleen globaalisti suuri ja käytämme luonnonvaroja liikaa. Kiertotalous on yksi merkittävä valitsevaa lineaarista talousjärjestelmää muuttava ajattelutapa, jossa luonnonvarojen säästäminen kierrättämällä on lähtökohta.
Puoluehallitus yhtyy aloitteessa esitettyyn, että ilmastopolitiikan tulee perustua tieteeseen ja tutkimukseen. Ilmastolain mukainen suunnittelu ja raportointijärjestelmä luo hyvän pohjan aloitteessa mainituille tiedeperusteisille toimintaohjelmille. Lisäksi tarvitaan monipuolista tutkimusta tiedekorkeakouluissa ja tutkimuksen riittävää resurssointia sekä kansainvälistä yhteistyötä.
Suomen Kansallinen hiilineutraaliustavoite ja siihen johtava nettopäästöjen (päästöt ja nielut yhteenlaskettuina) vähennyspolku vastaa Suomen oikeudenmukaista osuutta globaalista 1,5 asteen tavoitteen mukaisesta
hiilibudjetista.
Toisin kuin aloitteessa esitetään, päästökauppa on ollut toimiva tapa vähentää päästöjä ja SDP kannattaa sen laajentamista. Uusia hintaan perustuvia ohjauskeinoja sekä ilmastonmuutoksen että luontokadon torjuntaan kuitenkin tarvitaan.
Puoluehallitus pitää kannatettavana, että sosialidemokraattinen liike johtaa keskustelua ja toimenpiteitä Suomessa sekä EU-tasolla ilmastonmuutoksen torjumiseksi globaalisti. Puolue on käyttänyt ja sen tulee käyttää jatkossakin laajasti tieteellistä tietoa ja asiantuntijoita etsiessään ratkaisuja ilmastokriisin sekä luontokatoon.
Pirkanmaan Sosialidemokraatit ry – Hakametsän Sosialidemokraatit ry
Ilmastonmuutos on maapallon elinpiirin systeeminen kehitysvaihe, minkä seurauksia ja vaikutuksia osaamme vain rajallisesti arvioida. Horisontti kuvataan jo ’kuumottavaksi’ ja arvioitu vaikuttavuus elinpiiriin syvälliseksi. Ilmastonmuutos on vallitsevan talouden kehityskulun aikaansaama. Järjestelmätason muutoksen aikaansaaminen kansallisesti on valtiollisten toimijoiden vastuulla ja mahdollisuussalkussa. Samalla on muistutettava siitä, että elämisen tapa ja siihen liittyvät valinnat ovat mitä suurimmassa määrin yksilötason elämäntavan valintakysymys, jos kohta yhteiskunta antaa runsaasti valintaan vaikuttavia reunaehtoja.
Ilmastonmuutoksen torjunnan laajoihin ja vaikuttaviin toimiin ei näytä olevan riittävästi mahdollisuuksia edetä valtiollisin toimin. Muutoksen torjunta on siksi tuotava osaksi arkielämän ratkaisuja ja lähestyttävä yksilötason valistuksen ja valintoihin vaikuttamisen välinein. Kansalainen on valintoineen talousjärjestelmän ja elonyhteisön rajaamassa ’mahdollisuuksien tilassa’. Siinä hän on yhteisön moraalikäsitysten toistuvan ja voimistuvan vaikutuksen kohteena. Jatkuvasti lisääntyvän väestön, sen liikkeiden ja elintasotavoitteen ynnä mainosvoimien tuotoksena on kehityskuva, mikä on viemässä maapallon elämänpiirin kriisiin. Kulutuksen jatkuvan kasvun periaatteelle rakentuva talous on luonnonvarojen ehtyessä viemässä kriisistä toiseen. Maapallon elinpiirin säilymisen edellytykset ovat radikaalisti uhattuina, jos ajallisesti ja toiminnallisesti vaikuttavaa muutosta ei saada liikkeelle. Eritoten länsimaisessa elämisen mallissa materialismi on ottanut hallitsevan aseman siihen määrään asti, että ihmisyhteisöissä merkittävimmät arvostusperusteet ovat lisääntyvää materialismia edellyttäviä ja rajallisen elonkehän sietokykyä rasittavia. Tästä meitä ei juurikaan arkielämässä muistuteta, vaan päinvastoin markkinamainonnan keinoin yllykkeitä kuluttamiseen pidetään kasvumoodissa. Ja siunaillaan heikkenevän talouskasvun lähitulevia vaikutuksia nykyiseen ylikulutuselämään. Kulutukseen houkutellaan kohtuuden ylittävällä mainonnalla, ja jopa vedotaan sen tarpeellisuuteen, että ’talous jaksaisi kasvaa’. Työllisyyskin kun on siitä seurannainen. Mutta mihin määrään asti rajallisen maapallon sieto sallii nykyisen kaltaisen menon – ja siihen olennaisesti kiinnittyvän jatkuvan väestönkasvun? Tähän kysymykseen ei reaalisesti ole vastattu, vain hypoteettisia arvioita on esitetty. Hyvä niinkin.
Kysymys talousmallista on ensisijainen. Tulevaisuutta kohti edettäessä taloudella pitää olla yhteisesti asetetut reunaehdot hiilipäästöisen energian käytölle yhtälailla tuotantoyksiköille kuin kuluttajille, mihin myös julkisen toiminnan piiri sisältyy. Raaka-aineiden ja luonnonvarojen käyttö on myös yhteisen sääntelyn asia. Kumpaakaan ei voi jättää markkinoiden allokointivaikutusten varaan. Uskoon teknologian pelastavasta roolista ei voi jättäytyä. Hiili- ja luontojalanjäljen mittareita täytyy käyttää sekä instituutioiden että kuluttajien toiminnan ohjauksessa. Kuluttajien valinnan varaan ongelmien jättäminen on kuin uneen tuudittautumista. Päästöjen ilmaisantia ja korvauskeinottelua ei pidä sallia eikä päästökauppaa saa pitää ensisijaisena teollisuuden energiankäytön ohjaustapana, vaan konkreettisia CO2 -määriä ja niiden vähennystavoitteita. Kun jo on ylitetty ilmaston lämpenemisen 1,5 asteen raja, on oltava ohjelma ekologisille korjausinvestoinneille samoin kuin ilmastonmuutoksen aiheuttamien häiriöiden, haittojen ja tuhojen varalle. Kaikki tämä korostaa julkisen vallan roolia ja valtiollisia ohjelmia toimenpiteineen.
Ilmastokriisin hallinta vaatii tiedeperusteisia toimintaohjelmia. Niitä tarvitaan niin luonnontieteellisten ilmiöiden kuin markkinamekanismien vaikutusten ja myös julkisten toimintaohjelmien, vaikutusten ja tavoitteiden mitoituksen perustana ja seurannassa. Tarvitaan tutkimusta tapahtumassa olevan muutoksen seurantaan ja ongelmien tunnistamiseen, kuten myös ohjelmallisten toimien vaikutusten näkyväksi tekemiseen. Erityisenä huolenaiheena tulee olla yhteiskunnan toimivuus, demokratia, sosioekonominen tila ja hyvinvointipalvelujen säilyminen.
Ilmastokriisin torjuntaa varten on luotava rahoitusohjelma ja riittävät pääomat. Ilmastokriisin kohtaaminen vaatii yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteuttamista. Ylikulutuksen paras estotapa on kaikkien yhtäläinen progressiivinen verotus. Myös pääomaa ja varallisuutta tulee verottaa samoin perustein.
Kuinka tehdään välttämättömyydestä hyve? Kansallisella tasolla vaatimus asettuu politiikan kentälle. Siellä vaikuttavimmat ovat kannatukseltaan vahvimmat puolueet. Ratkaisevaa on, mikä poliittinen puolue tai ryhmittymä ottaa ylikulutuksesta irtautumiseen johdattamisesta vastuun! Vielä ei ole selkeästi otettu kantaa ylikulutuksen rajoittamiseksi, vaikka vuotuisen ’elonkehän sietokulutuksen’ raja ylitetään Suomessa jo vuoden alkukuukausina. Kulutusmaterialismille vaihtoehtoiset, elämää rikastuttavat ohjelmatarjonnat esiintyvät vain pieninä sytykkeinä, joiden kantavuus ei riitä nykymenon kohtuuttoman mainonnan ja kulutusmallin korvaavaksi johdatukseksi ja sisällöksi. Kuin kohti vuorenseinää, lähes pidäkkeettömästi, vielä edetään, vaikka julkisuudessa meille kansalaisille muutakin halutaan uskotella.
Sosialidemokraateilla on ajallisesti verrattoman hyvä tulostaulu talouden ja ympäristöteemojen käsittelyyn osana vaikuttavia yhteiskunnallisia valintoja ja ratkaisuja. Esimerkiksi sopii Operaatio Ympäristöministeriö, minkä taustoitusta puolue teki jo 1960-luvulla. Nyt on aika seuraavalle vahvalle ja vaikuttavalle vaiheelle: vaikutetaan siihen, että Suomessa ympäristöön vaikuttavat keskeiset ratkaisut saatetaan sellaiseen kuosiin, että niiden mukaisesti edettäessä myös jälkipolvet voivat luottavaisesti suunnata ponnistelunsa arkielämän tarpeisiin ilman kasvavaa huolta elinpiirin säilymisestä elinkelpoisena.
Pirkanmaan Sosialidemokraatit ry – Hakametsän Sosialidemokraatit ry esittää, että
Sosialidemokraattinen puolue ottaa ilmastomuutoksen torjunnassa johtajuutta. Puolue kokoaa asiantuntijajoukon analysoimaan tilanteen ja raportoimaan ehdotukset yhteiskuntapolitiikan linjauksiksi ja ohjelmoitujen ratkaisujen perustaksi.