Puoluekokous ei yhdy aloitteeseen.
Aloitteessa nostetaan esiin todellinen ja vakava ongelma: palkattoman työn ja erilaisten työllistämis- ja aktivointitoimien väärinkäyttö tilanteissa, joissa niiden avulla korvataan aitoja työsuhteita. Puoluehallitus jakaa huolen siitä, että palkatonta toimintaa ei saa käyttää työehtojen polkemiseen, kilpailun vääristämiseen tai heikossa asemassa olevien ihmisten hyväksikäyttöön.
Kuntouttava työtoiminta ja muut vastaavat toimet eivät ole työsuhteita, vaan sosiaali- ja kuntoutuspalveluja, joiden tavoitteena on työ- ja toimintakyvyn vahvistaminen. Näitä tarvitaan osalle ihmisistä, mutta on samalla varmistettava, ettei niitä käytetä väärin eikä niillä korvata palkkatyötä. Keskeistä on valvonnan vahvistaminen, selkeät rajaukset sekä polut palkkatyöhön silloin, kun se on mahdollista.
Anita Hellman, Helsingin Sosialidemokraatit-Helsingfors Socialdemokrater ry – Kuljetusalan Demarit ry, Taru Reinikainen, Helsinginniemen Sosialidemokraatit ry, Serveh Khalili,Tikkurilan Työväenyhdistys ry, Antti Malste, Eurooppademarit-Tähti ry, Janne Ronkainen, Pohjois-Helsingin Sosialidemokraatit ry, Antti Aarnio, Keski-Espoon Sosialidemokraatit ry, Maria Mäkynen, Lahden Sos.-dem. Työväenyhdistys ry, Joni Vainikainen, Suur-Leppävaaran Demarit ry, Petteri Oksa, Tölö Unga Socialister ry, Jyrki Suihkonen, Yhteiskuntapoliittinen sos.-dem.yhdistys ry, Karri Lybeck, Pohjois-Helsingin Sosialidemokraatit ry, Henrik Haapajärvi, Suur-Leppävaaran Demarit ry
Työttömyyden ollessa nykyisellä tasolla puhutaan paljon erilaisista aktivointitoimenpiteistä, on työkokeilua, kuntouttavaa työtoimintaa, harjoittelua. Uusia muotoja tällaiseen toimintaan ideoidaan ahkerasti. Yhdistävä tekijä näille kaikille on se, että tehtävästä työstä ei makseta palkkaa vaan ainoastaan minimaallinen kulukorvaus, jos sitäkään.
Kyseessä on siis palkaton työ. Epäsuora tulonsiirto valtiolta työnantajille. Työnantajat käyttävät näitä tukimuotoja sumeilematta hyväksi. Palkattomalla työllä pyöritetään tuottavaa yritystoimintaa ja korvataan oikeita työsuhteita, siivotaan tilastoja. Moni työtön kulkee kokeilusta ja harjoittelusta toiseen, aina houkuttimena mahdollisuus saada vakityö. Kuitenkin vain pieni osa heistä saa pidemmän työsuhteen josta maksetaan oikeaa palkkaa, ei vain nimellistä kulukorvausta per päivä.
Voidaan vain kuvitella sitä työttömän pettymystä, joka seuraa kolmannen tai neljännen työkokeilun päättyessä, ei vakituiseen, palkalliseen työsuhteeseen, vaan lämpimään kädenpuristukseen. Kun sinut ohjataan ovesta ulos, otetaan toinen kokeilija saman tien sisään ja tätä jatketaan ilman, että työnantajalla on mitään velvollisuutta perustella toimintaansa tai sitä, miksi kohdallasi kokeilu, harjoittelu tai sopeuttava työtoiminta ei johtanut työllistymiseen.
Ei ole kenenkään etu, että palkattomalla työllä korvataan oikeita työpaikkoja, joista maksetaan oikeaa palkkaa. Tämä ei ainoastaan työnhakijan edun vastaista, vaan vääristää myös kilpailua. Usein puhutaan reilusta kilpailusta, mutta millaiset mahdollisuudet on kilpailussa pärjätä yrityksellä, joka maksaa työntekijöilleen työehtosopimuksen mukaista palkkaa, jos samalla kilpailija pyörittää toimintaansa ilmaisella työvoimalla.
Meidän pitää sanoa ei tälle heikossa asemassa olevien hyväksikäytölle, jonka ainoana motiivina tuntuu olevan vain ja ainoastaan ahneus. Meidän tulee muistaa, että me olemme kaikki samassa veneessä, terveen ja kehityskelpoisen yrityksen, yhteisön, kaupungin tai kunnan menestys ja toiminta ei voi hyvinvointivaltiossa perustua ilmaisen työvoiman jatkuvaan käyttöön.
Kuntien velvollisuus on järjestää työtoimintaa. Siinä ihmisille tarjotaan mahdollisuus osallistua työelämään palkatta, ilman työsuhdetta. Työtoimintaa järjestetään yrityksissä, esimerkiksi työkeskuksissa ja osa työtoimintaan osallistuvista sijoitetaan tavallisille työpaikoille, tavallisiin työtehtäviin niin kutsuttuun avotyöhön.
Se, mikä tästä työtoiminnasta tekee kyseenalaista ja epäoikeudenmukaista, on vaihtoehdottomuus. Palkaton työtoiminta on lähes ainoa vaihtoehto esimerkiksi kehitysvammaisille ihmisille osallistua ”työelämään” ja kokea samankaltaisuutta muiden ihmisten kanssa.
Pitkäaikaistyöttömille kuntouttava työtoiminta harvoin tuo pysyvää työpaikkaa.
Anita Hellman, Helsingin Sosialidemokraatit-Helsingfors Socialdemokrater ry – Kuljetusalan Demarit ry, Taru Reinikainen, Helsinginniemen Sosialidemokraatit ry, Serveh Khalili,Tikkurilan Työväenyhdistys ry, Antti Malste, Eurooppademarit-Tähti ry, Janne Ronkainen, Pohjois-Helsingin Sosialidemokraatit ry, Antti Aarnio, Keski-Espoon Sosialidemokraatit ry, Maria Mäkynen, Lahden Sos.-dem. Työväenyhdistys ry, Joni Vainikainen, Suur-Leppävaaran Demarit ry, Petteri Oksa, Tölö Unga Socialister ry, Jyrki Suihkonen, Yhteiskuntapoliittinen sos.-dem.yhdistys ry, Karri Lybeck, Pohjois-Helsingin Sosialidemokraatit ry, Henrik Haapajärvi, Suur-Leppävaaran Demarit ry esittävät, että
puoluekokous velvoittaa SDP:n lopettamaan palkattoman työtoiminnan. 2025-luvulla ei voi olla toimintaa, joka käytännössä on vuosikausien kierre palkattomassa ei-työsuhteisessa työssä. Vaikeasti työllistyvien ryhmiä kuten vammaisia ja pitkäaikaistyöttömien työllistymistä voidaan tukea muilla tavoilla, palkaton työ ei ole tukimuoto.