Puoluekokous ei yhdy aloitteeseen.
Aloitteessa esitetään perustelu huoli julkisen talouden saattamisesta kestävälle pohjalle ja velkaantumisen saamiseksi hallintaan. SDP on myös lähes kaikkien muiden eduskuntapuolueiden tavoin sitoutunut finanssipoliittiseen sopimukseen niin kutsuttuun velkajarruun, jolla julkisen talouden hoidolla luodaan yhteisesti pitkän aikavälin polku velkaantumisen saamiseksi hallintaan.
Lyhyellä aikataululla EU:n säännöt ja Suomen joutuminen liiallisen alijäämän menettelyyn ohjaavat Suomen julkisen talouden hoitoa konkreettisemmin. Tähän ovat kaikki eduskuntapuolueet sitoutuneet.
Aloitteessa esitetään, että SDP:n tulisi omassa talouspolitiikassa pidättäytyä ansiotuloveron alennuksista, kunnes talouskasvu on käynnistynyt ja työttömyys kasvaa. Jotta julkinen talous saadaan kestävästi hallintaan, tarvitaan talouskasvun käynnistymistä, mutta sopeutustoimilta ja veronkorotuksiltaan emme voi välttyä. Ilman kasvua on vaarana, että juutumme pitkäaikaiseen leikkausten ja kurjistamisen kierteeseen, mikä myös syö pitkän aikavälin talouskasvun eväitä.
Suomen talouskasvun suurin este tällä hetkellä on kuluttajien luottamuksen heikentyminen ja sen myötä kotimarkkinoiden surkea tila. Tätä hallituksen leikkaukset pienituloisilta ja työmarkkinoiden sanelupolitiikka on vain pahentanut. Tarvitaan siis luottamuksen rakentamista, jotta kasvu saadaan käyntiin.
Kiristynyt julkisen talouden tilanne ei mahdollista merkittäviä julkisia toimia ja tästä syystä SDP on pitkään esittänyt, että pienituloisten ostovoimaa ja talousluottamusta voitaisiin vahvistaa suuntaamalla veronkevennykset pieni- ja keskituloisille, jolloin lisääntynyt ostovoima suuntautuisi suoraan kotimarkkinoille. Tästä hyötyisivät ennen kaikkea kotimarkkinoilla toimivat kaupat ja palveluyritykset ja niiden kautta myös työllisyys vahvistuisi.
SDP ei sen sijaan kannata nykyisen hallituksen suurituloisille räätälöimiä ja julkiselle taloudelle kalliita veronkevennyksiä, joiden vaikutus työllisyyteen on kyseenalainen ja jotka eivät suurella todennäköisyydellä tulisi maksamaan itseään takaisin. Ansiotulojen veronkevennykset on syytä edelleen pitää mukana talouspolitiikan keinovalikoimassa, mutta ne tulee kohdentaa oikeudenmukaisemmin kasvu ja luottamusta vahvistamaan.
Helsingin Sosialidemokraatit-Helsingfors Socialdemokrater ry – Malmin Sosialidemokraatit ry
Oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen hyvinvointivaltio on sosiaalidemokraattisen ajatusmaailman ydintä. Hyvinvointivaltion toiminta edellyttää riittävää rahoitusta, jotta kansalaisille pystytään tarjoamaan asianmukaiset sivistykseen, terveyteen ja toimeentuloon liittyvät palvelut . Valtaosa suomalaisista maksaakin mielellään veroja hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi.
Orpon hallitus on vaarantanut hyvinvointivaltion rahoituksen alentamalla muun muassa yhteisöveroa ja suurituloisten verotusta. Hyvinvointivaltion rahoituksen leikkaamisen vuoksi pieni- ja keskituloisille toteutetun, ainoastaan noin 10 euron kuukausittaisen ansiotuloveronalennuksen hyödyt eivät riitä kattamaan arvonlisäveron noston, julkisten palvelujen hinnankorotusten ja julkisiin palveluihin kohdistuvien leikkausten aiheuttamaa tulonmenetystä. Orpon hallituksen tekemä tuloveroalennus onkin pieni- ja keskituloisten kohdalla negatiivinen eli realistisesti käytettävissä olevat tulot pienenevät. Myös valtion verokertymä pienenee.
Hyvinvointivaltion turvaamisen tulee olla sosialidemokraattisessa politiikassa keskeisessä asemassa. Ansiotuloveroalennukset eivät ole tässä taloudellisessa tilanteessa järkevä tapa parantaa pieni- ja keskituloisten asemaa.
Merkittävä osa ansiotuloveronmaksajista on pieni- ja keskituloisia, joten reaalista ostovoimaa parantava ansiotuloveroalennus merkitsee selkeää pienennystä valtion tulokertymään. Ansiotuloveron alentamiseen kannattaakin ryhtyä ainoastaan tilanteissa, joissa hyvinvointivaltion rahoituspohjan ei siitä kärsi.
Merkittävä osa suomalaisista ansaitsee alle 55 000 € vuodessa. Jotta veronalennuksella olisi merkitystä näiden suomalaisten arjessa, tulisi kuukausittaisen veronalennuksen olla vähintään 100 € eli 1 200 € vuodessa. Alle 55 000 € vuodessa ansaitsevien tuloveronalennus tarkoittaisi noin 1,8 miljardin euron1 pienennystä valtion vuosittaiseen verokertymään. Tähän 1,8 miljardin verotulojen leikkaukseen ei sisälly yli 55 000 € ansaitseville kohdistuvaa tuloveroalennusta. Mikäli samansuuruinen alennus kohdistuisi kaikkiin tuloryhmiin, niin valtion verotulot pienenisivät vuosittain noin 2,6 miljardia.
Seuraavan hallituskauden aikana tulee EU-sääntöjen mukaan sopeuttaa taloutta noin 10 miljardia euroa, mikäli bruttokansantuotteen kasvu on 1,6 %. Mikäli talouskasvu on esimerkiksi prosentin pienempi, niin sopetustarve on runsaat 18 miljardia. Kuluvan vuoden syyskuun loppuun mennessä bruttokansantuote on pienentynyt. Velkaantuneisuuden edellyttämän sopeutustarpeen lisäksi on huomioitava puolustusmenojen kasvu, joka on noin 3 miljardia euroa vuoteen 2029 mennessä.
Edellä mainittujen sopeutustarpeiden lisäksi keskituloisille kohdistetun veronkevennys pienentää vuosittaista valtion tulokertymää 1,8 miljardia, ja mikäli vastaava veronalennus kohdistetaan kaikkiin tuloluokkiin, niin vuosittainen sopeutustarve kasvaisi 2,6 miljardilla eli yhteensä minimissään 15,6 miljardia.
Helsingin Sosialidemokraatit-Helsingfors Socialdemokrater ry – Malmin Sosialidemokraatit ry esittää, että
hyvinvointivaltion toiminnan mahdollistamaksi riittävä rahoituspohja on turvattava. Politiikkatoimena ansiotuloveron alennuksista on luovuttava, kunnes talouskasvu käynnistyy ja työttömyys pienenee merkittävästi. Tällöin saavutamme tilanteen, jolloin valtionvelan kasvu taittuu eikä miljardien vuosittaisia sopeutuksia tarvitse enää tehdä.