Puoluekokous yhtyy aloitteiden tavoitteeseen parantaa omaishoitajien asemaa määrätietoisesti.
Puoluekokous yhtyy aloitteiden tavoitteeseen parantaa omaishoitajien asemaa määrätietoisesti.
Puoluekokous yhtyy aloitteiden tavoitteeseen parantaa omaishoitajien asemaa määrätietoisesti.
Aloitteissa esitetään, että puolue ryhtyy toimiin omaishoidontukea koskevan lainsäädännön uudistamiseksi hallituskaudella 2023–2026 (aloite 63) sekä työssäkäyvien omaishoitajien aseman edistämiseksi Omaishoitajaliiton (2023) esittämällä tavalla (aloite 64).
SDP pitää tärkeänä sitä, että omaishoito nähdään hyvinvointivaltiomme lisäresurssina, ei kustannuseränä. Vaaliohjelmassa 2023 esitimme omaishoitajien jaksamisen tukemista tarjoamalla esimerkiksi maksuttomia tukipalveluita ja perhehoitoa vapaiden mahdollistamiseksi. Edellytimme omaishoitajille vahvempaa oikeutta saada solmittua omaishoitosopimus ja toistimme pitkäaikaisen näkemyksemme siitä, että omaishoidontuen saamisen kriteerien ja toimeenpanon tulee olla yhdenvertaiset koko maassa. Lisäksi painotimme omaishoidon ja ansiotyön yhteensovittamisen parantamista edelleen.
Hoidettavalle ja omaishoitajalle annettavat heidän tarpeitaan vastaavat sosiaali- ja terveyspalvelut ovat keskeinen osa omaishoidon tukemista. Pääministeri Marinin hallituskaudella painopisteenä oli nimenomaan omaishoitoa tukevien palvelujen parantaminen. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus –ohjelmassa on erikseen linjattu keskeisiksi omaishoidon kehittämiskohteiksi jo aiemmilla hallituskausilla kehitettyjen hyvien käytäntöjen ottaminen käyttöön entistä laajemmin, omaishoitajien sijaistusvaihtoehtojen monipuolistaminen, tuen asiakas- ja perhelähtöisyys, palvelukokonaisuudet, joihin sisällytetään ennakoiva ja varhainen tuki, toimintakyvyn ylläpitäminen ja kuntoutus sekä tarvittaessa moniammatillista yhteistyötä haasteellisten tilanteiden ratkaisemiseksi. Tärkeää on myös varmistaa kaikille omaishoitoperheille omatyöntekijän tuki ja mahdollisuus saada matalan kynnyksen neuvontaa ja ohjausta. Lakiin viime hallituskaudella lisätyt omaishoitajan valmennus, koulutus sekä terveyttä ja jaksamista edistävät hyvinvointi- ja terveystarkastukset on otettava kattavasti käyttöön koko maassa.
Marinin hallituskaudella omaishoitoa on kehitetty myös osana kotiin vietäviä palveluita ym. koskevia lainsäädäntömuutoksia.
Vuoden 2023 alussa vastuu omaishoidon tuen järjestämisestä on siirtynyt kunnilta hyvinvointialueille. Hyvinvointialueella on oltava yhtenäiset omaishoidon tuen myöntämisperusteet ja hoitopalkkiot. Sote-uudistus lisää siten merkittävästi eri puolilla maata asuvien omaishoitajien yhdenvertaisuutta. Kun kriteerejä yhtenäistetään, hyvinvointialueiden on tärkeää huolehtia siitä, etteivät niiden päättämät tuen kriteerit heikennä omaishoidon tuen saatavuutta. Omaishoidon asemaa palvelurakenteessa ja tukemista on tarpeen linjata myös hyvinvointialueen palvelustrategian laatimisen yhteydessä.
Omaishoidon tuesta annetussa laissa asetettuja vähimmäispalkkioita koskevia säännöksiä on noudatettava koko maassa. Hyvinvointialueet voivat kuitenkin itse tehdä linjaukset omaishoidon tuen roolista hyvinvointialueen palvelujen kokonaisuudessa ja päättää tuen yksityiskohtaisista myöntämisperusteista. Hyvinvointialueet voivat esimerkiksi myöntää vähimmäispalkkioita suurempia palkkioita tai panostaa omaishoitajia tukeviin palveluihin.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on vuonna 2022 laatinut ehdotuksen omaishoidon tuen kansallisiksi myöntämisperusteiksi. Ehdotuksen mukaan sopimusomaishoidosta maksettavaan palkkioon tulisi kolme luokkaa sen mukaisesti, kuinka sitovaa hoito on. Ehdotus nostaisi omaishoidon tuen menoja noin 100–130 miljoonalla eurolla, lisäksi kustannuksia syntyisi hyvinvointialuekohtaisen kevyen tuen luokan perustamisesta, ylimmän luokan lisävapaavuorokaudesta sekä myöntämisperusteiden arvioinnista syntyvästä ylimääräisestä työstä.
Puoluehallituksen mielestä verovapaus ei ole ensisijainen omaishoidon kehittämiskeino, koska sen vaikutus pienituloisten arkeen on arvioitu hyvin vähäiseksi verrattuna muihin tapoihin kehittää tukea. STM:n työryhmä tarkasteli vuonna 2014 omaishoidontuen verovapautta ja arvioi tukien tasokorotuksen olevan parempi ratkaisu kuin käytännössä suurituloisia omaishoitajia hyödyttävä verovapaus.
Työssäkäyvien omaishoitajien aseman edistämistä koskevassa aloitteessa esitetään useita muutoksia, joista on jatkettava keskustelua ja edettävä valmisteluun. Lainsäädäntöä ja työelämän käytäntöjä on kehitettävä paremmin joustamaan erilaisiin omaishoitotilanteisiin ja ansiotyön, omaishoitajuuden ja sosiaaliturvan yhdistämisen on oltava toimivaa. Nykyisin lailla turvattua mahdollisuutta 5 päivän vapaaseen tulisi kehittää pidempiin ajanjaksoihin tai lyhennettyyn työaikaan sekä niin, että omaishoitovapaan määrittelyssä huomioitaisiin tosiasialliset omaishoitotilanteet. Vapaan ajalta maksettavan korvauksen valmistelussa myös työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskisen STM:n toimeksiannosta tekemää selvitystä saattohoidon ajalta maksettavan etuuden tarpeesta ja sisällöstä (STM 2023:2) on hyödynnettävä.
Työelämää koskevien muutosten osalta korostamme kolmikantaisen valmistelun tärkeyttä. Pidämme myös tärkeänä, että voimassa olevan lain mukainen viiden työpäivän pituinen vapaa tunnetaan paremmin ja työnantaja myös aktiivisemmin tarjoaisi lain mukaista mahdollisuutta työntekijöille omaisen hoitamiseksi. Työnantajan myönteinen suhtautuminen vapaaseen myös lisää työntekijän jaksamista.
Hämeenlinnan Työväenyhdistys r.y.
Omaishoito on moninkertaisesti edullisempaa kuin vastaavan tasoinen hoito jollain muulla tavalla. Esimerkiksi tehostettu palveluasuminen on yli viisi kertaa kalliimpaa kuin omaishoito, kun otetaan huomioon omaishoidon keskimääräinen palkkio, omaishoitajan kolme vapaapäivää ja hoidettavan henkilön tehostetussa palveluasumisessa hoito omaishoitajan vapaan aikana.
Omaishoidontukea on kehitettävä ja kansallinen yhdenvertaisuus pitää varmistaa. Tavoitteena on oltava omaishoidon tuen yhdenvertainen saatavuus sekä riittävät, saavutettavat ja laadukkaat palvelut. Omaishoidon tukea koskeva lainsäädäntö on uudistettava seuraavalla hallituskaudella 2023–2026. Lainsäädäntö varmistaa omaishoitolain yhdenmukaisen omaishoidon palkkiot ja palvelut hyvinvointialueilla ja Helsingissä. Omaishoidonpalkkioita on korotettava riittävästi ja palkkion tulisi olla etuoikeutettua tuloa suhteessa muihin etuuksiin.
Omaishoitajat tarvitsevat hoivatakuun, joka takaa tarkoituksenmukaiset palvelut läheisen hoitoon ja omaishoitajan hyvinvointiin. Lisäksi tulee arvioida mahdollisuudet keventää omaishoitajan tulojen verotusta. Omaishoitajille myönteiset verotusratkaisut tulisi huomioida, esimerkiksi samankaltainen omaishoitotulovähennys kuin eläketulovähennys. Työikäisten omaishoitajien aseman vahvistamista on edistettävä sekä omaishoidon ja ansiotyön yhteensovittaminen tehtävä helpommaksi. Tavoitteena on oltava työssäkäynnin joustavuus ja mahdollisten taloudellisten riskien pienentyminen omaishoitoon ryhtyville ansiotyössä käyville henkilöille yhdenvertaisesti työtehtävästä, toimialasta tai työnantajasta riippumatta.
Hämeenlinnan Työväenyhdistys r.y. esittää, että
puoluekokous velvoittaa puolueen ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin omaishoidontukea koskevan lainsäädännön uudistamiseksi hallituskaudella 2023–2026.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 84
Espoon sosiaalidemokraattinen yhdistys ry
Taustaa ja tarve muutokselle
Omaishoidolla tarkoitetaan vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön hoitamista omaisen tai muun läheisen henkilön avulla. Omaishoidon tuki on kokonaisuus, joka muodostuu hoidettavalle annettavista tarvittavista palveluista sekä hoitajalle annettavasta hoitopalkkiosta, vapaasta ja omaishoitoa tukevista palveluista. Se on harkinnanvarainen sosiaalipalvelu, jota hyvinvointialue järjestää sitä varten varaamiensa määrärahojen rajoissa. (STM, 2023).
Nykyinen palvelujärjestelmä vastaa riittämättömästi erityisesti perheiden ja työelämän tarpeisiin omaishoitoon liittyvissä kysymyksissä. Läheisten hoidosta aiheutuu kohtuuttomia ansiotulonmenetyksiä ja köyhtymistä, mikä kasautuu erityisesti naisille. Sekä omais- että läheishoitajien työssäkäynti on myös kansantaloudellisesti kannattavaa. Hoivajärjestelmämme sortuu, jos omaishoitajista ei pidetä huolta (Omaishoitajaliitto, 2023). Omaishoitajien arkeen liittyy monia tilanteista, joissa tuki on riittämätöntä tai hyvälle hoivaratkaisulle ei löydy palvelurakenteesta mahdollistavaa hoivan muotoa.
Työssäkäyvä omaishoitaja on ilmiönä varsin laaja. Tutkimustietoa on toistaiseksi niukalti. Työterveyslaitoksen ”Työ ja terveys 2012”- kyselyssä 28 % ilmoitti työn ohella huolehtivansa henkilöstä, joka tarvitsee apua vamman, sairauden tai korkean iän vuoksi. Tavallisimmin hoidettava on oma tai puolison vanhempi, mutta yhtä hyvin kyseessä voi olla erityistä hoitoa tarvitseva lapsi tai sairauden vuoksi tukea tarvitseva puoliso. Suomen väestö ikääntyy voimakkaasti, joten ikääntyneiden hoivan tarve tulee lisääntymään, vaikka ikäihmisten terveys onkin keskimäärin parempi kuin aiemmin. (Mustakallio et. al, 2017).
Omaishoidon jakaminen useamman läheisen kesken olisi inhimillinen vaihtoehto monelle hoivan tarpeessa olevalle, ja vähentäisi esim. laitoshoidon käyttöä vuorohoidon järjestämisessä. Laajennetun perheen ja muun lähipiirin osallistuminen hoivatyöhön työelämän joustoa lisäämällä olisi paitsi hyvinvointia myös taloudellista kestävyyttä tukeva vaihtoehto. VanAershot, Eskola & Aaltonen (2021) ovat tutkineet muistisairaiden ja puoliso-omaishoitajien kokemuksia tuen riittämättömyydestä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että monelle omaishoitajalle ja hoidettavalle vuorohoidon toteuttaminen vuorohoitopaikoissa ei ole heille mielekäs vaihtoehto. Esimerkin ulkopuolelle jää monia muitakin tilanteita, joissa työssä käyvän läheisen/ omaisen osallistumismahdollisuuksia tulee rakenteellisilla muutoksilla parantaa.
Ratkaisuvaihtoehtoja
Omaishoitajaliitto (2023) on esityksessään ”Työikäisten omaishoitajien tukeminen ja omaishoidon kehittäminen – Omaishoitajaliiton ehdotukset hallitusohjelmaan 2023–2026” esittänyt lakimuutoksia, joiden avulla voidaan parantaa työssä käyvän omaishoitajan asemaa. Näistä muutokset 1-3 voisivat edesauttaa laajennetun perheen tai muun merkittävän läheisen osallistumista hoivaa tarvitsevan henkilön hoitoon.
a) Omaishoitovapaassa omaishoitajien ja läheisten piiri on määritelty kapeammaksi kuin TSL 4:7a§ kohdassa, Poissaolo perheenjäsenen tai muun läheisen hoitamiseksi, tai laissa omaishoidon tuesta 2 §. Omaishoitovapaassa määrittely rajautuu avun tai tuen tarjoamiseksi omaiselle tai työntekijän kanssa samassa taloudessa asuvalle läheiselle, mutta apua ja tukea annetaan usein myös oman talouden ulkopuolelle esimerkiksi sisaruksille tai appivanhemmille. Heidän hoitamiseensa ei saa omaishoitovapaata. Määrittelyä tulee laajentaa ottamaan huomioon tosiasialliset omaishoitotilanteet ja määrittelyn tulee olla linjassa TSL 4:7a§ kanssa.
b) Omaishoitovapaa on korvauksetonta ja sitä saa korkeintaan viisi työpäivää kalenterivuodessa. Omaishoitovapaan käyttäjistä valtaosa tullee olemaan naisia (Ruotsissa läheishoitovapaan käyttäjistä 70–72 prosenttia). Vaikutukset kohdistuvat matalapalkka-alojen (nais)työntekijöihin, sillä korkean tulotason (mies)työntekijöillä joustot toimivat yleensä paremmin. Useat selvitykset (Shemeikka ym./VNK selvitys- ja tutkimustoiminta 2017, STM selvitysraportti Kalliomaa-Puha 2018, Saaren työryhmä/VNK 2018) ovat esittäneet yhdenvertaisuuden edistämiseksi ”Ruotsin mallin” mukaista omaishoitovapaata maksimissaan 100 päivää, joka sisältäisi korvauksen. Myös Saattohoitotyöryhmä painotti korvattua saattohoitovapaata ja sellaisen valmistelutyötä (STM:n julkaisuja ja muistiota 2021:23). Lisäksi Omaishoitajaliiton Taloustutkimuksella teettämässä kyselytutkimuksessa omaishoidon järjestelyistä työnantajille lähes 2/3 yrityksistä haluaisi omaishoitovapaisiin Kela-korvauksen (Omaishoitajaliitto 2021).
Voimassa oleva laki, määritelmä ketä voi hoitaa omaishoitovapaalla, TSL 4:7b §
…omaiselle tai työntekijän kanssa samassa taloudessa asuvalle läheiselle…, Omaisella tarkoitetaan työntekijän lasta, vanhempaa, avio- ja avopuolisoa sekä työntekijän kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa olevaa.
Muutosehdotus Jos työntekijän poissaolo on tarpeen hänen perheenjäsenensä tai muun hänelle läheisen henkilön…
Määritelmä olisi siis sama kuin TSL 4:7a §.
Voimassa oleva laki, omaishoitovapaan kesto ja korvauksellisuus, TSL 4:7b § Työntekijällä on kalenterivuoden aikana oikeus saada enintään viisi työpäivää vapaata työstä… Työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa työntekijälle palkkaa. Omaishoitovapaan ajalta ei myöskään saa Kela-korvausta.
Muutosehdotus
Työntekijällä on kalenterivuoden aikana oikeus saada vähintään 10 työpäivää ja saattohoidossa vähintään 20 työpäivää vapaata työstä hänen perheenjäsenensä tai muun hänelle läheisen henkilön… Omaishoitorahaa maksettaisiin vähintään 10 työpäivältä ja saattohoidossa vähintään 20 työpäivältä hoidettavaa perheenjäsentä tai läheistä henkilöä kohden. Korvaustaso määräytyisi sairausvakuutuslain mukaisena erityishoitorahana.
Edellä mainitut muutosehdotukset edellyttävät muutoksia sairausvakuutuslain 10, 11, ja 12 lukuihin, koska erityishoitorahan saamisen edellytykset laajenisivat koskemaan nykyisestä alle 16- vuotiaan lapsen sairaanhoitoon tai kuntoutukseen liittyvistä tilanteista kaikkia vakuutettuja, joille aiheutuu ansionmenetystä tai työttömyysetuuden menetystä vakuutetun osallistumisesta hänen perheenjäsenensä tai muun hänelle läheisen henkilön erityistä hoitoa varten.
Voimassa oleva laki, SVL 10:1 §
Erityishoitoraha on tarkoitettu korvaamaan lyhytaikaista tai tilapäistä ansionmenetystä, joka aiheutuu vakuutetun osallistumisesta lapsensa sairaudesta tai vammasta johtuvaan hoitoon tai kuntoutukseen. Erityishoitorahaan on oikeus 2 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä vakuutetulla, joka hoitaa omaa tai aviopuolisonsa lasta, ottolasta tai muuta lasta, jota vakuutettu vanhemman tavoin tosiasiallisesti hoitaa. Aviopuolisoon rinnastetaan henkilö, jonka kanssa vakuutettu avioliittoa solmimatta jatkuvasti elää yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa. 1 TSL 4 luvun 7 b pykälän pidentämisen ja korvattavuuden muutosten yhteydessä tulee kokonaisuutena täsmentää pykälän 7 kaksi ensimmäistä momenttia ja kohta 7 a, jotta hoidettavan määritelmä on 7 a pykälän mukainen ja tarpeettomat muut tekstit poistetaan. Oikeus on 10 /20 omaishoitovapaaseen ja sen jälkeen työntekijä ja työnantaja voi neuvotella palkattomasta pidemmästä kestosta.
Muutosehdotus
Erityishoitoraha on tarkoitettu korvaamaan ansionmenetystä tai työttömyysturvan menetystä, joka aiheutuu vakuutetun osallistumisesta hänen perheenjäsenensä tai muun hänelle läheisen henkilön erityiseen hoitoon tai kuntoutukseen. Lisäksi tulisi selvittää erityishoitorahan keskinäinen suhde TSL 4 luvun 7 § ja 7 a §.
Lähteet:
Mustakallio, K. & Silfver-Kuhalampi, M. 2017. Työssäkäyvä omaishoitaja – opas omaishoitajalle, työnantajalle ja lähiesimiehelle. Espoon ja Kauniaisten omaishoitajat ry.
Työikäisten omaishoitajien tukeminen ja omaishoidon kehittäminen – Omaishoitajaliiton ehdotukset hallitusohjelmaan 2023–2026. Omaishoitajaliitto. 2023. https://omaishoitajat.fi/wp-content/uploads/2023/01/Lakimuutostarpeet-tyoikaisten-omaishoitajien-tukemiseenhallitusohelma-2023-2026.pdf. Luettu: 30.3.2023.
STM. 2023. Omaishoito. https://stm.fi/omaishoito. Luettu: 30.3.2023.
Van Aerschot, L., Eskola, P., & Aaltonen, M. (2021). Muistisairaiden ja puoliso-omaishoitajien kokemuksia tuen riittämättömyydestä.
Espoon sosiaalidemokraattinen yhdistys ry esittää, että
puolue ryhtyy toimiin työssäkäyvien omaishoitajien aseman edistämiseksi omaishoitajaliiton (2023) perustelutekstissä eriteltyjen muutosten mukaisesti.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 84