Puoluekokous ei yhdy aloitteeseen kotitalousvähennyksen muuttamisesta kotitalouskohtaiseksi etuudeksi. Puoluekokous pitää tärkeänä yksinasuvien parempaa huomioimista ja heidän oikeuksiensa parantamista. Puoluekokous ei kuitenkaan pidä kotitalousvähennyksen muuttamista kotitalouskohtaiseksi tarkoituksenmukaisena ratkaisuna tavoitteiden edistämiseksi.

Puoluekokous yhtyy aloitteeseen koskien selvitystä kotitalousvähennyksen kaltaisesta etuudesta pienituloisille. Puoluekokous katsoo, että verotukia uudistettaessa on olennaista huomioida niin julkisen talouden turvaaminen, oikeudenmukainen tulonjako kuin tuen tehokkuus suhteessa sen tavoitteeseen.

Puoluekokous ei yhdy aloitteeseen kotitalousvähennyksen muuttamisesta kotitalouskohtaiseksi etuudeksi. Puoluekokous pitää tärkeänä yksinasuvien parempaa huomioimista ja heidän oikeuksiensa parantamista. Puoluekokous ei kuitenkaan pidä kotitalousvähennyksen muuttamista kotitalouskohtaiseksi tarkoituksenmukaisena ratkaisuna tavoitteiden edistämiseksi.

Puoluekokous yhtyy aloitteeseen koskien selvitystä kotitalousvähennyksen kaltaisesta etuudesta pienituloisille. Puoluekokous katsoo, että verotukia uudistettaessa on olennaista huomioida niin julkisen talouden turvaaminen, oikeudenmukainen tulonjako kuin tuen tehokkuus suhteessa sen tavoitteeseen.

Suomen tuloverotus perustuu siihen, että verotuksen kohteena on yksilö eikä kotitalous. Puolisoiden yhteisverotuksesta siirryttiin henkilöiden erillisverotukseen Suomessa 1970-luvulla, jolloin sosialidemokraatit olivat keskeisessä roolissa muutoksen toteutuksessa. Tuolloin yksinasuvia oli nykyistä vähemmän ja syitä muutokseen olivatkin erityisesti sukupuolten tasa-arvon parantaminen ja työllisyysnäkökohdat. Perheverotus haittasi erityisesti naisten siirtymistä työelämään, kun vero saattoi pienistäkin tuloista nousta korkeaksi, jos puoliso oli töissä. Se saattoi muutenkin vaikuttaa puolisoiden itsenäiseen päätöksentekoon elämästään, sillä ihmisten talous ei välttämättä ole yhteinen, vaikka he asuvat yhdessä.

Myös kotitalousvähennys on ollut tämän yleisen periaatteen mukaisesti henkilökohtainen vuodesta 2001, jolloin se otettiin pysyvästi käyttöön. Kotitalousvähennys oli kuitenkin rajattu vain yhdelle samassa asunnossa asuvista puolisoista, kun sitä kokeiltiin 1990-luvulla. Tästä luovuttiin kokeilun jälkeen, sillä se nähtiin ongelmalliseksi muun muassa siksi, että Verohallinto ei voinut verotuksen yhteydessä selvittää samassa kotitaloudessa asuvia (ks. HE 140/2000 vp). Kotitalousvähennyksen pystyi joissain tilanteissa saamaan kaksi samassa asunnossa asuvaa, minkä vuoksi järjestelmä ei ollut reilu. Lisäksi se kohteli puolisoita eriarvoisesti tilanteissa, joissa heidän taloutensa ei ollut yhteinen.

Verohallinto ei edelleenkään pysty selvittämään samassa kotitaloudessa asuvia. Vähintään se vaatisi valvontaresurssien kasvattamista (ks. KKV 522/2022). Muutos voisi siksi johtaa väärinkäytösten lisääntymiseen. Ylipäänsä ihmisten todellisen asuinpaikan selvittäminen on vaikeaa, jos sen haluaa syystä tai toisesta salata. Esimerkiksi virallisen osoitteen voi ilmoittaa varsin joustavasti eri paikkoihin näin halutessaan.

Kuten aloitteessa tuodaan esiin, nykyisen kotitalousvähennyksen voi nähdä ongelmallisena esimerkiksi yksinasuvien näkökulmasta. Toisaalta muutos kotitalouskohtaisuuteen nostaisi esiin myös vastaavan tyyppisiä ongelmia perheellisten kannalta. Sen voisi esimerkiksi nähdä syrjintänä perheaseman perusteella. Siirtymisen kohti kotitalouskohtaista verotusta voi myös nähdä ongelmallisena tasa-arvon näkökulmasta. Kotitalousvähennyksen jakaminen samassa taloudessa asuvien kesken voisi aiheuttaa ristiriitoja erityisesti silloin, kun perheenjäsenten taloudet eivät olisi yhteisiä.

Nykyjärjestelmän muuttaminen johtaisi eräisiin muihin kysymyksiin, joiden tarkastelu vaatisi perusteellisempaa selvittämistä. Tällä hetkellä kotitalousvähennyksen voi saada myös muualla kuin kodissa tehdystä työstä. Sen voi saada esimerkiksi vapaa-ajan asunnolla, vanhempien asunnossa tai kuolinpesän asunnossa tehdystä työstä. Sitä kautta myös yksinasuvan kotitaloudessa tehdystä työstä voi joissain tilanteissa saada kotitalousvähennyksen kaksi tai useampi henkilö. Jos kotitalousvähennyksen rakennetta muutettaisiin, tulisi arvioida, miten näihin poikkeuksiin suhtauduttaisiin.

Lisäksi kyse on taloudellisista kysymyksistä. Jos kotitalousvähennys haluttaisiin muuttaa korkeammiksi yksinasuville siten, ettei muiden kotitalousvähennys laske, verotulot väistämättä laskisivat. Jos taas muutos haluttaisiin toteuttaa julkisen talouden näkökulmasta neutraalisti, olisi muiden kotitalousvähennystä alennettava.

Kotitalousvähennys on jo nyt valtiontaloudenkannalta merkittävä verotuki, jonka suuruudeksi valtiovarainministeriö arvioi 430 miljoonaa euroa vuonna 2023. Sekä SDP:n poliittisessa ohjelmassa että vuoden 2018 vero-ohjelmassa keskeiseksi tavoitteeksi on otettu tiiviit veropohjat. Se tarkoittaa, että verotukiin ja muihin veropohjan aukkoihin on syytä suhtautua varauksella, jos niiden hyödyt eivät ole ilmeisiä.

Valtaosa kotitalousvähennyksestä kohdistuu varsin suurituloisille, joilla on varaa ostaa palveluja kotiinsa. Jo nykyisellään kotitalousvähennyksen yläraja on suhteellisen korkea: 2 250 euroa ja energiaremonttien kohdalla 3 500 euroa vuodessa. Kun kotitalousvähennys on enintään 40 tai 60 prosenttia maksetusta työkorvauksesta, kotitalousvähennyksen enimmäismäärän saaminen edellyttää palvelujen ostamista lähes 6 000 eurolla vuodessa. Kotitalousvähennyksen muuttaminen kotitalouskohtaiseksi tarkoittaisi käytännössä tämän rajan korottamista yksinasuvien kohdalla. Se tarkoittaa, että kotitalousvähennyksen muuttaminen kotitalouskohtaiseksi painottuisi suurituloisiin enemmän kuin nykyinen henkilökohtainen kotitalousvähennys.

Edeltävistä syistä puoluehallitus ei pidä tarkoituksenmukaisena kotitalousvähennyksen muuttamista kotitalouskohtaisiksi ilman perusteellisempaa tarkastelua. Kotitalousvähennyksen keskeisenä epäkohtana voi kuitenkin nähdä sen, että se tukee enemmän suurituloisia, joilla on varaa ostaa palveluja ja tehdä asunnossaan remontteja. Kotitalousvähennyksen kohdentuminen suurituloisille on todettu myös tilastollisissa tutkimuksissa, joiden mukaan näyttää myös siltä, että kotitalousvähennys ei ole tehokas verotuki työllistämisen kannalta. (ks. esim. Harju, Jysmä, Koivisto & Kosonen 2021). Joissain tilanteissa kotitalousvähennys johtaa siihen, että valtio tukee huomattavasti sitä, että ihmiset kerryttävät asuntovarallisuuttaan.

Kuten aloitteessa todettiin, yksi ongelma liittyy siihen, ettei pienituloinen voi saada välttämättä kotitalousvähennystä lainkaan. Pienituloisimmat eivät maksa tuloveroa, josta vähennyksen voisi tehdä. Siksi SDP:n eduskuntaryhmä on aiemmin vaihtoehtobudjeteissaan ehdottanut kotitaloustukea, jossa pienituloinenkin voisi saada tuen esimerkiksi negatiivisen veron muodossa. Tämä voisi olla yksi mahdollinen ratkaisu, jota olisi syytä arvioida. Kotitalousvähennyksen laajentaminen pienituloisille ei kuitenkaan ratkaise keskeistä kysymystä siitä, että pienituloisilla ei ole usein laisinkaan varaa kalliisiin palveluihin. Siksi kotitalousvähennyksellä ei voi korvata hyvinvointivaltion palveluja ja etuuksia.

3 Kotitalousvähennys kotitalouskohtaiseksi

Suur-Leppävaaran Demarit

Suomessa on noin 1,3 miljoonaa yksinasuvaa ja kaikista kotitalouksista yli 40 prosenttia on yksinasuvia. Yksinasuvat on moninainen väestöryhmä, johon kuuluu monenlaisessa elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Suuresta määrästään huolimatta yksinasuvia ei vielä tunnisteta omana väestöryhmänään. Tästä seuraa se, että yksinasuvien oikeudet yhteiskunnassa eivät toteudu yhdenvertaisesti useamman hengen talouksiin verrattuna.

Nykyinen kotitalousvähennys kohtelee yksinasuvia ja useamman hengen kotitalouksia eriarvoisesti. Samaan aikaan kun yksinasuvissa on useamman hengen kotitalouksiin nähden enemmän pienituloisia ja köyhyysrajan alapuolella olevia ihmisiä, asumiseen ja remontoimiseen liittyvät kulut ovat heille täsmälleen yhtä suuret kuin useamman hengen talouksissa, joissa kotitalousvähennystä on mahdollisuus hakea henkilöperusteisesti. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että samankokoiseen asuntoon tehdystä samanlaisesta remontista yksinasuvalla on mahdollisuus vähentää verotuksessa vähemmän kuin useamman hengen taloudessa, vaikka yksinasuva maksaa koko kulut itse.

Suur-Leppävaaran Demarit ry esittää, että

kotitalousvähennys muutetaan kotitalouskohtaiseksi etuudeksi, jotta yksinasuvilla on yhdenvertainen mahdollisuus saada verovähennystä esimerkiksi asumiseen ja remontoimiseen liittyvissä kustannuksissa. Esitämme myös, että SDP selvittää miten kaikista pienituloisimmat voisivat hyödyntää kotitalousvähennyksen kaltaista etuutta silloin, kun verotettavat tulot jäävät niin pieneksi, että verovähennystä ei voida tehdä.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 11


Kommentoi

Tietosuoja