Puoluekokous yhtyy aloitteeseen pidemmän aikavälin tavoitteena.
Puoluekokous yhtyy aloitteeseen pidemmän aikavälin tavoitteena.
Puoluekokous yhtyy aloitteeseen pidemmän aikavälin tavoitteena.
Aloitteessa esitetään verotusoikeutta hyvinvointialueille. Puolueen linjan mukaan hyvinvointialueilla tulee olla pidemmän aikavälin tavoitteena parempi mahdollisuus päättää itse palveluista. Se edellyttää kestävää rahoitusmallia, joka turvaa riittävän rahoituksen, tekee alueista tilivelvollisia asukkailleen ja näin kannustaa tehokkaaseen toimintaan muun muassa palvelutuotannossa. Tutkimusten mukaan nämä tavoitteet toteutuisivat nykyistä paremmin, jos hyvinvointialueilla olisi verotusoikeus eli ne voisivat kerätä hyvinvointialueveroa.
Veron käyttöönotto pidemmän aikavälin tavoitteena on perusteltua, jotta nykyisten alueiden veropohjan erilaisuus, tästä johtuva massiivinen tasausjärjestelmä tai verokantojen suuri eriytyminen alueiden välillä, tulevat riittävällä tavalla huomioiduiksi. Vaadittu tasausjärjestelmä ja mahdollisen verokannan pienuus johtaisi siihen, että veronkin jälkeen riippuvuus valtionrahoituksesta ei siis juuri muuttuisi. Siksi nyt selvitetyillä malleilla ei ole voitu mennä eteenpäin.
Espoon Nuuksion Työväenyhdistys r.y.
Hyvinvointialueiden lakisääteisiin palveluihin käytetään vuosittain yli 20 miljardia euroa. Valtio rahoittaa palvelut lähes kokonaan. Asiakasmaksut kattavat menoista vain noin 7 % ja niistä noin puolet kertyy ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoidon ja erikoissairaanhoidon asiakasmaksuista. Sote-palvelujen kustannusten ennakoidaan kasvavan vuoteen 2030 mennessä 17 % eli yli kolme miljardia euroa vuodessa. Arvio on vuodelta 2020 eli ajalta ennen koronaa, hoitojonojen kärjistymistä ja palkkakustannusten kasvua.
Sotelainsäädäntöä koskevan hallituksen esityksen mukaan tärkein kannustin hyvinvointialueiden kustannusten hillintään on se, että vuodesta 2025 alkaen palvelutarve huomioidaan rahoituksessa vain 80-prosenttisesti. Tämä on kuitenkin vain tavoite, jonka saavuttaminen on epävarmaa. Hyvinvointialueita ”kannustaa” myös se, että ne joutuvat VM:n arviointimenettelyyn, jos niillä on rahoitusalijäämä kaksi kertaa kolmen peräkkäisen tilikauden aikana. Julkisella sektorilla tuottavuutta on vaikea mitata yksiselitteisesti. Tuottavuustavoitteilla ja erilaisilla mittareilla, tunnusluvuilla ja arviointikriteereillä on saatu vain rajallisia parannuksia. Vaarana on, että kannustimet heikentyvät, jos mittareita on paljon. Jos mittareita taas on vähän, vain niiden saavuttamiseen panostetaan.
Soteuudistuksen yksi tavoite on siirtää painopistettä ennaltaehkäisyyn, joka olisi paljon kustannustehokkaampaa kuin sairauksien hoito. Tulokset ovat tältä osin jääneet vähäisiksi etenkin, kun ennaltaehkäisy ei ole lakisääteistä. Soteuudistuksen rahoitusmallia on kritisoitu, koska vastuu on hajautettu eli valtio vastaa rahoituksesta ja hyvinvointialueet palvelujen järjestämisestä. Kaikki valtion rahoitus kannattaa käyttää eikä mikään kannusta säästämään, joten kustannukset nousevat. Lisärahoituksen osalta valtion on vaikea erottaa, johtuuko lisärahan tarve tehottomasta palvelutuotannosta vai todellisesta palvelutarpeesta, mikä johtaa löysään budjettikuriin. Hyvinvointialueen asukkaat eivät yhdistä valtiolle maksettavia veroja (tai niiden korottamista) alueelta saataviin palveluihin. Kysymys on niin sanotusta pehmeästä budjettirajoitteesta, jossa valtion on pakko pelastaa taloudelliseen ahdinkoon joutuneet hyvinvointialueet ja myöntää niille lisärahoitusta. Tämä ongelma on erityisen relevantti sosiaali- ja terveyspalveluissa, koska kysymys on lakisääteisistä palveluista, joista valtiolla on viimesijainen vastuu.
Taloustieteilijöiden mukaan hyvinvointialueiden verotusoikeus vahvistaisi alueiden itsehallintoa, kannustaisi palvelutuotannon tehostamiseen, kustannusten hillintään ja resurssien kohdentamiseen asukkaiden toivomalla tavalla. Vero myös mahdollistaisi palvelujen parantamisen ja vähentäisi alueiden riippuvuutta valtionhallinnosta. Tutkimuskirjallisuuden mukaan maakuntaveron käyttöönotto ei kiristä ansiotulojen verotusta eikä nosta kokonaisveroastetta. Kansainvälinen vertailu osoittaa, että vero ei myöskään kasvata alueiden välisiä eroja eikä heikennä eri alueilla asuvien kansalaisten yhdenvertaisuutta. Tarvittaessa eroja voidaan vähentää tasausjärjestelmällä.
Espoon Nuuksion Työväenyhdistys r.y. esittää, että
hyvinvointialueille on annettava verotusoikeus. Se kannustaa alueita parantamaan tuottavuutta ja ottamaan itse vastuuta palvelujen kustannustehokkuudesta ja laadusta.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 144
Hyvinvointialueiden rahoitusmallin toimivuutta on kuitenkin selvitettävä ja arvioitava jo nyt. Tässä selvitystyössä tulee huomioida myös Uudenmaan erillisratkaisu ja sen rahoituksen toimivuus.