Puoluekokous toteaa, että Sanna Marinin hallituksella on käynnissä hanke, jossa etsitään ratkaisuja aloitteessa kuvattuun problematiikkaan ja SDP seuraa hankkeen etenemistä tarkkaan. Tästä syystä aloite ei anna aihetta muihin toimenpiteisiin.

Lähetä muutosesitys

Aloitteessa on esitetty, että selvitetään seuraavan puoluekokouskauden aikana toimeenpanokelpoiset keinot, joilla valtio ottaa vastuun kiinteistöistä, jotka jäävät tyhjilleen.

Yhteiskunnan rakennemuutoksen vuoksi muutto kaupunkeihin on ollut viime vuosikymmeninä voimakasta. Suomen kaupungeissa asuu tänään noin 750 000 ihmistä enemmän kuin vuonna 1987. Muutokset asuntomarkkinoilla ovat pitkälti tämän rakennemuutoksen seurausta. Väestöltään vähenevillä alueilla asuntojen hinnat ovat laskeneet, kun toisaalta suurissa kasvukeskuksissa ja erityisesti Helsingin seudulla asuntojen hinnat ja vuokrat ovat nousseet merkittävästi nopeammin kuin yleinen kustannuskehitys.

Tämä kehitys, missä ihmiset siirtyvät enenevässä määrin kasvukeskuksiin, tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa. SDP:n mielestä tarvitaan toimenpiteitä, joilla voidaan sekä lisätä kohtuuhintaisten asuntojen määrää kasvualueilla että toimenpiteitä, joilla voidaan vähentää väestöään menettävillä alueilla asuntojen kysynnän hiipumisen vaikutuksia. Omistusasuntojen arvon alenemisen lisäksi myös usein kuntien omistuksessa olevien vuokra-asuntojen tyhjäkäyttö on kasvanut merkittävästi.

Samalla kun Suomi panostaa kasvukeskusten kehittämiseen ja lisää niissä asuntotuotantoa, myös alueelliseen eriarvoisuuteen on kiinnitettävä huomiota. Suomi tarvitsee tasapainoista ja kestävää aluekehitystä. Julkisella vallalla on vastuu koko Suomesta. Parhaimmillaan julkiset toimet mahdollistavat työvoiman liikkumisen, kaupungistumisen ja tasapainoisen aluekehityksen terveellä tavalla.

Aloitteessa on esitetty tukitoimenpiteitä, joiden avulla tyhjien asuntojen omistamisen ongelmia voitaisiin lieventää.   Näiden toimenpiteiden toteuttamiskelpoisuus ja kustannusvaikutukset on syytä selvittää.

Nykyisen hallituksen ohjelmassa esitetään, että asuntopolitiikasta laaditaan kokonaisvaltainen ja tavoitteellinen kahdeksan vuoden kehittämisohjelma. Ohjelman pohjaksi tehdään kattava selvitys asuntopolitiikan keskeisistä kehittämiskohteista. Ohjelma annetaan selontekona eduskunnalle vuoden 2020 loppuun mennessä.

50 Valtion huolenpitoa asuntojen ylitarjontaongelmaan

Heinäveden Työväenyhdistys ry:n jäsen Jari Mäkinen

 

Valtio on Kustaa Vaasan ajoista lähtien kannustanut ihmisiä muuttamaan uusille asutettaville alueille. Toinen massiivinen muuttojakso koettiin evakoiden ja rintamasotilaiden asutuksen yhteydessä 1940-50 luvuilla. Jo 60-luvulta lähtien kuitenkin savuja on sammunut maaseudulta ja taloja on purettu tai muutettu kesäkäyttöön.

2010-luvulla muuttoliike suurimpiin keskuksiin on tyhjentänyt pienempien kuntien ja kaupunkien keskustoissakin asuntoja. Nämä asunnot sijaitsevat usein rivi- tai kerrostaloissa eli joko yleishyödyllisen vuokra-asuntoyhtiön tai asunto-osakeyhtiön rakennuksissa. Näiden asuntojen purkaminen muuttajan lähtiessä ei onnistu yhtä helposti kuin aiempien hirsitalojen. Kysymyksessä on usein 70-90-luvuilla rakennettuja elementtitaloja. Niiden kohtalona on konkurssi, milloin osakkailla on siihen riittävä tahtotila ja osakkaiden maksuvelvollisuus saadaan katkaistua. Kiinteistöt jäävät käytännössä kuntien riesaksi. Yhtiöiden hallittu alasajo on lähes mahdotonta. Vuokra-asuntojen purkaminen on juridisesti helpompaa, mutta uhkaa ajaa monet vuokrataloyhtiöt konkurssiin.

Haja-asutusalueella tyhjentyneiden talojen osalta omistajien, kuolinpesien tai sukujen rasitteeksi ovat jääneet kiinteistöverot, vaikka rakennukset eivät olisikaan asunto- tai tuotantokäytössä. Joskus rakennuksia on päädytty purkamaan, jotta kiinteistöverosta päästäisiin irtautumaan.

Kiinteistöongelman paisuminen ja yhdyskuntarakenteen romahtaminen ovat sytykkeitä holtittomaan poliittiseen populismiin. Yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi rationaalisten puolueiden on etsittävä keinoja massiiviseen poliittiseen ongelmaan.

Koska valtio on pitkälti ollut vastuussa maan asuttamisesta puolustus- ja kehitystarkoituksessa, on kohtuullista, että valtio tunnustaa vastuunsa myöskin siinä tilanteessa, kun markkinavoimat ja valtio itse keskittävät väestöä suurimpiin kasvukeskuksiin. Mahdollisia tukitoimia todellisen aluepolitiikan puutteen aikana voisivat olla esimerkiksi:

  • asumattomana olevien kiinteistöjen vapauttaminen kiinteistöverosta
  • mahdollisuus lahjoittaa kiinteistö velvoitteineen valtiolle ilman valtion erillistä suostumusta (ei koske saastuneita maita)
  • mahdollisuus lahjoittaa asunto-osakeyhtiön osakkeet valtiolle ilman valtion erillistä suostumusta
  • valtion merkittävä eli 100 %:n purkuavustus yksityisten asunto-osakeyhtiöiden rakennusten purkamiselle
  • purkuavustus, esim. 40 %, yksityisten asuinrakennusten purkamiseen

Esitän, että

Selvitetään toimeenpanokelpoiset keinot, joilla valtio ottaa vastuun kiinteistöistä, mitkä jäävät tyhjilleen. Päätetään puolue-elimissä seuraavan puoluekokouskauden aikana, mitä keinoja lähdetään toteuttamaan ongelman ratkaisemiseksi.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 115


Kommentoi

Tietosuoja