Puoluekokous pitää perusteltuna lainsäädännön kehittämisen näkökulmasta tarkastella rikoslain 17 luvun 10 § 1. kohtaa uudelleen.
Puoluekokous pitää perusteltuna lainsäädännön kehittämisen näkökulmasta tarkastella rikoslain 17 luvun 10 § 1. kohtaa uudelleen.
Puoluekokous pitää perusteltuna lainsäädännön kehittämisen näkökulmasta tarkastella rikoslain 17 luvun 10 § 1. kohtaa uudelleen.
Oulun sos. dem. nuoriso-osasto ry. ja Oulun Opiskelijoiden Sos.-dem. yhdistys ry esittävät, että jumalanpilkan kriminalisointi tulisi poistaa rikoslaista.
Puoluehallitus pitää keskustelua uskonrauhan rikkomista koskevasta rikoslain kohdasta (RL 17:10.1. 1-kohta) tarpeellisena. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan uskonrauhan rikkomiseen syyllistyy mikäli ”julkisesti pilkkaa jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta”. Uskonnonvapauslain 2 §:n mukaisesti uskonnollisella yhdyskunnalla tarkoitetaan evankelis-luterilaista tai ortodoksista kirkkoa tai rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa.
Perustelu siihen, miksi teko on nykyisin voimassa olevassa laissa kriminalisoitu, liittyy yleiseen järjestykseen ja yhteiskuntarauhaan. Julkinen uskonnon pyhien arvojen pilkkaaminen kenenkään siihen puuttumatta voisi herättää vihaa erilaisia uskontoja ja vakaumuksia edustavien ryhmien välille ja johtaa yleisen järjestyksen vaarantumiseen. Pykälällä ei siten nykyisin suojella niinkään jonkin uskonnon kunniaa, vaan olennaisesti yhteiskuntarauha, jonka lainsäätäjä on pelännyt vaarantuvan, jos toisten uskonnollisten käsitysten tai uskonnonharjoittamisen loukkaaminen sallittaisiin.
Haasteen tälle perustelulle tuottaa se, että pyhän käsite muodostuu nykyisin niin epämääräiseksi, että sen loukkaamisen kriminalisointia voidaan pitää vähintäänkin ongelmallisena. Suomessa ei myöskään ole herkästi nostettu vain uskonrauhan rikkomisesta syytteitä. On myös vaikea määritellä, missä tapauksissa syytekynnys ylittyisi ainoastaan tämän pykälän osalta. Nykytila kertookin pykälän soveltamisen käytännön ongelmista ja siitä, että sanavapauden käyttöön liittyvät painotukset kaventavat säännöksen soveltamisalaa entisestään. Nykyisen käytännön perusteella voidaan toisaalta myös todeta, että sananvapaus ja ihmisten uskonrauhan suojelu eivät ole ristiriidassa keskenään. Nämä asiat eivät vielä sinällään kerro pykälän tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta.
Muun muassa muut Pohjoismaat ja useat Euroopan maat ovat jo luopuneet jumalanpilkan kriminalisoinnista. Näissä maissa luotetaan siihen, että kiihottaminen kansanryhmää vastaan -lainsäädäntö riittää takaamaan lainsäädännöllisen suojan tarpeen. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on säädetty myös Suomessa rikoslaissa rangaistavaksi teoksi, ja sen voi arvioida tavoittavan tarkoituksenmukaisemmin samaa sisältöä koskevat tapaukset. Arvioiden mukaan myös muilla rikoslain pykälillä pystytään puuttumaan niihin tilanteisiin, joita varten aikaisemmin on mahdollisesti ajateltu käytettävän aloitteessa mainittua pykälää.
Oulun sos. dem. nuoriso-osasto ry. ja Oulun Opiskelijoiden Sos.-dem. yhdistys ry
Suomessa on yhä voimassa oleva nk. jumalanpilkkalaki, eli rikoslain 17 luvun 10§ 1-kohdan määrittämä rikos, josta voi saada jopa vankeustuomion. Pykälässä lukee:
”Joka julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.”
Suomessa vuoden 1734 lain rikoskaari määräsi jumalanpilkasta kuoleman rangaistuksen. Vuoden 1823 jälkeen sitä tosin ei enää käytännössä sovellettu, sillä tuolloin keisari muutti kaikki kuolemantuomiot muiksi rangaistuksiksi, esimerkiksi karkotuksiksi. Vuodesta 1890 eteenpäin enimmäisrangaistus jumalanpilkasta oli neljä vuotta vankeutta ja vuodesta 1970 eteenpäin kaksi vuotta. Viimeisimpänä vuonna 1999 tuli voimaan Suomen rikoslain 17 luvun 10 § uskonrauhan rikkomisesta. Tällöin uskonrauhan rikkomisesta säädettiin tuomioksi edellä mainitusti sakkoja tai korkeintaan kuuden kuukauden vankeusrangaistus.
Pykälä rajoittaa sananvapautta ja vielä syrjivästi niin, että uskonnot saavat lain suojan ja uskonnottomat vakaumukset taas eivät. Mm. Amnesty International ja Humanists International ovat kritisoineet vahvasti pykälän olemassaoloa Suomessa. Sananvapaus on yksi perusarvoista eikä sitä tulisi rajoittaa tällä tavalla. Esimerkiksi Amnestyn mukaan ”Abstraktien konseptien, uskomusten tai uskonnollisten tunteiden suojeleminen eivät ole hyväksyttäviä perusteita sananvapauden rajoittamiseksi.”
Rikoslain 17 luvun 10 § 1. kohdan kumoaminen parantaa ihmisoikeuksia Suomessa sekä Suomen edellytyksiä puuttua kansainvälisesti uskonto perusteisiin ihmisoikeusloukkauksiin. Tällä hetkellä Suomen on vaikea uskottavasti puuttua näihin tämän kyseenomaisen momentin olemassaolon vuoksi.
Lain kumoaminen ei aiheuttaisi epäasiallisen käytöksen sallimista, sillä oikeutetusti on olemassa esimerkiksi rikoslain kunnianloukkauspykälä ja laki julkisrauhan rikkomisesta.
Oulun sos. dem. nuoriso-osasto ry. ja Oulun Opiskelijoiden Sos.-dem. yhdistys ry esittävät SDP:n puoluekokoukselle, että
SDP:n tulee ajaa aktiivisesti rikoslain 17 luvun 10 § 1. kohdan kumoamista, sillä se on merkittävä yksilön vapauksiin liittyvä ongelma Suomen laissa. SDP:n tulee ajaa tasa-arvoa ja lainsäädännön neutraaliutta eri vakaumusten ja maailmankatsomusten välillä, ja tämän tulee näkyä selvästi SDP:n ohjelmatyössä ja tavoitteissa.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 315
Ei vielä toimenpiteitä. Uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on käyty julkista keskustelua etenkin perussuomalaisten aloitteesta, mutta oikeusministeriössä ei ole ollut vireillä hankkeita asiaan liittyen.