Puoluekokous yhtyy aloitteen tavoitteeseen työttömien aseman parantamisesta muun muassa verotusta uudistamalla. Puoluekokous ei kuitenkaan pidä tarkoituksenmukaisena sitoutua tavoitteen saavuttamiseen yksittäisenä toimena veronalennuksilla, sillä tavoitteen toteutuminen edellyttää ennen muuta kestävästi rahoitettua sosiaaliturvauudistusta ja sosiaaliturvan sekä verotuksen yhteensovittamista työllistymiseen kannustavalla tavalla. Lisäksi tarvitaan toimivia työllisyyspalveluita ja niille riittävät resurssit, mikä parantaa työnhakijoiden mahdollisuuksia löytää työtä ja tarvittaessa päivittää osaamistaan.

– Muutosesitys 1

Helsinki pk-ryhmä · Helsinki 1

Puoluekokous yhtyy aloitteen tavoitteeseen työttömien aseman parantamisesta muun muassa verotusta uudistamalla tiedostaen sosiaaliturvajärjestelmän uudistuksen kriittisyyden tavoitteen edistämisen kannalta.

– Muutosesitys 2

Veli-Matti Hurskainen · Savo-Karjala

Savo-Karjalan piirin talous-, vero- ja elinkeinovaliokunnan työryhmä esittää, että puoluekokous yhtyy aloitteeseen.

Aloitteessa esitetään verotuksen uudistamista oikeudenmukaisemmaksi siten, että työttömyysturvan verotusta kevennetään ja saatetaan lähemmäs palkkatulon verotuksen tasoa.

Palkan ja työttömyysturvan verotus poikkeavat toisistaan, sillä työtulosta annetaan tulonhankkimisvähennys, kunnallisverotuksen ansiotulovähennys ja valtionverotuksen työtulovähennys. Toisaalta palkasta peritään sosiaalivakuutusmaksuja, joita työttömyysturvasta ei makseta. Vuonna 2020 työttömän ansiotuloverotus on korkeampaa kuin palkansaajan noin 500 – 2500 euron kuukausituloilla. Ero palkan ja työttömyysturvan verotuksessa näillä tulotasoilla on kasvanut viime vuosina, sillä palkasta tehtäviä vähennyksiä, kuten työtulovähennystä, on kasvatettu työllistymisen kannustamiseksi. Näin työllistymisverokiilaa on kavennettu, jolloin ihmisten tulot ovat kasvaneet työllistyessä matalammillekin palkkatasoille.

Työttömyysturvan tarkoitus on toisaalta varmistaa ihmisten viimekätinen toimeentulo yhdessä muiden etuuksien ja palveluiden kanssa ja toisaalta pehmentää taloudellisia vaikutuksia työttömyyden yllättäessä. Työttömän toimeentulo ei siis yksin ole riippuvainen työttömyysetuuden verotuksesta vaan siihen vaikuttavat myös kustannuskehitys, työttömyysturvan ja muun sosiaaliturvan sekä palvelujen taso. Samalla on tärkeää, että työttömyysturva, muut etuudet ja palvelut on otettu yhteen verotuksen sekä palkkatason kanssa, jotta työn tekeminen kannattaa aina myös taloudellisesti.

SDP:n vero-ohjelmassa tavoitteena on verotuksen painopisteen siirto omistamisen verotukseen erityisesti veropohjaa tiivistämällä ja aggressiiviseen verosuunnitteluun sekä veronkiertoon puuttumalla. Verotuksen painopisteen siirtäminen omistuksiin tarkoittaa samalla, että työn ja kuluttamisen verotusta voidaan keventää. Nämä verot kohdistuvat raskaimmin pieni- ja keskituloisiin.

Verotuksella on merkitystä myös työttömien toimeentulon kannalta. Pieni- ja keskituloisten tuloverotuksen alennukset kohdistuvat myös työttömiin. Lisäksi SDP:n vero-ohjelmassa on ehdotettu niin kutsuttua työtulotukea, joka tukisi työllistyviä työttömiä myös pienimmillä tulotasoilla.

Pieni- ja keskituloisten tuloveronalennus sisältyi SDP:n tavoitteiden mukaisesti myös vuonna 2019 tehtyyn hallitusohjelmaan. Seurauksena myös työttömien tuloverotusta kevennettiin vuodelle 2020 korottamalla perusvähennystä.

SDP:n poliittisessa ohjelmassa esitetään työttömien sosiaaliturvaa kehittämistä sekä työn ja etuuksien yhteensovittamista Yleisturva-mallin pohjalta. Myös työttömien palveluja on tarkoitus parantaa. Nämä uudistukset on tarkoitus käynnistää vuoden 2019 hallitusohjelman pohjalta. Siinä sovittiin myös työttömyysetuuksien indeksikorotuksista, jotta etuuksien taso ei jää jälkeen kustannustason noususta. Työttömien etuuksia korotettiin vuoden 2020 alusta SDP:n tavoitteiden mukaisesti.

Edellä kuvattujen uudistusten tarkoituksena on parantaa työttömien asemaa monin tavoin, mutta niiden toteutuksessa ja rahoituksessa on keskeistä, että eri uudistukset sovitetaan yhteen verotuksen kanssa.

14 Työttömien verotus lähemmäs palkansaajien verotusta - ansiotulon vähennys tai oma vähennys alhaisimpiin työttömyyskorvauksiin ja pitkäaikaistyöttömille

Kallion Sosialidemokraatit ry:n jäsen Timo Kärkkäinen

 

SDP on jatkuvasti ajanut eläketulon saajien verotuksen saattamista lähemmäs (alempaa) palkkatulon saajien verotusta yhteiskunnallisista oikeudenmukaisuussyistä. Samalla SDP unohtaa työttömät, joiden verotusta olisi ajettava lähemmäksi palkkatulon verotusta – aivan samoin oikeudenmukaisuussyistä – jos sosialidemokraatit ovat aidosti yhteiskunnan huono-osaisimpien ja pienituloisimpien puolella.

Esimerkiksi 12 000 euron vuosituloista työtön maksaa 21 prosenttia veroja ja palkansaaja 8,5 prosenttia (keskimääräisellä kunnallisveroprosentilla).

https://www.uusisuomi.fi/raha/171723-tyottoman-veroprosentti-ihmetyttaa-jopakansanedustajia-jotain-pielessa-jos-ihmiset

Työttömyysturvan huomattavasti korkeamman veroasteen aiheuttanut muutos tapahtui vuonna 1997 SDP:n puheenjohtajan, pääministeri Paavo Lipposen hallituksen päätöksellä ja päätöksen esitteli kyseisen hallituksen sosialidemokraattinen II valtiovarainministeri Arja Alho, joka veti ns. kannustinloukkutyöryhmää ja toi kannustinloukku-uudistuksen hallituksen päätettäväksi.

Hallitus ja SDP linjasivat tuolloin tosiasiallisesti, että työhaluttomia työttömiä täytyy kepittää tekemällä työttömyysturva entistäkin vähäisemmäksi kuin palkka. Keinoksi keksittiin Arja Alhon johdolla, että viedään sosiaalisilta tuilta kaikki ansiotulovähennykset ja nostetaan koko ajan palkkatulon ansiotulovähennystä, jotta työttömien ja muiden sosiaaliturvaa saavien on pakko mennä töihin. He sanoivat tätä ”kannustinvaikutukseksi”.

http://www.taloussanomat.fi/raha/2009/03/14/verotus-kurittaa-tyotonta/20096966/139

Esimerkiksi kotihoidon tukea saavat olivat siihen asti voineet käyttää tukeensa samaa ansiotulovähennystä kuin palkkaa saavat. Lipponen ja Alho poistivat kotihoidon tuen saajilta ja muilta ”sosiaaliturvan saajilta” ansiotulovähennyksen, jotta sosiaaliturvan saajilla olisi kannuste mennä töihin.

Tämän jälkeen työttömyysturvan netto verojen jälkeen on pysynyt samana tai jopa vähentynyt. Ansiotulovähennystä taas hallitukset – oli poliittinen suuntaus mikä tahansa – ovat koko ajan kasvattaneet.

Tämän takia työtön nykyisin maksaa todella pienistä ansioistaan pahimmillaan 3-kertaisen veron palkansaajaan verrattuna.

Onko tämä oikeudenmukaista suurtyöttömyyden oloissa, joissa työttömyys ei ole työttömän oma valinta?

Tutkimustiedon perusteella Lipposen hallituksessaan johtama työttömien verotuksen eriarvoistaminen ja muut ns. kannustinloukkutoimet eivät juurikaan edistäneet ihmisten työllistymistä eli ns. ”työvoiman tarjontaa”, kuten tuolloinen demarivetoinen hallitus asian tuloloukkuohjelmassaan ilmaisi.

http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/t74.pdf

Ennen työttömyys oli väliaikaista ja suhdanneluontoista. Nyt työttömistä suurin osa kuuluu joukkoon, jolla työttömyys on pysyvän luonteista vuorottelua lyhyiden työkeikkojen ja työttömyyden välillä. Työttömiä eriarvoistava verokohtelu ei ole enää yhdentekevää, vaan huutava kaikkein huono-osaisimpia koskeva epäoikeudenmukaisuusongelma, johon SDP:n on vihdoin puututtava.

Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo on kuvannut Paavo Lipposen I hallituksen alkuun panemaa työttömyysturvan rankkaa ja eriarvoista verotusta poliittiseksi hölmöläisten hommaksi:

”Kaikkein vahingollisimpia veroja ovat työmarkkinatuesta maksettavat kunnallisverot, joita maksetaan toimeentulotuella. Ihmisten pitää siis hakea tukia, jotta he saisivat verot maksettua. Se on ihan hölmöläisen hommaa. On kummallista, että Suomessa peritään veroa siitä, mitä ihminen tarvitsee elääkseen.”

http://yle.fi/uutiset/professori_ihmettelee_suomen_verotusta_koyhimpien_maksamat_kunnallisverot_ovat_holmolaisen_hommaa/8162770

Esitän, että

SDP oikeudenmukaisuussyistä ja tasa-arvon vuoksi asettaa vielä vaalikauden 2019 – 2023 aikana tavoitteekseen työttömyysturvan saajien verotuksen keventämisen ja saattamisen lähemmäs samaa tasoa kuin palkkatulon verotus. SDP ajaa mallia, jossa ainakin pienimpien työttömyysturvaetuuksien, kuten työmarkkinatuen, verotusta kevennetään saattamalla ne joko ansiotulovähennyksen piiriin, kuten osa sosiaalietuuksista oli ennen vuotta 1997, tai luomalla niille oma, eläketulovähennystä vastaava vähennyksensä. Lainmuutos voidaan tarvittaessa säätää määräaikaiseksi, esim. työttömyyden ylittäessä tietyn tilastollisen mitan ja pysyessä siinä tietyn ajan.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 50


Kommentoi

Tietosuoja