Puoluekokous muistuttaa, että työajan lyhentäminen on jo nykylain ja työehtosopimusten puitteissa sopimalla mahdollista. Lisäksi puoluekokous katsoo, että työn muutos edellyttää työaikalainsäädännön uudistamista, mutta ei kannata kaikille suunnattua lakisääteistä työajan lyhentämistä.

Perinteinen työaika ei sovi kaikkiin tehtäviin. Työajan ongelmat ovat erilaisia työstä ja toimialasta riippuen. Monessa älytyössä on mahdoton irrottaa työaikaa muusta ajasta. Paljon matkustavien ongelmana on, että matkaan käytettyä aikaa ei lasketa aina työajaksi, vaikka se on työnantajan hyväksi käytettyä aikaa.

Oleellista on kehittää mallia, joka lisää keskimäärin elämänkaaren aikana tehtyjen työtuntien määrää, mutta joustaa paremmin perheen ja yksityiselämän tarpeisiin. Puoluekokous sitoutuu erilaisiin työaikakokeiluihin ja niistä tehtäviin johtopäätöksiin uusien työaikamallien aikaansaamiseksi.

Puoluekokous muistuttaa, että työajan lyhentäminen on jo nykylain puitteissa mahdollista. Lisäksi puoluekokous katsoo, että työn muutos edellyttää työaikalainsäädännön uudistamista, mutta ei kannata kaikille suunnattua lakisääteistä työajan lyhentämistä.

Perinteinen työaika ei sovi kaikkiin tehtäviin. Työajan ongelmat ovat erilaisia työstä ja toimialasta riippuen. Monessa älytyössä on mahdoton irrottaa työaikaa muusta ajasta. Paljon matkustavien ongelmana on, että matkaan käytettyä aikaa ei lasketa aina työajaksi, vaikka se on työnantajan hyväksi käytettyä aikaa. Nollatuntisopimuksissa työtuntien ennakoimattomuus on kestämätöntä.

Oleellista on kehittää mallia, joka pidentää keskimäärin elämänkaaren aikana tehtyjä työtunteja, mutta joustaa paremmin perheen ja yksityiselämän tarpeisiin. Puoluekokous kannustaa erilaisiin työaikakokeiluihin ja niistä tehtäviin johtopäätöksiin uusien työaikamallien aikaansaamiseksi.

Puoluehallituksen lausunto aloitteisiin 30-33

Aloitteissa esitetään SDP:n ottavan tavoitteekseen työajan lyhentämisen kokeiluja ja lyhentämistä kuuteen tuntiin päivässä.

Tavoitteesta ei ole puoluekokouksen aiempaa päätöstä. Työajan lyhentämistä on tehty erinäisiä työpaikkakohtaisia kokeiluja.  Ranskassa työaikaa on lyhennetty laajimmin. Kokemukset ja tulokset ovat ristiriitaisia. Monessa työssä koko työajan käsite on menettänyt perinteisen merkityksensä.

Työajan lyhentäminen nousi Ranskassa isoksi asiaksi 1990-luvun lopulla. Siellä säädettiin 35 tunnin työviikosta laki, joka tuli voimaan vuoden 2000 alussa. Myöhemmin se laajeni koskemaan myös pieniä yrityksiä. Vaikka laki määrittelee työviikon pituuden, järjestelmä on joustava siinä mielessä, että työajan lyhentämisestä on voitu neuvotella yrityskohtaisesti. Yli 35 tunnin viikot ovat mahdollisia ilman ylityökorvauksia, mutta silloin vapaapäivien lukumäärä lisääntyy tai lomat pitenevät. Vuotuisten työtuntien yläraja on 1600 tuntia.

Uudistuksella tähdättiin ensisijaisesti työttömyyden alentamiseen. Ajateltiin, että kun kaikki työssä olevat tekevät vähemmän työtunteja, työttömille vapautuu lisää tunteja.

Ajatus työttömyyden vähentämisestä työaikaa lyhentämällä ei ollut uusi. Samanlaisia ideoita kokonaistyöajan jakamisesta esitettiin kansainvälisessä keskustelussa 1980-luvun alussa.

Perustelu on mielenkiintoinen ja herättää monia kysymyksiä. Miten työllisyys voi lisääntyä, jos töissä olevien työaikaa lyhennetään? Näin uskoisi käyvän, jos palkansaajien vuosiansiot alenevat samassa suhteessa työtuntien kanssa. Ranskan kokeilussa palkkoja ei haluttu alentaa.

Kun työaikaa lyhennetään ja ansiot pysyvät ennallaan, työvoimakustannukset nousevat, ja työvoiman kysyntä vähenee. Työtunteja ei vapaudu muiden tehtäväksi. Työttömyys saattaisi jopa nousta.

Työajan lakisääteinen lyhentäminen on virallisten arvioiden mukaan synnyttänyt Ranskaan 300 000 työpaikkaa. Suomen mittakaavassa tulos vastaisi noin 30 000 työllistä. Tulos on saavutettu sillä, että yritysten työnantajamaksuja on hallituksen toimesta alennettu tai yrityksille on maksettu työllistämistukea näiden palkatessa uusia työntekijöitä työaikauudistukseen vedoten.

Ranskan valtiontaloudelle uudistus on tullut kalliiksi. Yleisimpien arvioiden mukaan uudistus maksaa 15-20 miljardia euroa vuosittain. Suomen kokoon suhteutettuna tämä vastaa noin kahden miljardin euron kustannusta.

Palkkavaatimukset ovat Ranskassa olleet maltillisia hyvin pitkään. Yksi syy siihen on voinut olla pelko työpaikkojen vähenemisestä työajan lyhentämisen seurauksena.

Työajan lyhentäminen on toiminut kannustimena erilaisten työelämään liittyvien joustojen, kuten työaikajoustojen lisäämiseksi. Lisäksi uudistuksen väitetään tuoneen työpaikoille aikaisempaa modernimpaa johtamis- ja sopimuskulttuuria. Näin tuottavuutta on voitu nostaa.

Suomeen verrattuna työelämän suhteet ovat Ranskassa perinteisesti olleet hierarkkisia ja jäykkiä. Jos työajan lyhentäminen on murtanut näitä rakenteita, sillä on ollut yllättäviä myönteisiä vaikutuksia, joita uudistuksella ei edes lähdetty tavoittelemaan.

Suuri osa työntekijöistä on kokenut kyselytutkimusten mukaan uudistuksen positiivisesti. Mutta myös kritiikkiä on esiintynyt. Kun työaikaa on vähennetty lomia pidentämällä, yksittäisten työpäivien pituus ilman ylityökorvauksia on saattanut lisääntyä, samoin viikonlopputyö. Myös virallisten taukojen määrää on vähennetty, eikä matka- ja koulutuspäiviä aina enää lasketa osaksi työaikaa.

Uudistus kannustaa myös lisäämään osa-aikatyön määrää, koska rajoitukset eivät sellaista työtä koske.

Arviot työaikalain vaikutuksista työllisyyteen voivat parhaimmillaankin olla vain hyvin summittaisia, koska samaan aikaan on tapahtunut niin paljon muita asioita.

Melko varmana voidaan pitää sitä, että työnantajamaksujen alentaminen on ihan aidosti lisännyt työllisyyttä. Tätä politiikkaa Ranska ryhtyi soveltamaan jo ennen kuin ajatus 35 tunnin työviikosta tuli esiin.

Työaikajoustojen lisääntyminen ja modernimpi johtamis- ja sopimuskulttuuri työpaikoilla ovat varmasti olleet positiivisia tekijöitä Ranskalle. Mutta parempi tulos tuottavuuden ja työllisyyden näkökulmasta olisi saatu lisäämällä paikallista sopimista työajoista ja työoloista sekä modernisoimalla johtamista ilman, että työaikaan olisi puututtu lakisääteisesti. Työaikaan puuttuminen ylhäältä synnyttää vain omituisia tapoja kiertää säädöksiä, mikä yleensä tapahtuu työntekijöiden haitaksi.

Kehittyneissä maissa työajan pituus on sadassa vuodessa lyhentynyt paljon. Joskus työaikaa on lyhennetty lainsäädäntöteitse, mutta vielä useammin siitä on sovittu. Tärkein työaikaa lyhentänyt tekijä on ollut tuottavuuden nousu ja siihen perustuva vaurastuminen. Sama prosessi on nyt tapahtumassa kehittyvissä maissa, kuten Kiinassa ja Intiassa.

Suomessa ja muissa ikääntyvissä maissa sitä vastoin työikäisen väestön kokonaistyöpanoksen täytyy kasvaa. Työllisyysasteen nousu ei riitä, jos keskimääräinen työaika samanaikaisesti lyhenisi. Siksi nyt ei ole oikea aika puuttua työaikaan lainsäädäntöteitse tai keskitetyin sopimuksin. Sn sijaan työaikaa lyhentävät, tuottavuutta lisäävät ja työntekijöiden jaksamista edistävät työpaikkakohtaiset kokeilut ovat kannatettavia.

Ranskan kokemukset eivät rohkaise seuraamaan perässä yleisen työajan lyhentämisessä. Työajan lyhentämistä lainsäädäntöteitse tai keskitetyin sopimuksin ei voi perustella sillä, että niin voitaisiin vähentää työttömyyttä. Mitään kokonaistyöaikaa, joka voitaisiin jakaa työssä olevien ja työttömien kesken, ei ole olemassa.

Työn ja muun elämän yhteensovittamisen tarpeet vaihtelevat elämäntilanteen mukaan. Työajalla on tässä suuri merkitys. Pikkulapsivaiheessa työn ja perheen yhdistämisessä työajan lyhentämiselle on selkeä tarve. Moni vanhempi toivoo mahdollisuutta osa-aikatyöhön, mutta perheen talous ei mahdollista osa-aikatyöhön siirtymistä. Joustava hoitoraha pyrkii vastaamaan tähän tarpeeseen. Nykylainsäädäntö mahdollistaa pienten lasten vanhemmille myös lyhennetyn työpäivän tekemisen. Oikeus ei ole subjektiivinen, vaan siitä on neuvoteltava työnantajan kanssa.

Työn ja perheen yhteensovittamiseksi ja työntekijän tarpeista lähteviin työaikajoustoihin on selkeä tarve.

Ikääntyneen työvoiman jaksamisen tukemiseksi tarvitaan myös joustavia työaikoja ja mahdollisuutta lyhennettyyn työaikaan. Työpaikkakohtaiset kokeilut osoittavat, että ikääntyneen työntekijän jaksamista edistävät ylimääräiset vapaat, joita voi pitää silloin, kun työtaakka muodostuu raskaaksi. Tämän lisäksi tarvitaan työhyvinvointia edistäviä toimia.

Monessa tehtävässä työ seuraa vapaa-ajalle, jolloin työstä irrottautuminen on hankalaa. Tämä lisää erityisesti työstä johtuvaa henkistä kuormaa. Työaikoja ja työn tekemisen tapoja on kehitettävä siten, että aito työstä irrottautuminen on mahdollista.

30 Työajan lyhentäminen kuuteen tuntiin päivässä

Järvenpään Työväenyhdistys ry

Keskustelu kuuden tunnin työpäivästä ei ole vieras ja sitä on myös joissain yrityksissä kokeiltu, jopa ansiotasoa alentamatta. Perusteltua on käynnistää kokeilu erityyppisissä yrityksissä tai yhteisöissä, mitä työajanlyhentäminen kahdeksasta tunnista kuuteen vaikuttaisi mm. yritysten toimintaan, työtekijöiden jaksamiseen ja perheiden vapaa-ajan ja työnyhteensovittamisen kannalta. Niissä yrityksissä missä on kokeiltu kyseisen pituista työpäivää, on poikkeuksetta tuottavuus kasvanut, työntekijöiden (varsinkin varttuneempien) työssäjaksaminen ja perheiden vapaa-ajan laatu parantunut. Korkean työttömyyden aikana kokeilulla on myös työllistävä vaikutus. Todellisuuskaan ei lyhentämisellä juurikaan tehokas työntekoaika muutu, sillä työstä vähän riippuen, kahdeksan tunnin työpäivän tehokas työntekoaika jää jopa alle kuudentunnin työpäivässä. Lisäksi ns. pekkaspäivät myös istutettaisiin kokeiltavaan kuuteen tuntiin.

Järvenpään Työväenyhdistys ry esittää, että

SDP:n ollessa hallituksessa tulevaisuudessa se ryhtyy aktiivisesti valmistelemaan kokeilua kuuden tunnin työpäivästä yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 62

31 Puolueen asetettava pitkän aikavälin tavoitteeksi kokonaisvuosityöajan lyhentäminen

Helsingin Metallityöläisten Sos.-Dem. Yhdistys r.y.

Digitalisaatio, robotisaatio ja teknologian murros muuttaa tulevaisuuden työelämää. Ammattien kadotessa ja työn määrän vähentyessä, pitää löytää uusia ratkaisuja ihmisten vapauteen tulla työllään toimeen jakamalla työtä oikeudenmukaisemmin.

Sosialidemokraattiseen puolueen arvomaailmaan kuuluu vaurauden tasapuolisempi jakautuminen. Teknologian lisätessä tuottavuuden kasvua, tulee tavoitteenamme olla myös arvonjakautumisen tasapuolinen jakautuminen sen tekijöiden kesken.

Työn ja vapaa-ajan sovittamisesta on tullut entistä vaikeampaa nykytyöelämän muuttuessa entistä hektisemmäksi.

Ruotsissa on hyvin tuloksin kokeiltu siirtymistä 6 h työpäivään. Tämä on lisännyt tuottavuutta sekä työhyvinvointia, jota kautta myös työntekijöiden vaihtuvuus on pienentynyt. Lapin yliopiston viimeisimmän tutkimuksen mukaan, työnelämän laadun parantuminen ehkäisee esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä.

Helsingin Metallityöläisten Sos.-Dem. Yhdistys r.y. esittää, että

SDP ottaa pitkän linjan tavoitteeksi siirtymisen 6 h työpäivään ansiotasoa laskematta. Lisäksi puoluekokouskaudella käynnistetään selvitystyö siirtymisestä lyhyempään työaikaan sekä selvitetään 6 h työpäivään perustuvaa kokeilun mahdollisuutta.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 62

32 Yleisen työajan lyhentäminen kuuteen tuntiin päivässä ja 30 viikkotuntiin viikossa

Jyväskylän Työväenyhdistys ry:n jäsen Vexi Virtanen

Kahdeksan tunnin työpäivää vaadittiin työväenpuolueen kokouksessa 1899, joka toteutui lainsäädännössä 1921.  Nyt on aika mennä eteenpäin.

Perustelut

Työteho nousee.

Työssä viihtyvyys nousee.

Työn tuottavuus nousee.

Sairauspoissaolot vähenevät.

Perheelle jää enemmän aikaa.

Itsensä kehittämiselle jää enemmän aikaa.

Sosiaalisille suhteille jää enemmän aikaa.

Yhteiskunnalliselle toiminnalle jää enemmän aikaa.

Ihmisiä saadaan työllistettyä, kun työtä jaetaan useammalle.

Suomi toimii esimerkkinä muille maille ja luo paineita kehitysmaille puuttua 12-14 tunnin pakkotöihin.

Kokemukset

Työajan lyhentämistä kokeiltiin Suomessa 1990-luvulla, jolloin 10 teollisuusyritystä ja 17 kuntaorganisaatiota oli mukana (Anttila Timo 2005, Reduced Working Hours, Jyväskylän yliopisto). Kokeiluihin osallistui 1300 työntekijää ja samalla työllistyi 580 työtöntä. Työssä jaksaminen parani ja perheelle ja itselle jäi enemmän aikaa ja voimia.

Myös Ruotsissa on ollut myönteisiä kokemuksia kuuden tunnin työpäivästä – jopa työnjohdon esityksestä, eikä Göteborgin Toyotan huoltoliikkeessä ole enää paluuta menneeseen. (htttp://www.taloussanomat.fi/tyomarkkinat/2015/09/18/ruotsissa-kokeillaan-kuuden-tunnin-tyopaivaa-tulokset-nayttavat-hyvilta/201512110/12).

Esitän, että

Suomen yleinen työaika on säädettävä kuuteen tuntiin päivässä ja 30 viikkotuntiin viikossa. Tästä tulee tehdä perusnormi kaikilla työaloilla.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 63

33 Laaja yhteiskunnallinen kokeilu työajan lyhentämiseksi kuuteen tuntiin

Leppävaaran Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys ry

Teknologiamurroksen myötä työn luonne ja työskentelytavat ovat tällä hetkellä jatkuvassa muutoksessa. Työn automatisoituminen ja robotiikan laajempi käyttö on vähentänyt merkittävästi suurta fyysistä ponnistelua vaativaa työtä, mutta samalla monen suomalaisen työ on ajan mittaan muuttunut henkisesti vaativammaksi. Monessa työssä vaaditaan kykyä monityöskentelyyn samalla säilyttäen korkeaa tarkkaavaisuutta, mikä kuormittaa aivoja siinä, ettei nykyinen lepoaika viikossa meinaa riittää aivojen ja muun elimistön palautumiseen.

Monissa tutkimuksissa on jo todettu, etteivät työntekijät pysty nykyisessä 36-40 tuntisessa työaikajärjestelmässä säilyttämään erityisen korkeaa työtehoa. Tämä kertoo palautumisajan vähäisyydestä sekä työn liiasta rasittavuudesta. Monessa ammatissa työteho säilyy hyvänä tai kohtuullisena noin 25-30 tunnin työviikoilla. Kuormittavuustekijöiden muutoksesta johtuen työajan ja vapaa-ajan suhdetta olisi tärkeää uudelleen arvioida.

Lipposen II hallituksen aikaan Suomessa järjestettiin hallituksen toimesta suppea reipasta kymmentä yritystä ja julkisen sektorin työpaikkaa koskeva työajan lyhennyksen kokeilu. Kokeilun tulokset olivat rohkaisevia ja tuotantoteollisuudessa onnistuttiin 3-vuorotyön muuttamisella 4-vuorotyöksi saavuttamaan jopa yksikkötyökustannusten alentuma, eli työntekijäkustannukset per tuotettu tuote laskivat. Monissa työpaikoissa sairaspoissaolot vähenivät ja työntekijät kokivat itsensä samalla virkeämmäksi. Valitettavasti uraa uurtanut hyvä kokeilu hautautui Nokia-boomin alle, eikä lyhennetyn työpäivän kaikista hyödyistä saatu tarpeeksi pitkäaikaista ja kattavaa tutkimusaineistoa.

Ranskassa on otettu käyttöön lyhennetty työviikko, kuten myös osassa saksalaista autoteollisuutta. Ruotsissa on parhaillaan käynnissä kokeiluja lyhennetystä työajasta vanhustenhuollossa ja osa palvelualojen yrityksistä on siellä käyttänyt lyhennetyn työajan mallia jo vuosia parantaakseen palveluaan. Kansainvälisistä käytänteistä on saatu samanlaisia hyviä kokemuksia kuin Lipposen II hallituksen kokeilusta.

Leppävaaran Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys ry esittää SDP:n puoluekokoukselle, että

puolue asettaa tavoitteekseen laajan työajan lyhennyksen työelämä- ja terveysvaikutuksia tutkivan kokeilun järjestämisen Suomessa.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 64

  • Heinäkuu 2020

    SDP nosti aiheen keskusteluun Marinin toimesta. Muuta aiheeseen liittyvää valmistelua ei ole käynnissä.


Kommentoi

Tietosuoja