Puoluekokous yhtyy aloitteen ehdotukseen kehittää yrittäjien tulonsiirtoja ja työvoimapalveluja yhdenvertaisempaan ja köyhyyttä poistavaan suuntaa. Puoluekokous katsoo, että tulonsiirtojen rahoitukseen osallistumisen ja edunnauttimisen pitää olla tasapainossa.
Sama kuin puoluehallituksen esitys.
Puoluekokous yhtyy aloitteen ehdotukseen kehittää yrittäjien tulonsiirtoja ja työvoimapalveluja yhdenvertaisempaan ja köyhyyttä poistavaan suuntaa. Puoluekokous katsoo, että tulonsiirtojen rahoitukseen osallistumisen ja edunnauttimisen pitää olla tasapainossa.
Aloitteessa esitetään pienyrittäjien köyhyyden torjuntaa ja työttömyysturvalain, julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain sekä niihin liittyvien lakien uudistamista siten, että vähimmäisturva aktiivisen työvoimapolitiikan velvoitteineen ulotetaan kattamaan myös köyhät yrittäjät.
Työn muutos on ollut voimakasta. Vahvimmat työnteon tapojen muutostrendit näkyvät niin sanottujen epätyypillisten työsuhteiden sisällä eli esimerkiksi siinä, mihin ikäryhmiin määräaikaiset työsuhteet painottuvat ja millä aloilla osa-aikatyö ja itsensä työllistäminen lisääntyvät. Uutena ilmiönä on tullut perinteisten työnteonmallien ja yrittäjyyden rinnalle myös pakkoyrittäjyys.
Yrittäjyys tuo Suomelle elinvoimaa. Kaikki yritykset eivät kuitenkaan jaa suuria bonuksia ja tahkoa suuria voittoja, vaan toimivat kannattavuuden rajamailla. Pienikin yrittäjyys on parempi kuin ei yrittäjyyttä ollenkaan. Siksi yrittäjien köyhyys on vakava asia.
Yksinäisyrittäjistä joka viides elää köyhyysrajalla tilastokeskuksen viimeisimpien (2009) tietojen mukaan. Köyhien yrittäjien määrä on vakiintunut nykyiselle tasolleen 2000-luvulla.
Laman aikana yrittäjien määrä on lisääntynyt myös sosiaalitoimistoissa viidenneksellä. Kaikista sosiaalitoimiston asiakkaista yrittäjiä on vain alle prosentti. Lamavuotena sosiaalitoimiston asiakkaiksi tulee yrittäjiä etenkin ravintola-, kampaamo- ja rakennusalalta.
Osa-aikatöiden, osa-aikayrittäjyyden ja työttömyyden mahdollistaminen tuo yhteiskuntaan huomattavasti voimavaroja. Osa-aikainen toiminta voi myös muodostaa polun kokopäivätyöhön tai –yrittäjyyteen, ja toimeentulon lähteiden lisääminen vähentää veronmaksajille erilaisista tuista tulevaa taakkaa.
Itsensä työllistäminen sijoittuu palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastoon. Ammatinharjoittajien ja freelancereiden määrä on kasvanut viimeisten kymmenen vuoden aikana 20 000 henkilöstä runsaaseen 30 000 henkilöön, mutta heidän osuutensa kaikista yrittäjistä on vain noin 10 prosenttia. Ryhmän odotetaan kasvavan edelleen.
Keskeinen kysymys on, voidaanko yksinyrittäjiä, ammatinharjoittajia ja freelancereita aina pitää yrittäjinä vai työskenteleekö osa heistä käytännössä palkkatyösuhteeseen verrattavassa toimeksiantosuhteessa.
Suomalainen sosiaaliturva ja työttömyysturva perustuvat selkeään jakoon palkkatyön ja yrittäjyyden välillä. Tosiasiallisesti elämä ei ole enää näin selkeästi kahtiajakautunutta.
Yritystoiminnan riskiä ei voida kattaa sosiaaliturvalla, mutta yrittäjän perustoimeentulo pitää olla yhdenvertaisten pelisääntöjen piirissä kuin muidenkin kansalaisten. Jos yrittäjä on saman sosiaaliturvan piirissä, hänen tulee myös osallistua samoin pelisäännöin sen kustantamiseen.
Uusi työttömyysturvalaki helpotti yrittäjän ja hänen perheenjäsentensä pääsyä työttömyysturvan piiriin. Yrittäjällä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen siltä enintään 24 kuukauden ajalta, jolle yritystoiminnan päättämisen yhteydessä yritysomaisuuden raja-arvon ylittävä myyntivoitto jaksotetaan yrittäjän työtulon tai peruspäivärahan määrän perusteella. Laki muutti raja-arvon 10 000 eurosta 20 000 euroon.
Myyntivoittoa voi syntyä paitsi yrityksen myynnistä myös myymättä jääneestä ja omaan käyttöön otetusta yritysomaisuudesta. Yhä yrittäjän luopuessa yritystoiminnastaan yritysomaisuus saattaa koostua esineistä ja kiinteistöistä, joita yrittäjä ei saa myytyä tai joista hän joutuu luopumaan alihintaan. Mm. tällaisessa tapauksessa yrittäjä saattaa jaksotuksen vuoksi joutua turvautumaan viimesijaiseen toimeentuloturvaan tai jäädä omistuksiensa vuoksi jopa kokonaan sitä vaille.
On tärkeää, että yritysomaisuuden myyntivoiton jaksotuksen vaikutuksia yrittäjien työttömyysturvaan seurataan. Monia muitakin kipeitä tilanteita on. Toimeentulotuen myöntämisessä on eroavaisuuksia kuntakohtaisesti jne.
Järjestelmän selkeyttämiselle ja muuttamiselle kannustavaksi on tarvetta. Väliaikainenkin työnteko lisää osallistumista yhteiskuntaan ja tuottaa samalla yhteiskunnalle lisäarvoa. Puoluehallitus muistuttaa, että yksi toimiva keino yrittäjien köyhyyden vähentämisessä on arvonlisäveron alarajan nosto.
Tölö Unga Socialister ry:n aloite
”Jokaisella on yhteiskunnan jäsenenä oikeus sosiaaliturvaan sekä oikeus kansallisten toimenpiteiden ja kansainvälisen yhteistyön kautta kunkin maan järjestelmä ja voimavarat huomioon ottaen, nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.”
YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (1948), 22. artikla.
Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on yrittäjien osalta muutettava, koska se ei sellaisenaan enää vastaa nyky-yhteiskunnan vaatimuksiin startup- ja pienyrittäjyyden osalta. Voimassa oleva lainsäädäntö sulkee ihmisen kategorisesti ulos työttömyysturvan ja aktiivisen työvoimapolitiikan piiristä, mikäli hänellä on yrittäjästatus. Tämä lisää yrittäjien köyhyyttä esimerkiksi työttömään työnhakijaan ja palkansaajaan verrattuna.
Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on rakennettu periaatteelle, että jos kansalainen olisi oikeutettu toimeentulotukeen, on hän sitä ennen oikeutettu työttömyysturvaan edellytysten täyttyessä. Yrittäjän sosiaaliturva on käytännössä usein päinvastainen: Tällä hetkellä toimeentulotuki on yrittäjän ensisijainen ja ainoa yhteiskunnan tarjoama sosiaalipoliittinen tulonsiirto, mikäli hän ei ole oikeutettu yrittäjän ansiosidonnaiseen turvaan.
Esimerkiksi Helsingin sosiaalitoimessa pääsäännöksi on muodostunut, että toimeentulotukea myönnetään yrittäjälle vain kolmeksi kuukaudeksi, koska tämän jälkeen toimeentulotuen katsotaan olevan yritystoiminnan tukemista.
Vuonna 2010 Suomessa oli 33 000 yrittäjää, joiden tulot olivat alle 60 % väestön mediaanituloista (Tilastokeskus 2013).
Pienyrittäjien köyhyyden torjunta on mahdollista, mikäli ansioturvan saamisen edellytyksiä uudistettaisiin vastaamaan ajan haasteita. Uudistus olisi mahdollista toteuttaa esimerkiksi siten, että kriteeriksi nostettaisiin toimeentulotuen asiakkuus, eli selkeä ja vakiintuneen käytännön mukainen syventyneen köyhyyden mittari.
Esitetty muutos madaltaisi etenkin nuorten kynnystä yritystoiminnan aloittamiseen ja lisäisivät tätä kautta Suomen kilpailukykyä pitkällä aikavälillä ja vahvistaisi talouskasvua kansantalouden dynamiikkaa lisäämällä.
Muutokset mahdollistaisivat pienyrittäjälle ihmisarvoisen elämän edellyttämän tulotason lisäksi pääsyt aktiivisen työvoimapolitiikan toimien piiriin yrittäjyydestä huolimatta. Säällisen tulotason lisäksi uudistus näin ollen mahdollistaisi yrittäjien ammatillisen osaamisen kehittämisen työvoimapoliittisiin toimiin osallistumisen myötä.
Tölö Unga Socialister ry esittää, että
SDP pitää tärkeänä pienyrittäjien köyhyyden torjumista taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä syistä johtuen. Tämän vuoksi SDP kannattaa työttömyysturvalain, julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain sekä niihin liittyvien lakien uudistamista siten, että vähimmäisturva aktiivisen työvoimapolitiikan velvoitteineen ulotetaan kattamaan myös köyhät yrittäjät.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 66
Tammikuu 2017
SDP:n ollessa hallituksessa yrittäjän sosiaaliturvaa on parannettu ja mm. työttömyys-päivärahan saannin ehdot ovat lähentyneet palkansaajan ehtoja.
Nuorisotakuussa kehitettiin sanssi-kortti, joka oli helppokäyttöinen palkkatuki myös pienyrittäjille. Nyttemmin porvarihallitus on ajanut tuen alas.
Vaihtoehtobudjeteissa on esitetty arvonlisäveron alarajan nostoa, joka helpottaa kaikkein pienimpien yritysten asemaa.
Ks. myös päätöksen 42-46 toteutuminen.