Eläimiä on kohdeltava kunnioittavasti, eettisesti ja läpinäkyvästi. Eläinten hyvinvointi on turvattava vahvalla lainsäädännöllä, tehokkaalla valvonnalla ja uusimpaan tutkimustietoon perustuvalla sääntelyn kehittämisellä. Eläinten hyvinvointia on aktiivisesti edistettävä myös EU:ssa. Lajityypillisen käyttäytymisen mahdollisuudet on turvattava niin tuotanto-, harraste- kuin lemmikkieläimille, ja eläimille kipua tai stressiä aiheuttavia käytäntöjä on vähennettävä.
Suomalaisen eläintuotannon on oltava kestävää ja eettisesti korkeatasoista. Eläinten hyvinvointi on edellytys ruoantuotannon hyväksyttävyydelle ja pitkän aikavälin kestävyydelle. Tuotantotapoja on kehitettävä niin, että eläimille aiheutuva kipu, stressi ja tarpeeton kärsimys voidaan ehkäistä. Eläinsuojelulainsäädäntöä on kehitettävä johdonmukaisesti eläinten hyvinvointia parantavaan suuntaan, eikä jo saavutettuja eläinten suojelun edistysaskeleita tule perua.
Eläinten hyvinvoinnin parantaminen edellyttää myös jalostuskäytäntöjen eettistä ohjaamista. Hyvinvointia ja terveyttä heikentävästä jalostuksesta on luovuttava, ja sääntelyllä on ehkäistävä rakenteellisia kannusteita eläinten liialliselle kuormittamiselle. Samalla on huolehdittava eläimistä vastuuta kantavien ihmisten jaksamisesta, kuten maataloustuottajien riittävistä lomituspalveluista. Kuluttajien mahdollisuutta tehdä kestävän kehityksen ja eettisen tarkastelun kestäviä ratkaisuja on lisättävä parantamalla heidän mahdollisuuttaan saada todellista tietoa tuotantoketjuista. Eläinsuojelurikoksiin, pentutehtailuun ja muuhun hyvinvointia heikentävään toimintaan on puututtava nykyistä tehokkaammin. Valvontaeläinlääkärien resursseista on huolehdittava kautta maan. Kokonaisuudessa on huolehdittava suomalaisen ruuan tuotannon kannattavuudesta ja kilpailukyvystä.
Turkistarhaus on eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta kestämätön elinkeino, josta on luovuttava hallitusti oikeudenmukaisen siirtymän keinoin Suomessa ja koko EU-alueella. Turkistarhauksen kieltämiselle on asetettava Suomessa määräaika, vaikka EU ei määräaikaa asettaisi. Myös eläinkokeita on vähennettävä, ja vaihtoehtoisten menetelmien käyttöönottoa on edistettävä.
Petopolitiikassa on tärkeää suojelun sosiaalinen hyväksyttävyys ja hyvä keskusteluyhteys eri tahojen, kuten viranomaisten, paikallisväestön, metsästäjien ja luonnonsuojelujärjestöjen, välillä. Villieläinten hyvinvoinnissa keskeistä on elinympäristöjen suojelu sekä kärsimystä vähentävät käytännöt metsästyksessä, kalastuksessa ja eläinmatkailussa. Villieläinten auttamisen viranomaisvastuita on selkeytettävä eikä hoito voi olla vain vapaaehtoistoiminnan varassa. Sääntelyn, koulutuksen ja valvonnan on tuettava eläinten hyvinvointia kaikessa ihmisen toiminnassa. Pienpetorautojen käytön rajoittamista selvitetään. Luolakoirakokeet elävillä saaliseläimillä tulee kieltää. Myös eläinten käyttämiseen perustuvat matkailupalvelut on saatava valvonnan ja sääntelyn piiriin nykyistä tehokkaammin ja ulkomaisia palveluntuottajia on informoitava suomalaisesta sääntelystä.