Suomalaiset liikkuvat edelleen monella tavalla aktiivisesti, mutta arjen aktiivisuus on vähentynyt kaikissa ikäryhmissä, ja alueellinen sekä ihmisryhmien välinen eriytyminen on lisääntynyt. Suomalaisten fyysinen toimintakyky on heikentynyt, ja liikkumattomuuden kustannukset nousevat vuosittain miljardeihin. Liikunnan ja urheilun on oltava kaikkien saavutettavissa sosioekonomisesta asemasta huolimatta, ja ihmisten liikkumista on edistettävä yhteiskunnassa kaikin käytettävissä olevin keinoin, sillä liikkumisella ja fyysisellä aktiivisuudella on todennetusti myönteisiä vaikutuksia fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.
Liikkumisen mahdollisuudet on turvattava paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti. Alueiden eriytymistä tapahtuu niin kaupunkien sisällä kuin myös alueellisesti. Liikuntapaikkarakentamisessa on tulevaisuudessa korostettava yhä enemmän ennakointia, monikäyttöisyyttä ja muunneltavuutta. Lapsilla ja nuorilla on oltava mahdollisuus harrastaa liikuntaa monipuolisesti, lähtökohtaisesti omalla paikkakunnallaan ja kaupungeissa omalla alueellaan. Liikettä on tuotava sinne, missä ihmisten arki on.
Nuorten fyysinen aktiivisuus ja liikunnan harrastaminen vähenevät selvästi toiselle asteelle siirryttäessä, ja korkea-asteelle siirryttäessä liikkumattomuus lisääntyy edelleen. Liikunta ja liikkuminen tarjoavat yhteisöllisyyttä, yhteisötaitoja ja yhteenkuuluvuutta. Se osaltaan vähentää syrjäytymisriskiä, mielenterveysongelmia ja perussairauksien riskiä. Tämän vuoksi on liikunnallisen elämäntavan juurruttaminen aloitettava jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ja siitä on pidettävä kiinni läpi koulutusasteiden. Liikunnallisen elämäntavan edistäminen on lisättävä lakiin varhaiskasvatuksen, toisen asteen sekä korkea-asteen osalta, kuten on tehty esi- ja perusopetuksen kohdalla. Kasvuympäristöllä on keskeinen rooli liikkuvan elämäntavan omaksumisessa. Kaikenikäisten uimataito on varmistettava.
Liikunnallinen elämäntapa ja riittävä liike sekä aktiivisuus arjessa eivät toteudu vain liikuntapolitiikan avulla. Eikä liikkuminen ja aktiivisuus tarkoita pelkästään urheiluharrastuksiin ja liikuntapalveluihin osallistumista. Aktiivisen elämäntyylin tukemisessa on keskeistä huomioida arjen elinympäristöjen tarjoamat mahdollisuudet ja erilaisiin kiinnostuksiin vastaavat tavat osallistua ja toimia. Näiden tukemisessa liikuntamahdollisuuksien rinnalla on merkittävä rooli saavutettavilla lähiluonto- ja kulttuuripalveluilla. Siksi tarvitsemme poikkihallinnollisia toimia kaikilla politiikan sektoreilla, esimerkiksi ennaltaehkäiseviä keinoja terveydenhuollossa sekä osana kaupunkisuunnittelua, jossa huomioidaan kuntalaisten osallisuus.
Elintapaohjauksen liikuntaan ja kulttuurihyvinvointiin liittyvän neuvonnan sujuvat palveluketjut hyvinvointialueilla ja kunnissa on varmistettava. Ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen kannustavan rahoituksen osuutta kunnissa ja hyvinvointialueilla on kasvatettava ja kohdennettava ennaltaehkäisevään toimintaan. Kohdentamista on seurattava ja arvioitava aiempaa systemaattisemmin ja toiminnan vaikutuksia pystyttävä seuraamaan osana hyte-tiedolla johtamisen kokonaisuutta. Elinkeinoelämän ja järjestöjen resursseja ennaltaehkäisevän toiminnan järjestämisessä on hyödynnettävä.
Liikunta ja urheilu ovat elinvoimatekijöitä kunnille, alueille ja valtakunnallisesti. Urheiluseurat ja yhdistykset tekevät arvokasta työtä harrastamisen, liikkumisen ja urheilun mahdollistamiseksi, ja toimintaa järjestetään laajasti kaiken tasoisille liikkujille ja urheilijoille. Huippu-urheilijaksi kasvamista ja tavoitteelliselle urheilu-uralle suuntautuvia on tuettava erilaisin toimin. Liikunta-alan yritystoiminnalla on keskeinen rooli sekä paikallisen elinvoiman lisääjänä että ihmisten liikuttajana. Liikuntamuotojen moninaistuminen, rahoituksen hajautuminen ja liikuntapalveluiden laaja toimijakenttä asettavat haasteensa liikkumisen yhdenvertaisten mahdollisuuksien toteutumiselle. Liikunnassa ja urheilussa on huomioitava entistä paremmin eri taustoista tulevien, erityisesti vähän liikkuvien, tarpeet. Tarvitaan riittävästi ei-kaupallisia vapaa-ajan vieton ja harrastamisen tiloja. Myös ilmastonmuutos tulee haastamaan liikuntasektorin toimintaa monella tapaa, ja siihen on varauduttava. Vihreä siirtymä ja hiilineutraalisuustavoite on huomioitava liikuntaolosuhteiden valmisteluissa.
Vaikka digitaalisten palveluiden ja laitteiden käyttö on kasvanut, mikä on yksi merkittävä tekijä paikallaan olon lisääntymisessä, tarjoaa digitalisaatio liikuntaan ja liikkujille myös mahdollisuuksia liikunnan lisäämiseen, tulosten mittaamiseen ja oman kehityksen seuraamiseen. Liikkumiseen kannustavilla ja tukevilla sovelluksilla on parhaimmillaan mahdollisuus ehkäistä sairastamisen kuluja. Pelillistäminen ja palkitseminen lisäävät liikettä kuin huomaamatta. Yhteisöllisyyttä voidaan myös lisätä erilaisilla liikuntaan liittyvillä sovelluksilla, jotka luovat ryhmiä ja yhdistävät liikkujia harrastusten pariin. SDP haluaa edistää digitaalisten ratkaisujen käyttöä liikunnan tukena siten, että jokaisella on mahdollisuus hyödyntää helposti saavutettavia, turvallisia ja motivoivia palveluita oman hyvinvointinsa edistämisessä.
Suomessa on luotu monia loistavia käytäntöjä, jotka ovat lisänneet liikettä ympäri Suomen. Yksi näistä on Harrastamisen Suomen malli, joka mahdollistaa matalan kynnyksen ja maksuttoman liikunta- ja kulttuuriharrastamisen monille lapsille ja nuorille. Harrastamisen Suomen mallin toteuttamista on sujuvoitettava niin, että nuorisolain alla tapahtuvassa harrastustoiminnassa voidaan huomioida nykyistä paremmin perusopetuslain alaisuudessa tapahtuvan toiminnan tarpeet. Sujuvoittaminen voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Harrastamisen Suomen mallin toimintaa on voitava järjestää koulupäivän aikana ja koulukuljetukset toteuttaa niin, että koulukuljetuksen piirissä olevilla oppilailla on mahdollisuus osallistua koulupäivän jälkeen tapahtuvaan Harrastamisen Suomen mallin toimintaan. Erityistä tukea osallistumiseensa tarvitsevien lasten ja nuorten tarpeiden huomioimiseen sekä toiminnan saavutettavuuteen on kiinnitettävä toteutuksessa erityistä huomiota mallin yhdenvertaisen toteutumisen varmistamiseksi. Harrastamisen Suomen malli on laajennettava myös toiselle asteelle.