Suomeen muuttaneiden kohdalla kotoutumisen on oltava jokaisen maahanmuuttajan oikeus ja velvollisuus, jota yhteiskunta tukee kaikilla hallinnon tasoilla. Kotoutuminen tarkoittaa yhteiskunnan sääntöjen ja toimintatapojen syvällistä sisäistämistä ja niiden mukaan toimimista sekä osallistumista omien kykyjen mukaan yhteiskuntaan sen aktiivisena jäsenenä.
Suomeen muuttavalta on oikeutettua edellyttää mukautumista niihin periaatteisiin, joiden varassa Suomi yhteiskuntana toimii ja jotka usein ovat välttämätön edellytys sille, että täällä kyetään ylläpitämään vaurasta ja vakaata hyvinvointivaltiota.
Vastaavasti Suomen on oltava vastaanottavainen yhteiskunta tänne muuttaville, ja tänne tulevilla on oltava selkeä reitti Suomen yhdenvertaiseksi ja täysivaltaiseksi kansalaiseksi. Kotoutumisen tuessa ensisijaista on, että maahan muuttavasta otetaan tarvittaessa nopeasti koppi ja häntä autetaan löytämään aktiivisia tapoja osallistua yhteiskuntaan. Erityisesti kielenoppimista ja nopeaa työllistymistä on edistettävä, ja vastaavasti on torjuttava kaikin tavoin ajautumista passiiviseksi tukiasiakkaaksi. Maahan muuttavien yhteiskunnalliselle ja demokraattiselle osallistumiselle on luotava turvalliset ja kannustavat puitteet.
Kieli on avain osallisuuteen. Vaikka työelämässä voi pärjätä esimerkiksi englannin kielellä, on maahan pysyvästi muuttavan tärkeä oppia myös kotimaisia kieliä voidakseen osallistua muuten yhteiskuntaan ja esimerkiksi kyetäkseen antamaan omille lapsilleen hyvät eväät Suomessa pärjäämiseen. Suomen tai ruotsin kielen oppimiseen on panostettava, ja oikeuksia sosiaalietuuksiin voidaan kytkeä siihen, että maahanmuuttaja opiskelee kieltä ja osoittaa muuten pyrkimystä kotoutua ja työllistyä. Maahanmuuttajien kielikoulutuksen saatavuutta on vahvistettava huolehtien siitä, että kielikoulutuksen tasot ja tavoitteet sekä yhteys muihin opintoihin ja työelämään muodostavat johdonmukaisia kokonaisuuksia. Tässä yhteydessä on varmistettava, että jokaisella maahanmuuttajalla on riittävä luku- ja kirjoitustaito. Erityisesti tulee varmistaa, että vieraskielisten Suomessa syntyneiden lasten kotimaisen kielen taito on peruskoulun jälkeen riittävä toisen asteen ja korkea-asteen opinnoissa pärjäämiseen. Työnantajien tulee osallistua kielikoulutuksen järjestämiseen ja niiden kustannuksiin. Kielikoulutukseen on panostettava myös työperäisesti maahan muuttavien kohdalla.
Erityisesti patriarkaalisista kulttuureista tulevien maahanmuuttajanaisten osallisuuden kasvattaminen on tärkeä painopiste. On purettava rakenteita, jotka tukevat kotiin jäämistä, ja aktiivisesti autettava työllistymisessä ja kontaktien rakentamisessa ympäröivään yhteiskuntaan. Kun äidit oppivat kielen, pääsevät mukaan yhteiskuntaan ja työelämään, myös lapset integroituvat paremmin päiväkotiin, kouluun ja ympäröivään yhteiskuntaan. Varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostaminen maahanmuuttajaperheissä on keskeinen tavoite, jotta lapsille voidaan antaa mahdollisimman hyvät eväät suomalaisessa yhteiskunnassa pärjäämiseen.
Aktiivisella yhteiskuntapolitiikalla torjutaan etnisen ja kulttuurisen segregaation muodostumista Suomeen asuinalueiden, työmarkkinoiden ja muun yhteiskunnallisen osallistumisen tasoilla. Kuntia on aktiivisesti tuettava ja ohjattava kotoutumisen edistämisessä, ja tuloksia on seurattava järjestelmällisesti. Maahanmuuttajien kotoutumispolitiikan on oltava myös kuntatasolla suunnitelmallista, tavoitteellista ja pitkäjänteistä. Kotoutumisen onnistuminen ei saa riippua siitä, mihin kuntaan ihminen muuttaa.
Suomeen muuttavien kulttuurin ja tapojen on sopeuduttava Suomen lakeihin ja yhteiskunnan keskeisiin arvoihin. Sukupuolten epätasa-arvoon perustuvia ajattelutapoja ja käytäntöjä ei tule hyväksyä, ja kulttuurisiin kunniakäsityksiin perustuva väkivalta, painostus ja rajoittaminen on torjuttava yksiselitteisesti. Viranomaisten on kyettävä puuttumaan tällaisiin ilmiöihin nykyistä tehokkaammin ja tähän työhön on osoitettava riittävät resurssit, jotta kaikkien Suomessa asuvien kehollinen koskemattomuus ja täysi itsemääräämisoikeus voidaan turvata.