Jokaisella on oltava mahdollisuus tulla kuulluksi sekä vaikuttaa omaa elämäänsä ja asuinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Ihmisten vaikutusmahdollisuuksia on lisättävä, samoin tietoa siitä, miten päätöksentekoon voi vaikuttaa ja osallistua. Jokaisella on oltava tarvittavat tiedot ja taidot pärjätäkseen arjessa ja osallistuakseen mahdollisimman täysipainoisesti yhteiskuntaan omien voimavarojensa ja kykyjensä mukaisesti. Tämän mahdollistamiseksi vaikutusmahdollisuuksien on oltava esteettömiä ja saavutettavia, jotta osallisuus on aidosti yhdenvertaista.
Kansalaisten asiointitaitoja sekä niiden oppimista on edistettävä. Asioinnista, palveluista ja etuuksista tulee olla tarjolla riittävästi tietoa selkeästi esitettynä ja selkokielisesti. Perustaidoista huolehtimalla voidaan ennaltaehkäistä erilaisia haasteita arjessa elämän eri vaiheissa. Nuorten hyvät elämänhallintataidot vahvistavat itsenäisyyttä ja vaikuttamismahdollisuuksia.
Demokraattisen osallistumisen on oltava turvallista ja kaikille avointa. Kansalaisyhteiskunnalla on oltava vapaus toimia sekä mahdollisuuksia vaikuttaa ja saada äänensä kuuluviin myös vaalien välillä. Rauhanomaiset mielenosoitukset ovat kokoontumisvapauden suojaama oikeutettu keino vaikuttaa demokraattisessa yhteiskunnassa. Yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuviin tai julkisuudessa työnsä vuoksi näkyviin henkilöihin kohdistuva häirintä, vainoaminen ja vihapuhe voivat olla merkittävä este osallistumiselle. Ne kohdistuvat usein korostetusti naisiin ja vähemmistöjen edustajiin.
Perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumisen suojelu on valtiovallan ensisijainen velvollisuus. Kansalaisten kykyä ja halua toimia yhteiskunnassa on tuettava. Perusoikeuksiin perustuvat kansalaisvapaudet on taattava myös tulevaisuudessa mahdollisimman laajasti.
Kansalaisjärjestöille on taattava mahdollisuus osoittaa mieltään. Järjestäytymisen vapaus ja lakko-oikeus ovat kaikille kuuluvia perusoikeuksia. Vahva demokraattinen yhteiskunta kestää hetkelliset häiriöt ja haitat toiminnoissaan silloin, kun ne eivät aiheuta kansalaisten hengen tai terveyden vaarantumista tai kohtuuttomia taloudellisia haittoja.
Demokratian ja osallisuuden vahvistamisessa on huomioitava alueelliset erot. Harvaan asutuilla alueilla osallistumisen esteet ovat usein rakenteellisia, ja niitä on purettava digitaalisilla ratkaisuilla ja palveluita kehittämällä. Suurilla kaupungeilla on keskeinen rooli palkkatasa-arvon, sukupuolitietoisen budjetoinnin ja naisvaltaisten alojen työehtojen edistämisessä. Tasa-arvoinen kaupunkipolitiikka, mukaan lukien naisten ja tyttöjen turvallinen kaupunkitila sekä segregaatiota vähentävä asuntopolitiikka, on elinvoiman, turvallisuuden ja hyvinvoinnin perusta. Lapsi- ja sukupuolivaikutusten arviointia on vahvistettava valtio-, hyvinvointialue- ja kuntatasolla.
Verkkohäirintä ja -väkivalta on kasvava ja vahvasti sukupuolittunut ilmiö, joka kohdistuu erityisen usein naisiin ja vähemmistöihin. Naisiin kohdistuva verkkoväkivalta voi olla esimerkiksi seksuaalisella väkivallalla uhkailua ja ulkoisen olemuksen arvostelua. Verkossa tapahtuva vihapuhe on johtanut nuorten yhteiskunnallisen ja poliittisen aktiivisuuden vähenemiseen. Myös tekoälyn käyttämiseen häirintätarkoituksessa on syytä puuttua. Yhteiskunnallisen keskustelun avoimuuden ja moniarvoisuuden turvaamiseksi häirintään on puututtava varhaisessa vaiheessa ja määrätietoisin toimin. Sananvapauden kaventamiseen tähtäävään häirintään on puututtava tehokkaasti. Lisäksi jokaisella on velvollisuus edistää omalla toiminnallaan kunnioittavaa keskustelukulttuuria.
SDP:n tavoitteena on vahvistaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia yhteiskunnan eri sektoreilla. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia on kehitettävä, ja syrjintään on puututtava kouluissa, työpaikoilla ja julkisissa tiloissa. Eheytyshoidot on kiellettävä.
Äänestysaktiivisuuden nostaminen vahvistaa demokraattisen oikeusvaltion perustaa ja kansalaisten politiikalle antamaa oikeutusta. Äänestämisestä on tehtävä mahdollisimman helppoa tuomalla äänestyspaikat sinne, missä ihmisetkin ovat. Jokaista äänioikeutettua on kaikin keinoin kannustettava käyttämään äänioikeuttaan, sillä se lisää ihmisten keskinäistä luottamusta, vähentää polarisaatiota ja rakentaa pitkäjänteisempää yhteiskunnallista kehitystä. Suomessa on selvitettävä erilaisia käytännöllisiä kannustimia ja toteutettava kokeiluja äänestysaktiivisuuden nostamiseksi.
Suomi on Pohjoismaista ainoa, jossa valtio ei osallistu suoraan oppilaitoksissa pidettävien nuorisovaalien järjestämiseen. Muissa Pohjoismaissa nuorten äänestysaktiivisuus varsinaisissa vaaleissa on korkeampi kuin meillä. Nuorten kasvua äänestäjiksi on tuettava nykyistä enemmän, ja valtion on tuettava nuorisovaalien järjestämistä vähintään niin, että nuorisovaalit kirjataan opetussuunnitelmiin. Demokratiakasvatus on otettava opetussuunnitelmissa oppiaineiden rajat ylittäväksi osaamiskokonaisuudeksi. Osana demokratia- ja kansalaiskasvatusta lasten ja nuorten tietoisuutta oikeuksistaan EU-kansalaisina on lisättävä. Lasten ja nuorten ymmärrystä vaikuttamisesta ja päätöksenteosta voidaan lisätä vahvistamalla oppilas- ja opiskelijakuntien, lasten parlamenttien ja nuorisovaltuustojen sekä muiden nuorten vaikuttajaryhmien asemaa. Nuorisovaltuustojen oikeus nimetä edustajansa soveltuviin lautakuntiin ja valtuustoihin sekä oikeus jättää aloitteita valtuustoille on turvattava laissa. Nuorten ymmärrystä eri päätöksentekoprosesseista on lisättävä, heidän osallisuuttaan yhteiskunnassa on tuettava, ja nuorten aikuisten äänestysaktiivisuutta on edistettävä.
Kouluissa ja oppilaitoksissa on tuettava lasten ja nuorten kasvua aktiivisiksi yhteiskunnallisiksi toimijoiksi oppilaskuntatoiminnan avulla. Oppilaskuntien vaikutusmahdollisuuksia koulun arjessa on vahvistettava, jotta nuoret voivat aidosti vaikuttaa itseään koskeviin arkisiin asioihin, kuten kouluyhteisön toimintaan, harrastustoimintaan ja vapaa-aikaan. Samalla nuorille on tarjottava mahdollisuuksia osallistua keskusteluun ja vaikuttamiseen myös laajemmissa yhteiskunnallisissa ja valtakunnallisissa kysymyksissä, kuten demokratiassa, ilmastonmuutoksessa, työelämässä ja yhdenvertaisuudessa. Nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen tärkeä tehtävä kasvattaa lapsia ja nuoria aktiiviseen kansalaisuuteen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen on tunnistettava.
Koska demokraattinen osallistuminen ja tätä kautta tunne osallisuudesta ovat olennainen osa yhteiskuntaan integroitumista, on huolehdittava siitä, että Suomessa asuvat ulkomaalaistaustaiset henkilöt osallistuvat päätöksentekoon niin päättäjinä kuin aktiivisina kansalaisina. Päätöksenteon eri vaiheissa on huomioitava rakenteellinen rasismi ja monisyinen syrjintä. Kieli- ja taustamaakohtaiset erot ovat suuria, ja tiedon puute on keskeinen syy äänestämättä jättämiseen. Kansalaisyhteiskunnan toimijoita, kuten järjestöjä, on tuettava ja kannustettava osallistumisen esteiden tunnistamiseen ja purkamiseen. Vaaleja koskevan virallisen tiedottamisen on oltava monikielistä ja helposti saavutettavaa.
SDP tavoittelee vaalien kampanjabudjeteille asetettavaa kattoa. Katto voidaan asettaa sekä puolueille että ehdokkaille erikseen. Lisäksi SDP kannattaa vaalirahoitusilmoitusvelvollisuuden laajentamista kaikkiin presidentinvaaleissa, eduskuntavaaleissa ja eurovaaleissa ehdolla olleisiin ehdokkaisiin.
Erityistä tukea tarvitsevien ihmisten yhdenvertaisuus ei toteudu pelkästään yleisillä hyvinvointipalveluilla. Yhteiskunnan velvollisuus on turvata yksilöllinen, oikea-aikainen ja riittävä tuki koko ihmisen elämänkaaren ajan. Eri väestöryhmien tosiasiallisen yhdenvertaisuuden ja osallisuuden varmistamiseen tulee kiinnittää huomiota.
Asukas- ja lähidemokratiaa on kehitettävä toimivammaksi, sillä paikallisen tason aktivointi ja vuoropuhelu asukasyhdistysten ja muiden toimijoiden kanssa voivat olla keino lisätä osallisuuden tunnetta. Asukkaiden mahdollisuus vaikuttaa omaan asuin- ja toimintaympäristöönsä vahvistaa lähidemokratiaa. Kansalaisten yhteisöllisyyttä tukevaa omaehtoista toimeliaisuutta ja järjestäytymätöntä aktiivisuutta ja siitä syntyvää hyvinvointia ja osallisuutta tulee arvostaa ja tukea. Osallistumisen mahdollisuuksia tulee lisätä aktiivisesti ja pyrkiä saamaan mukaan myös vähän osallistuvia. Osallistavaa budjetointia ja erilaisten kansalaispaneelien käyttöä on lisättävä ja laajennettava kunnissa, kaupungeissa ja hyvinvointialueilla. Kansalaisten tiedonsaanti, objektiivinen tiedonvälitys ja erilaisten yhteiskuntanäkemysten esille pääsy on varmistettava.