Maahanmuuttopolitiikan on oltava inhimillistä, pitkäjänteistä ja ennakoivaa sekä perustuttava kansainväliseen yhteistyöhön ja toimivaan lainsäädäntöön. Suomeen suuntautuvan maahanmuuton on oltava hallittua, oikeudenmukaista ja yhteiskunnallisesti kestävää.
Yhteiskunnallinen kestävyys edellyttää, että maahanmuuton vaikutuksia yhteiskunnassa arvioidaan kokonaisuutena osana maahanmuuttopolitiikkaa koskevia päätöksiä, ja maahanmuuttopoliittisen linjan on tuettava yhteiskunnan vakautta ja turvallisuutta.
Suomeen muutetaan työn, opiskelun tai perheen vuoksi sekä humanitaarisista syistä, eikä eri maahanmuuton syitä ole yleensä perusteltua yrittää käsitellä samoilla työkaluilla, vaan jokaisella on oltava omat tavoitteensa ja tarkoituksensa.
Oikeudenmukaisuus tarkoittaa kohtuullisuutta, syrjimättömyyttä ja yhdenvertaista kohtelua sekä sitä, että oleskeluluvan saaneet pääsevät yhdenvertaisina toimijoina osaksi yhteiskuntaa. Kokemus oikeudenmukaisuudesta antaa Suomeen saapuvalle parhaat lähtökohdat rakentaa elämäänsä uudessa kotimaassaan. Suomen on oltava tänne muuttaville yhteiskunta, joka uskaltaa vaatia, mutta joka myös vastapainoksi antaa paljon.
Oikeudenmukaisuus tarkoittaa myös sitä, että jos oleskelulupaan ei ole perusteita, henkilö poistuu maasta ja tarvittaessa hänet voidaan poistaa viranomaistoimin, kansainvälisten sopimusten velvoitteet huomioiden. Toimivat palautukset ovat välttämätön osa maahanmuuttojärjestelmää. Maassa ilman oleskelulupaa olevien poistamista voidaan tehostaa erityisesti EU-maiden keskinäisellä yhteistyöllä.
Suomen on oltava aktiivisesti kehittämässä Euroopan yhteistä parempaa pakolaispolitiikkaa, yhteistä parempaa pakolaispolitiikkaa, joka perustuu kansainvälisiin sopimuksiin, yhteiskunnalliseen kestävyyteen ja humanitääriseen vaikuttavuuteen ihmisoikeuksia kunnioittaen. Pakolaistilannetta on Euroopan oman edun kannalta lähestyttävä kokonaisuutena, ja Euroopan pakolaispolitiikan ytimessä on oltava globaalin pakolaistilanteen hallinta ja helpottaminen sen sijaan, että vain reagoidaan Euroopan rajoille saapuviin turvapaikanhakijoihin. Samalla Euroopan on aktiivisesti tuettava pakolaisten lähtömaita ja ehkäistävä kriisien syntyä.
Kansainvälisten pakolaisten suuri enemmistö on ja tulee olemaan muualla kuin Euroopassa. Nykyinen spontaaniin rajojen yli pyrkimiseen perustuva turvapaikkapolitiikka ei juurikaan valikoi ihmisiä suojelun tarpeen tai hädänalaisuuden perusteella, vaan neljä viidestä perusteettomankin hakemuksen jättäneestä lopulta jää Eurooppaan. Vaarallinen matka Eurooppaan tappaa vuosittain tuhansia ihmisiä, jolloin haavoittuvimmassa asemassa olevat eivät koskaan pääse turvapaikkaa hakemaan.
Kiintiöpakolaisuuden kaltaiset järjestelmät tarjoavat vaikuttavamman ja hallitumman tavan kohdentaa suojelu niille haavoittuvimmassa asemassa oleville, joille Eurooppaan pääsemisestä on eniten humanitaarista hyötyä. Suomen on aktiivisesti vaikutettava Euroopan pakolaispolitiikan kehittämiseen niin, että kansainvälistä suojelua voisi hakea ja hakemuksen perusteita voitaisiin tutkia mahdollisimman lähellä lähtöalueita ja kiintiöpakolaisuuden kaltaiset hallitut ja perustellulla tavalla valikoivat järjestelmät olisivat pääasiallinen tapa saada suojelua Euroopasta.
Humanitaarisesti kaikkein vaikuttavinta on työ köyhimmissä maissa olevien pakolaisten tilanteen parantamiseksi. Tämä edellyttää Euroopalta nykyistä laajempaa yhteistyötä kolmansien maiden kanssa. Pelkän perinteisen kehitysyhteistyön lisäksi Euroopalla on oltava valmius tarjota erilaisia etuja ja yhteistyötä näille maille vastineeksi siitä, että pakolaisille tarjotaan maissa laajemmat oikeudet. Tämän on oltava osa Euroopan unionin strategisen autonomian pyrkimystä rakentaa entistä vastavuoroisempia kansainvälisiä kumppanuuksia globaalin etelän maiden kanssa.