Vahva maatalous on yksi Suomen tukijaloista. Maatalouden kannattavuuden parantaminen parantaa myös kokonaisturvallisuutta. Maatalouspolitiikan ytimenä on oltava nyt ja jatkossa kestävä ruoantuotanto, ja tämän on näyttävä maataloustukien kohdentamisessa entistä selkeämmin aktiiviseen ruoantuotantoon, jossa huomioidaan ympäristövaikutukset, ruokaturva ja korkea omavaraisuusaste. Riippuvuuden vähentäminen fossiilisista ja ulkomaisista raaka-aineista lisää maatalouden huoltovarmuutta ja omavaraisuutta.
Kotimaista, kannattavaa ja kestävää maataloutta on vahvistettava. Kotimaisen ruoantuotannon ja elintarviketeollisuuden kilpailukyvystä on huolehdittava, ja niiden kehittymistä vahvaksi vientialaksi on edistettävä, esimerkiksi jalostusarvon nostamista tukemalla.
Kotimaisen ruoantuotannon varmistamiseksi on edistettävä reilun kilpailun edellytyksiä vähittäiskaupassa. Vähittäiskaupan liiallinen keskittyminen heikentää elintarviketeollisuuden ja kuluttajan asemaa. Olennaista on, että samaan aikaan ruoantuotannon markkinalähtöisyyttä, arvonlisää sekä tukipolitiikkaa kehitetään.
Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta sekä uusien ruoantuotantoteknologioiden kehittäminen ovat keskeinen osa ruokajärjestelmän uudistamista. Suomalaista monipuolista ja kannattavaa kasviproteiinituotantoa on pyrittävä lisäämään. Myös maataloustukien jakaantumisessa on huolehdittava kotimaisen proteiiniomavaraisuuden vahvistumisesta eri proteiinilähteille siten, että kasvis- ja eläinproteiinituotannon toimintaedellytyksiä kehitetään nykyistä tasapainoisemmin. Kiertotalouden ratkaisut on otettava laajasti käyttöön, erityisesti ravinnekierrätyksen lisäämisessä. Ravinteiden suljettu kierto vahvistaa maatalouden kannattavuutta ja huoltovarmuutta sekä parantaa vesien tilaa.
Maatalouden ilmastopäästöjen ja ravinnevalumien vähentämiseen on luotava toimivia ja taloudellisesti kannustavia ratkaisuja. Tukijärjestelmää on kehitettävä niin, että se kannustaa ympäristöystävällisiin ratkaisuihin. Tehokkaita ja kestävällä tavalla toteutettavia toimenpiteitä ovat maatalouden koneiden ja prosessien energiatehokkuuden parantaminen, uusiutuvan energian – erityisesti biokaasun – käytön ja tuotannon lisääminen sekä viljelykäytäntöjen kehittäminen. Hyvä viljelykierto, maan kasvukunnosta huolehtiminen, täsmällinen lannoitus ja ravinteiden parempi hyödyntäminen vähentävät samanaikaisesti ilmastopäästöjä ja vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta.
Maatalous on yksi suurimpia sisävesien ja Itämeren rehevöitymiseen vaikuttavia tekijöitä Suomessa. Myrkylliset sinilevälautat kuuluvat rehevöitymisen näkyvimpiin vaikutuksiin. Suomen on pystyttävä parantamaan maailman saastuneimman meren, Itämeren, tilaa vähentämällä rannikkovesiin päätyvää ravinnekuormaa. Vesien tilan parantaminen edellyttää toimia kaikilta kuormittajilta. Yhdyskuntajätevesien tehokas puhdistus on välttämätön osa kokonaisratkaisua, mutta se ei yksin riitä. Maatalouden ravinnekuormituksen vähentämisessä on siirryttävä vaikuttavuusperusteiseen ja alueellisesti kohdennettuun ohjaukseen, jossa viljelijöillä on taloudelliset edellytykset toteuttaa tehokkaimmat toimet. Ravinnekuormituksen tehokas vähentäminen edellyttää myös nykyistä ohjaavampaa lainsäädäntöä. Maa- ja metsätaloudesta vesiin valuvia ravinteita voidaan vähentää esimerkiksi perustamalla kosteikkoja ja suojavyöhykkeitä sekä pitämällä pellot kasvipeitteisinä ympäri vuoden.
Rannikon huonokuntoisimman merialueen, Saaristomeren, tilan parantaminen edellyttää erityisiä ja vaikuttavia tuki- ja lainsäädäntötoimia.
Kotimaisen, kestävästi tuotetun ja kalastetun kalan käyttöä ja saatavuutta kotimaan markkinoille on lisättävä, ja kalastus- ja kalanviljelyammattitaitoa sekä osaamista on kehitettävä. Suljetun kierron kasvatusta ja ravinteiden kierrätystä on lisättävä, ja pilotointia on edistettävä. Vaelluskalojen palauttaminen rakennettuihin vesistöihin on sekä ekologinen että yhteiskunnallinen tavoite. Tavoitteeksi asetetaan ekologisen jatkumon avaaminen ja riittävän ekologisen ympäristövirtaaman turvaaminen vesistöissä. Vaellusesteitä puretaan, ja luonnonmukaisia ohitusuomia rakennetaan, jos purkaminen ei ole mahdollista. Aiheuttaja maksaa -periaatetta toteutetaan.
Uusiutuvan energian tuotanto luo maanomistajille mahdollisuuksia merkittäviin lisätuloihin. Energiantuotannon sijoittumista on kuitenkin ohjattava niin, että se ei heikennä ruoantuotantoa tai luonnon monimuotoisuutta.
Suomeen on rakennettava kestävä ja vastuullinen ruokajärjestelmä, joka turvaa kotimaisen ruoantuotannon, huoltovarmuuden ja terveellisen ravitsemuksen. Kestävien ruokavalintojen edistämisessä on vahvistettava monipuolista ja ravitsemuksellisesti tasapainoista ruokavaliota sekä kehitettävä reseptiikkaa, joka lisää kotimaisten raaka-aineiden, sesonkituotteiden ja kasvipohjaisten vaihtoehtojen houkuttelevuutta. Julkisissa ruokahankinnoissa on suosittava kotimaista, lähi- ja luomuruokaa sekä mahdollisimman lyhyitä ruokaketjuja. Samalla ruokahävikkiä on vähennettävä helpottamalla hävikkiruoan myyntiä ja lahjoittamista koskevaa sääntelyä.