Ilmastonmuutoksen torjuminen ja luontokadon pysäyttäminen ovat maapallon ja ihmiskunnan keskeisimmät haasteet. Siksi ilmastotavoitteista ja vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteesta on pidettävä tiukasti kiinni sekä tähdättävä pian kohti hiilinegatiivisuutta. Tämä on tehtävä ekologisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti kestävästi sekä kansalaisia osallistaen.
Monimuotoinen luonto luo perustan hyvinvoinnille. Luonnon heikentynyt tila johtaa hauraaseen yhteiskuntaan ja horjuttaa turvallisuutta. Siksi Suomen on oltava sitoutunut luonnon tilaa vahvistaviin ja ennallistaviin toimiin. Suomi tekee kansallisesti ja kansainvälisesti töitä luontokadon pysäyttämiseksi ja pyrkii laajasti luontopositiivisuuteen. Luonnon turvaksi on säädettävä ilmastolain kaltainen luontolaki. Luontolakiin kirjataan tavoitteet luontokadon pysäyttämiselle. Pidämme tärkeänä planetaarisen hyvinvoinnin ajatusta koko yhteiskunnan kehittämisessä. Ihmisten terveys ja hyvinvointi ovat erottamattomasti sidoksissa planeetan ja sen ekosysteemien tilaan. Ilmastonmuutoksen torjumisen ja luontokadon pysäyttämisen on kuljettava käsi kädessä. Lajien ja luonnon moninaisuus ovat kriittisen tärkeitä koko ekosysteemin toiminnan näkökulmasta. Ensisijaista on pyrkiä toteuttamaan toimia, joilla samanaikaisesti sekä torjutaan luontokatoa että vahvistetaan hiilinieluja tai vähennetään päästöjä.
Hiilinielujen vahvistaminen ja päästöjen vähentäminen on olennainen osa työtä kohti ilmastokestävää yhteiskuntaa. Metsäpolitiikan tavoitteena on oltava kestävä ja nykyistä monipuolisempi metsänhoito sekä hiilinielujen ja -varastojen vahvistaminen. Metsien käsittelyn on perustuttava tutkittuun tietoon, tuettava metsien kasvua, oltava luonnon monimuotoisuutta edistävää sekä lisättävä hiilinieluja. Maanomistajien kannusteita ja ohjausta metsien kiertoajan pidentämiseen lisätään.
Tavoitteena on oltava se, että hiilinielut kasvavat ja luonnon monimuotoisuus turvataan samalla, kun puuta käytetään entistä korkeamman jalostusarvon tuotteisiin. Metsänhoidossa on otettava entistä enemmän käyttöön metsän jatkuvan kasvatuksen menetelmiä, joilla vahvistetaan luonnon monimuotoisuutta ja turvataan metsävaranto pitkällä tähtäimellä. Metsän kestävän kasvun turvaaminen on suomalaisen metsätalouden etu.
Luontoarvoltaan arvokkaiden suojeltavien metsä- ja vesistöalueiden määrän lisääminen on vaikuttava keino luonnontilan parantamisessa. Tavoitteena on oltava maankäytön ohjaaminen tehokkaammaksi ja luontoarvot paremmin huomioivaksi. Yksi keino on maankäytön muutosmaksun käyttöönotto tilanteissa, joissa metsämaata otetaan muuhun käyttöön. Maankäytössä on tavoiteltava tilannetta, jossa poliittisin keinoin ohjataan taloudellista toimintaa alueille, joissa se on kustannuksesta huolimatta taloudellisesti kannattavaa. Esimerkiksi voimalarakentamista olisi viisasta ohjata metsistä esimerkiksi jouto- ja kitumaille. Maatalousympäristöjen osalta luonnon monimuotoisuuden kannalta kriittisten perinnebiotooppien tilaa parannetaan vahvistamalla niiden hoitoa ja sen jatkuvuutta. Luontokadon torjunnassa tärkeää on sekä elinympäristöjen että uhanalaisten lajien suojelu. METSO-ohjelman riittävä rahoitus on turvattava ja rinnalle kehitettävä uusia rahoitusmekanismeja. SDP tavoittelee valtion omistamien vanhojen metsien suojelemista. Valtion vanhojen metsien suojelutilanne korjataan kertaluontoisella lisäsuojelupäätöksellä, joka kohdistetaan valtion metsätalouskäytössä oleviin vanhoihin metsiin.
Yksi keino luontokadon torjunnassa on ekologinen kompensaatio, jonka käyttöä on laajennettava ja pyrittävä vapaaehtoisesta ekologisesta kompensaatiosta kohti velvoittavaa ekologista kompensaatiota. Ekologisen kompensaation keinoin voidaan markkinaehtoisesti ohjata toimijoita välttämään luonnon tilan heikentämistä sekä toisaalta kompensoida luontohaittaa silloin, kun sitä aiheutuu toiminnasta vaikutusten minimoimisesta huolimatta. Erityisesti kuntia on kannustettava ekologisen kompensaation hyödyntämiseen.
Suomen on tähdättävä luonnonarvomarkkinoiden edelläkävijäksi. Luonnonarvomarkkinat luovat taloudellisen kannustimen luonnonsuojelulle ja ennallistamiselle. Luontokadon pysäyttäminen edellyttää suojelun ohella laajoja luonnon ennallistamistoimia. Ennallistamistoimet on toteutettava suunnitelmallisesti, vaikuttavuuteen perustuen ja maanomistajien kanssa yhteistyössä.
Luonnon monimuotoisuus on kytköksissä talouteen, turvallisuuteen ja koko yhteiskunnan kestävään kehitykseen. Jos emme pysty pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä ja parantamaan luonnon tilaa, joudumme jatkuvaan kierteeseen yhä kasvavien ympäristöllisesti ja taloudellisesti haitallisten kehityskulkujen kanssa. Ihmiskunnan on tehtävä kaikkensa, jotta suunta saadaan käännettyä.
Ympäristörikosten ennaltaehkäisyyn ja valvontaan on panostettava. Päättäjien ja viranomaisten on arvioitava ympäristöön vaikuttavaa toimintaa selkeästi tutkimuksen perusteella. Ympäristönormien laiminlyöntiin on puututtava tiukasti, ja pikahyötyjen hakeminen on tehtävä taloudellisesti kannattamattomaksi. Ympäristörikosten tehokas torjunta edellyttää valvonnasta vastaavien viranomaisten riittäviä resursseja sekä ympäristörikoksiin liittyvän osaamisen ja ammattitaidon vahvistamista koko rikosprosessin ajan.
Ympäristöhaitat syntyvät usein useiden toimintojen yhteisvaikutuksista. Siksi ympäristölainsäädännössä tulee huomioida nykyistä paremmin luonnon tilaa heikentävien toimintojen yhteisvaikutukset yksittäisten hankkeiden vaikutusten ohella. Viranomaisilla tulee olla riittävät keinot puuttua useiden toimintojen yhdessä aiheuttamiin ympäristöhaittoihin. Tavoitteena on ehkäistä tilanteita, joissa ympäristöhaitta syntyy useiden toimintojen yhteisvaikutuksesta ilman, että mikään yksittäinen toiminta yksin ylittää lain asettamaa kynnystä.
Samalla kun ilmastonmuutosta hillitseviä toimia jatketaan, Suomen on panostettava ilmastoturvallisuuteen. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja siitä johtuviin haittoihin varautuminen edellyttävät kansallisia ja kansainvälisiä toimia, joilla vastataan alueellisiin ja rajat ylittäviin vaikutuksiin sekä varaudutaan esimerkiksi sään ääri-ilmiöihin ja merenpinnan nousuun sekä Atlantin meridionaalisen kiertoliikkeen (AMOC) mahdolliseen pysähtymiseen. Varautumisessa on kyettävä ennakoimaan muuttuvia olosuhteita ja vahvistettava yhteiskunnan eri osa-alueiden sietokykyä. Kaikessa päätöksenteossa on tukeuduttava tutkittuun tietoon, ja siksi tiedepaneelien riippumaton asema ja rahoitus on turvattava. Tärkeätä on myös turvata kansallismaisemien ohella valtakunnallisesti arvokkaat maisemat, joiden arvo perustuu monimuotoiseen kulttuurivaikutteiseen luontoon, hoidettuun viljelymaisemaan ja perinteiseen rakennuskantaan.