On tärkeää, että tutkintoon johtava koulutus on maksutonta. Tasa-arvoiset mahdollisuudet tarkoittavat, että jokaisella on taustastaan ja lähtökohdistaan riippumatta mahdollisuus kouluttautua maksutta aina tohtoriksi saakka. Korkeakoulutusta on tarjottava jatkossakin jokaisessa Suomen maakunnassa.
Suomi tarvitsee korkeasti koulutettua väestöä, sillä osaaminen ja yhteiskuntaa eteenpäin vievät innovaatiot perustuvat sivistykseen ja koulutukseen. Tutkittu tieto ja tiede antavat eväitä kestävän yhteiskunnan rakentamiselle. Kriittiseen ajatteluun kykenevä väestö on myös resilientti epävarmassa maailmantilanteessa.
Tavoitteena on, että 2030-luvun aikana puolet nuorista aikuisista Suomessa on suorittanut korkeakoulututkinnon. Tämän jälkeen on tavoiteltava sitä, että 60 prosenttia nuorista aikuisista suorittaa korkeakoulututkinnon 2040-luvulla. Koulutustason nostoon tarvitaan kaikkien koulutusmuotojen osallistumista. Siksi on kehitettävä erilaisia väyliä korkeakoulutukseen. Tämä tarkoittaa polkuja korkeakouluun niin työelämästä, ammatillisesta koulutuksesta kuin vapaasta sivistystyöstä. Järjestelmää ei tule kehittää siihen suuntaan, että koko tutkinnon voi suorittaa maksullisesti. Koulutusasteen nostamisessa on huomioitava eri alojen aloituspaikkojen määrän kohtaanto tulevaisuuden työmarkkinoiden tarpeisiin sekä turvattava laadukkaan tieteen ja tutkimuksen tekeminen. Koulutustason nostoa ei saa toteuttaa koulutuksen laadusta säästämällä.
Korkeakouluopintoihin pääsyä on helpotettava niille, joilla ei ole vielä suoritettua tutkintoa. Ensikertalaisuus- ja todistusvalintakiintiöitä sekä pääsykoevalintaa ja siirtohaun kiintiötä on edelleen kehitettävä. Korkeakoulutus on mahdollistettava entistä suuremmalle osalle ikäluokasta. Aloituspaikkamääriä on nostettava maltillisesti ikäluokkien koko huomioiden. Rahoituksen on seurattava aloituspaikkamäärien lisäystä. Avoimen korkeakoulutuksen kehittäminen ei saa tapahtua maksuttoman tutkintokoulutuksen aloituspaikkojen kustannuksella. Siksi Suomeen ei tule rakentaa maksullista tutkintoon johtavaa rinnakkaisväylää korkeakoulutukseen. Avoimille korkeakouluille ei pidä myöntää tutkinnonanto-oikeutta. Muuttuvassa työelämässä myös osaamisen tarpeet muuttuvat, joten alanvaihdon on oltava jatkossakin mahdollista. Opiskelijoiden kansainvälistymistä on tuettava. Opiskelijavalinnoissa oikealle alalle valmistumista on parannettava siirtohaun kiintiöitä kasvattamalla sekä ensikertalaisuuden palauttamisella, mikäli opinnot keskeytyvät vuoden sisällä opiskelijavalinnasta.
Opinto-ohjausta on parannettava, ja erityisesti henkilökohtaiseen opinto-ohjaukseen on panostettava. Aliedustettuja ryhmiä on tuettava korkeakoulutukseen hakeutumisessa. Henkilökohtaisen opinto-ohjauksen määrää on lisättävä toiselta asteelta jatko-opintoihin siirtymisen tukemiseksi ja ilman opiskelupaikkaa jääneiden syrjäytymisriskin pienentämiseksi. Opinto-ohjaus on ulotettava myös koulutusjärjestelmän ulkopuolella oleville alle 29-vuotiaille nuorille, jotta he voivat palata koulutusjärjestelmän piiriin, jos he eivät ole löytäneet osaamistaan vastaavaa työtä.
Korkeakoulutuksen läpäisyä on parannettava. Opetushenkilöstön riittävä määrä sekä alakohtainen ja pedagoginen osaaminen on varmistettava. Opiskelijoilla on oltava riittävästi tukea ja kannustimia opintojen suorittamiseen tavoiteajassa. Korkeakouluihin on luotava selkeät pätevöitymispolut muualla suoritetuille tutkinnoille, ja toisesta koulutuksesta saadun osaamisen tunnistamista on parannettava. Korkeakoulujen nykyistä selkeämpää profiloitumista on tuettava, samalla säilyttäen korkeakoulujen oikeus monialaisuuteen ja monitieteisyyteen. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tutkintonimikkeen on oltava maisteri (AMK).
Opiskelijoiden hyvinvointi ja riittävä toimeentulo on keskeinen edellytys opinnoissa etenemiselle ja korkeakoulutuksen läpäisyasteen nostamiselle. Opintotuen tason tulee mahdollistaa täysipäiväinen keskittyminen korkeakouluopintoihin. Opiskelija- ja ylioppilaskuntien asema ja toimintaedellytykset on taattava niiden yhteisöllisyyttä edistävien ja lakisääteisten tehtävien sekä opiskelijaedunvalvontatehtävän hoitamiseksi. Korkeakoulujen opetuksen järjestämisessä on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota opiskelijoiden jaksamiseen ja mielen hyvinvointiin.
Korkeakoulujen rahoituksesta on tehtävä ennustettavampaa. Lisärahoitusta korkeakouluille on lisättävä sisäänottomäärien kasvaessa niin, että rahoituksen lisäys aidosti kattaa uusien opiskelijoiden koulutuksen kustannukset. On luotava selkeä ja kannustava lainsäädäntö ja rahoitusjärjestelmä, joka antaa raamit jatkuvalle oppimiselle. Korkeakoulujen on tarjottava ei-tutkintoon johtavaa koulutusta työelämässä oleville ja jo tutkinnon suorittaneille. Tämä tarjoaisi yrityksille mahdollisuuden tukea työntekijöiden kehittymistä ja korkeakouluille mahdollisuuden vahvistaa rahoitustaan. Tiiviimmän yritysyhteistyön rinnalla on huolehdittava riippumattoman tutkimuksen tekemisen mahdollisuuksista. Perustutkimuksen roolia on korostettava, sillä kansainvälisesti korkeatasoinen ja vaikuttava tutkimustoiminta ei voi olla vain lyhytjänteisten hankkeiden varassa. Yliopistojen autonomia turvaa tieteenharjoittamisen vapauden. Ammattikorkeakoulujen itsenäinen asema turvataan.
Myös soveltavan osaamisen ja koulutuksen tarve kasvavat tulevaisuudessa. Vain osaava opettaja mahdollistaa korkeatasoisen opetuksen. Sen vuoksi opettajan mahdollisuuksista täydennyskoulutukseen ja ammatillisen osaamisensa päivitykseen on huolehdittava.
Yhteiskunnallisen ilmapiirin on säilyttävä avoimena, jotta tutkijat voivat julkaista tutkimustuloksiaan ilman pelkoa. Tutkijoihin kohdistuvaan vihapuheeseen on puututtava.
Opiskelijoiden harjoittelu- ja sitä kautta työllistymismahdollisuuksia on parannettava ja harjoittelujen palkkaukseen on kannustettava. Tutkintoon johtavissa opinnoissa pakollisten harjoitteluiden tulee olla opiskelijoille kuluttomia. Kansainvälisten opiskelijoiden harjoittelu- ja työllistymismahdollisuuksia on parannettava vahvistamalla korkeakoulujen urapalveluita sekä luomalla työnantajille kannustimia niin, että kansainvälisille opiskelijoille kyetään rakentamaan polku harjoittelupaikkoihin ja niistä eteenpäin työelämään. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen laatua on parannettava.
Kansainvälisten opiskelijoiden rekrytoinnin vastuullisuutta on lisättävä koulutusagenttien liiketoimintaa sääntelemällä. Kansainvälisten opiskelijoiden rekrytointiin ja koulutusagenttien käyttöön on luotava yhteiset eettiset periaatteet.
Vahvistamalla akateemista vapautta ja tutkimuksen riippumattomuutta Suomi voi houkutella lupaavia opiskelijoita ja ammattitaitoisia tutkijoita ulkomailta. Tarvitsemme laajan ja maantieteellisesti kattavan yliopisto- ja ammattikorkeakouluverkoston. Korkeakoulujärjestelmämme pohjaa duaalimalliin, jossa yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on omat tärkeät roolinsa.
Korkeakoulujen tulosmittareita on kehitettävä niin, että ne mittaavat määrän lisäksi myös laatua. Vakaa ja pitkäjänteinen perusrahoitus korkeakoulusektorille takaa tieteen laaja-alaisuuden ja sen, että koulutukseen ja tutkimukseen tehdyt panokset kantavat hedelmää.
Tieteellinen tutkimus pohjaa laajaan korkeakoulujen autonomiaan ja tutkittua tietoa käytetään mahdollisimman paljon päätöksenteon tukena.