Lukutaidon ja muiden perustaitojen vahvistaminen on tulevien vuosien tärkein tavoite. 12-vuotisen oppivelvollisuuden on taattava laaja yleissivistys, ja sen päätyttyä jokaisella on oltava vahvat kansalaistaidot sekä mahdollisuudet ja valmiudet jatko-opintoihin, jotka mahdollistavat pärjäämisen ja osallisuuden muuttuvassa yhteiskunnassa. Koulunkäynnin tärkeä tavoite oppisisältöjen lisäksi on kouluyhteisön osaksi kasvaminen ja sosiaalisten suhteiden luominen. Oppivelvollisten opetuksessa on tehtävä läsnäololoikka eli panostettava lähiopetukseen ja kokonaisiin koulupäiviin.
Jokaiselle lapselle on turvattava laadukas ja maksuton perusopetus, oppimisen ja koulunkäynnin tuki ja tarpeenmukaiset oppimateriaalit lähikoulussa. Oppimista ja koulunkäyntiä tukee saavutettavat opiskeluhuollon palvelut. Yhteistyötä organisaatiorajat ylittäen on vahvistettava. Kotiopetuksen mahdollisuutta on rajattava nykyisestä ja sen edellytyksiä on tiukennettava lapsen oikeuksien, oppimisen ja hyvinvoinnin turvaamiseksi. Samalla kotiopetuksessa olevien lasten oppivelvollisuuden toteutumista on valvottava nykyistä tarkemmin. Kokonaiskoulupäivää on kehitettävä siten, että koulupäivä ja sen yhteydessä koululla tarjottavat harrastusmahdollisuudet muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Askeleena kohti kokonaiskoulupäivää on nykyistä aamu- ja iltapäivätoimintaa kehitettävä ja sen valtakunnallista ohjausta vahvistettava toiminnan laadun varmistamiseksi.
Koulujen väliseen eriytymiseen on puututtava myönteisellä erityiskohtelulla, mikä mahdollistaa alueellisesti tasa-arvoiset lähtökohdat ja ehkäisee segregaatiota. Lisäksi on panostettava opettajien ja rehtoreiden osaamisen kehittämiseen erityisesti pedagogisessa johtamisessa sekä oppimisen ilon ja merkityksellisyyden lisäämiseen ja kodin ja koulun yhteistyön vahvistamiseen. Samalla opetushenkilökunnan edellytyksiä taata jokaisen oppilaan opiskelurauha kehitetään. Tukitoimien on oltava kattavia ja oikea-aikaisia. Oppimisen tuen ja resurssit toimivuus on varmistettava.
Osaamisen vahvistaminen onnistuu perusopetuksessa tuntijakoa ja opetussuunnitelmaa uudistamalla. Perusopetuksen opetussuunnitelmauudistuksessa keskeistä on opetussuunnitelman selkeyttäminen ja keskittyminen ydinosaamisen vahvistamiseen. Uudistamisessa on vastattava lukemisen vähentymiseen ja määriteltävä lukutaitoon täsmälliset tavoitteet.
Opetussuunnitelman perusteita selkeyttämällä voidaan varmistaa yhtenäisen perusopetuksen toteutuminen ja tukea koulutyötä eri puolilla maata. Konkretisoimalla sisältöjä ja tavoitteita vahvistetaan erityisesti perustaitojen opetusta ja vähennetään tulkinnanvaraisuutta opetuksen toteutuksessa. Lisäämällä kansallisesti päätettyjä yhteisiä kokonaisuuksia vahvistetaan opetuksen valtakunnallista yhtenäisyyttä. Perusopetuksen arvioinnin yhdenvertaisuutta parannetaan nykyistä selkeämmillä arviointikriteereillä.
Opetussuunnitelman tavoitteet on valtakunnallisesti vuosiluokkaistettava opinpolkujen yhtenäistämiseksi ja oppilaiden motivaation vahvistamiseksi sekä yleissivistyksestä huolehtien. Perusopetuksen vähimmäistuntimäärää on edelleen kasvatettava. Lisätunneilla voidaan vahvistaa erityisesti perustaitojen osaamista. Tuntijakoa uudistettaessa on lisäksi laajennettava opiskeltavien kielten valikoimaa, minkä mahdollistamiseksi voidaan hyödyntää myös etäyhteyksiä. Perustaitojen opetuksessa on huomioitava tulevaisuuden tarpeet, kuten tekoälyn vastuullinen käyttäminen. Kestävän kehityksen teemojen opetusta on lisättävä kaikilla koulutusasteilla.
Koulutuksen riippumattoman arvioinnin kehittämistä on jatkettava. Se mahdollistaa yhtenäisen ja vertailukelpoisen tavan arvioida toimintaa ja tukee laadukasta, yhteisöllistä ja tiedolla johdettua opetuksen kehittämistä sekä paikallisen tason strategista suunnittelua. Koulutuksen arvioinnin ei tule muodostaa koulujen ranking-listoja tai kiihdyttää koulujen eriytymistä.
Perusopetuksen ryhmäkokojen on oltava riittävän pieniä. Inkluusio on toteutettava kouluissa lapsen edun ja hänen tarvitsemansa tuen mukaisesti. Oppimisen ja koulunkäynnin tukeen on tarjottava resurssit, eikä inkluusiota tule toteuttaa säästökeinona. Painotetun opetuksen järjestämiselle on määriteltävä selkeät ja yhdenvertaiset kriteerit, jotta ehkäistään koulujen eriytymistä.
Uskonnon- ja elämänkatsomustiedon sijaan on oltava kaikille yhteinen katsomusaine. Yhteinen katsomusaine edistää opetuksen tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä vahvistaa lasten ja nuorten ymmärrystä erilaisista taustoista, kulttuureista ja katsomuksista. Yhteinen katsomusaineen opetus ehkäisee polarisaatiota, rasismia ja vastakkainasettelua, kun oppilaat oppivat tuntemaan ja ymmärtämään toisiaan paremmin. Lisäksi kaikille yhteinen oppiaine vähentäisi opetuksen sirpalemaisuutta ja annetun opetuksen laadullisia eroja. Se myös helpottaisi opetuksen toteutuksen ja sisällön suunnittelua.
Vieraskielisten lasten koulupolun alkua on helpotettava kielenoppimista tukemalla. Kielenoppimista on tuettava nykyistä vahvemmin, ja kielitaitoa on testattava järjestelmällisesti. Opetuskielen riittävä hallinta parantaa ennustetta myöhemmälle koulupolulle. On luotava riittävä tuen taso, joka tukee koulupolulla etenemistä.
Koulurakennusten tehtävä on tukea oppimista, ja niiden suunnitteluvaiheessa on kuultava myös päivittäin rakennuksessa työskentelevien ammattilaisten näkemyksiä. Oppilaitosturvallisuus ja oppilaitosten terveellisyys on varmistettava. Koulurakennusten sisäilmaongelmia on torjuttava tehostetusti.
Paikkakunnilla, joilla väestö vähenee, on vahvistettava kuntarajat ylittävää yhteistyötä ja hyödynnettävä digitalisaation tuomia mahdollisuuksia järjestää ja monipuolistaa opetusta. Lukion ja ammatillisen koulutuksen yhteistyötä on vahvistettava, jotta koulutuksen saavutettavuutta voidaan parantaa. Toinen aste on oltava mahdollista suorittaa kaksois- tai kolmoistutkintona.
Tulevaisuudessa toisen asteen on muodostettava nykyistä yhtenäisempi ja vahvempi osa oppivelvollisuuskoulutusta. Oppivelvollisuuden päättyessä kaikilla on oltava valmiudet jatko-opintoihin, työelämään ja elinikäiseen oppimiseen.
Toisen asteen koulutusjärjestelmän kehittämisessä on huomioitava väestökehitys, alueelliset työvoimatarpeet sekä mahdollisuus kasvattaa sivistyksellistä ja ammatillista osaamista riittävin resurssein koko maassa. Samalla on huomioitava eri väestö- ja kieliryhmien sekä maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden tarpeet osana kehittämistä. Yrittäjyysopintoja ja työelämätaitojen opetusta on lisättävä toisella asteella.
Lukion ja ammatillisen koulutuksen rahoitus on turvattava siten, että se kattaa aidosti maksuttoman toisen asteen tutkinnon osana oppivelvollisuutta.
Lukio- ja ammatillisen koulutuksen rinnalle on otettava käyttöön kuntouttava opetus. Lisäksi on huolehdittava siitä, että oppilaitoksissa on riittävästi koulutettua henkilöstöä tätä varten. Kuntouttavassa opetuksessa on hyödynnettävä hyvinvointialueiden palveluita, työpajatoiminnan sisältöjä sekä muita koulutusmuotoja. Käytännössä koulutus ja tukitoimet on yhdistettävä nykyisiä malleja vahvemmin.
Ammatillisessa koulutuksessa on lisättävä laadukkaan lähiopetuksen määrää ja otettava käyttöön valtakunnallinen taitotakuu. Opiskelijoiden osaamisen ja ammattitaidon kehittymistä opiskelun aikana on seurattava aiempaa tarkemmin, ja opiskelijalle on tarjottava enemmän yhteisöllistä tukea. Mikäli taidoissa havaitaan valmistumisen jälkeenkin puutteita, opiskelijalla on oltava oikeus palata maksuttomasti hankkimaan tarvittavat taidot. Ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden hyvinvointi on turvattava lisäämällä erityisopetusta, opiskelijaohjausta ja mielenterveyden varhaista tukea.
Ammatillisessa koulutuksessa on vahvistettava yhteisten tutkinnon osien laaja-alaisuutta ja tietopohjaa. Yhteiset tutkinnon osat on uudistettava yleissivistävämmäksi kokonaisuudeksi, jonka puitteissa sisältöjä ja opetusta on kehitettävä vastaamaan opiskelijoiden tarpeita työelämässä ja jatko-opinnoissa. Jokaiselle opiskelijalle on pyrittävä takaamaan harjoittelupaikka oppilaitoksen ulkopuolelta. Opiskelijoilla on oltava myös oikeus saada ammattitaitoista ohjausta ja palautetta oppilaitoksessa ja työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta.
Oppivelvollisille on luotava ammatilliseen koulutukseen 1+2 vuoden malli, jossa ensimmäiseen opiskeluvuoteen sisältyisi yhteisiä tutkinnon osia, alan yhteisiä ammattiopintoja ja muita työelämässä tarvittavia taitoja sekä yksilöllistä ja yhteisöllistä tukea. Ensimmäisen vuoden jälkeen keskityttäisiin enemmän syventäviin tutkintokohtaisiin ammattiopintoihin ja työssäoppimiseen.
Ammatillisen koulutuksen kehittämisessä on kiinnitettävä erityistä huomiota jatko-opintomahdollisuuksien ja -valmiuksien vahvistamiseen, korkeakouluihin siirtyminen mukaan lukien, sekä parempaan tiedottamiseen olemassa olevista mahdollisuuksista.
Lukion tarkoituksena on antaa hyvä yleissivistys ja kehittää taitoja muuttuvassa maailmassa toimimiseen. Lukiokoulutus rakentaa pohjaa korkeakouluopinnoille, mutta jo lukio-opinnoissa on huomioitava työelämätaitojen kehittäminen. Ylioppilastutkintoa on kehitettävä tunnustamaan koko lukioaikana hankittu osaaminen.
Kuntien, koulutuksen järjestäjien ja korkeakoulujen välisellä yhteistyöllä on vahvistettava koulutuksen saavutettavuutta niin perusopetuksessa, toisella asteella kuin korkeakoulutuksessa.