Oikeus oppia ja kouluttautua on perusoikeus, jonka on toteuduttava läpi elämän. Koulutuksen maksuttomuus mahdollistaa tämän oikeuden toteutumisen, lisää sosioekonomista liikkuvuutta ja inhimillisen pääoman kertymistä ja siksi siitä on pidettävä tiukasti kiinni. Varhaiskasvatuksen henkilöstön ja opettajien koulutuksella on keskeinen rooli laadukkaan kasvatuksen ja opetuksen järjestämisessä sekä hyvinvointivaltion rakentamisessa. Kelpoinen opettaja on korkealaatuisen opetuksen paras tae. Suomessa on otettava käyttöön opettajarekisteri.
Lapsuus ja nuoruus ovat aikaa, jolloin rakennetaan perusta ihmisenä olemisen taidoille, oppimiselle ja perustiedoille – sivistykselle. Sosiaaliset suhteet ja yhteenkuuluvuuden tunne ovat ihmisen perustavanlaatuisia tarpeita, ja ne syntyvät vuorovaikutuksessa ja läsnäolossa. Vuorovaikutus, vakaat olosuhteet ja yhteisöllisyys vahvistavat itsesäätelytaitoja sekä auttavat lasta hallitsemaan impulssikontrollia ja tunteiden säätelyä.
Matala koulutustaso periytyy yhä laajamittaisemmin sukupolvelta seuraavalle. Kodin resurssit, asenteet koulutusta kohtaan ja yhteiskunnan lisääntyvä polarisaatio vaikuttavat suoraan oppimistuloksiin. Erittäin hyvin koulussa menestyviä on entistä enemmän, mutta samanaikaisesti myös heikommin pärjäävien määrä kasvaa. Tähän ja myös koulutustason eriytymiseen sukupuolen mukaan on puututtava, ja sosiaalista nousua on vahvistettava, sillä eriytyminen hidastaa sekä koulutustason että osaamistason nousua. Nuorten miesten syrjäytymiseen ja koulupudokkuuteen on siksi puututtava voimakkaammin. Eriytymisen vähentäminen edistää tasa-arvoa ja vahvistaa koko yhteiskunnan osaamispohjaa.
Koulutuksen ohjauksen ja valtion rahoituksen on oltava pitkäjänteistä ja ennustettavaa. Ikäluokkien pienentyessä koulutuksesta vapautuvia resursseja on käytettävä koulutuksen kehittämiseen ja koulutustason nostoon. Lukutaitoon ja muihin perustaitoihin on kiinnitettävä erityistä huomiota tulevina vuosina. Päiväkotien ja peruskoulujen välisiin eroihin ja eriytymiskehitykseen on puututtava myönteisellä erityiskohtelulla sekä kansallisilla panostuksilla. Erityisopettajille ja opinto-ohjaajille on säädettävä laissa mitoitus.
Lukutaitoon ja muihin perustaitoihin on kiinnitettävä erityistä huomiota tulevina vuosina jo varhaiskasvatuksesta alkaen, muun muassa kansallisen lukutaitostrategian toimeenpanoa vahvistetaan systemaattisesti. Lasten ja nuorten kulttuuritaitoja tuetaan suunnitelmallisesti ja varmistetaan jokaisen lapsen ja nuoren mahdollisuudet saada koulupolkunsa aikana monipuolisesti kokemuksia taiteesta ja kulttuurista.
Eriytyminen näkyy myös aikuisten osaamisessa. Koulutus ja osaaminen eivät jakaudu tasaisesti väestöryhmien kesken. Työntekijäammateissa työskentelevät pääsevät osallistumaan vuosittain henkilöstökoulutukseen merkittävästi vähemmän kuin akateemisesti koulutetut. Myös omaehtoinen kouluttautuminen on huomattavasti harvinaisempaa matalammin koulutetuilla. Työnantajien velvoitetta henkilöstökoulutuksiin tulee vahvistaa.
Perustaitojen osaamista vahvistetaan kaikilla koulutusasteilla. Koulutus- ja osaamistason nostoon on luotava seurantaohjelma, jossa tavoitteille asetetaan yhteisesti hallituskausittain seurattavia mittareita.
Kasvatuksessa ja opetuksessa on tehtävä määrätietoista tasa-arvotyötä säännöllisesti ja suunnitelmallisesti kaikilla koulutusasteilla. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuutta on myös käsiteltävä avoimesti. Näin rakennamme yhteiskuntaa, jossa jokainen voi elää ja tulla nähdyksi omana itsenään. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota saamelaisten ja viittomakielisten lasten ja nuorten kielenoppimisen edellytysten varmistamiseen. Lasten ja nuorten kanssa työskentelevällä henkilökunnalla on oltava osaamista ja keinoja tunnistaa oppilaiden ja opiskelijoiden kohtaamaa rasismia ja syrjintää sekä puuttua niihin. Varhaiskasvatuksessa tehtävä työ kielellisten valmiuksien tukemisessa luo pohjaa vieraiden kielten opiskeluun. Laadukas ja terveellinen kouluruoka tukee oppimista ja on osa lasten, nuorten ja opiskelijoiden hyvinvointia.