Työperäinen hyväksikäyttö on vakava yhteiskunnallinen epäkohta, ja sitä ilmenee Suomessa liian usein. Työperäinen hyväksikäyttö kohdistuu erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin henkilöihin. Suomeen ulkomailta muuttaviin kohdistuva työperäinen hyväksikäyttö on yhä kiinteämpi osa järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa, joka hyödyntää Suomeen ulkomailta rekrytoitujen heikkoa tietoisuutta oikeuksistaan ja riippuvuutta työnantajastaan. Siksi työperäisen hyväksikäytön vastainen työ on yhä tärkeämmässä roolissa järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Suomessa on tehtävä hyväksikäytön vastainen ryhtiliike.
Työperäisen hyväksikäytön estämiseksi ja reilun kilpailun edistämiseksi on säädettävä alipalkkauksen kriminalisoimisesta, kuten esimerkiksi palkkavarkaudesta. Tämä madaltaa puuttumiskynnystä, selkeyttää rangaistavuuden edellytyksiä ja vahvistaa työntekijöiden oikeuksia. Tahallinen palkan maksamatta jättäminen on määriteltävä rikokseksi, minkä lisäksi on tiukennettava sanktioita ja pidennettävä työntekijöiden palkkasaatavien vanhentumisaikoja. Epätyypillisten työn teettämisen muotojen väärinkäyttöön on puututtava osana työperäisen hyväksikäytön ja harmaan talouden torjuntaa.
Ammattiliitoille on annettava kanneoikeus eli oikeus tehdä kanne työntekijän sijaan työehtoja, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskevissa asioissa. Ryhmäkanneoikeutta on laajennettava työlainsäädäntöä koskeviin oikeusjuttuihin, jotta ammattiliitto voi tarvittaessa ajaa useamman työntekijän asiaa samalla kanteella ja useampi riita-asia voidaan ratkaista kerralla.
Työperäisen hyväksikäytön kitkemiseksi ja reilun kilpailun varmistamiseksi on vahvistettava poliisi-, työsuojelu- ja veroviranomaisten toimintaedellytyksiä ja valvontakeinoja sekä otettava käyttöön tehokkaampia ja vaikuttavampia sanktioita.
Ammattiliiton roolia työpaikoilla on vahvistettava tukemalla luottamusmiesten asemaa ja koulutusoikeutta. Ammattiliitoista tiedottamista on lisättävä kaikissa oppilaitoksissa sekä yleisesti yhteiskunnassa järjestäytyneisyyden kasvattamiseksi. Mahdollistetaan ammattiliitoille oikeus oppilaitostiedottamiseen työelämätietouden vahvistamiseksi ja lisätään opetussuunnitelmiin yleinen työelämätietous. Työpaikoilla, joilla ei ole sovellettavan työehtosopimuksen mukaista luottamusmiestä valittuna, on mahdollistettava ammattiliiton edustajan käynti työpaikalla luottamusmiehen tavoin.
Työsuojeluviranomaisten oikeuksia saada tarvitsemansa tiedot työnantajilta on kasvatettava, ja valvonnan tehokkuutta on vahvistettava tuntuvilla hallinnollisilla sanktioilla. Viranomaisten välistä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa on parannettava. Rikoksiin syyllistyvien yritysten rikosoikeudellisia seuraamuksia, kuten liiketoimintakieltoa ja yhteisösakkoa, on kiristettävä.
Yritysten vastuuta työntekijöiden oikeuksista niiden koko arvoketjuissa on vahvistettava yritysvastuusääntelyllä. Tilaajavastuu on ulotettava kattamaan koko ketju palkanmaksua ja työehtoja myöten, jotta tilaaja on vastuussa myös alihankkijan toiminnasta. Tilaajalla on oltava velvollisuus selvittää, ovatko sopimuskumppanin palveluksessa työskentelevien ulkomaalaisten työntekijöiden työluvat kunnossa. Korotetaan tilaajavastuulain sanktioita ehkäisemään väärinkäytöksiä.
Maahanmuuttajiin kohdistuvaa työperäistä hyväksikäyttöä on ehkäistävä tehostamalla valvontaa, varmistamalla työluvat ja tiukentamalla rangaistuksia, vahvistamalla poliisin erikoisosaamista sekä parantamalla maahanmuuttajien suomen tai ruotsin kielen taitoa. Rakennusalalla hyväksi todetut käytännöt veronumerosta on laajennettava myös muille aloille huomioiden eritoten ne alat, joissa esiintyy työperäistä hyväksikäyttöä, työnantajavelvoitteiden laiminlyöntiä ja veronkiertoa.
Kaikilta hankintayksiköiltä on edellytettävä hankintasopimuksen erityisehtona asianomaisen työehtosopimuksen noudattamista ja siihen liittyviä riittäviä sopimussanktioita. Tarjoajan syyllistyminen vakavaan alipalkkaukseen on katsottava poissulkemisperusteeksi.
Pääurakoitsijoille ja rakennuttajille on asetettava velvollisuus varmistaa kaikkien työmaalla työskentelevien ulkomaalaisten työnteko-oikeus, myös alihankkijoiden osalta. Toimeksiantajan on jatkossa varmistuttava siitä, että yrittäjänä toimivalla kolmannen maan kansalaisella on kokoaikaiseen yritystoiminnan harjoittamiseen oikeuttava oleskelulupa.
Digitaalinen rajavalvonta on otettava käyttöön ulkomaiselle raskaalle liikenteelle, ja on varmistettava kabotaasisääntöjen, päästömääräysten ja työehtojen noudattaminen.
Vastentahtoista yrittäjyyttä on ehkäistävä. Työsuhteen tunnusmerkistöä on täsmennettävä. Vastentahtoiset vaihtelevan työajan sopimukset on kiellettävä, mikäli niille ei ole erityistä perustetta. Vastentahtoista osa-aikatyötä on vähennettävä säätämällä työnantaja-aloitteisten osa-aikatyösopimuksien tekeminen erityistä perustetta vaativaksi. Lisäksi on pidettävä tiukasti kiinni työnantajan velvoitteesta tarjota lisätunteja aina ensisijaisesti työnantajan palveluksessa osa-aikaisesti työskentelevälle työntekijälle silloin, kun työnantaja harkitsee rekrytointeja tai vuokratyövoiman käyttöä.
Tulorekisterin aktiivinen käyttö mahdollistaa työperäisen hyväksikäytön aikaisemman havaitsemisen ja nopeamman puuttumisen työperäiseen hyväksikäyttöön. Hyväksikäytön torjumiseksi lisätään ammattiliitoille tulorekisterin tiedonkäyttöoikeus ja mahdollistetaan tulonsaajille tietojen luovuttaminen kolmannelle osapuolelle.
Rikoksen uhreille on taattava julkinen oikeusapu ja tulkkauspalvelu. Ulkomaalaislain rekrytointikiellon käyttöalaa on laajennettava. Kieltoja rekrytoida uutta työvoimaa kolmansista maista on määrättävä entistä pienemmistä rikkomuksista. Rekrytointikieltojen määräaikojen vähimmäis- ja enimmäiskestoja on pidennettävä merkittävästi.