Väestörakenteen muutos, teknologinen kehitys, ilmastonmuutos ja työn sosiokulttuuriset muutokset muovaavat työelämää. Suomen väestö ikääntyy, moni työntekijä on eläköitymässä, ja syntyvyys on pitkään ollut alhainen, mikä uhkaa vähentää työvoimaa dramaattisesti. Työuria on pidennettävä kaikissa elämänvaiheissa. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorille ei synny koulutuksessa vastentahtoisia välivuosia ja työelämässä jaksamiseen kiinnitetään riittävästi huomiota, jotta eläkkeelle jäädään vasta varsinaisessa eläkeiässä ja halukkaille mahdollistetaan työnteko myös eläkkeellä. Samalla maahanmuuttoon liittyvät ratkaisut nousevat entistä keskeisemmiksi. Työelämän muutokset kasvattavat tarvetta riittävälle työelämän turvalle. Työelämän uudistamista on tehtävä yhteistyössä työntekijöiden ja työnantajien kesken. Tavoitteena on myös vahvistaa työlainsäädännön peruskysymyksiä, kuten työsuhteiden laatua ja syrjimättömyyttä.
Suomen työmarkkinoita on pitkään ohjannut pohjoismainen työmarkkinamalli, jonka tukipilareita ovat vastuullinen talouspolitiikka, koordinoitu monitasoinen sopimusjärjestelmä sekä universaali hyvinvointivaltio. Mallissa työmarkkinaosapuolet ovat osa sopimusyhteiskuntaa ja tukevat hyvinvointivaltion vakautta ja toimintaa. Reilumpi työelämä ja järjestäytyneet työmarkkinat ovat olleet Suomen vahvuuksia, ja niistä on jälleen tehtävä suomalaisen yhteiskunnan kulmakiviä. Pohjoismaisen työmarkkinamallin selkeitä vahvuuksia ovat olleet yhteistyöhön perustuva työelämän kehittäminen, ennustettavuus ja vakaus, jotka tukevat sekä talouskasvua että keskinäistä luottamusta.
Luottamus työmarkkinoilla on heikentynyt, koska työmarkkinamallia on Suomessa rakennettu viime vuosina lähinnä työnantajajärjestöjen ja poliittisen oikeiston tavoitteiden mukaisesti. Työmarkkinoille onkin palautettava aito yhteistyö, ja työntekijöiden oikeuksia on vahvistettava tasapainoisten ja toimivien työmarkkinoiden saavuttamiseksi. Sopimusyhteiskuntamme on oltava avoin ja osallistava. Valtakunnansovittelijan toimintaedellytyksiä on uudistettava aidon ja tasapuolisen sovittelutoiminnan turvaamiseksi.
Pohjoismaiseen työmarkkinamalliin kuuluu oleellisesti työntekijöiden ja työnantajien korkea järjestäytymisaste, ja siksi järjestäytymisen kannustimia on vahvistettava kaikissa työnteon muodoissa. Järjestäytymisen tukemiseen kuuluu luottamusmiesten vahva asema lainsäädännössä ja käytännössä. Osaavat luottamusmiehet ja varaluottamusmiehet ovat toimivan paikallisen sopimisen edellytys. Luottamusmiehelle ja varaluottamusmiehelle on taattava tehtävien hoitamiseen riittävät resurssit, kuten riittävä aika, koulutus ja tiedonsaanti. Vahvistetaan luottamusmiesten asemaa tunnustamalla lainsäädännössä oikeus valita luottamusmies työpaikalle ja luottamusmiesten toimintaedellytykset. Työehtosopimusten määräysten tulee säilyä ensisijaisina suhteessa lainsäädäntöön.
Paikallisen sopimisen laatua on vahvistettava muun muassa parantamalla valvontaa sekä vahvistamalla sanktioita. Paikallisen sopimisen kehittämisessä on turvattava ammattiyhdistyksen oikeus edustaa työntekijöitä työpaikalla, auttaa heitä paikallisia sopimuksia neuvoteltaessa sekä valita liittoon kuuluvia luottamusmiehiä edustamaan koko henkilöstöä sopimisessa. Paikallisten sopimusten tulkintaetuoikeus on siirrettävä työnantajalta työntekijäpuolelle.
Tuottavuuden parantaminen sekä julkisella että yksityisellä sektorilla on nostettava uudelleen sille kuuluvaan arvoon tavoiteltaessa taloudellista kasvua. Henkilöstöhallintoedustus on mahdollistettava nykyistä pienemmissä yrityksissä. Työehtosopimusjärjestelmää on kehitettävä vahvistamaan työntekijöiden asemaa työehtosopimusneuvotteluissa ja paikallistason tulkintatilanteissa sekä vahvistamalla työehtosopimusten yleissitovuutta. Työrauhalainsäädäntöä on parannettava siten, että se turvaa työntekijöiden tosiasiallisia työtaisteluoikeuksia ja –mahdollisuuksia. Työrauhalainsäädäntöä on kehitettävä siihen suuntaan, että se vahvistaa koordinoitujen palkka- ja työehtotavoitteiden toteuttamista. Korjataan työrauhalainsäädännön sanktiot tasapuolisiksi ja kohtuullisiksi (pariteettiperiaate). Lisäksi on palautettava työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksun verovähennysoikeus.
Työmarkkinajärjestöjen tilastoyhteistyötä on vahvistettava yhteisen tilannekuvan synnyttämiseksi tuottavuudesta sekä palkan, ostovoiman ja tasa-arvon kehityksestä ennen neuvottelukierroksia. Lisäksi on vahvistettava tulorekisterin asemaa palkkatietojen keräämisessä ja valvonnassa. Tulorekisterin piiriin on saatava kaikki palkkatiedot, ja tietojensaantia esimerkiksi työttömyyskassoille (etuuskäsittelyn sujuvoittaminen) ja ammattiliitoille (erimielisyyksien käsittely) on helpotettava huolehtien samalla tietoturvasta riittävällä laajuudella. Työnantajilta on edellytettävä aiempaa kattavampaa ja ajankohtaisempaa palkka- ja työaikatietojen raportointia.