Työ antaa ihmisille toimeentulon lisäksi itsenäisyyttä, merkitystä elämään ja vapautta elää tahtomaansa elämää. Työ merkitsee yhteiskunnalle hyvinvointia ja vaurautta. Suomen tulevaisuuden ja suomalaisen hyvinvointivaltion kannalta mahdollisimman monen ihmisen työssäkäynti on ratkaiseva kysymys. Jokaisella työkykyisellä ihmisellä on oikeus ja vastuu osallistua hyvinvointivaltion rakentamiseen omalla panoksellaan, omien kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan. Vammaisten ja täsmätyökykyisten osallistumista työmarkkinoille on vahvistettava, ja välityömarkkinoita on kehitettävä.
Jokaisella on oikeus tehdä töitä hyvissä työoloissa, joissa fyysinen ja henkinen terveys eivät vaarannu ja kaikkia kohdellaan yhdenvertaisesti. Palkalla on tultava toimeen. Työelämä on järjestettävä siten, että jokaisella on tasavertainen mahdollisuus työn, perhe-elämän ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen. Kaikilla työntekijöillä on oltava oikeus lomaan ja vapaa-aikaan. SDP:n pitkän aikavälin tavoitteena tulee olla, että lainsäädäntöön kirjattua viikkotyöaikaa lasketaan nykyisestä 40:stä tunnista, koska tuottavuuden kasvun tulee näkyä myös työntekijöiden lisääntyvänä vapaa-aikana. Ratkaisuja tulee hakea kolmikantaisella valmistelulla.
Sosialidemokraattisen politiikan yksi tärkeimmistä tavoitteista on täystyöllisyys. Työttömyyteen on puututtava ajoissa, jotta se ei muutu suhdanneluontoisesta rakenteelliseksi. Tämä on riskinä, mikäli ihmiset jäävät työmarkkinoiden ulkopuolelle ja heidän osaamisestaan ja työkyvystään ei huolehdita. Pohjoismainen työlinja perustuu väestön laajaan osaamispotentiaaliin.
Työllisyyttä on vahvistettava aktiivisella työllisyyspolitiikalla eli laadukkailla työvoima- ja yrityspalveluilla, koulutuksen ja tutkimuksen riittävällä resursoinnilla, huolehtimalla ostovoimasta sekä tukemalla yritysten kasvua ja investointeja. Työllistymisen esteitä, kuten puuttuva tai vanhentunut osaaminen, terveydentilan ja työkyvyn ongelmat sekä maantieteelliset kohtaanto-ongelmat, on purettava määrätietoisesti, jolloin estetään myös työttömyyden pitkittymistä. Fyysisesti vammaisten ja toimintaesteisten ihmisten osallistumista avoimille työmarkkinoille on vahvistettava poistamalla rakenteiden ja asenteiden esteitä sekä tekemällä toimenpiteitä työnantajien tukemiseksi. Nuorten työelämään pääsemisen on oltava sujuvaa. Yhteiskunnan tulee taata jokaiselle nuorelle paikka koulutuksessa tai työelämässä. Ohjaamoiden, työpajatoiminnan ja muiden nuorten työllisyyspalveluiden toimintaedellytyksistä on huolehdittava, ja oppilaitosten ja työvoimapalveluiden yhteistyötä on vahvistettava. Laadukkaalla ja saavutettavalla koulutuksella taataan osaaminen ja mahdollisuudet elinikäiseen oppimiseen. Vahvistetaan työpaikoilla tapahtuvaa oppimisen ohjausta ja resurssointia tarjoamalla yrityksille kannustimia opiskelijoiden vastaanottamiseen ja ohjaamiseen. Osaamisen kehittäminen koko työuran ajan on paitsi yksilön myös yritysten ja koko yhteiskunnan etu. Perinteisen työmallin ulkopuolella toimivien, kuten yrittäjyyttä ja palkkatyötä yhdistävien, on pystyttävä luottamaan yhteiskuntamme palvelujärjestelmään.
Suomen ikärakenteen muutos vaatii sekä parempaa tuottavuutta että pitkällä aikavälillä työperäistä maahanmuuttoa. Entistä suuremman osan työikäisestä väestöstä on oltava työssä. Alustatalouden, muuttuvan työn ja pirstaloituvien työurien aikana on erityisen tärkeää suojata työntekijöiden oikeuksia ja asemaa. Työntekijöiden oikeutta vapaa-aikaan ja palautumiseen on vahvistettava. Korkean työllisyyden lisäksi hyvinvointivaltion rahoittaminen edellyttää kestävää talouskasvua, joka perinteisesti on syntynyt kolmen tekijän vaikutuksesta: työllisten määrästä, pääoman kasvusta ja työn tuottavuuden parantamisesta.
Koulutustaso vaikuttaa merkittävästi työllisyyteen, ja väestön koulutustason nosto parantaa taloudellista huoltosuhdetta. Tuottavuuden kasvattaminen edellyttää uuden teknologian käyttöönottoa sekä sitä, että Suomen koulutus- ja osaamistasoa nostetaan ja työhyvinvointia sekä työssäjaksamista parannetaan. Tuottavuuden kasvaessa on huolehdittava kestävän kasvun tulosten oikeudenmukaisesta jakautumisesta muun muassa verotuksen keinoin. Lisäksi työntekijöitä voidaan kannustaa tuottavuuden parantamiseen siten, että tulos näkyy heidän ansioissaan. Suomen talouden on perustuttava yhä enemmän korkean jalostusarvon tuotteisiin ja palveluihin.