Haluamme turvata hyvinvointivaltion ja varmistaa Suomen kriisinkestävyyden vahvistamalla julkista taloutta ja kääntämällä velkasuhteen laskuun. Samaan aikaan on tehtävä politiikkaa, jonka päätavoitteena on ihmisten hyvinvoinnin kasvattaminen. Julkisen talouden kestävyyteen kuuluu myös varautuminen ilmastonmuutoksen ja luontokadon aiheuttamiin taloudellisiin riskeihin.
Nopea ja liiallinen velkaantuminen rajoittaa julkisen talouden liikkumavaraa. Julkisen talouden vahvistamiseksi tarvitaan laaja valikoima toimenpiteitä, jotta kenenkään taakka ei muodostu kohtuuttomaksi eivätkä sopeutustoimien vaikutukset estä talouskasvua. Tärkeintä on tehdä oikeanlaisia ja oikeinmitoitettuja toimia talouskasvun vahvistamiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi, jotta hyvinvointivaltion kestävyys voidaan turvata. Talouskasvun ja työllisyyden pitkän aikavälin vahvistamisessa tuottavuuden kasvattaminen panostamalla tutkimukseen, koulutukseen ja koulutettuun työvoimaan on ensiarvoisen tärkeää. Samalla on huolehdittava Suomen kilpailukyvystä, investointiympäristön houkuttelevuudesta ja työn vastaanottamisen kannusteista. Keskeistä on kuluttajien ja yritysten luottamuksen vahvistaminen kulutuksen ja investointien rohkaisemiseksi. Ilman kestävän kasvun ja työllisyyden vahvistamista emme pääse tavoitteeseen julkisen talouden vakauttamisesta.
Talouden tasapainottaminen edellyttää kasvutoimia sekä meno- että tulosopeutusta. Sopeutustoimien oikeudenmukaisuudesta on huolehdittava, ja lisäksi on minimoitava haitalliset, tutkittuun tietoon pohjautuvat vaikutukset kasvuun, työllisyyteen ja ihmisten hyvinvointiin.
Investointivaje on uhka Suomelle. Valtion on omalta osaltaan varmistettava, että kestävän kasvun kannalta keskeiset investoinnit toteutuvat. Valtion rooli on mahdollistava, ja sen on tuettava yrityksiä uudistavissa investoinneissa. Osinkoverotusta on uudistettava tavalla, joka vahvistaa yritysten investointihalukkuutta.
Valtion omat investoinnit ja sijoitukset ovat tarpeen silloin, kun yritykset eivät kykene riittävään riskinottoon tai investoinneista syntyy hyötyjä koko yhteiskunnalle. Tällöin valtio voi tehdä sijoituksia, joilla vivutetaan yksityisiä investointeja ja edistetään kotimaista omistusta kriittisillä aloilla.
Julkiset investoinnit ovat välttämättömiä, jotta Suomen talous voi menestyä. Menestyminen edellyttää toimivaa infrastruktuuria, joka on pitkälti julkisen sektorin vastuulla. Riittävät investoinnit esimerkiksi liikenne-, data- ja energiajärjestelmiin sekä vesihuoltoon on varmistettava. Suomen on tehtävä strategisia investointeja kohteisiin, joissa meillä on vahvuuksia merkittävän aseman ottamiseksi kansainvälisessä ja eurooppalaisessa arvoketjussa. Lisäksi julkisilla investoinneilla on tärkeä rooli elinkeinopolitiikan toteuttamisessa, suhdanteisiin reagoimisessa ja riittävän kokonaiskysynnän varmistamisessa. Julkisilla investoinneilla voidaan tukea muun muassa vihreää siirtymää, uusien teknologioiden käyttöönottoa ja tuottavuuden kasvua.
Väestörakenteen murros vaikuttaa yhteiskunnan toimintaan, talouden kestävyyteen ja yksilöiden hyvinvointiin. Väestön ikääntyminen, syntyvyyden lasku ja kaupungistuminen sekä maahanmuutto ovat keskeisiä kysymyksiä, joihin vastaamiseksi tarvitaan ennakoivaa ja laaja-alaista politiikkaa. Koulutustason nostaminen on keskeinen keino lieventää väestön ikääntymisen taloudellisia vaikutuksia. Kunnissa on perusopetuksen kokonaisrahoituksen ohella seurattava opetukseen kohdistuvan rahoituksen kehitystä ja riittävyyttä.
Vahva julkinen talous on edellytys toimiville sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille, ja vastavuoroisesti nämä palvelut tukevat kansalaisten terveyttä, työ- ja toimintakykyä sekä hyvinvointia.
Hyvinvointialueille on annettava mahdollisuus onnistua suomalaisille tärkeiden palveluiden turvaamisessa sekä hoitoon pääsyn ja hoidon jatkuvuuden parantamisessa, eikä valtion tule lyhytnäköisellä toiminnallaan heikentää näitä mahdollisuuksia. Hyvinvointialueiden itsehallintoa tulee vahvistaa. Liian nopeat säästötoimet voivat vaarantaa palveluiden laadun ja saatavuuden sekä pysäyttää välttämättömän kehitystyön. Hyvinvointialueilla on panostettava oman osaamisen lisäämiseen ja henkilökunnan pysyvyyteen. Hyvinvointialueiden rahoituslaki ja sen korjaustarpeet on arvioitava, ja siihen on tehtävä tarvittavat muutokset. Myös muuta toiminnanohjausta on kehitettävä.
Suomen väestönkehitys luo haasteita, mutta myös mahdollisuuksia, kun ikääntymisen ja lisääntyvän sairastavuuden tarpeisiin kehitetään uusia terveysteknologioita, palveluita ja innovaatioita. Terveys-, hyvinvointi- ja sosiaaliala voi tarjota mahdollisuuden yhdistää väestön tarpeet, osaamisen ja tutkimuksen uudeksi suomalaisen innovaatiopohjaisen elinkeinopolitiikan kärjeksi.
Kestävä julkisen talouden vakauttaminen edellyttää pitkäjänteistä, usean hallituskauden mittaista työtä sekä laaja-alaista poliittista ja yhteiskunnallista sitoutumista. Myös ihmisten oikeudenmukaisuuden kokemusta on vahvistettava prosessin yhteydessä. Yhteiskunnan kokonaisedun kannalta on tärkeää, että päätökset perustuvat tutkittuun, monipuoliseen tietoon.
Suomi on sitoutunut Euroopan unionin finanssipoliittisten säännösten noudattamiseen. Julkisen talouden ohjaukseen tarvitaan parlamentaarisesti valmisteltu pitkäaikainen ohjauskehikko. Siihen sitoutumisen on oltava laajaa sekä sen sääntöjen selkeät ja tarvittaessa joustavat. Talouspolitiikassa on huolehdittava, että kansallinen finanssipoliittinen ohjaus ottaa kattavasti huomioon niin julkisen talouden menot ja tulot kuin myös pidemmän aikavälin rakennepoliittiset kestävää kasvua ja työllisyyttä lisäävät uudistukset. Kehysjärjestelmää on kehitettävä johdonmukaiseksi muiden finanssipolitiikan sääntöjen kanssa niin, että se aidosti ohjaa julkisen talouden vahvistamiseen kestävästi, mutta huomioi myös talouden suhdannetilanteen. Kestävyyden näkökulmasta nykyisen kehysjärjestelmän keskeinen puute on se, että päätösperäiset menomuutokset ovat pääsääntöisesti kehyksen sisällä ja veromuutokset sen ulkopuolella.
Veroaste eli verokertymän suhde bruttokansantuotteeseen on Suomessa laskenut viimeisten vuosien ajan, ja kehityksen ennakoidaan jatkuvan. Osin syynä veroasteen laskuun ovat olleet inflaatio, muutokset elinkeinorakenteessa sekä tietoiset päätökset ja veronalennukset. Veronalennuksilla on osittain perustellusti vahvistettu ostovoimaa ja pyritty ruokkimaan kasvua, mutta osittain ne ovat merkinneet uutta aukkoa julkisessa taloudessa ja hyvinvointivaltion palveluiden rahoituksessa.
Veropolitiikan on oltava oikeudenmukaista ja kannustavaa ja tähdättävä hyvinvointivaltion turvaamiseen. Periaatteena ovat laajat veropohjat ja matalat verokannat. Verotuksen painopistettä on siirrettävä työn verottamisesta kohti haittojen, pääomien ja varallisuuden verottamista veropohjaa tiivistämällä. Vaikka verotuksen tason kilpailukyvystä on huolehdittava, Suomen ei tule olla aloitteellinen haitallisessa verokilpailussa, joka rapauttaa veropohjaa ja vääristää kilpailua. Pitkäjänteisellä ja tutkimustietoon perustuvalla veropolitiikalla on mahdollista osaltaan vastata julkisen talouden haasteisiin.
Mahdolliset veronalennukset on kohdistettava tarkoin, jotta ne tukevat talouden ja työllisyyden kestävää kasvua ja ovat sosiaalisesti oikeudenmukaisia. Verotuksella on vauhditettava investointeja ja panostuksia tutkimukseen, tuotekehitykseen sekä innovaatioihin. Kotimarkkinoiden kysyntä määrittää Suomessa yhä vahvemmin myös työllisyyden kehittymistä, joten ostovoimasta ja kuluttajien luottamuksesta huolehtiminen on tärkeää.
Verotuksen oikeudenmukaisuuden vahvistaminen edellyttää entistä vahvempia toimia veronkierron ja veronvälttelyn torjumiseksi, niin kansallisesti kuin laajemmin kansainvälisessä yhteistyössä. Verotuksen epäkohtiin on puututtava aktiivisesti.