4 Turvallinen elämä vahvassa Suomessa 

Suomen turvallisuusympäristö on ollut nopeassa muutoksessa viime vuosina. Venäjän Euroopassa aloittama laiton hyökkäyssota sekä siitä seuranneet geopoliittiset jännitteet ovat luoneet uusia uhkia ja riskejä. Yhdysvaltojen asemoituminen kansainvälisessä yhteisössä on muuttunut hyvin nopeasti tavalla, joka edellyttää Euroopalta uudenlaista kykyä ottaa vastuuta omasta turvallisuudestaan. Kansainvälinen tilanne on kaikkineen murroksessa, ja on olemassa ilmeinen riski epävakauden lisääntymisestä.

Kansainvälinen järjestelmä on siirtynyt kohti blokkiutunutta, suurvaltojen ympärille rakentuvaa ja aiempaa ennakoimattomampaa moninapaista asetelmaa. Ulko- ja kauppapolitiikan välineellistyminen kansallisen edun ajamisessa heikentää kansainvälisen järjestelmän vakautta. Talous- ja teknologiapolitiikasta on tullut keskeinen osa valtioiden välistä kilpailua, mikä lisää riippuvuuksia, kyberhaavoittuvuuksia ja suuryritysten valtaa.

Ilmastonmuutos ja luontokato lisäävät kriisien uhkaa. Muutosten keskellä tarvitaan kykyä sopeutua muuttuvaan toimintaympäristöön, jossa erilaiset turvallisuusuhat kietoutuvat erottamattomasti yhteen. Ilmastonmuutos, luontokato ja ydinaseiden leviäminen muodostavat ihmiskunnan olemassaololle merkittävän uhan, mikä edellyttää päättäväisiä toimia rauhan ja kestävän kehityksen puolesta. Suomen on varauduttava nopeisiin muutoksiin ja vahvistettava omaa kokonaisturvallisuuttaan.

Johdonmukainen ja yhtenäinen eurooppalainen linja on Suomen etu. Monenvälistä yhteistyötä ja kumppanuuksia on vahvistettava sääntöpohjaista kansainvälistä järjestystä tukevien maiden kanssa sekä vaikutettava siihen kriittisesti suhtautuviin valtioihin. Euroopan on kannettava suurempi vastuu omasta puolustuksestaan ja edettävä kohti strategista autonomiaa samalla ylläpitäen toimivia transatlanttisia suhteita. Globaaleihin haasteisiin on vastattava yhteistyöllä, ei eristäytymisellä. SDP rakentaa rauhaa, vahvistaa demokratiaa ja puolustaa oikeusvaltiota yhdessä muiden vastuunsa tuntevien liikkeiden ja yhteiskuntien kanssa.

Turvallisuus on yhteiskunnallisena ilmiönä ymmärrettävä laajasti niin, että se kattaa fyysisen turvallisuuden lisäksi muun muassa taloudellisen, sosiaalisen, terveydellisen ja ympäristöllisen ulottuvuuden. Pelkkä fyysinen turvallisuus ilman kokemusta toimijuudesta, osallisuudesta ja perusoikeuksin turvatusta yksilönvapaudesta on vain kriisitilanteen turvallisuutta. Oikeusvaltiossa yksilön turvallisuutta, oikeuksia ja velvollisuuksia ei pohjimmiltaan voi erottaa toisistaan. 

Laaja turvallisuus syntyy luottamuksesta yhteiskuntaan ja toisiin ihmisiin, osallisuuden kokemuksesta, elämän hallinnasta ja ennustettavuudesta sekä oikeudenmukaisuuden kokemuksesta. Sivistynyt, osaava ja kriittisesti ajatteleva kansa on vaikeampi horjuttaa niin ulkoa kuin sisältä. Turvallinen yhteiskunta perustuu oikeuksien ja vastuun tasapainoon. Turvallisuus alkaa jokaisen omasta toiminnasta ja vahvistuu, kun kannamme vastuuta yhdessä myös toisistamme.

Autoritääriset ja populistiset suuntaukset haastavat demokraattisen oikeusvaltion perusteita paljolti juuri turvallisuusuhkiin perustuvalla retoriikalla. Siksi demokraattisen oikeusvaltion paras puolustus on osoittaa, että se asettaa kansalaistensa turvallisuuden etusijalle ja kykenee tuottamaan turvallisuutta laajemmin ja kestävämmin kuin mikään muu malli.

Valtion sisäisen turvallisuuden tehokas ylläpito edellyttää ymmärrystä siitä, että turvallisuutta luodaan tehokkaimmin ennaltaehkäisemällä uhkien syntymistä ja puuttumalla havaittuihin ongelmiin varhaisessa vaiheessa. Turvallisuusviranomaisten toiminta ja rikosoikeudelliset seuraamukset ovat välttämättömiä perälautoja, joiden kautta vastataan jo ilmenneisiin turvallisuushaasteisiin. Riittävillä rikosoikeudellisilla seuraamuksilla asetetaan teoille niiden vakavuutta vastaavat seuraukset ja osoitetaan julkisen vallan asettavan asianmukaisen hinnan kansalaisten turvallisuutta ja oikeuksia vastaan hyökkäämiselle. Jokaisen suomalaisen on voitava luottaa siihen, että julkinen valta on tarvittaessa hänen turvanaan.

4.1 Yhteiskunnallinen eheys ja oikeudenmukaisuus luovat turvallisuutta

Suomen vakaus on nojannut vahvaan yhteiskunnalliseen eheyteen: yhteenkuuluvuuteen, luottamukseen ja kykyyn toimia yhdessä. Ihmiset ovat valmiimpia noudattamaan yhteisiä sääntöjä ja toimimaan yhteisen hyvän eteen, kun he kokevat oikeudenmukaisuutta, osallisuutta ja luottamusta sekä toisiinsa että instituutioihin. Yhtenäinen yhteiskunta on vahva ja kriisinkestävä. 

Eriarvoisuuden kokemukset sekä taloudellisten ja sosiaalisten erojen kasvu heikentävät yhteiskunnan eheyttä. Syrjäytyminen ja eriytyminen luovat raja-aitoja, joiden yli luottamus ei yllä. Esimerkiksi päihteiden aiheuttamat haitat voivat kasaantua yhteen muiden sosiaalisten ongelmien kanssa ja altistaa sekä rikosten tekemiselle että niiden uhriksi joutumiselle. Erityinen riskiryhmä ovat nuoret miehet, mikäli he eivät löydä paikkaansa yhteiskunnassa. Sosiaalisten ongelmien ratkominen turvallisuusviranomaisten keinoin on kallista ja tehotonta. Ongelmien ehkäisy ja yhteiskunnallisen osallisuuden vahvistaminen ovat keskeinen osa turvallisuuden ylläpitämistä.

Yhteiskunnan yhtenäisyyttä haastetaan tällä hetkellä monesta suunnasta. Erityisesti Venäjän informaatiovaikuttamiseen kuuluu keskeisenä osana pyrkimys heikentää länsimaita luomalla ja vahvistamalla sisäisiä jakolinjoja ja kylvämällä epäluottamusta yhteiskunnan instituutioihin. Nykyinen oikeistopopulismin aalto rakentaa toimintansa juuri sisäisen vastakkainasettelun lietsomisen ympärille. Sosiaalisen median algoritmien sekä dis- ja misinformaation merkitys vastakkainasettelun lisääntymisessä on tunnistettava, ja erityisesti nuorten altistumista vahingollisille sisällöille on voitava rajoittaa. Vastakkainasettelun vahvistuminen seurauksineen onkin yksi merkittävimpiä turvallisuusuhkia.

Yhteiskunnan yhtenäisyyttä voidaan suojella varmistamalla, että kaikki pidetään mukana, kukaan ei jää yhteiskunnan ulkopuolelle eivätkä varallisuuserot repeä liian suureksi. Oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden edistäminen vahvistaa yhtenäisyyttä ja on siksi tehokkainta turvallisuuspolitiikkaa. Luottamuksen rakentaminen edellyttää vahvaa moraalista esimerkkiä johtavilta yhteiskunnan toimijoilta. Poliitikkojen ja puolueiden on toimittava avoimesti ja vastuullisesti tavoilla, jotka vahvistavat kansalaisten luottamusta, edistävät rakentavaa vuoropuhelua ja purkavat raja-aitoja.

4.2 Jokaisella on oikeus turvalliseen elämään

Turvallisuus on ihmisen perustavimpia tarpeita, ja sen takaaminen on yksi julkisen vallan ydintehtävistä. Yksilön turvallisuus on ennen kaikkea jokapäiväisen elinympäristön turvallisuutta.  

Kodin on oltava kaikille turvallinen paikka. Pitkistä etäisyyksistä, harvasta asutuksesta ja palveluiden keskittymisestä huolimatta jokaisen kodin on oltava avun saavutettavissa. On tärkeää turvata valtion turvallisuusviranomaisten läsnäolo kaikkialla maassa, mutta samalla jokaisen on hyvä varautua itse arjen häiriötilanteisiin, esimerkiksi kotivarasta huolehtimalla.

Väkivallaton elämä on jokaisen ihmisoikeus sukupuolesta ja iästä riippumatta. Lähisuhdeväkivalta on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, johon on puututtava tiukasti. Suomessa naiset kokevat miehiä enemmän lähisuhdeväkivaltaa, ja se on luonteeltaan vakavampaa ja toistuvampaa, mutta myös miesten kohtaama lähisuhdeväkivalta on tunnistettava, jotta ilmiötä vastaan kyetään täysimääräisesti toimimaan.

Lähisuhdeväkivallan vähentäminen edellyttää määrätietoista ja pitkäjänteistä työtä, johon vaaditaan niin valtion turvallisuusviranomaisten, oikeuslaitoksen, kuntien ja hyvinvointialueiden kuin järjestöjen yhteistyötä. Turvakotien ja lähisuhdeväkivallan uhrien matalan kynnyksen palveluiden riittävyydestä on huolehdittava niin, että jokainen saa apua ja oikeutta riippumatta asuinpaikasta. Oikeusjärjestelmällä on oltava riittävät keinot uhrien turvallisuuden ja oikeuksien suojelemiseen. Istanbulin sopimus on toimeenpantava täysimääräisesti, ja Suomessa on edistettävä pakottavan kontrollin kriminalisointia, jotta voidaan puuttua johdonmukaiseen fyysisen tai henkisen väkivallan kautta tapahtuvaan alistamiseen ja toimintavapauden rajoittamiseen.

Jokaisella lapsella on oikeus fyysisesti ja henkisesti turvalliseen oppimisympäristöön. Kouluilla ja opetuksen järjestäjillä on oltava käytössään tarvittavat keinot ylläpitää järjestystä ja torjua niin kiusaamista kuin muuta väkivaltaa. Koulujen henkilökuntaa on koulutettava tunnistamaan kiusaamis- ja väkivaltatilanteita sekä toimimaan niissä. Koulukiusaamiseen on puututtava moniammatillisesti koulutuksen saaneiden ammattilaisten toimesta. Perusopetuslakiin on säädettävä nykyistä työnantajan työsuojeluvelvoitetta vastaava ehdoton velvollisuus koulutuksen järjestäjälle ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimiin väkivallan, kiusaamisen tai muiden sellaisten tilanteiden ja olosuhteiden poistamiseksi, jotka vaarantavat koulua käyvän lapsen terveyttä ja turvallisuutta. Koulupoliisitoimintaa on kehitettävä luontevaksi osaksi kaikkien koulujen arkea.

Työpaikkojen on oltava turvallisia kaikille. Tämä tarkoittaa fyysistä ja henkistä työsuojelua, häirintään ja epäasialliseen käyttäytymiseen puuttumista sekä työhön perustuvan hyväksikäytön ja väärinkäytösten aktiivista torjumista. Työssään usein väkivaltaa ja vaaratilanteita kohtaavilla ammattiryhmillä on oltava riittävällä tavalla korotettu lainsuoja, ja se on laajennettava koskemaan myös sairaaloissa ja terveyskeskuksissa tehtävää työtä.

Syrjintää ja rasismia ei pidä hyväksyä, vaan niitä vastaan on toimittava aktiivisesti. Ne loukkaavat vakavasti niiden kohteeksi joutuvia ihmisiä ja vaikuttavat merkittävästi arjen turvallisuuteen. Syrjintäkokemukset voivat estää täysimääräisen osallistumisen yhteiskuntaan, ja syrjäytymisellä voi olla pitkäaikaisia seurauksia. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet on turvattava, eikä minkäänlaista sukupuoleen, sukupuolen ilmaisuun tai seksuaalisuuteen liittyvää syrjintää tule hyväksyä. Itsemääräämisoikeuden ja yhdenvertaisuuden toteutumista on tuettava lainsäädännön keinoin.

Panetteleva ja solvaava vihapuhe vaikuttaa jo itsessään turvallisuuden tunteeseen, mutta sillä voi olla myös laajempia turvallisuusvaikutuksia. Verkon vihapuhe on maailmalla yllyttänyt lukuisiin vakaviin väkivaltarikoksiin. Ihmisryhmien epäinhimillistäminen on omiaan madaltamaan kynnystä väkivaltaan tai syrjivään kohteluun. Lisäksi muuhun digitaalisessa ympäristössä tapahtuvaan kiusaamiseen ja häirintään on kyettävä puuttumaan. Henkilöiden maalittaminen verkossa on kriminalisoitava. Samoin on varmistettava, että lainsäädäntö tarjoaa riittävän tehokkaat keinot puuttua esimerkiksi tekoälyllä luotuihin todellisia ihmisiä loukkaavasti tai huijaustarkoituksessa esittäviin kuviin.

4.3 Rikollisuuteen on puututtava oikein keinoin

Suomessa on meneillään järjestäytyneen rikollisuuden suhteen murrosaika, jossa uudet, entistä vaarallisemmat ja väkivaltaisemmat toimijat pyrkivät levittäytymään Suomeen. Tämän kehityksen torjuminen on ensiarvoisen tärkeää, koska järjestäytynyt rikollisuus heikentää ihmisten perusturvallisuutta ja murentaa suomalaista demokratiaa ja hyvinvointivaltiota sisältä päin. Suomen on asetettava kansalliseksi tavoitteeksi, että olemme järjestäytyneelle rikollisuudelle Euroopan vaikein toimintaympäristö. Tämän on oltava koko yhteiskunnan yhteinen projekti, jossa eri viranomaisten yhteistyöhön ja saumattomaan tiedonkulkuun on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Turvallisuusviranomaisilla on oltava riittävät valtuudet ja keinot tehtävien hoitamiseen huolehtien kuitenkin samalla kansalaisten oikeusturvasta ja viranomaistoiminnan valvonnasta. Rikollisuuden tehokas torjunta edellyttää turvallisuus- ja oikeusviranomaisten riittävää perusrahoitusta, jotta kaikki viranomaistoiminta esitutkinnasta syyteharkintaan, tuomioistuinten toimintaan ja rikosseuraamusten toteuttamiseen on asianmukaisesti resursoitua.

Rikollisorganisaatiossa toimimista rangaistuksen koventamisperusteena on vahvistettava niin, että järjestäytyneen rikollisuuden rangaistuksia kyetään koventamaan riippumatta yleisen rangaistustason kehityksestä. Järjestäytyneen rikollisuuden piirissä tapahtuvan rikollisuuden suhteen on saatava nostettua huomattavasti sekä kiinnijäämisen riskiä että siitä seuraavia rangaistuksia, jotta ilmiöön kyetään puuttumaan tehokkaasti. Koska järjestäytynyt rikollisuus pyrkii levittäytymään yhteiskunnan ja elinkeinoelämän rakenteisiin, on myös talousrikollisuuteen, harmaaseen talouteen, ihmiskauppaan ja työperäiseen hyväksikäyttöön puuttuminen erottamaton osa järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa. Harmaan talouden torjunta on hyvin kustannustehokasta ja maksaa itsensä usein suoraan takaisin, minkä lisäksi se myös vaikeuttaa laajemmin järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa.

Katujengit ovat Suomessa suhteellisen uusi ilmiö, ja meneillään olevaan kehitykseen liittyy merkittävä riski ilmiön laajentumisesta ja kytkeytymisestä ammattimaiseen rikollisuuteen. Kehitystä vauhdittaa osaltaan ruotsalaisten katujengien pyrkimys levittäytyä Suomeen. Tämän kehityksen torjumiseksi katujengi-ilmiöön on puututtava päättäväisesti ja on oltava valmis käyttämään laajasti tarvittavia keinoja ilmiön torjumiseksi. Alle 15-vuotiaan käyttäminen rikoksen tekijänä vanhemman henkilön toimesta on säädettävä rangaistuksen koventamisperusteeksi rikokseen yllyttänyttä tuomittaessa.

Katujengit ovat vain pienehkö osa nuorten rikollisuudesta. Kokonaisuutena rikoksiin syyllistyvien nuorten osuus Suomessa on pienentynyt. On kuitenkin huolestuttavaa, että ne, jotka rikoksiin syyllistyvät, tekevät aiempaa enemmän ja aiempaa vakavampia rikoksia. Nuorten syrjäytymiseen, rikollisuuteen ja väkivaltaan on puututtava moniammatillisella yhteistyöllä niin, että keinovalikoima ulottuu aina perheiden ennaltaehkäisevästä tukemisesta riittäviin rikosoikeudellisiin rangaistuksiin.

Kun kyse on nuorten rikollisuudesta, ennaltaehkäisyn ja tukemisen on oltava ensisijaisia tavoitteita rankaisemisen sijaan. Jotta arjen turvattomuus ei muutu jengiytymisen ja rikollisuuden kasvualustaksi, oireilevia nuoria on autettava ennaltaehkäisevästi ja oikein mitoitetuin toimenpitein. Rajojen asettaminen viime kädessä yhteiskunnan toimesta on välttämätöntä ja luo turvallisuutta myös oirehtivalle nuorelle itselleen. Suljetut lastensuojelulaitokset ovat joskus välttämättömiä rikoskierteeseen ajautuneiden alaikäisten auttamiseksi. Samalla kun nuorisorangaistuksen käyttöä lisätään, rikoksesta tuomittavaan ehdonalaiseen vankeuteen on alle 18-vuotiaiden kohdalla myös aina liitettävä riittävästi tukitoimia, joihin on velvollisuus osallistua. Lisäksi on varmistettava lastensuojelulaitosten toiminnan riittävä ja tehokas viranomaisvalvonta lasten oikeuksien takaamiseksi. Olennaista on, että yhteiskunta ei koskaan saa näyttää heikolta tai jäädä keinottomaksi. Samalla rajoittavia toimenpiteitä on tasapainotettava tuella ja hoitotyöllä, jossa vahvistetaan nuoren omaa toimijuutta ja annetaan hänelle valmiuksia selviytyä osana yhteiskuntaa.

Erityisen tärkeää on suojella haavoittuvassa asemassa olevia nuoria heihin kohdistuvalta rikollisuudelta ja hyväksikäytöltä. Lapsilla ja nuorilla on oikeus turvalliseen elinympäristöön, ja nuorten rikosten luoma turvattomuus koskettaa ensisijaisesti juuri toisia lapsia ja nuoria. 

Huumerikollisuus aiheuttaa sosiaalisia ongelmia ja turvattomuutta. Huumekauppa kytkeytyy vahvasti järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan ja katujengeihin. Samalla huumeet ovat ennen kaikkea kansanterveydellinen ja sosiaalinen ongelma, jota ei voida hoitaa vain rikosoikeuden keinoin, vaan tarvitaan ehkäisevään päihdetyöhön panostamista, oikea-aikaista hoitoon pääsyä ja moniammatillista tukea. Huumeiden käytön vähentämiseen on pyrittävä aktiivisesti, ennakkoluulottomasti ja tutkittuun tietoon perustuen.

Turvallisuusviranomaisilla ja oikeusjärjestelmällä on oltava riittävät keinot suojata kansalaisia huumerikollisuuden aiheuttamilta uhilta ja häiriöiltä silloin, kun niiden aiheuttamat ongelmat työntyvät ihmisten elämänpiiriin. Kansalaisten kotirauha on turvattava esimerkiksi mahdollistamalla huumekauppaan käytettyjen asunto-osakkeiden vuokrasopimusten nopeutettu purkaminen sekä tarvittaessa niiden ottaminen nopeutetusti joko taloyhtiön tai viranomaisten haltuun.

Kaikkein törkeimmillä väkivaltarikoksilla on määräänsä nähden suuri vaikutus kansalaisten turvallisuuden tunteeseen. Vaarallisimpien väkivaltarikollisten eristämistä on tehostettava, eikä elinkautisesta vankeusrangaistuksesta vapautumisen tule koskaan olla automaatio. Törkeän väkivaltarikoksen uusimisen on merkittävästi korotettava tuomittavaa rangaistusta. Samalla on lisättävä mielentilatutkimusten käyttöä niin, ettei vankiloissa ole sellaisia vankeja, jotka kuuluisivat psykiatrisen hoidon piiriin. Vakaviin rikoksiin syyllistyneiden vapautuessa vankilasta on huolehdittava riittävästä seurannasta ja tuesta sisältäen tarvittaessa avohoidon toimenpiteitä.

Suomen vankilajärjestelmän kapasiteetti on pieni suhteessa vankimäärään, ja lisäksi järjestelmän rakenne vaatii kehittämistä. Vankilajärjestelmä on rakennettu tavalla, joka ei mahdollista kaikissa tilanteissa turvallista ja kuntouttavaa vankeinhoitoa, eikä vankien sijoittamisessa pystytä aina huomioimaan riittävästi vaarallisuutta tai jengiyhteyksiä. Vankilajärjestelmää on uudistettava pitkäjänteisesti niin, että uudistusta ohjaa puhtaasti kriminaalipoliittinen tarkoituksenmukaisuus.

Vähemmän vaarallisiin rikoksiin syyllistyneiden vankien kohdalla vaihtoehtoiset seuraamukset voisivat olla toimiva keino vähentää vankiloiden kuormitusta. Pieniä rikoksia tehneiden päihderiippuvaisten osalta on järkevää painottaa hoitotoimenpiteitä vankeuden sijasta, ja esimerkiksi lyhyiden sakon muuntorangaistusten vaihtoehtona on soveltuvissa tilanteissa oltava tarjolla mahdollisuus suorittaa tuomio päihdekuntoutuksessa. Suomen vankiloissa olevien ulkomaalaisten vankien siirtämistä kotimaansa vankiloihin on tehostettava, ja heidät on pyrittävä sijoittamaan erilleen muista vangeista niin, etteivät he verkostoidu suomalaisten rikollisten kanssa. 

Kyber- ja tietoturvauhat sekä verkossa tapahtuva häirintä, uhkailu ja ahdistelu ovat merkitykseltään kasvavia turvallisuutta heikentäviä tekijöitä. Yhteiskunnan digitalisoituessa syntyy uusia haavoittuvuuksia, joita niin rikolliset kuin vihamieliset valtiolliset toimijat voivat käyttää hyväkseen. Digitaalisiin palveluihin ja datan hallintaan kohdistuvan luottamuksen ylläpito ja vahvistaminen on keskeistä. Suomen vahvasta kansallisesta kyberturvallisuusosaamisesta on huolehdittava, sillä se on tärkeä osa huoltovarmuuden ylläpitämistä.  

4.4 Viranomaisten toimintakyky on turvattava

Valtion sisäisestä turvallisuudesta huolehtiminen edellyttää turvallisuudesta vastaavien viranomaisten toimintakyvyn turvaamista kaikissa tilanteissa. Riittävällä tavalla resursoitu viranomaistoiminta on välttämätöntä, jotta turvallisuuden tasa-arvo yhteiskunnassa voi toteutua. Turvallisuusviranomaisten kyky toimia niin normaaliaikoina kuin erilaisissa poikkeus- ja kriisitilanteissa on varmistettava. Turvallisuusympäristön muutos korostaa sitä, että viranomaisten toimintavalmiutta on kehitettävä ja henkilöstöresurssien sekä muiden resurssien on oltava riittävällä tasolla.

Samaan aikaan taloudellisen niukkuuden oloissa on varmistettava, että olemassa olevat resurssit käytetään mahdollisimman tehokkaasti. Vaikka suomalainen viranomaistoiminta on yleisesti tehokasta, on silti oltava jatkuva valmius toiminnan kriittiseen tarkasteluun ja ennakkoluulottomaan kehittämiseen, erityisesti teknologiaa hyödyntämällä sekä viranomaisten tarkoituksenmukaista yhteistyötä lisäämällä.

Lainsäädännön on mahdollistettava viranomaisille tarkoituksenmukaiset keinot oman toimintansa hoitamiseen, ja viranomaistoiminnan ylisääntelyä on varottava. Viranomaisten tiedonsaantia ja viranomaisten välistä tietojen vaihtoa on lisättävä tarkoituksenmukaisesti. Tietosuojalainsäädännön ei tule rajoittaa viranomaisten välistä tietojen vaihtoa periaatteellisista tai säädösteknisistä syistä, vaan silloin, kun on osoitettavissa todellisia ja painavia yksilön tietosuojaan liittyviä intressejä. Viranomaisten toimivaltuudet on aina punnittava tarkkaan yksilön oikeusturvaa ja perusoikeuksia vasten, ja lainvalvojia on valvottava.

Ihmisten luottamuksella viranomaisia kohtaan on suuri rooli turvallisuuden ylläpitämisessä, ja on ensiarvoisen tärkeää huolehtia korkeasta luottamuksen tasosta. Avainasemassa ovat viranomaistoiminnan laatu, läpinäkyvyys ja julkisuus sekä toisaalta valmius tunnistaa ja torjua tarkoituksellisia yrityksiä horjuttaa kansalaisten luottamusta viranomaisiin ja yhteiskunnan instituutioihin. Turvallisuusviranomaisten yhteistyö niin muiden viranomaisten kuin esimerkiksi kolmannen sektorin kanssa vahvistaa yhteyksiä kaikkialle yhteiskuntaan.

Viranomaistoiminnan korkea laatu on Suomessa ollut sidoksissa viranomaistyötä tekevien hyvään koulutukseen ja osaamiseen. On huolehdittava siitä, että jatkossakin työ turvallisuusviranomaisissa on mielekästä ja houkuttelevaa, jotta näihin tehtäviin riittää kyvykkäitä ja soveltuvia hakijoita. Osaavan, riittävän henkilöstön saatavuus tulevaisuudessa on turvattava riittävillä koulutusmäärillä.

Erityisesti Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja kriisistä saadut opit korostavat pelastustoimen tehtävien tärkeyttä paitsi normaaliaikoina myös poikkeusoloissa. Pelastustoimen ja väestönsuojelun palvelut ovat hyvinvointialueiden vastuulla, ja niihin vaikuttaa hyvinvointialueiden taloudellinen tilanne. Yhteistyön valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden kanssa on varautumisessa ja väestönsuojelussa oltava kunnossa, ja toimintamallien on oltava selkeitä. Sopimuspalokunnilla on tärkeä rooli niin turvallisuutemme vahvistajana kuin myös esimerkiksi nuorten harrastustoiminnan muotona. Sopimuspalokuntien toimintaedellytyksiä on vahvistettava, sillä niiden toiminta on tärkeä osa pelastustoimintaa erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Öljyntorjuntavalmiutta on vahvistettava lisääntyneiden riskien vuoksi.

4.5 Demokraattisen oikeusvaltion rakenteista on huolehdittava

Demokratiaa, ihmisoikeuksia, yhdenvertaisuutta ja oikeusvaltiota ei saa koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Näemme esimerkkejä maailmalta maista, joissa demokratiakehitys on kääntynyt taaksepäin. Populistiset liikkeet saavat voimansa ihmisten kokemasta epätasa-arvosta, osattomuudesta ja turvattomuuden tunteesta ja ovat eri puolilla maailmaa olleet valmiita nakertamaan demokratian ja oikeusvaltion rakenteita siellä, missä ne ovat olleet heikosti suojattuja.

Pyrkimykset heikentää perus- ja ihmisoikeuksia on torjuttava. Jokaiselle kuuluva jakamaton ihmisarvo on peruskivi, jonka päälle koko pohjoismainen hyvinvointivaltio rakentuu. Suomessa on huolehdittava siitä, että demokratian perusteet ja oikeusvaltion keskeiset rakenteet ovat kriisinkestäviä, eikä niitä voida murentaa sen enempää ulkoa kuin sisältä käsin. Vaalien ja muiden demokratian keskeisten rakenteiden luotettavuudesta ja läpinäkyvyydestä on korostetusti huolehdittava. Vaalijärjestelmän uskottavuuden horjuttaminen disinformaation keinoin ei ole vain teoreettinen uhka, vaan toimintatapa, josta on yhä enemmän esimerkkejä maailmalta.

Perustuslaki on Suomen valtiojärjestelmän kantava perusta. Perustuslainmukaisuuden valvonta perustuu Suomessa ennen kaikkea eduskunnan perustuslakivaliokunnan ennakkovalvonnan varaan. Järjestelmä on palvellut Suomea hyvin, mutta se on samalla haavoittuva. Samalla kun perustuslakivaliokunnan epäpoliittisuutta on turvattava, on sen suorittamaa ennakkovalvontaa syytä täydentää vahvemmalla perustuslainmukaisuuden jälkivalvonnalla. Jälkivalvontaa tuomioistuimissa on vahvistettava laajentamalla niiden mahdollisuutta soveltaa suoraan perustuslakia silloin, kun tavallisen lain soveltaminen olisi ristiriidassa perustuslain kanssa. Tuomioistuinten ja muiden oikeudenkäytön keskeisten toimijoiden riippumattomuuden takeet on kirjattava perustuslakiin, jotta niitä ei voida muuttaa eduskunnassa yksinkertaisella enemmistöllä.

Kaikilla on oltava tarvittaessa mahdollisuus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisin kustannuksin. Tuomioistuinlaitoksen sekä muiden oikeudenhoidon keskeisten toimijoiden toimintaa on sekä resursoitava että tehostettava niin, että oikeudenkäyntien kestot saadaan kohtuulliselle tasolle. Oikeudenhoidon voimavarat on ohjattava mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön esimerkiksi lisäämällä mahdollisuuksia käsittelyyn syytetyn poisjäämisestä huolimatta, ottamalla käyttöön pikakäsittelyitä pienemmissä asioissa sekä lisäämällä tuomioistuinten mahdollisuuksia hylätä ilmeisen perusteettomia kanteita tai väitteitä ja rajata turhaa todistelua. Oikeudenkäyntien kulujärjestelmää on kehitettävä niin, että jokaisella on mahdollisuus hakea oikeutta ilman kohtuutonta riskiä. Tätä voidaan edistää esimerkiksi rajoittamalla tarvittaessa voittaneen osapuolen sellaisten kulujen määrää, jotka voidaan määrätä hävinneen osapuolen kannettavaksi. Mahdollisuudet lautamiesjärjestelmästä luopumiseen on selvitettävä.

Vapaa lehdistö ja media ovat keskeinen osa toimivaa demokratiaa. Tosiasiapohjainen, alan yhteisiin periaatteisiin sitoutunut tiedonvälitys tarvitsee tukea, jotta journalismin välttämätön panos demokratialle ja kansalliselle keskustelulle suomen ja ruotsin kielillä säilyy ja tiedon saatavuus ja saavutettavuus taataan. Lainsäädännön on tuettava journalistisen ja digitaalisen median moniäänisyyttä.

Nykyinen huomiohakuista klikkiotsikkojournalismia ruokkiva markkinaympäristö muodostaa uhan asiapohjaiselle ja totuuteen tiedonvälitykselle. Tekoälyn käytön lisääntyessä on tuettava selkeiden eettisten pelisääntöjen muodostumista, jottei journalismin luotettavuus tai uskottavuus vaarannu. Disinformaation levittämisen tavat ja välineet kehittyvät koko ajan tehokkaammiksi ja hienostuneemmiksi. Siksi sitä vastaan on toimittava niin kansallisesti kuin EU:n tasolla. Yleisradiolla on merkittävä rooli Suomen kriisivalmiuden ja kriittisen medialukutaidon ylläpitämisessä. Sen edellytyksistä toimia kattavana, riippumattomana julkisomisteisena mediana on huolehdittava.

Identiteettivarkauden käsitettä on laajennettava kattamaan tilanteet, joissa toisen henkilön identiteettiä valheellisesti käyttämällä pyritään esimerkiksi vaikuttamaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.

4.6 Tavoitteena oikeudenmukainen, inhimillinen ja hallittu maahanmuutto

Maahanmuuttopolitiikan on oltava inhimillistä, pitkäjänteistä ja ennakoivaa sekä perustuttava kansainväliseen yhteistyöhön ja toimivaan lainsäädäntöön. Suomeen suuntautuvan maahanmuuton on oltava hallittua, oikeudenmukaista ja yhteiskunnallisesti kestävää.

Yhteiskunnallinen kestävyys edellyttää, että maahanmuuton vaikutuksia yhteiskunnassa arvioidaan kokonaisuutena osana maahanmuuttopolitiikkaa koskevia päätöksiä, ja maahanmuuttopoliittisen linjan on tuettava yhteiskunnan vakautta ja turvallisuutta.

Suomeen muutetaan työn, opiskelun tai perheen vuoksi sekä humanitaarisista syistä, eikä eri maahanmuuton syitä ole yleensä perusteltua yrittää käsitellä samoilla työkaluilla, vaan jokaisella on oltava omat tavoitteensa ja tarkoituksensa.

Oikeudenmukaisuus tarkoittaa kohtuullisuutta, syrjimättömyyttä ja yhdenvertaista kohtelua sekä sitä, että oleskeluluvan saaneet pääsevät yhdenvertaisina toimijoina osaksi yhteiskuntaa. Kokemus oikeudenmukaisuudesta antaa Suomeen saapuvalle parhaat lähtökohdat rakentaa elämäänsä uudessa kotimaassaan. Suomen on oltava tänne muuttaville yhteiskunta, joka uskaltaa vaatia, mutta joka myös vastapainoksi antaa paljon.  

Oikeudenmukaisuus tarkoittaa myös sitä, että jos oleskelulupaan ei ole perusteita, henkilö poistuu maasta ja tarvittaessa hänet voidaan poistaa viranomaistoimin, kansainvälisten sopimusten velvoitteet huomioiden. Toimivat palautukset ovat välttämätön osa maahanmuuttojärjestelmää. Maassa ilman oleskelulupaa olevien poistamista voidaan tehostaa erityisesti EU-maiden keskinäisellä yhteistyöllä.

Suomen on oltava aktiivisesti kehittämässä Euroopan yhteistä parempaa pakolaispolitiikkaa, joka perustuu yhteiskunnalliseen kestävyyteen ja humanitaariseen vaikuttavuuteen. Pakolaistilannetta on Euroopan oman edun kannalta lähestyttävä kokonaisuutena, ja Euroopan pakolaispolitiikan ytimessä on oltava globaalin pakolaistilanteen hallinta ja helpottaminen sen sijaan, että vain reagoidaan Euroopan rajoille saapuviin turvapaikanhakijoihin. Samalla Euroopan on aktiivisesti tuettava pakolaisten lähtömaita ja ehkäistävä kriisien syntyä.

Kansainvälisten pakolaisten suuri enemmistö on ja tulee olemaan muualla kuin Euroopassa. Nykyinen spontaaniin rajojen yli pyrkimiseen perustuva turvapaikkapolitiikka ei juurikaan valikoi ihmisiä suojelun tarpeen tai hädänalaisuuden perusteella, vaan neljä viidestä perusteettomankin hakemuksen jättäneestä lopulta jää Eurooppaan. Vaarallinen matka Eurooppaan tappaa vuosittain tuhansia ihmisiä ja pitää huolen siitä, etteivät haavoittuvimmassa asemassa olevat koskaan pääse turvapaikkaa hakemaan.

Kiintiöpakolaisuuden kaltaiset järjestelmät tarjoavat vaikuttavamman ja hallitumman tavan kohdentaa suojelu niille haavoittuvimmassa asemassa oleville, joille Eurooppaan pääsemisestä on eniten humanitaarista hyötyä. Suomen on aktiivisesti vaikutettava Euroopan pakolaispolitiikan kehittämiseen niin, että kansainvälistä suojelua voisi hakea ja hakemuksen perusteita voitaisiin tutkia mahdollisimman lähellä lähtöalueita ja kiintiöpakolaisuuden kaltaiset hallitut ja perustellulla tavalla valikoivat järjestelmät olisivat pääasiallinen tapa saada suojelua Euroopasta. 

Humanitaarisesti kaikkein vaikuttavinta on työ köyhimmissä maissa olevien pakolaisten tilanteen parantamiseksi. Tämä edellyttää Euroopalta nykyistä laajempaa yhteistyötä kolmansien maiden kanssa. Pelkän perinteisen kehitysyhteistyön lisäksi Euroopalla on oltava valmius tarjota erilaisia etuja ja yhteistyötä näille maille vastineeksi siitä, että pakolaisille tarjotaan maissa laajemmat oikeudet. Tämän on oltava osa Euroopan unionin strategisen autonomian pyrkimystä rakentaa entistä vastavuoroisempia kansainvälisiä kumppanuuksia globaalin etelän maiden kanssa.

4.7 Vahva ja laajentuva EU tuo turvaa

EU on arvoyhteisö, joka perustuu ihmisarvon ja -oikeuksien kunnioittamiseen sekä demokratiaan, oikeusvaltioperiaatteeseen, vapauteen, yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon. Unionin toiminnan on oltava linjassa taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisesti kestävän kehityksen periaatteiden kanssa. EU:n oikeutus nojaa toimivaan ja kehittyvään kansanvaltaan, joka tuottaa hyvinvointia Euroopalle ja maailmalle. Suomen paikka on EU:n eturivissä rakentamassa vahvempaa Eurooppaa, joka investoi tulevaisuuteen ja osaamiseen, tiivistää jäsenmaiden välistä yhteistyötä, vahvistaa turvallisuutta ja puolustaa sääntöpohjaista maailmanjärjestystä. Moninapaisessa maailmanjärjestyksessä Euroopan on tehtävä yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Euroopan on oltava aktiivinen niin arktisessa yhteistyössä kuin globaalissa etelässä sekä transatlanttisissa suhteissa ja Aasian ja Oseanian suuntaan. Muuttuvassa maailmassa Euroopan on oltava uudistaja ja suunnannäyttäjä.

Oikeusvaltioperiaatteen on oltava ehdoton peruste EU:n myöntämälle rahoitukselle, ja yhteisiä arvoja rikkovien maiden seuraamuksia on tehostettava. Läheisyysperiaatteen mukaisesti päätöksenteon on ohjauduttava parhaan toimivuuden mukaan.

Unionin yhtenäisyyden kannalta sen sosiaalisella ulottuvuudella ja oikeuksilla on tärkeä merkitys. Eriarvoisuutta ja köyhyyttä on vähennettävä, sukupuolten välistä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta on edistettävä, ja muun muassa aborttioikeus on turvattava koko Euroopassa. Unionin on tärkeä vahvistaa kestävää talouskasvua, sisämarkkinoita ja kilpailukykyä, mutta ei työntekijöiden oikeuksia ja hyvinvointivaltion perusteita heikentämällä. Kaikilla Euroopassa työskentelevillä on oltava oikeus ihmisarvoiseen työhön, työehtoihin ja työsuojeluun sekä riittävään toimeentuloon. EU-tasolla on edistettävä työn ja perhe-elämän yhteensovittamista ja vahvistettava työelämän tasa-arvoa. Vihreä ja digitaalinen siirtymä on toteutettava sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Työelämän muuttuessa EU-kansalaisia on tuettava uudelleenkouluttautumisessa.

Laadukas ja korkeatasoinen koulutusjärjestelmä on perusta myös talouskehitykselle, minkä vuoksi Euroopan maiden korkeakoulujärjestelmien yhtenäistämiseen tähtäävää Bolognan prosessia on jatkettava. Opiskelijavaihtoja ja -liikkuvuutta sekä tutkimus- ja innovaatiotoimintaa on lisättävä, ja näihin EU:n ohjelmiin on panostettava.

Suomen on edistettävä EU:ssa hiilineutraaliutta ja luontokadon torjuntaa. Maatalouden tukijärjestelmää on uudelleenarvioitava sen varmistamiseksi, että viljelijällä on kannusteet tehdä ilmaston ja ympäristön kannalta kestäviä ratkaisuja, ja samalla on huomioitava EU:n laajenemiskehitys ja kansalliseen huoltovarmuuteen liittyvät tekijät.

Kansainvälinen sääntöpohjainen järjestelmä on erityisesti Suomen kaltaiselle pienelle maalle elintärkeä maailmassa, jota määrittää ympäristön kestävyyden, talouden ja turvallisuuden peruuttamaton keskinäisriippuvuus. Kansallisen turvallisuutemme ja hyvinvointimme näkökulmasta on keskeistä, että voimme luottaa yhteisesti sovittuihin sääntöihin. Määräenemmistöpäätöksentekoa on laajennettava muun muassa ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä perusoikeuksien ja oikeusvaltiokysymysten osalta, jotta yksittäiset jäsenmaat eivät voi estää yhteisten päätösten syntyä.

Euroopan unioni on perustettu rauhan aatteelle. Kansainvälinen yhteistyö rakentuu rauhan periaatteille ja kansainvälisille instituutioille, ja sen tavoitteena on edistää kaikkia osapuolia hyödyttäviä ratkaisuja. Pyrkimyksenä on edistää rauhaa ja turvallisuutta sekä globaalia kestävää kehitystä ja luoda taloudellisen kasvun avulla hyvinvointia. Euroopan on kyettävä löytämään oma paikkansa sillanrakentajana ja sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen ylläpitäjänä sekä vapaan ja oikeudenmukaisen markkinatalouden edistäjänä. Euroopan vaikutusvallan kasvua on edistettävä. Sisäisesti vahva ja yhtenäinen unioni on vaikuttava ja luotettava yhteistyökumppani. Euroopan kestävä ja edistyksellinen tulevaisuus rakentuu maltillisten poliittisten liikkeiden kautta. Ääriliikkeiden ei pidä antaa sanella Euroopan tulevaisuutta. 

Euroopan turvallisuutta ja vakautta sekä sääntöpohjaisen järjestelmän vahvistumista lisää pitkällä aikavälillä EU:n laajentuminen, sillä se edistää muun muassa demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeuksien kunnioittamisen leviämistä, taloudellisten uudistusten tekemistä sekä korruption kitkemistä. Samalla se estää valtioiden ajautumista esimerkiksi Venäjän etupiiriin. Suomen on omalla toiminnallaan edistettävä ja tuettava EU:n laajenemista kestävällä tavalla sekä EU:n itsensä uudistamista. EU-jäsenyyden kriteereistä on pidettävä kiinni.

EU:n on tuettava ehdokasmaita jäsenyyskriteerien täyttämisessä ja valmistautumisessa unioniin liittymiseen. Ehdokasmaiden on oltava sitoutuneita uudistuksiin ja jäsenyysprosessiin. Myös unionin on oltava valmis laajentumiseen, mikä tarkoittaa laajentumisen vaikutusten arvioimista EU:n eri politiikan alojen, kuten maatalous- ja koheesiopolitiikan, sekä päätöksenteon ja budjetin osalta. Yhtä tärkeää on, että jäsenmaat noudattavat unioniin liityttyään yhteisiä sääntöjä ja toimivat unionin arvojen mukaisesti.

Muiden käynnissä olevien laajentumisprosessien lisäksi EU on käynnistänyt viralliset jäsenyysneuvottelut Ukrainan kanssa. Ukrainan EU-jäsenyysprosessia on edistettävä Euroopan turvallisuuden vahvistamiseksi. Suomen on osaltaan tuettava Ukrainaa, jotta se pystyy täyttämään jäsenyyden kriteerit, mukaan lukien korruption kitkeminen pois yhteiskunnasta sekä toimivan ja vapaan kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen. On välttämätöntä sovittaa EU:n laajentuminen yhteen unionin keskeisten periaatteiden kanssa ja huomioida ratkaisujen vaikutukset muiden maiden jäsenyyspyrkimyksiin sekä jäsenyysprosessin uskottavuuteen.

Euroopan vahvuus on osaaminen aina korkean jalostusasteen osaamisesta maailmanluokan tieteellisiin innovaatioihin. Euroopan on oltava edelläkävijä, joka houkuttelee eri alojen osaajia puoleensa. EU:n datastrategia ja tekoälyasetus muokkaavat suomalaisten yritysten toimintaympäristöä. Kvanttiteknologia, 6G ja datatalous tarjoavat Suomelle mahdollisuuden profiloitua korkean teknologian osaajana, ja meidän on huolehdittava siitä, että EU:ssa tehtävät ratkaisut tukevat Suomen vahvuuksia. Globaali valtakamppailu korostaa tarvetta eurooppalaiselle teknologiselle omavaraisuudelle. Euroopan unionin on vahvistettava asemaansa kriittisten raaka-aineiden suhteen oman turvallisuutensa vahvistamiseksi.

EU:n on vahvistettava digitaalista suvereniteettiaan. Alustayhtiöt on velvoitettava torjumaan disinformaatiota ja ihmisoikeuksia loukkaavaa sisältöä, ja rikkomuksista on seurattava käyttörajoituksia tai toimintakielto EU:n alueella. Sosiaalisen median algoritmit, big data ja yleistyvä tekoälyn käyttö mahdollistavat haitallisen mielipidevaikuttamisen, johon on puututtava EU-tasolla. Verkkoalustojen vastuuta vahingollisesta sisällöstä on vahvistettava. Sosiaalisen median ansaintalogiikkaan on kyettävä puuttumaan silloin, kun se perustuu suurelta osin vastakkainasettelun rakentamiselle. Sosiaalisen median palveluille on asetettava EU:n laajuinen 15 vuoden ikäraja. Suomen on toimittava asiassa edelläkävijänä ja edistettävä tavoitteen toteutumista EU-tasolla. Vastuu ikärajojen valvomisesta on oltava alustalla itsellään.

Verkostoitunut globaali talous on luonut joukon yksityisiä yrityksiä, jotka ovat taloudelliselta mittakaavaltaan rinnasteisia valtioihin. Nämä yritykset toimivat usein tosiasiallisissa monopoliasemissa ja kykenevät vaikuttamaan merkittävästi niin informaatioympäristöön kuin eri maiden politiikkaan. Suomen on osana Euroopan unionia huolehdittava siitä, että yritykset ovat demokraattisen sääntelyn ja kontrollin piirissä koostaan riippumatta.

4.8 Pohjoismaisen yhteistyön merkitys on korostunut

Pohjoismainen yhteistyö on Suomelle ja suomalaisille entistä tärkeämpää maailmanjärjestyksen ja geopolitiikan syvässä murrosvaiheessa. Pohjoismaat ovat taloudellisesti, poliittisesti ja kulttuurisesti yhä syvenevän yhdentymisen ja lähentymisen vaiheessa. Viimeisin ratkaiseva muutos tapahtui turvallisuuspolitiikassa Suomen ja Ruotsin liityttyä Natoon. Itämeren alueen turvallisuus on ratkaisevaa Suomelle ja koko EU:lle. Meillä on yhteinen intressi pitää Pohjola turvallisena ja Itämeri rauhan merenä.

Vahvemman ja yhtenäisemmän Pohjolan rakentaminen edellyttää, että Pohjoismaat toimivat pohjoismaisen yhteiskuntamallin arvojen mukaisesti. Tämä tarkoittaa osallistavan ja tasa-arvoon tähtäävän hyvinvointivaltion turvaamista ja päivittämistä, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamista sekä laaja-alaisen ja aktiivisen kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien turvaamista. Pohjoismaisella yhteistyöllä voidaan ennaltaehkäistä ongelmien, kuten rikollisuuden, leviämistä maiden rajojen yli.

Pohjoismaiden on edelleen tiivistettävä turvallisuus- ja puolustuspoliittista yhteistyötään Naton jäsenmaina, sillä toimiva yhteistyö on keskeistä alueen vakauden sekä puolustuskyvyn turvaamiseksi. Tämä on välttämätöntä tilanteessa, jossa vastuu Naton puolustuskyvystä ja sen resursoinnista siirtyy merkittävästi sen eurooppalaisille jäsenille. Samalla Pohjoismaiden yhteisen turvallisuuspolitiikan vahvistaminen tarkoittaa aktiivista toimintaa kansainvälisen kilpavarustelun hillitsemiseksi sekä aseidenriisunnan ja asevalvonnan edistämiseksi. Pohjoismaiden on erityisesti toimittava monenkeskisen ydinaseistusta säätelevän sopimusjärjestelmän vahvistamiseksi ja laajentamiseksi.

Pohjoismaiden huoltovarmuutta on vahvistettava yhteisin toimin, jotka vähentävät strategista riippuvuutta epävarmoista ja arvaamattomista toimijoista, kuitenkin pidättäytyen kilpailukykyämme heikentävästä protektionismista.

Pohjoismailla on yhdessä toimien enemmän potentiaalia myös taloudellisen kasvun luomisessa. Investoimalla erityisesti vihreään siirtymään pohjoismaiset vientiyritykset saavuttavat merkittävää kilpailuetua globaaleilla markkinoilla, kun ne toimivat saumattomasti yhdessä kilpailun sijaan. Liikenneyhteyksiä Pohjoismaiden välillä on kehitettävä erityisesti logistiikan ja huoltovarmuuden parantamiseksi.

Ahvenanmaa on Suomelle strategisesti keskeinen maakunta, jonka perusta nojaa toimivaan itsehallintoon ja ahvenanmaalaisen identiteetin turvaamiseen. Vahva Ahvenanmaa tarkoittaa myös vahvaa Suomea.

4.9 YK:ta ja sääntöpohjaista järjestelmää sekä kestävää, oikeudenmukaista maailmaa on vahvistettava

Suomen on ulkopolitiikallaan vahvistettava ja kehitettävä sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää sekä vaikutettava aktiivisesti kansainvälisissä järjestöissä, myös Yhdistyneissä kansakunnissa.

YK:n rooli on nykyisessä maailmanpoliittisessa asetelmassa vaikea ja sen kyky päätösten tekoon ja toimeenpanoon heikko. Tarve YK:n uudistuksille on välttämätön. Suomen on vaikutettava YK:n uudistamistyöhön ja edistettävä Suomelle tärkeiden arvojen toteutumista. Suomen ja Euroopan unionin on edistettävä esimerkiksi YK:n turvallisuusneuvoston uudistamista ja demokratisointia. Turvallisuusneuvoston asemaa kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden takaajana on vahvistettava sen toimintatapoja uudistamalla, ja neuvostoa on uudistettava sen edustavuuden ja legitimiteetin lisäämiseksi siten, että neuvoston kokoonpanoa laajennetaan sekä uusilla pysyvillä että vaihtuvilla jäsenillä ilman veto-oikeuksia. Tavoitteena on veto-oikeuden käytön rajaaminen ja nykyisistä veto-oikeuksista luopuminen. Globaalin etelän maiden sisällyttämistä pysyvien jäsenten kokoonpanoon on edistettävä.

Suomen kampanja YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi vuosille 2029–2030 vaatii sitoutumista ja yhteistyötä yli hallituskausien. Sen onnistuminen edellyttää, että Suomi pitää kiinni arvoistaan ja säilyttää uskottavan roolin kansainvälisessä politiikassa sekä demokratia- ja rauhantyössä. Lisäksi on tärkeää, että Suomi tukee johdonmukaisesti monenvälistä järjestelmää ja kansainvälistä oikeutta.

Tavoitteiden saavuttamiseksi Suomen on pyrittävä entistä aktiivisempaan yhteistyöhön Pohjoismaiden ja muiden samanmielisten maaryhmittymien kanssa. Suomen on voimallisesti edistettävä YK-järjestelmää, joka pystyy tehokkaasti edistämään rauhaa, turvallisuutta, kestävää kehitystä ja ihmisoikeuksia maailmanlaajuisesti.

Suomen on puolustettava ja tuettava YK-järjestöjä, joiden toimintaedellytykset ovat vaakalaudalla Yhdysvaltojen ja monien muiden valtioiden, Suomi mukaan lukien, leikattua kehitysyhteistyörahoitustaan merkittävästi. YK-järjestöt ovat keskeisessä roolissa esimerkiksi ilmastonmuutoksen pysäyttämisen, tasa-arvon, seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien sekä oikeudenmukaisen, vapaan kaupan edistämisessä. Rahoitusleikkaukset merkitsevät vaikeuksia kestävälle kehitykselle, globaalin pohjoisen ja etelän suhteille sekä maailman monenkeskiselle järjestelmälle. Kehitysyhteistyön rahoitusta on mahdollisuuksien mukaan lisättävä pitkällä aikavälillä viime vuosien leikkausten jälkeen.

Suomen ulko-, YK- ja EU-politiikan keskiössä on vaikuttaminen Agenda2030-jälkeiseen aikaan sekä tavoitteisiin. Tavoitteena on oltava, että eri kansainväliset instituutiot rakentavat yhdessä entistä tehokkaampaa, oikeudenmukaisempaa ja kestävämpää talousjärjestelmää. Maailmassa tarvitaan vahvempia sopimuksia ja käytäntöjä, reilumpaa ja sitovampaa kauppapolitiikkaa sekä YK:n kestävän kehityksen rahoituskehikon nykyistä sitovampaa toteutusta.

Pitkäjänteinen ja molemminpuolinen tuloksellinen yhteistyö globaalin etelän maiden kanssa ja niiden kehityksen tukeminen edellyttävät sitoutumista kehityspolitiikkaan ja sen pitkäaikaisiin tavoitteisiin. Kehitysyhteistyö on tehokasta ja pitkäjänteistä turvallisuuspolitiikkaa. Erityisesti globaaliin taloudelliseen eriarvoisuuteen on puututtava tehokkaammin. Suomen Afrikka-strategia on pidettävä ajanmukaisena, ja sitä on toimeenpantava tavoitteellisesti. Tavoitteena on oltava tasavertainen kumppanuus Euroopan ja Afrikan välillä.

Konfliktit ja kriisit ovat uhka tyttöjen ja naisten oikeuksien toteutumiselle sekä turvallisuudelle. Naisten ja tyttöjen asemaa sekä heidän ihmisoikeuksiensa toteutumista on tuettava ja edistettävä. Naisia ja tyttöjä on kunnioitettava aktiivisina toimijoina rauhanprosesseissa ja turvallisuuden tuottajina, jo ennen konfliktien syntyä. Suomen on harjoitettava feminististä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jossa ihmisoikeudet, naisten itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa sekä naisiin kohdistuvan väkivallan estäminen ovat keskiössä.

Suomen ulkopolitiikassa on tärkeää edistää rauhanvälitystä ja rauhanrakentamista. Diplomatian, humanitaarisen avun, kehitysyhteistyön ja rauhantyön yhteensovittaminen on tärkeää kestävän vakauden ja rauhan rakentamiseksi. Kestävää rauhaa voidaan rakentaa takaamalla kansalaisyhteiskunnan ja eri toimijoiden osallistuminen rauhanprosesseihin. Demokratia ja ihmisten osallisuus yhteiskuntaan tukevat rauhaa, joten Suomen kannattaa eri keinoin tukea demokratian vahvistumista maailmassa. Suomen on tunnustettava Palestiinan valtio, edistettävä kahden valtion mallin toteutumista Israelin ja Palestiinan välillä sekä tuettava Lähi-idän vakautta ja konfliktien ratkaisua yhteistoiminnassa Euroopan unionin ja liittolaismaiden kanssa.

Osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen ja siviilikriisinhallintaan on vastuun kantamista kansainvälisestä rauhasta ja vakaudesta. Kansainvälistä kriisinhallintaa toteutetaan YK:n, Naton, EU:n ja ETYJ:n kautta. Suomen osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan on kehitettävä. 

4.10 Puolustuskykyä on kehitettävä ja on varauduttava hybridivaikuttamiseen

Muuttuneen turvallisuusympäristön myötä Euroopassa on alettu varustautua Venäjän kasvavaa uhkaa vastaan. Yhteisesti on tunnistettu, että Euroopan on kannettava laajemmin vastuuta omasta puolustuksestaan ja turvallisuudestaan. Euroopassa on oltava turvallista elää, tehdä työtä ja kasvattaa perhettä. Ulko- ja turvallisuuspoliittisen tilanteen murrokseen vaikuttaa erityisesti Yhdysvaltojen poliittinen muutos, joka näkyy selvästi maan kansallisessa turvallisuusstrategiassa. Sen myötä suhtautuminen Eurooppaan on aiempaa jyrkempi.

Euroopassa on kehitettävä sotilaallista suorituskykyä ja liikkuvuutta sekä kasvatettava puolustusteollista tuotantoa merkittävästi ja nopeasti. Samalla infrastruktuuri-investoinneissa on huomioitava kaksikäyttöisyys, joka hyödyttää puolustusteollisuuden lisäksi myös arkista infraa. Euroopan unionin tavoitteena on strateginen autonomia, mutta tie siihen on pitkä. Siksi transatlanttisesta kumppanuudesta huolehtiminen on Euroopalle tärkeää. Suomen vahva ja perinteinen puolustusteollisuus voi hyötyä Euroopan kasvavista puolustusmäärärahoista.

EU-yhteistyötä on syvennettävä kriisinkestävyyden ja kokonaisturvallisuuden vahvistamiseksi. Kasvavia puolustusmäärärahoja sekä EU:n uutta puolustusrahoitusta on kohdennettava teknologisiin innovaatioihin.

Naton ja EU:n roolit Euroopan turvallisuuden takaajina täydentävät toisiaan. Nato ja EU ovat strategisia kumppaneita. Siinä missä Naton vastuulla on sen jäsenmaiden yhteinen sotilaallinen puolustus ja pelote, EU:ssa tehdään paljon jäsenmaiden laaja-alaisen turvallisuuden tuottamiseksi. 

Suomen etu on pyrkiä edistämään Naton yhteisen pelotteen ja puolustuksen vahvistamista erityisesti lähialueillamme, Pohjois-Euroopassa ja Itämeren alueella. Samalla Suomen on laaja-alaisesti ylläpidettävä ja kehitettävä kumppanuuksia puolustussektorilla niin kahden- kuin monenvälisesti. Suomen kansallista puolustusta on kehitettävä osana Naton yhteistä puolustusta ja pelotetta. On olennaista varmistaa, että kriisi- ja konfliktitilanteissa Suomea voidaan puolustaa uskottavasti ja laaja-alaisesti.

Arktisen alueen merkitys on alati kasvamassa maailmanpolitiikassa. Alueeseen kohdistuva kiinnostus kasvaa johtuen muun muassa suurvaltaintresseistä, alueen mittavista luonnonvaroista, avautuvista merireiteistä, turvallisuuspolitiikasta, alkuperäiskansojen asemasta sekä ilmastonmuutoksesta. Alueen merkitys globaalin ilmastonmuutoksen näkökulmasta on keskeinen.

Arktisen alueen hallinta kuuluu kahdeksalle arktiselle valtiolle, mikä antaa Suomelle erinomaisen vaikutusmahdollisuuden yhtenä arktisena valtiona ja alueen keskeisimmän yhteistyöformaatin, Arktisen neuvoston, pysyvänä jäsenenä. Koska arktisen politiikan merkitys kasvaa, Suomen arktisen politiikan strategia on viipymättä päivitettävä, ja Arktinen neuvottelukunta on nimitettävä uudelleen.

Suomen ja Ruotsin liityttyä Natoon liittokunnan arktinen ulottuvuus on kasvanut merkittävästi sekä luonut Atlantilta arktiselle alueelle ja Itämerelle ulottuvan toiminta-alueen. Muutos vahvistaa liittokunnan pelotetta ja puolustusta sekä tasapainottaa Venäjän sotilaallista voimaa Pohjois-Euroopassa. Pohjoismaat tuovat liittokuntaan arktista erityisosaamista sekä kehittävät sitä aktiivisesti koko alueen turvallisuuden takaamiseksi.

Ukrainan turvallisuus on koko Euroopan turvallisuuden kannalta keskeinen. Euroopan turvallisuuden vahvistamiseksi Ukrainaa on tuettava sen tiellä kohti Nato-jäsenyyttä. Ukrainan sodan oppeja on hyödynnettävä, kun vahvistetaan eurooppalaista puolustusta. Modernin sodankäynnin tarpeisiin vastaamiseksi ja resurssien tehokkaan käytön varmistamiseksi on edistettävä puolustusteknologioiden kehittämistä yhteistyössä Euroopan unionin ja Naton toimenpiteiden kautta. Kansallisesti on lisättävä osaamistamme sekä vahvistettava koordinaatiota alan toimijoiden kesken.

Suomessa on varmistettava jatkuva parlamentaarinen keskustelu siitä, miten puolustuspolitiikkaa tehdään, ja on sitouduttava puolustusinvestointien pitkäjänteisyyden takaamiseen. Puolustusmenoja kasvatettaessa on samalla pystyttävä huolehtimaan ihmisten arjen turvallisuudesta ja tärkeiden palveluiden jatkuvuudesta tulevaisuudessa.

Kotimaisessa Natoa koskevassa päätöksenteossa on tärkeää varmistaa eduskunnan, valtioneuvoston ja tasavallan presidentin yhteistyön saumattomuus. Parlamentaarisessa demokratiassa on keskeistä turvata eduskunnan oikea-aikainen tiedonsaanti, jotta eduskunnalla on käytössään kaikki päätöksentekoa koskeva tarpeellinen tieto. Tätä korostaa eduskunnan asema ylimpänä valtioelimenä sekä se, että sodasta ja rauhasta päätetään eduskunnan suostumuksella.

Valmiuksia vastata erilaisiin hybridiuhkiin on kehitettävä sekä kansallisesti että EU:ssa ja Natossa. Kyberturvallisuuden vahvistaminen on avainasemassa yhteiskunnan turvallisuuden takaamisessa teknologian painoarvon lisääntyessä. Viranomaisilla on oltava riittävä kyky ja valtuudet havaita ja ennakoida hybridiuhkia ja sabotaasiriskejä sekä reagoida niihin.

Tiedustelulainsäädännön ajantasaisuutta ja käyttökelpoisuutta on jatkuvasti seurattava pitäen samalla huolta siitä, että tiedustelutoimintaa valvotaan ja kontrolloidaan riittävästi. Sabotaasiriskin osalta on tärkeää kehittää ja ylläpitää yhteiskunnan resilienssiä sekä ylläpitää luottamusta ja torjua huhuja avoimella tiedottamisella. Kansalaisten ja kotitalouksien varautumisesta ja valmiudesta toimia mahdollisissa kriisitilanteissa on huolehdittava koulutuksella ja riittävän selkeillä ohjeilla.   

Rajaturvallisuuden painoarvo on kasvanut merkittävästi geopoliittisen tilanteen muutosten myötä. Välineellistettyä maahantuloa käyttävään hybridivaikuttamiseen reagoiminen on vaikeaa, mutta on välttämätöntä, että Suomi kykenee vastaamaan siihen tarvittaessa. Nykyinen rajaturvallisuuslaki on Suomen ja suomalaisten turvallisuuden kannalta perusteltu. Rajaturvallisuuslaissa on tunnistettu ristiriitaisuuksia Suomen kansainvälisten velvoitteiden kanssa, mutta tätäkin ongelmallisempaa olisi, jos Suomi joutuisi tunnustamaan olevansa avuton hybridivaikuttamistilanteessa ja luovuttamaan Venäjälle päätösvallan siitä, keitä Suomen alueelle tulee. Lakia säädettäessä oli perusteltua minimoida ristiriitaisuudet ja hyväksyä lainsäädäntö, joka auttaa Suomea ehkäisemään uhkien toteutumista. Myös jatkossa Suomen on kyettävä turvaamaan rajojensa turvallisuus ja vastaamaan välineellistettyä maahantuloa käyttävään painostamiseen ja vaikuttamiseen. 

Rajavartiolaitoksen monialaisen tehtäväkentän merkitys on korostunut viime vuosien nopeasti eskaloituneissa tilanteissa rajalla. Rajaturvallisuuslain mahdolliseen käyttöönottoon valmistautuminen on ollut Rajavartiolaitokselle merkittävä ponnistus. On ensiarvoisen tärkeää turvata Rajavartiolaitoksen kyky hoitaa akuutteja tilanteita rajalla ja toimia tehokkaasti ihmiskaupan ja laittoman maahanmuuton torjunnassa.

4.11 Huoltovarmuudesta ei pidä tinkiä

Suomessa on varauduttava monenlaisiin uhkiin. Huoltovarmuus on nähtävä osana kokonaismaanpuolustusta. Kun vaatimukset varautumisen vahvistamisesta lisääntyvät, on myös riittävästä rahoituksesta huolehdittava. Lisäksi viranomaisyhteistyötä on parannettava. Huoltovarmuusverkosto ja yhteistyö elinkeinoelämän kanssa tarjoavat hyvän pohjan, mutta kehitystyötä tarvitaan erityisesti siviiliyhteiskunnan toimintakyvyn turvaamiseksi myös mahdollisen sotilaallisen konfliktin oloissa.

Varautumisen näkökulmasta Suomea haastavat erityisesti kansainväliset keskinäisriippuvuudet ja tilanteet, joissa huoltovarmuuden kannalta kriittisten elintarvikkeiden, tavaroiden ja palveluiden saatavuus vaikeutuu. Vakavan uhan muodostavat myös laajavaikutteiset luonnononnettomuudet ja ympäristökatastrofit sekä väestön terveyteen kohdistuvat uhat. Suomeen voi lisäksi kohdistua hybridiuhkia, välineellistettyä maahantuloa, vihamielistä tiedustelu- ja vaikuttamistoimintaa sekä kansainvälistä terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta.

Terveydenhuollon toimintakyky ja toiminnan jatkuvuus kriisioloissa on turvattava. Se edellyttää monipuolista yhteistyötä ja vahvaa ennakointia osaamisen, materiaalisen varautumisen, lääkkeiden velvoitevarastoinnin sekä vakavien häiriötilanteiden ja poikkeusolojen varmuusvarastoinnin osalta.

Yhteiskunnan kokonaisvarautumisen kannalta keskeisen elintarvikehuollon jatkuvuus on turvattava huolehtimalla kansallisesta maataloustuotannosta, toimivista logistiikkaketjuista ja kotitalouksien omaehtoisesta varautumisesta. Energian saatavuus ja infrastruktuurin toimivuus poikkeusoloissa on turvattava myös vakavien häiriöiden tai pitkittyneen kriisin aikana. Polttoaineen velvoitevarastoinnista on huolehdittava samalla, kun energiahuoltovarmuuden turvaamiseksi etsitään uusia vähähiilisiä ratkaisuja. Poikkeusolojen energia- ja kuljetusjärjestelmien on perustuttava normaaliolojen järjestelmään kaluston, infrastruktuurin ja henkilöstön osalta, sillä pelkästään poikkeusoloja varten varatut resurssit muuttuvat herkästi toimimattomiksi ja ovat ratkaisuina kansantaloudellisesti kalliita.

Monipuolisista liikenneyhteyksistä ja niiden toimivuudesta on huolehdittava. Tarvitsemme yhteispohjoismaalaisia liikenteen ja logistiikan ratkaisuja, joilla huoltovarmuutta ja liikennettä Pohjoismaiden välillä voidaan parantaa, kun nykyisin Suomen ulkomaankauppa kulkee 95-prosenttisesti merikuljetuksina. Sähköisen navigoinnin häiriöt ja hybridivaikuttaminen luovat tarpeen vahvistaa digitaalista huoltovarmuutta ja paikannusjärjestelmien kyberturvaa. Erilaisia ja uusia huoltovarmuusreittejä tarkasteltaessa on huomioitava laajemmin Suomen rajojen ulkopuolinen tilanne. Monella reitillä on jo nyt kapasiteettiongelmia tai geopoliittisia uhkia, joihin emme kansallisesti voi vaikuttaa. 

Kaupankäynti on globaalia liiketoimintaa, ja yritysten toimitusketjut vaativat kansainvälistä verkostoa. Itämeren kohonneiden uhkien lisäksi useilla kansainvälisten merikuljetusreittien kapeikoilla on uhkatilanteita, jotka voivat aiheuttaa merkittäviä vaikutuksia taloudelle maailmanlaajuisessakin mittakaavassa. Huoltovarmuusreittien kehittämisessä on otettava huomioon se, että merikuljetusten varassa oleminen sisältää merkittäviä riskejä. Vaihtoehtoisia yhteyksiä muun muassa Ruotsiin ja Norjaan on kehitettävä riskien vähentämiseksi. Sotilaallisten konfliktien lisäksi on huomioitava suuronnettomuusriskit sekä ilmaston lämpenemisen myötä sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen.

4.12 Luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen lisää turvallisuutta

Ilmastonmuutoksen torjuminen ja luontokadon pysäyttäminen ovat maapallon ja ihmiskunnan keskeisimmät haasteet. Siksi ilmastotavoitteista ja vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteesta on pidettävä tiukasti kiinni sekä tähdättävä pian kohti hiilinegatiivisuutta. Tämä on tehtävä ekologisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti kestävästi sekä kansalaisia osallistaen.

Monimuotoinen luonto luo perustan hyvinvoinnille. Luonnon heikko tila johtaa hauraaseen yhteiskuntaan ja horjuttaa turvallisuutta. Siksi Suomen on oltava sitoutunut luonnon tilaa vahvistaviin toimiin. Suomi tekee kansallisesti ja kansainvälisesti töitä luontokadon pysäyttämiseksi ja pyrkii laajasti luontopositiivisuuteen. Luonnon turvaksi on säädettävä ilmastolain kaltainen luontolaki. Pidämme tärkeänä planetaarisen hyvinvoinnin ajatusta koko yhteiskunnan kehittämisessä. Ihmisten terveys ja hyvinvointi ovat erottamattomasti sidoksissa planeetan ja sen ekosysteemien tilaan. Ilmastonmuutoksen torjumisen ja luontokadon pysäyttämisen on kuljettava käsi kädessä. Lajien ja luonnon moninaisuus ovat kriittisen tärkeitä koko ekosysteemin toiminnan näkökulmasta. Ensisijaista on pyrkiä toteuttamaan toimia, joilla samanaikaisesti sekä torjutaan luontokatoa että vahvistetaan hiilinieluja tai vähennetään päästöjä.

Hiilinielujen vahvistaminen on olennainen osa työtä kohti ilmastokestävää yhteiskuntaa. Metsäpolitiikan tavoitteena on oltava kestävä ja nykyistä monipuolisempi metsänhoito sekä hiilinielujen ja -varastojen vahvistaminen. Metsien käsittelyn on perustuttava tutkittuun tietoon, tuettava metsien kasvua, oltava luonnon monimuotoisuutta edistävää sekä lisättävä hiilinieluja.

Tavoitteena on oltava se, että hiilinielut kasvavat ja luonnon monimuotoisuus turvataan samalla, kun puuta käytetään entistä korkeamman jalostusarvon tuotteisiin. Metsänhoidossa on otettava entistä enemmän käyttöön metsän jatkuvan kasvatuksen menetelmiä, joilla vahvistetaan luonnon monimuotoisuutta ja turvataan metsävaranto pitkällä tähtäimellä. Metsän kestävän kasvun turvaaminen on suomalaisen metsätalouden etu.

Luontoarvoltaan arvokkaiden suojeltavien metsä- ja vesistöalueiden määrän lisääminen on vaikuttava keino luonnontilan parantamisessa. Tavoitteena on oltava maankäytön ohjaaminen tehokkaammaksi ja luontoarvot paremmin huomioivaksi. Yksi keino on maankäytön muutosmaksun käyttöönotto tilanteissa, joissa metsämaata otetaan muuhun käyttöön. Maankäytössä on tavoiteltava tilannetta, jossa poliittisin keinoin ohjataan taloudellista toimintaa alueille, joissa se on kustannuksesta huolimatta taloudellisesti kannattavaa. Esimerkiksi voimalarakentamista olisi viisasta ohjata metsistä esimerkiksi jouto- ja kitumaille. Luontokadon torjunnassa tärkeää on sekä elinympäristöjen että uhanalaisten lajien suojelu.

Yksi keino luontokadon torjunnassa on ekologinen kompensaatio, jonka käyttöä on laajennettava. Ekologisen kompensaation keinoin voidaan markkinaehtoisesti ohjata toimijoita välttämään luonnon tilan heikentämistä sekä toisaalta kompensoida luontohaittaa silloin, kun sitä aiheutuu toiminnasta vaikutusten minimoimisesta huolimatta. Erityisesti kuntia on kannustettava ekologisen kompensaation hyödyntämiseen.

Suomen on tähdättävä luonnonarvomarkkinoiden edelläkävijäksi. Luonnonarvomarkkinat luovat taloudellisen kannustimen luonnonsuojelulle ja ennallistamiselle.

Luonnon monimuotoisuus on kytköksissä talouteen, turvallisuuteen ja koko yhteiskunnan kestävään kehitykseen. Jos emme pysty torjumaan luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä, joudumme jatkuvaan kierteeseen yhä kasvavien ympäristöllisesti ja taloudellisesti haitallisten kehityskulkujen kanssa. Ihmiskunnan on tehtävä kaikkensa, jotta suunta saadaan käännettyä.

Ympäristörikosten ennaltaehkäisyyn ja valvontaan on panostettava. Päättäjien ja viranomaisten on arvioitava ympäristöön vaikuttavaa toimintaa selkeästi tutkimuksen perusteella. Ympäristönormien laiminlyöntiin on puututtava tiukasti, ja pikahyötyjen hakeminen on tehtävä taloudellisesti kannattamattomaksi.

Samalla kun ilmastonmuutosta hillitseviä toimia jatketaan, Suomen on panostettava ilmastoturvallisuuteen. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja siitä johtuviin haittoihin varautuminen edellyttävät kansallisia ja kansainvälisiä toimia, joilla vastataan alueellisiin ja rajat ylittäviin vaikutuksiin sekä varaudutaan esimerkiksi sään ääri-ilmiöihin ja merenpinnan nousuun. Varautumisessa on kyettävä ennakoimaan muuttuvia olosuhteita ja vahvistettava yhteiskunnan eri osa-alueiden sietokykyä. Kaikessa päätöksenteossa on tukeuduttava tutkittuun tietoon, ja siksi tiedepaneelien riippumaton asema ja rahoitus on turvattava.

4.13 Toimiva maatalous lisää kokonaisturvallisuutta

Vahva maatalous on yksi Suomen tukijaloista. Maatalouden kannattavuuden parantaminen parantaa myös kokonaisturvallisuutta. Maatalouspolitiikan ytimenä on oltava nyt ja jatkossa kestävä ruoantuotanto, ja tämän on näyttävä maataloustukien kohdentamisessa entistä selkeämmin aktiiviseen ruoantuotantoon. Maataloustukien jakaantumisessa on huolehdittava kotimaisen proteiiniomavaraisuuden vahvistumisesta eri proteiinilähteille. Riippuvuuden vähentäminen fossiilisista ja ulkomaisista raaka-aineista lisää maatalouden huoltovarmuutta ja omavaraisuutta. 

Kotimaista, kannattavaa ja kestävää maataloutta on vahvistettava. Kotimaisen ruoantuotannon ja elintarviketeollisuuden kilpailukyvystä on huolehdittava, ja niiden kehittymistä vahvaksi vientialaksi on edistettävä. Ruokavienti luo kannattavuutta ja työpaikkoja, mutta vaatii sitoutumista ennakoivaan ja pitkäjänteiseen työhön.

Kotimaisen ruoantuotannon varmistamiseksi on edistettävä reilun kilpailun edellytyksiä vähittäiskaupassa. Vähittäiskaupan liiallinen keskittyminen heikentää elintarviketeollisuuden ja kuluttajan asemaa. Olennaista on, että samaan aikaan ruoantuotannon markkinalähtöisyyttä, arvonlisää sekä tukipolitiikkaa kehitetään.

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta sekä uusien ruoantuotantoteknologioiden kehittäminen ovat keskeinen osa ruokajärjestelmän uudistamista. Suomalaista monipuolista ja kannattavaa kasviproteiinituotantoa on pyrittävä lisäämään. Kiertotalouden ratkaisut on otettava laajasti käyttöön, erityisesti ravinnekierrätyksen lisäämisessä. Ravinteiden suljettu kierto vahvistaa maatalouden kannattavuutta ja huoltovarmuutta sekä parantaa vesien tilaa.

Maatalouden ravinnekuormituksen vähentämisessä on siirryttävä vaikuttavuusperusteiseen ja alueellisesti kohdennettuun ohjaukseen, jossa viljelijöillä on taloudelliset edellytykset toteuttaa tehokkaimmat toimet. Maatalouden päästöjen vähentämiseen on luotava mahdollisuudet ja kannusteet. Päästöjä voidaan vähentää kestävällä tavalla vaarantamatta kansallista ruokaomavaraisuutta. Tehokas päästövähennystoimi maataloudessa olisi nestemäisiä polttoaineita hyödyntävien laitteiden, koneiden ja prosessien energiatehokkuuden kehittäminen. Myös paremmat viljelykäytännöt voivat vähentää päästöjä ja vesistöjä kuormittavia ravinteita.

Maatalous on yksi suurimpia Itämeren rehevöitymiseen vaikuttavia tekijöitä Suomessa. Tukijärjestelmää on kehitettävä niin, että se kannustaa ympäristöystävällisiin ratkaisuihin. Myrkylliset sinilevälautat kuuluvat rehevöitymisen näkyvimpiin vaikutuksiin. Suomen on pystyttävä parantamaan maailman saastuneimman meren, Itämeren, tilaa vähentämällä rannikkovesiin päätyvää ravinnekuormaa. Tärkeää on varmistaa erityisesti jätevedenpuhdistamojen tehokas työ typen poistamiseksi. Maa- ja metsätaloudesta vesiin valuvia ravinteita voidaan vähentää esimerkiksi perustamalla kosteikkoja ja suojavyöhykkeitä sekä pitämällä pellot kasvipeitteisinä ympäri vuoden.

Kotimaisen, kestävästi tuotetun ja kalastetun kalan käyttöä ja saatavuutta kotimaan markkinoille on lisättävä, ja kalastus- ja kalanviljelyammattitaitoa sekä osaamista on kehitettävä. Suljetun kierron kasvatusta ja ravinteiden kierrätystä on lisättävä, ja pilotointia on edistettävä. Koskien ennallistaminen ja kalaportaiden rakentaminen on tärkeää kalojen luonnollisen lisääntymisen turvaamiseksi.

Uusiutuvan energian tuotanto luo maanomistajille mahdollisuuksia merkittäviin lisätuloihin. Energiantuotannon sijoittumista on kuitenkin ohjattava niin, että se ei merkittävästi heikennä ruoantuotantoa tai luonnon monimuotoisuutta.

Suomeen on rakennettava kestävä ja vastuullinen ruokajärjestelmä, joka turvaa kotimaisen ruoantuotannon, huoltovarmuuden ja terveellisen ravitsemuksen. Kestävien ruokavalintojen edistämisessä on vahvistettava monipuolista ja ravitsemuksellisesti tasapainoista ruokavaliota sekä kehitettävä reseptiikkaa, joka lisää kotimaisten raaka-aineiden, sesonkituotteiden ja kasvipohjaisten vaihtoehtojen houkuttelevuutta. Julkisissa ruokahankinnoissa on suosittava kotimaista, lähi- ja luomuruokaa sekä mahdollisimman lyhyitä ruokaketjuja. Samalla ruokahävikkiä on vähennettävä helpottamalla hävikkiruoan myyntiä ja lahjoittamista koskevaa sääntelyä.